Nojapyöräfoorumi

Ainahan voi myös harkita DIY ratkaisua - siinä on paljon iloa ja hämmennystä tulossa ja lopputulos on takuulla kalliimpi kuin valmis pyörä. Myönteisenä puolena on toki se että keskeneräisenkin projektin tiimoilla kehittyy tietämys ja ajattelu virkistyy - ja mikäli projekti joskus valmistuu osaa takuulla myös korjata pyöränsä itse

http://tinyurl.com/qar9ck
tai jos linkki ei toimi niin:
Saksan ebayssä nro 220411653425
etuveto, kahteen osaan "purettava"
815e

Näyttää hienolta pyörältä , saksan tunnilla taisin pääasiassa nukkua joten tuosta en paljoa ymmärrä. Mutta siitä taitaa olla jonkinlainen huutokauppa meneillään.

Jahas...viime käynnistä onkin venähtäny jo pidempi aika. Päivityksenä kerrottakoon, että pyörä tuli maahan suht nopeasti maksamisen jälkeen (nousi tosin hinta sitten aika korkealle). Käyttöönotto on tässä vaan vieny sitte aikaa. Ensin se odotti laatikossa melkein viikon että ehdin kavereiden kanssa alkaa rakentelemaan.Sitten huomattiin, että kaikkia säätöjä ei saatu ihan kohdalleen, joten pyörähuolto kutsui...No meni viikko ennen ku sinne ehti sen viedä ja viikon oli sitte siellä. Pyörä nyt vanhemmilla tossa ₁₀ kilometrin päässä. Aina kun olisi aikaa hakea se tänne, alkaa sataa ja lämpötila laskee hyytäväksi. Alkaa tulla vähän kärsimätön olo kun pyörä ollut maassa noin kuukauden ja arviolta 4 kilometriä päässyt ajamaan.

Aikanaan eräs kriteereistä oli taitettavuus, mutta päädyinkin siihen että kannan se sitte joka kerta pari kerrosta rappusia ja pistä sellaisenaan makuuhuoneeseen Kuvan lähetän kunhan ehdin kuvia ottaa.

Mullakin on vähän nojapyöräkuumetta...olen jo aikaisemmin miettinyt sellaisen hankintaa mutta nyt on tullut vielä selvemmäksi että kyllä sellainen pitää hommata. Minulla on vanha tyttöjen pyörä, vähän liian pieneksi jäänyt (26-tuumaiset renkaat). Viime kesänä ei vielä ollut paljoa ongelmia muuta kuin perseen kipeytyminen mutta tänä kesänä en ole välillä pystynyt öitä nukkumaan kun käsivarsien päällimmäisiin lihaksiin sattuu törkeästi, eikä edes särkylääke tai kylmävoide auta. Ilmeisesti ihan väärä ajoasento, kun ohjaustanko on liian alhaalla niin tuen liikaa käsiin...

Olen kamppaillut kahden vaiheilla välillä päätyen trikeen ja sitten taas johonkin 2-pyöräiseen. Ei osaa päättää kumpi parempi! Trikessa houkuttaa pystyssäpysyvyys ja helppous liikkeellelähdössä. Enkä ole päässyt kokeilemaan kuin tadpolea pienen pätkän hiekkatiellä. Lisäksi ajattelin että trikellä olisi kivempaa ajaa talvisin, ehkä raskaampaa mutta kammoksun yli kaiken ajaa kaksipyöräisellä pystärillä, vaikka olisi millaiset nastat alla niin ajan ehkä 3-5km tunnissa kun pelkään kaatumista koko ajan! Todella stressaavaa puuhaa ja johtaa siihen etten aja talvella kuin pakosta..trikellä ei varmaan kaadu ihan tuosta noin vaan talvisin liukkaalla kelillä? Sitten on taas säilytysongelma kun taloyhtiöllä on "pikkasen" ahdas pyöräsuoja. Mutta kai tollaisen kolmipyöräisen sinne jonnekin änkee. Sitten vielä sekin että minkä niistä kaikista kolmipyöräisistä valitsisi..Kun en ole edes varma kumpi olisi järkevämpi, delta vai tadpole. Tadpolella on varmaan helpompi hahmottaa pyörän leveys ja et mistä pyörä mahtuu kulkemaan. Sutiiko tadpole enempi kuin delta? Onko ohjaus hankalampi? Entä miksei kolmipyöräisissä ole yläohjausta, fyysinen mahdottomuus? Jos joku haluaa valaista tällasta pöljää, en osaa ajatella itte.

Premnas kirjoitti:

Tadpolella on varmaan helpompi hahmottaa pyörän leveys ja et mistä pyörä mahtuu kulkemaan. Sutiiko tadpole enempi kuin delta? Onko ohjaus hankalampi? Entä miksei kolmipyöräisissä ole yläohjausta, fyysinen mahdottomuus? Jos joku haluaa valaista tällasta pöljää, en osaa ajatella itte.

Ei liene oleellista eroa sutimisessa, kun deltoissa yleensä vain toinen takapyörä vetää. Tadpole on ketterämpi kun akseliväli on lyhyempi, myös kaarteet voi vetää tadpolella kovempaa.
Kyllä omavalmisteissa näkee yläohjauksiakin:

Vankkana yläohjauksen kannattajana kuitenkin hyväksyn ja ymmärän trikeissä alaohjauksen. Tangon kääntelyn tarve kun on vain murto-osa kaksipyöräisitä. Trikeä ei pystyssä pitämiseksi tarvi ohjailla, kuten kaksipyöräisiä.

Jukka

Premnas kirjoitti:

Olen kamppaillut kahden vaiheilla välillä päätyen trikeen ja sitten taas johonkin 2-pyöräiseen. Ei osaa päättää kumpi parempi! Trikessa houkuttaa pystyssäpysyvyys ja helppous liikkeellelähdössä. Enkä ole päässyt kokeilemaan kuin tadpolea pienen pätkän hiekkatiellä. Lisäksi ajattelin että trikellä olisi kivempaa ajaa talvisin, ehkä raskaampaa mutta kammoksun yli kaiken ajaa kaksipyöräisellä pystärillä, vaikka olisi millaiset nastat alla niin ajan ehkä 3-5km tunnissa kun pelkään kaatumista koko ajan! Todella stressaavaa puuhaa ja johtaa siihen etten aja talvella kuin pakosta..trikellä ei varmaan kaadu ihan tuosta noin vaan talvisin liukkaalla kelillä? Sitten on taas säilytysongelma kun taloyhtiöllä on "pikkasen" ahdas pyöräsuoja. Mutta kai tollaisen kolmipyöräisen sinne jonnekin änkee. Sitten vielä sekin että minkä niistä kaikista kolmipyöräisistä valitsisi..Kun en ole edes varma kumpi olisi järkevämpi, delta vai tadpole. Tadpolella on varmaan helpompi hahmottaa pyörän leveys ja et mistä pyörä mahtuu kulkemaan. Sutiiko tadpole enempi kuin delta? Onko ohjaus hankalampi? Entä miksei kolmipyöräisissä ole yläohjausta, fyysinen mahdottomuus? Jos joku haluaa valaista tällasta pöljää, en osaa ajatella itte.

Ilman muuta aluksi miellyttää trike, jos arvelee, että pystyssä pysyminen on helpompaa. Mutta, kun asia ei ole niin. Olen rakennellut ja ajellut paljon sekä trikejä että 2-pyöräisiä ja useimmat vaaralliset kaatumiset ovat tapahtuneet trikeillä. Nimittäin vauhtisissa kaarteissa ei 2-pyöräisellä kaatumisvaaraa automaattisen kallistumisen vuoksi juuri ole (ellei tie ole liukas). Triket varsinkin kallistumattomat deltat menevät yllättävän helposti nurin ellei ole koko ajan varuillaan, ja se tekee niillä ajamisen pitkillä matkoilla väsyttäväksi. Kaksipyöräisillä on ajo paljon rennompaa ja huolettomampaa. Triket ovat melkein aina painavampia, joka on hyvin merkittävä haitta mäkisessä maastossa.

Kun seuraa nojapyöräilijöiden uusia nojakkihankintoja, melkein säännöllisesti siirrytään trikeistä 2-pyöräisiin, mikä myös todistaa 2-pyöräisen etevämmyyttä.

Jos haluaa ajamiseen rentoutta, on alaohjaus mielestäni selvästi parempi, kunhan ohjaustangon kädensijat ovat vaakasuorassa eikä hölmösti pystyssä niinkuin useimmissa tehdasmalleissa. Ja jalkojen on yllettävä 2-pyöräisessä kunnolla maahan. Muuten esim. liukkaalla ja soralla tapahtuu helposti kaatumisia, kun jalka ei saa pitävää otetta.

Sakari

Entä mahtaako noihin alaohjattaviin tadpoleihin saada samanlaiset nappulat (?) joilla vaihteet vaihdetaan, kuin pystypyörissä on? En tykkää sellaisesta kierrettävästä kahvasta yhtään. Jotenkin kuitenkin kallistun tuohon tadpoleen enkä 2-pyöräiseen, ihan mukavuussyistä..ja toisaalta, en ole kaksipyöräisellä pystypyörälläkään kaahottanut kauhean kovaa kaarteissa, en uskalla kallistaa niin paljoa irtosoran pelossa. Mikähän mahtaa sitten olla se kriittinen nopeus kolmipyöräisellä kaarreajossa että kaatuu? 15km/h?

irakas kirjoitti:

Premnas kirjoitti:

Ilman muuta aluksi miellyttää trike, jos arvelee, että pystyssä pysyminen on helpompaa. Mutta, kun asia ei ole niin. Olen rakennellut ja ajellut paljon sekä trikejä että 2-pyöräisiä ja useimmat vaaralliset kaatumiset ovat tapahtuneet trikeillä. Nimittäin vauhtisissa kaarteissa ei 2-pyöräisellä kaatumisvaaraa automaattisen kallistumisen vuoksi juuri ole (ellei tie ole liukas). Triket varsinkin kallistumattomat deltat menevät yllättävän helposti nurin ellei ole koko ajan varuillaan, ja se tekee niillä ajamisen pitkillä matkoilla väsyttäväksi. Kaksipyöräisillä on ajo paljon rennompaa ja huolettomampaa. Triket ovat melkein aina painavampia, joka on hyvin merkittävä haitta mäkisessä maastossa.

Kun seuraa nojapyöräilijöiden uusia nojakkihankintoja, melkein säännöllisesti siirrytään trikeistä 2-pyöräisiin, mikä myös todistaa 2-pyöräisen etevämmyyttä.

Jos haluaa ajamiseen rentoutta, on alaohjaus mielestäni selvästi parempi, kunhan ohjaustangon kädensijat ovat vaakasuorassa eikä hölmösti pystyssä niinkuin useimmissa tehdasmalleissa. Ja jalkojen on yllettävä 2-pyöräisessä kunnolla maahan. Muuten esim. liukkaalla ja soralla tapahtuu helposti kaatumisia, kun jalka ei saa pitävää otetta.

Sakari

No, tuota noin ... Väheksymättä lainkaan irakas-nimimerkin pitkää ja monipuolista kokemusta nojapyöristä totean kuitenkin, että minua ei ole kyllä yhdelläkään reissulla väsyttänyt kaatumisen varominen, kun olen trikellä ajellut - ei lyhyillä eikä varsinkaan pitemmillä reissuilla. Enkä oikein jaksa uskoa, että kovin montaa muutakaan. Aivan varmasti triken saa nurin ajamalla liian lujaa liian jyrkkään käännökseen ja siten kaatumisasia on syytä pitää mielessä myös trikellä ajettaessa. On myös totta, että deltoissa on yleensä painopiste hiukan korkeammalla, joten ne ovat sen vuoksi keskimäärin herkempiä kaatumaan kuin tadpolet. Olen sen sijaan aivan vakuuttunut siitä, että kaksipyöräisellä kaatuu keskimäärin huomattavasti useammin kuin kolmipyöräisellä nojapyörällä. Jo pelkästään monet tämän palstan keskusteluketjut osoittavat sen (ns. terveen järjen lisäksi). Kaatumisen vaarallisuus sen sijaan lienee kiinni enemmän tilanteesta ja tilannenopeudesta kuin nojapyörätyypistä. Tosin silloin kun triken ajaa nurin, on kyllä varmasti ollut todella vaarallisen suuri tilannenopeus.

Kaksi- tai kolmipyöräisen keskinäinen "etevämmyys" ei ole mielestäni myöskään mikään kovin yksiselitteinen asia. Molemmissa on puolensa. On totta, että kaksipyöräinen nojapyörä on kolmipyöräistä nopeampi, mikäli muut tekijät ovat vertailukelpoiset. Todella nopeaksi tarkoitettu trike voi tosin olla rentoon ajoon tarkoitettua kaksipyöräistä nopeampi. Asiaan vaikuttavat monet eri tekijät itse pyörässä ja ajoympäristössä. "Etevämmyys" ei kuitenkaan tarkoita mielestäni pelkästään nopeutta eikä edes tehokkuutta, vaan siihen voi sisältyä monenlaisia muitakin arvoja ja arvostuksia. Triken parhaat puolet liittyvät mm. siihen, että sillä voi ajaa haluamaansa vauhtia ja pysähdellä ottamatta jalkoja polkimilta. Moni pitää trikestä juuri kaarteissa esiintyvien mikroautomaisten sivuttaisvoimien vuoksi. Ylämäkeen ajettaessa pyörän paino vaikuttaa merkittävästi kuten nimimerkki irakas totesi, mutta triken tapauksessa lepääminen kesken mäen nousun on helpompaa ja luontevampaa kuin kaksipyöräisellä ajettaessa. Mäet voi siis nousta niin hitaasti kuin haluaa (tai niin nopeasti kuin jaksaa). Eli aivan yksiselitteinen ei ole tämäkään asia. Painoa saa rahalla alemmas eikä halvempikaan trike ole suinkaan automaattisesti kaksipyöräistä painavampi (esim. jousitus, materiaalit, rakenne yms. vaikuttavat asiaan). Keskimääräinen painoero lienee kuitenkin pari kiloa kaksipyöräisten eduksi. Tadpole-tyyppinen trike vaatii aika paljon varastotilaa. Deltan sen sijaan saa pysäköityä pystyasentoon, joka helpottaa asiaa.

Tällä palstalla olen havainnut saman kuin nimimerkki irakas eli sen, että moni aktiivinen nojapyöräilijä on hankkinut triken jälkeen kaksipyöräisen nojakin. On tosin aika paljon niitäkin, jotka ovat toimineet päinvastoin. Moni ajaa fiiliksen ja tilanteen mukaan sekä kaksi- että kolmipyöräisellä. Joillekin (ehkä harvemmille) vain yksi pyörätyyppi on ainoa oikea. Pelkästään nopeutta arvostavat päätyvät useammin lopulta kaksipyöräiseen. Itse arvostan pyörässä tehokkuutta siinä mielessä, että pyörän tulee rullata herkästi ja sillä ajamisen pitää tuntua palkitsevalta. Nopeus tai suurten kilometrimäärien polkeminen sen sijaan eivät ole minulle itseisarvoisia. (Minulla ei ole edes nopeus- eikä matkamittaria yhdessäkään pyörässäni, jotten joutuisi niiden vangiksi.) Minulle tärkeämpää on nauttia pyörämatkoista sekä rennon ja miellyttävän ajamisen että mukavan ja mielenkiintoisen ajoympäristön kautta.

Olen lisäksi niin hölmö, että pidän alaohjauksesta, jossa ohjaustangon kädensijat ovat pystyssä. Se on mielestäni luontevin asento alhaalla oleville käsille. Vaihteenvalitsimena toimii mielestäni silloin parhaiten ns. bar end -valitsin eli kädensijan päässä oleva vipu, jota eteen- ja taaksepäin kääntämällä valitaan sopiva välitys. Nimimerkki Premnasin kysymykseen, saako tadpoleihin samanlaiset vaihtimet kuin pystypyörissä, vastaan että niihin saa hyvin monenlaisia vaihtimia, joista varmasti löytyy itselle sopivin. Suurin ongelma vain taitaa olla se, että vertailuja on vaikea tehdä, koska erilaisia pyöriä on niin vähän tarjolla.

Itse kukin valitkoon pyöränsä omien arvostustensa ja tarpeidensa mukaan sekä toivottavasti myös asialliseen tietoon perustuen. Kaikenlaiset nojapyörät ovat mielenkiintoisia ja vähintäänkin kokeilemisen arvoisia.

J

Nazca suositteli vahvasti - jopa useamman oman kyselyni jälkeen - tangonpäävaihtajia. Kiertovaihtajaa eivät todellakaan halunneet minulle alaohjauspyörään antaa sen antaman vääntömomentin vuoksi. Ainakin alkuopettelun suhteen olivat oikeassa, mutta ehkä myöhemmin sellaisella pystyisi ohjaamaan... Ei tosin vaikuta sinuun jos et halua moista.

Nappivaihteita eivät tarjonneet ja tangonpäävaihtajat ovat toimineet hyvin. En osaa arvata millainen sellainen olisi.

Olen nyt selaillut netissä eri tadpolevaihtoehtoja ja jotenkin HP Velotechnik Scorpion fx kiinnostaa eniten, mutta myös fs, enkä osaa päättää kumpi sitten olis se parempi. Oliskohan kenelläkään missään järkevän matkan päässä tuota ensimmäistä koeajettavaksi?

Premnas kirjoitti:

Olen nyt selaillut netissä eri tadpolevaihtoehtoja ja jotenkin HP Velotechnik Scorpion fx kiinnostaa eniten, mutta myös fs, enkä osaa päättää kumpi sitten olis se parempi. Oliskohan kenelläkään missään järkevän matkan päässä tuota ensimmäistä koeajettavaksi?

Koska tähän ei ole vielä tullut koeajotarjouksia (Esittäkää niitä nyt ihmeessa, mikäli tuolla Turun seudulla asutte ja teillä on joku tadpole tai muu nojakki käytössänne!), ajattelin ottaa kantaa fx:n ja fs:n suhteen sekä pohtia hieman talviajoa, joka Premnasilla oli myös mielessä.

Minulla oli pari viiikkoa sitten Lontoossa tilaisuus tutustua tuohon fs:ään. Fx:ää en ole nähnyt kuin kaukaa. Lyhyesti: HP Velotechnik Scorpion fs on trikenä monessa mielessä aivan omaa luokkaansa. Se on erittäin luotettavanoloinen kapistus. Se näyttää luonnossa vielä paremmalta (tasapainoisemmalta) kuin valokuvissa. Täysjoustotekniikka toimii ainakin hitaassa ja keskivauhdissa todella upeasti. Ainoa vähänkään negatiivinen kokemus pyörässä oli se, että sen kääntösäde tuntui aika suurelta (varsinkin keskellä Lontoota). Paperilla se onkin kohtuullisen suuri eli muistaakseni 5,4 m. Käytännössä se tarkoittaa pyörätiellä sitä, että jos on ajanut jonnekin minne ei olisi halunnut tai tarkoittanut, joutuu nousemaan ylös ja kääntämään pyörän käsin tulosuuntaan. Se ei ole iso vaiva. Muutoin hitaahko kääntyvyys lisää jopa turvallisuutta, kun pyörällä ei edes voi tehdä aivan mahdottomia kanttauksia. Kaikki tämä "moite" on nähtävä siitä näkökulmasta, että kokemukseni trikeistä perustuu lähinnä omaan Greenspeedin pyörääni, joka on ketteryydessään poikkeus tadpole-trikeissä (kääntösäde 3,7 m).

Vertailu fx:ään on edellä esitetyistä syistä johtuen lähinna teoreettinen. HP Velotechnik Scorpion pyörät ovat erittäin hyvin suunniteltuja ja valmistettuja. Mikäli hinta ei ratkaise, ottaisin ilman muuta fs:n. Se on kalliimpi. Sen huoltaminen ja kunnossapito voi aikaa myöten tulla hiukan kalliimmaksi. Toisaalta se on yleisesti tunnettuna ja paljon myytynä täysjoustotrikenä omassa luokassaan (onhan niitä joku muukin, mutta ei niitä muita oikeasti juuri kukaan ole ostanut). Ajonautinto ja käyttökelpoisuus mm. mukulakivikaduilla tai muilla trikelle haastavilla pinnoilla on jotain, mitä muilla merkeillä ei ole tarjolla (siis kohtuullisen järkevään hintaan). Pyörän paino on ilman lisävarusteita hiukan alle 18 kg, mikä ei ole kevein mutta jousitus huomioon ottaen kuitenkin uskomattoman hyvä paino.

Tadpolen hankinta ei voi mennä ihan pieleen, valitsipa sitten fx:n tai fs:n. Sen sijaan se, että onko tadpole yleensä se pyörätyyppi, josta pitää ja jonka käyttö tuntuu hyvältä, on toinen asia. Siihen tarvitaan kokeilua ja pohdintaa. Valintaan tadpolejen välillä vaikuttaa ehkä eniten (hinnan ja epämääräisten tunneseikkojen lisäksi) istuimen sopivuus omalle keholle. Yleensä mikään istuin ei tunnu kenellekään aivan toivottomalta, mutta selkeitä mieltymyseroja esiintyy. HP Velotechniciltä löytyy jopa kolme erilaista istuintyyppiä, jotka ovat myös myöhemmin vaihdettavissa omatoimisesti parissa minuutissa. Näin ollen aivan peruuttamatonta virhettä ei voi sattua. "Verkkoistuin" sopii parhaiten mukavuuspainotteiseen ajeluun ja se tarjoaa varsinkin helteillä tarpeellista tuuletusta selälle. Kiinteä istuin on kriittisempi kehotyypille ja se sopii puolestaan erityisesti vauhdikkaaseen ajoon. Korkeampi istuin voi olla tarpeellinen henkilölle, jolle pyörään istuminen ja siitä nouseminen on syystä tai toisesta vaikeaa.

Talvikäytössä tadpole ei kovin helposti kaadu. Liukkaus ei siis ole ongelma siinä mielessä. Toisaalta, mikäli ajoväylä on kauttaaltaan liukas, tarvitaan toisenlaiset renkaat kuin kesällä eli nastarenkaat. 20 '' pyöräkokoon (eli myös Scorpioneihin) on saatavissa nastarenkaita. En sen sijaan ole oikein varma, miltä triken ajaminen nastarenkailla tuntuu. Todennäköisesti kannattaa jättää ajaminen väliin silloin, kun tiet ovat kauttaaltaan jäässä ja nauttia turvallisesta pyöräilystä perusrenkailla aina silloin, kun vain osa ajoväylästä (esim. pystypyöräilijöille vaaralliset lätäköt) on jäässä. Pienirenkainen pyörä (trike tai kaksipyöräinen) ei ole parhaimmillaan myöskään lumessa kahlattaessa kuten jviirret on moneen otteeseen aivan oikein todennut. Näitä hankikelejä pyöräteillä ei ole varmaankaan Turun seudulla kovin usein, mutta silloin kun on, kannattaa jättää pyörä suosiolla kotiin. Ajaa varmaankin voi, mutta se ei tunnu välttämättä kovin mielekkäältä.

Tadpolen (tai deltan tai edes kaksipyöräisen nojakin) käsittely taluttamalla ja nostelemalla varastoon ja sieltä pois ei ole välttämättä yhtä sujuvaa kuin pystypyörän. Sekin kannattaa ottaa huomioon. Tuleeko pyörällä ajettua "tarpeeksi", jos sen roudaaminen varastoon ja sieltä pois on mennen tullen liian vaikeaa? Ajaminen on joka tapauksessa paljon, paljon mukavampaa kuin yhdenkään pystypyörän ja juuri siksi nojapyörällä voi ajaa myös hitaasti (toisin kuin pystypyörällä, jolla on ajettava aina kovaa, jotta pääsisi mahdollisimman pian perille ja äkkiä pois tuon moisen kidutuskoneen päältä).

J

Löysin tähän viestiketjuun luontevasti liittyvän alla olevan uutisen BROL:in keskustelupalstalta. ICE Tricen nykyisilläkin omistajilla on siis mahdollisuus päivittää trikensä täysjoustoksi tulevaisuudessa. Samalla HP Velotechnik Scorpion fs saa todellisen kilpailijan täysjoustotrikemarkkinoilla.

J

From ICE, 26 minutes ago:

Hi Christian

We are indeed working on front suspension for the Trice but I don't know where "Mr Shanks" got his information from. We plan to have this on show at Eurobike and Interbike in September.
Final pricing and exact shipping date is not yet fixed but it is hoped to be available as an option for the 2010 season and is designed to be retrofitable to all ICE 20" front wheeled trikes.
Cheers
John
John Olson

ICE (Inspired Cycle Engineering Ltd.)
Unit 9, Spencer Carter Works.
Tregoniggie Ind Est.
Falmouth
Cornwall. TR11 4SN
Tel & FAX +44-1326-378848 e-mail sales@ice.hpv.co.uk , http://www.ice.hpv.co.uk

En tiedä kuinka monta kilometriä tulee tuolla pystypyörällä nykyään ajettua, mutta sen tiedän että sekin vähä olisi paljon mukavempi suorittaa nojakilla. Voi sitä verenmaku suussa pyöräilyä, perse kipeenä, kädet kipeenä, selkä kipeenä, haarat kipeenä. Inhoan ajaa pystypyörällä ja välttelenkin pitkiä matkoja ettei paikat puudu liikaa. Olisipa nojakki, niin voisikin lähteä pitemmälle matkalle huoletta.

Onko fx-malli täysjousitettu? Vai vaan tuo fs? Minun silmääni näytti fs matalemmalta, en tutkinut sen tarkemmin mittoja. Jotenkin miellyttää tuo fx enempi. Eikö tadpoleen saa myös peräkärryn kätevästi?

Premnas kirjoitti:

Eikö tadpoleen saa myös peräkärryn kätevästi?

Kyllä, ainakin kätevämmin kuin deltoihin koska takapyörä ja sen kiinnitys on yleensä samanlainen kuin vakiopyörissä. On toki olemassa kärryjä jotka kiinnitetään pystärisä takakolmioon, tällaisen kiinnitys ei onnistu kaikkiin tadpoleihin.

Jukka