SH9

[Joutilas]

Ehtisikö joku kertoa, miten oikeasti tällaisella hankkimallani mittarilla mitataan:

Täytyy vain summanmutikassa kokeilla eri asentoja. Mihin kohtaan on kulloinkin mittausta varten kierrettävä keskiviisari ja johtojen pistokkeet asennettava?

---

KORJAUS!

Kirjoittelin tuolla alempana, että mittarissa olisi muitakin vaihtovirtaa/jännitettä mittaavia-alueita kuin ACV 200V ja 600V. Pieleen meni, ne ovat ainoat.

Alla elektrolinnan lista ilmeisesti samanlaisen mittarista alueista ja tarkkuuksista (toivottavasti)

DCV 200mV 2V 20V 200V +/- 0.5%
600v +/- 0.8%
ACV 200V 600V +/- 1.2%

DCA 200yA 2mA 20mA +/- 1.0%
200mA +/- 1.5%
10A +/- 2.0%

Ohm 200R 2K 20K 200K +/- 0.8%
2M +/- 1.0%

Muuta mainittavaa en vielä ole kekannut.

---

Älä kokeile summamutikassa. Varsinkaan virta-asennot eivät kestä jännitemittuksia. Ainakin saa lähteä etsimään uutta varoketta, jos mittarissa sillä alueella sellainen oli suojaamassa.

Ihan lonkalta ja yleisesti mittarista voisi päätellä:

Mitta-alueet näyttävät olevan "2-kerrannaisia", joten näyttö näyttänee arvoja 0-1,99, kertoimen mukaan.

Valintakiekossa ylhäällä on off-asento, jossa mittarista on "virrat pois päältä". Saattaa olla, että se kytkee itsensä aikavalvonnalla pois automaattisestikin.

Vasemmalle kierrettäessä tulevat jännitealueet:
600V : tämä poikkeaa "kaavasta" ja sillä saattaa olla jotenkin poikkeava käyttö ja näyttö. (heikompi tarkkuusluokka näemmä)
200V, 20V, 2V, ja vielä 0,2V. Nämä ovat täysin normaaleja.
Paremmissa mittareissa mittari asettaa itsensä sopivalle alueelle (ellei ole muuten pakotettu), mutta tämän valinnat muistuttaa vanhoja viisarimittareita, joissa sai olla varovainen, ettei viisari mennyt väärään, jos oli vahingossa liian herkällä alueella.
Varmuuden vuoksi kannattaa outoja jännitteitä ensin tunnustella hiukan isommalla alueella.

Sitten tulevat vastusalueet:
2 Mohm, 200kOhm, 20kOhm, 2kOhm ja vielä 200 Ohm
Näiden käyttö on ongelmatonta. Mittajohdot mitattavan vastuksen päihin ja kiekosta sellainen alue, että saadaan tarkin näyttö. Jos mitattava kohde on kiinni virtapiireissä, saattavat ne häiritä mittausta. Varsinkin vieras sähkö sekoittaa mittauksen. Sähköä voi lymytä vielä pitkienkin aikojen päästä esimerkiksi laitteen kondensaattoreissa. 2M alue alkaa olla herkkä myös hikisille sormille. Jos sormilla pitää mitatessa kiinni mittapuikkojen kärjistä, niin mittari huomaa sen. Tuota voi kokeilla vaikka ihan opikseen.

2K:n kohdalla on myös diodin kuva, joka saattaisi viitata siihen, että sillä voisi tutkia normaalien diodien napaisuutta ja "kuntoa". Saattaa näyttää suoraan päästösuunnan kynnysjännitteen, esim. 0,7V. Ledien kynnysjännite on korkeampi, eikä mittarin jännite välttämättä riitä niiden tutkimiseen.

Sitten tulee ilmeisesti piippari. Tällä voi "soitella" johtoja ja kytkentöjä, että ovatko ehjät ja tulevatko oikeaan paikkaan. Käyttöä voi kokeilla siten, että pistää mittajohdon kärjet yhteen: Piiip. Piippaus ei vaadi aivan täyttä oikosulkua, vaan piippaa pienen vastuksenkin yli (taisi olla peräti 1,5kOhm). Siksi mittari voi joissakin tilanteissa piipata, vaikka mitattavan virtapiirin liitokset eivät käytön kannalta olisikaan kunnossa. Jos tuolta tuntuu, niin tilanteen voi tarkistaa vastusmittauksella. Vieraat jännitteet haittaavat toimintaa.

Sitten on joku transistorin tarkistus. Trankun johdot työnnetään vieressä oleviin reikiin ja sitten jotain...

Sitten virta-alueet:
Nämä ovat niitä, joiden kanssa pitää varoa, ettei vahingossa ala suorittaa jännitemittausta. Mittarin sisäinen vastus on pieni (mitä pienempi sen parempi) ja jos sen törkkää vaikka vaan akun näpoihin, niin jotain hajoaa. Ainakin se mahdollinen mittarin varoke.

10A. Tämä poikkeaa taas kaavasta ja sillä on todennäköisesti oma mittapisteliitäntänsä mittarin alalaidassa.
(Moottorisi tehoa kun ei tiedetä, 10A alue riittänee käyvälle, mutta jumittava saattaa mennä yli. Mittari voi kestää, mutta lukemaa ei enää saa.
Aluetta voisi toisarvoista käyttöä varten helpohkosti laajentaa omatekoisella shunttivastuksella, mutta se on toinen juttu se)

Loput virta-arvot ovat selkeästi pienempiä, eikä niilä 12v moottorien yhteydessä tee oikeastaan mitään.

200mA, 20mA, 2mA ja peräti 0,2 mA. Tuo 0,2 mA on jo niin pieni, että monasti häiriöt tahtovat olla suurempia.

Sitten tulee vielä jännitealueita:

200V ja 600V. Näiden vieressä on vaihtovirran merkki, joten olisivatko nämä viritetty paremmin vaihtojännitteille? (Olivat, ja lisäksi ainoat vaihtovirtamittaukset.)

Keltaisesta napista saa näyttöön taustavalon ja holdista saa lukittua mitatun lukeman. Nämä on helppo kokeilla, että osuinko oikeaan.

Mittajohtimien liitäntöjen käytöstä en saa oikein selvää. Ainakin tuo 10A mittaus saattaa vaatia oman asentonsa. Siinä voi vieressä olla jotain kuvaa tai selitettä.

Yleensä noissa on Com-niminen yhteinen liitin, joka on kaikissa mittauksissa mukana. Sitten saattaa olla se 10A mittaus (johdot 10A ja Com).
Loput, V, Ohm, A, piippari jne ovat sitten nipussa samassa liittimessä (johdot siihen ja Com). Tuossa oli tuo 600V, olisiko sillä joku oma?

Jotain tuollaista, mutta vaan ihan yleisesti.

Voikohan tällaisen mittarin kytkeä kiinteästi 12 V:n virtapiiriin.

Näyttäisi ihan 2,5% tarkkuuksiselta 40V mittarilta, että naamataulun nähneenä väittäisin kelpaavan. Alue on 12V tarkoitukseen vähän sopimaton, eikä sille taida olla oikeastaan mitään tehtävissäkään. Toisinpäin asia olisi hyvinkin helppo. Joissakin noista volttimittareista oli sarjavastus mittarin takana, mutta tuo ei kyllä näytä sellaiselta.

[jori]

Ehtisikö joku kertoa, miten oikeasti tällaisella hankkimallani mittarilla mitataan:

Tässä vielä "poliisiohjeet"

1. Nosta pyörän perä ylös, jotta takapyörä pyörii vapaasti.
2. Tee kytkentä, jolla moottori pyörittää takapyörää.
3. Irrota toinen akkuun kiinnittyvä piuhan pää, jolloin moottori sammuu.
4. Kytke mittausjohtimet mittariisi juuri kuvan mukaisesti, (vasemmanpuoleinen ja keskimmäinen reikä) ja käännä valitsin kohtaan 10A.
5. Kytke toisen mittausjohtimen pää irrotettuun moottorille menevään johtimeen.
6. Kun nyt kytket mittarin vapaaksi jääneen mittausjohtimen vapaaseen akun napaan, lähtee moottori pyörimään ja näet mittarista paljonko virtaa moottori tyhjäkäynnillä haukkaa.
7. Nyt voit hanskat kädessä jarrutella takapyörää kädellä samalla tarkkaillen moottorin ottamaa virtaa.

Jos virta ei nouse yli kymmenen amppeerin edes pysäyttämällä takapyörän, voit laskea perän alas ja lähteä huoletta kokeilemaan ajossa tarvittavia virtamääriä. Jos virta nousee lähelle 10A jo selvästi ennen pyörän pysähtymistä, on viisainta kytkeä sähköveto päälle vasta kun pyörällä on jo poljettua alkuvauhtia. Jos kaikesta huolimatta mittarin läpi pääsee liikaa virtaa, palaa mittarin 10A virtamittauksen sulake. Se on erillinen, vain tämän mittauksen tarpeisiin asennettu varoke, joten kaikki muut mittaustoiminnot ovat yhä kunnossa ja tuo 10A sulakekin on siihen vaihdettavissa ruuvaamalla mittari auki. Yleensä niissä käytetään tavallisia hitaita lasiputkisulakkeita. Jos virta nousee kovin helposti kymmeneen amppeeriin, täytynee laatia ohje sunttivastustyyppisestä mittaustavasta. Siinä on enemmän tekemistä, mutta virran maksimirajaa voidaan siirtää halutulle tasolle. Kokeillaan nyt kuitenkin ensin suoraa mittausta 10A alueella.

Sen volttimittarin voit kytkeä vaaratta akun napojen väliin näyttämään akun napajännitettä. Asteikoltaan tiiviimmin 12V lähelle näyttävä mittari olisi kuitenkin parempi, koska lyijyakun varaustilan päättelemiseksi tarkkaillaan kymmenesosavolttien jännitteen muutoksia. Tässä taulukko kuormittamattoman (irti kytketyn) perinteisen lyijyakun jännitteistä
Napajännite Varaustila Elektrolyytin tiheys
12.65 V 100% 1.265 g/cm3
12.45 V 75% 1.225 g/cm3
12.24 V 50% 1.190 g/cm3
12.06 V 25% 1.155 g/cm3
11.89 V tyhjä 1.120 g/cm3

Jori

[irakas]

Kovasti paljon kiitoksia tuhdeista tieto- ja ohjepaketeista Joutilaalle ja Jorille!

Ja eipä muuta kuin kokeilemaan:

Kun olin nostanut takapyörän pukille ja kytkenyt virran päälle, näytti sarjaan kytketty amppeerimittari n. 3,5 A. Kun jarrutin pyörää, nousi lukema 10:een ja kokonaan lukittuna se nousi 17 A:n vaiheille.

Kun mittari ei kärähtänyt (Avasin kannen ja sieltä löytyikin lasinen varoke, jonka lanka oli ehjä), päätin kaiken uhallakin lähteä koeajolle. Kiinnitin amppeerimittarin runkopuomiin. Siitä saattoi ajon aikana seurata virtamääriä. Eniten kiinnosti riittäisikö akun ja moottorin voima alkuunkaan siihen, mihin oli tarkoitus, nimittäin avustamaan kuormattua nojakkia vastamäessä.

Kyllä vempele kulki hiljakselleen tasaisella polkematta 9-10 A lukemilla, mutta vastamäessä veto jotakuinkin lopahti ja amppeerimittari näytti 17 A. Moottori lämpeni jonkin verran. Koeajon jälkeen mittari toimi edelleen ja akun jännite oli 12,5 V.

Onkohan nyt niin, että moottorin teho on aivan liian pieni, ja täytyy ruveta hankkimaan isompaa moottoria. Mitenkä olisi, jos löytäisi kuorma- tai linja-auton 24 V:n pyyhkijänmoottorin ja kytkisi sarjaan kaksi 12 V:n akkua?

Sakari

[Joutilas]

Kun jarrutin pyörää, nousi lukema 10:een ja kokonaan lukittuna se nousi 17 A:n vaiheille.

Sinulla oli näemmä käytettävissä "isompikin" ampeerimittari, kuin kuvissa ollut yleismittari?
Eli et tarvitse shunttivastuksen tekovinkkejä mitta-alueen laajentamiseen 10A->20A ?

[Joutilas]

Kun olin nostanut takapyörän pukille ja kytkenyt virran päälle, näytti sarjaan kytketty amppeerimittari n. 3,5 A. Kun jarrutin pyörää, nousi lukema 10:een ja kokonaan lukittuna se nousi 17 A:n vaiheille.

Kyllä vempele kulki hiljakselleen tasaisella polkematta 9-10 A lukemilla, mutta vastamäessä veto jotakuinkin lopahti ja amppeerimittari näytti 17 A.

Muistelen, että tuulilasinpyyhkijän vaihteistona saattaa olla matopyörävaihteito, jolla saadaan näppärähkössä koossa isohkoja välityssuhteita. Pyyhkijätapauksessa rakenteen hyötysuhde ei kuitenkaan taida yltää millekään ketjuratasvaihteen tasolle?

Annetuilla virroilla yhdistelmän haukkaamista ja luovuttamista tehoista voisi ehkä laskea joitain hyvin karkeita arvoja.
Näkökulmani on pelkistetyn tasavirtalähtöinen, mutta tasavirtamoottoritapauksessa sekin ajanee asetetun asiansa.

Näillä tarkkuuksilla jännitteenä voinee käyttää 12V, vaikka se rajummin kuormitettuna tuon alle laskisikin.

Jos jumittavan moottorin läpi kulkeva virta on 17A, niin moottorin sisäinen vastus on 0,7 Ohm.

Tyhjäkäyvä pyörän ja vaihteiden pyöritys haukkaa 3,5A, josta ottotehoksi saadaan 42W, ja lämmöksi hukkuvaksi kuparihäviöksi 8,6W.

Näyttäisi, että härveliä pyöritetään noin 33W:lla. Summittaisessa laskussa pyörivän ankkurin rautahäviöt on jätetty unholaan.

Vempeleen kulkiessa hiljakseen, se haukkasi virtaa 10A, josta ottotehoksi saadaan 120W.

Kun kuparihäviöt ovat samalla kasvaneet 70W:n, niin vaihteitten ja pyörän pyöritykseen jäisi 50W.

Jos jo pelkän pyörän pyörittäminen vaatii 33W, niin liikkuuko kulkuneuvo tässä nyt 17W:lla?

Jos moottoria kuormitetaan enemmän, vaikkapa niin, että sen virta nousee 12A:n. Ottoteho nousee 144W, mutta kun kuparihäviöt haukkaavat jo 101W, niin äsköisen 50W moottoriakselitehon sijasta niitä on enää 43W.

Jumitettu moottori haukkaa 17A, jossa tilassa se on muuttunut pelkäksi 200W lämmittimeksi.

Jos oletetaan, että moottorin käämitykset on laskettu siten, että se kestää pitkiäkin aikoja jumissa seisomisesta aiheutuvan 17A:n virran (200W lämmityksen), niin silloin periaatteessa moottorista olisi korkeammalla jännitteellä jollakin kierroslukualueella otettavissa enemmän tehoja.

Esimerkinomaisesti jännitteen voisi nostaa 24V:n, ja koska käämitys kestää 17A, niin vahditaan virtaa ja annetaan kuormituksen nousta niin, että virta on enintään tuo 17A. Ottoteho on nyt peräti 400W, mutta virrasta (17A) ja käämivastuksesta (0,7Ohm) riippuvat kuparihäviöt edelleen "vain" 200W. Tämä selittyy sillä, että ankkuri kehittää pyöriessään vastasähkömotorisen voiman, joka kumoaa osan akkujännitteestä, kuten kumosi siinäkin tapauksessa, kun 12V syötöllä virta nousi vain 8,5A.

Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole lainkaan noin ruusuinen. Moottorin luonne ja olosuhteet ovat täysin toiset. Moottoria pitää vahtia, ettei se kuormitu ja haukkaa virtaa liikaa. (Täysin jumiin päässyt moottori on nyt 400W lämmitin.) Ankkurin rautahäviötkin kasvavat, kuumentavat konetta ja syövät tehomarginaaleja. Hiilet ja kommutaattoriliuskat joutuvat myös koville, kuten tietysti myös se pienemmälle teholle suunniteltu matopyörävaihdekin.
Moottorin teho on noussut, mutta muuten se on edelleen "mopo". Ja mikähän olisi sen käyttökelpoinen kierroslukualue?

Aamulla virkeämpänä voisin tulla toisiin päätelmiin, mutta näillä aivoilla tämä moottori, kerrotussa kokoonpanossa, ei näyttäisi kykenevältä lunastamaan asetettuja toiveita. Ja tuotahan testitkin osoittivat.

[irakas]

Kiitokset Joutilaalle. Etpä ollut nimesi arvoinen, kun noinkin perusteellisen jutun jouten oloiltasi uhrasit

sh9:n kanssa touhut ovat olleet vähän sivussa Hobbie-kajakin parissa hommatessa.

Muutamia trimmauksia ja koeajoja olen nyt taas tehnyt. Ajoasentoa olen parannellut, varsinkin ohjaustangon paikkaa olen siirtänyt eteenpäin jolloin kädet ovat suoremmassa eivätkä kyynärpäät ota enää niin helposti kiinni takapyöriin. sh:ssa kaikki lisäosat kuten kampikeskiö, istuin, ohjaustanko, taittorissa ovat kiinnitetyt siirrettäviksi pakoputkikiinnikkeiden avulla, jotka ovat osoittautuneet todella tarpeellisiksi ja käteviksi.

Moottorin kannalta eniten olen ihmetellyt, kun se aluksi vetää, mutta jonkin ajan kuluttua veto lopahtaa ikäänkuin akku olisi tullut tyhjäksi eikä moottori enää inahdakkaan, mutta jonkin ajan kuluttua se pyörii taas. Taidan vielä kokeilla auton akkua. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu.

Joku Bentriderissä ihmetteli miten pärjään neljän vaihteen (yksi on sähkömoottorin ketjuvaihteelle)valitsijan kanssa ja hän oli kyllä oikeassa. Menee varmaan kauan ennenkuin niitä oppii sujuvasti käyttämään. Ajotilanteessa niiden kanssa on toistaiseksi aivan äimänkäkenä.

Sakari

[Joutilas]

Kiitokset Joutilaalle.

Laskelmat olivat aika karkeat. Lähinnä huomio kiinnittyi siihen, että jos mitatut virta-arvot pitävät paikkansa, niin jo pelkät kuparihäviöt rajoittavat moottorista saatavan tehon melko pieneksi. 12V tilanne on jo nähtävissä ja korkeammilla jännitteillä kikkailtaessa kuormitusta pitäisi valvoa huomattavasti tarkemmin.

Moottorin kannalta eniten olen ihmetellyt, kun se aluksi vetää, mutta jonkin ajan kuluttua veto lopahtaa ikäänkuin akku olisi tullut tyhjäksi eikä moottori enää inahdakkaan, mutta jonkin ajan kuluttua se pyörii taas.

Voisiko moottorissa olla jonkinlainen termostaatti, joka suojaisi käämityksiä liialta korventumiselta? Tuo voisi selittää sen, että käytössä veto häipyy (konetta on ylikuormitettu), mutta jonkin ajan kuluttua vetää taas (moottori on jäähtynyt). Ellei noin, niin sitten voi olla kysymys jostain vakavammasta. Ovathan omat liitokset kunnossa, ettei niissä ole löysää, joka katkaisisi ajoittain virrankulun?

Vikaa voisi tutkailla vaikka niin, että mittaisi mahdollisimman läheltä moottoria jännitteen (Esim. moottorin liitäntäruuveista. Jos moottorin maapotentiaali tulee suoraan rungosta, mittajohto kannattaa kytkeä "murikan" metallirunkoon. Tuolla varmistetaan se, että saadaan mitattua moottorin saama todellinen jännite). Samalla olisi tietysti kätevä tietää myös akkujännite (Akkujännite kannattaa myös mitata suoraan akun navoista.)
.
Mikäli akkujännite ja moottorijännite on sama (Esim, 12V), pyyhkijäkoneiston sisällä jokin on katkaissut virtapiirin (se termostaatti, tai joku varsinainen vika).

Tuota voisit halutessasi kokeilla. Voi olla että selviää jo tuolla.

[irakas]

Ehdin jo tässä välissä kokeilla Toyotani akulla. Tasaisella veto oli ihan mukavaa, mutta vastamäessä se ei ollut riittävä, ja jonkin ajan kuluttua mootori taas hyytyi kokonaan ja lähti toimimaan vasta jonkin ajan kuluttua. Silloin itsellenikin tuli mieleen, että moottorissahan voi olla jonkinlainen ylikuumenemissuoja, joka katkaisee virran, mutta kytkee jäähtymisen jälkeen sen uudestaan päälle. Juuttuhan autossakin sulat joskus pakkasella, ja ilman tuollaista suojaa käämithän palaisivat.

Tämä koe osoitti mielestäni selvästi sen, että käytetty henkilöauton pyyhkijän moottori on teholtaan liian heikko. Täytynee kysellä kuorma- tai linja-auton moottoria, tai sitten kun saisi hankittua sen cyclone-tw:n moottorin http://www.cyclone-tw.com/

Sakari

[pikametri]

Oletko päässyt testaamaan SH9 talviolosuhteissa? Miten tällaiset delta-malliset nojikset toimivat lumella ja jäällä? Käsittääkseni painopiste on mukavasti vetävillä pyörillä, toisin kuin muissa nojapyörissä, joten ei pitäisi olla mahdottomasti veto-ongelmia?

[irakas]

Oletko päässyt testaamaan SH9 talviolosuhteissa? Miten tällaiset delta-malliset nojikset toimivat lumella ja jäällä? Käsittääkseni painopiste on mukavasti vetävillä pyörillä, toisin kuin muissa nojapyörissä, joten ei pitäisi olla mahdottomasti veto-ongelmia?

Kun tuulisasinpyyhkijän moottori oli liian heikko, olin tilannut 250 W napamoottorin, jonka toimitus kesti kauan. Sain sen vasta toissa viikolla. Olen sitä asentamassa parhaillaan sh8:aan joten sh9 saa odottaa vuoroaan. On sh9:ssä muitakin ongelmia joten en ole sitä nyt talvella ollenkaan kokeillut. Olen muutaman kerran käynyt nyt ajelemassa sh2:lla:

Mutta täällä on tiet niin lumiset, että varsinkin vastamäet ovat tosi työläitä nousta ja niitähän täällä riittää. Kolmipyöräinenhän on siinä suhteessa mukava talvella ettei tarvitse pelätä kaatumisia, mutta on sitä raskasta polkea.

Sakari

[irakas]

Oletko päässyt testaamaan SH9 talviolosuhteissa? Miten tällaiset delta-malliset nojikset toimivat lumella ja jäällä? Käsittääkseni painopiste on mukavasti vetävillä pyörillä, toisin kuin muissa nojapyörissä, joten ei pitäisi olla mahdottomasti veto-ongelmia?

Olen asentanut nyt napamoottorin ja akut sh9:ään:

Kyllä ajaminen tuntuu näin lumisissa olosuhteissa melkein synnillisen helpolta. Vääntöä riittää ja mäet eivät tuota ongelmia. Liukkaille keleille pitäisi sitten vaan saada sopivat nastarenkaat. Kun molemmat takapyörät vetävät, pysyy mäessä etupyörä linjassaan. Se ei lähde liukumaan sivulle niinkuin, jos vain toinen takapyörä vetäisi.

Kaupunkiliikenteessä kaksipyöräisellä ajo talviolosuhteissa on erikoisen vaativaa, kun pitää huolehtia liikenteen seuraamisen ohella, siitä, että pysyy pystyssä, eikä aja liukkaisiin uriin. Se käy vähän turhan rasittavaksi. Kolmipyöräisellä ei ole huolta kaatumisesta ja pysähtymiset ja liikkeellelähdöt ovat helppoja.

Kaksipyöräinen on taas kesällä mukavampi ja nopeampi.

Sakari

[jviirret]

Kaksipyöräinen on taas kesällä mukavampi ja nopeampi.

Mahtaako olla enää sitte ku olet sähkötrikeä kesällä kokeillut?

Jukka

[irakas]

Kaksipyöräinen on taas kesällä mukavampi ja nopeampi.

Mahtaako olla enää sitte ku olet sähkötrikeä kesällä kokeillut?

Jukka

Aika näyttää kumpi voittaa kesällä sh9 vai sh11? Kumpkin sähköistettyjä!

Sakari

[irakas]

Tuli muuten sähkökatko juuri, kun olin lähettämässä edellistä viestiä ja luulin, että se ei lähtenytkään, mutta olihan se. Tämä on nyt muunneltu viesti siitä toisesta viestistä, jos nyt tämä on ylipäänsä ymmärrettävää, mitä tarkoitan.

Muutin sh9:ää siinä suhteessa, että jätin poikittaisakselissa olevan rataspakan kokonaan pois ja nostin ketjun kiristäjän korkeammalle. Sehän oli liian matalalla ja olisi voinut vaurioitua reunakiveyksissä. Vaihteiden määrä putosi lukemista 75 > 15.

Sakari

[irakas]

Kun sähkömoottorilaitteet toimivat hyvin sh9:ssä, on ilmennyt ongelma kauramoottorilaitteissa. Tietyin välein kuuluu rapsahdus ja keju hyppää poikittaisakselin pyörän puoleisessa päässä olevan hammasrattaan hampaiden yli. En meinannut löytää syytä millään, mutta arvelen, että se johtuuu hammasrattaiden hampaiden erilaisesta jakovälistä. Hammasrattaathan ovat sh9:ssä kierrätystavaraa. Onkohan ilmiö tuttu Jukalle?

Olen kokeillut neljää erilaista takapyörää. Kaksi niistä Nexsus 7 rumpuvaihteistolla ja kaksi ulkopuolisella vaihteistolla varustettua. (Lainattuja muista nojakeista) Kaikissa rapsahtelee. En väliin tiennyt rumpuvaihteistoissa johtuuko rapsahtelu sekaisin menneistä vaihteista vai mistä.

Kun vetävän takapyörän akselin ja poikittaisakselin väli on vai 30 cm, arvelen, että hammaspyörien hampaiden olisi oltava prikulleen identtiset, ettei ylihyppimistä esiintyisi.

Kun vaan nyt löytäisi samanlaiset ja miten mittaisin sen?

Sakari