Jarcco kirjoitti:
Tärkeintä on että virhe on suurilla kääntösäteillä mahdollisimman lähellä nollaa.
Ei kannata stressata. Suurilla kääntösäteillä kulmaerot ovat enemmän kiinni auraussäädöstä, kuin ackermaneista. Suoraan ajaessa pyörät pitää olla suoraan.
Vaikka ackermanit olisi miten päin prinkkalaa, ei ne niin paljon vaikuta. Jyrkillä ohjauskulmilla ajetaan niin vähän. Olen nähnyt triken, jossa oli raidetanko pyörien etupuolella ja silti kulmat sisään päin. Sekään ei paljon haitannut, paitsi äärijyrkillä ohjauskulmilla.
Autoissakin on ackermanit usein vain vähän sinne päin. Mutta joo, kannattaa nuo katsoa, jos on oikein systeemi niiden hoitamiseen. Todellisuuden voi aina tarkistaa kääntämällä ohjauksen tappiin ja tähtäilemällä akselilinjojen leikkauspisteitä. Jos ovat täydellä ohjauskulmalla lähelläkään ja suoraan ajaessa suorassa, on homma kunnossa. Täydellä ohjauskulmalla kymmenen tai kahdenkymmenenkään sentin virhe etuakselien leikkauskohdissa taka-akselilinjan kanssa ei vielä paljon merkitse.
Nimimerkillä paljon kokeiluja kaksiraiteisen kolmipyörän ackermaneilla. 
Tuosta viestistä voi katsella ohjausvivun rei'ityksestä, paljonko kokeiluja tarvittiin, ennen kuin alkoi sujua. 
http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopi ... 64&#p47664
Lopultakin parhaaksi osoittautui menetelmä, jossa laitettiin auraukset kohdalleen suoraan ajaessa. Irrotettiin raidetangon toinen pää ja käännettiin pyörät oikeisiin kulmiin (akselien tähtäyslinjat kohdikkain) ja piirrettiin raidetangon pään nivelen pultilla kaari ohjausvarteen. Sitten pyörät vastakkaiseen suuntaan samalla tavoin ääriasentoon ja uusi kaari ohjausvarteen. Oikea paikka ohjausvarressa nivelelle on noiden kaarten leikkauspisteessä. Kulmaero pitää tietenkin tasata varsien kesken ja tarkistaa taas samalla tavalla.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
