Nebulus kirjoitti:Eniten kait hirvittäisi sellainen tilanne, että joku tulisi sivusta autolla päälle.
joku kiihdytti kolmion takaa yhtäkkiä suoraan eteen.
Tästä tulee lisää nojakkionnettomuuskuvauksia: olin 8.9. illalla heittämässä lyhyttä lenkkiä nojakilla Nummelasta Ojakkalaan ja takaisin. Paluumatkalla ajaessani Nummelan keskustassa Pisteeltä Asemantietä etelään tulee Lidlin suunnasta vasemmalta ja kärkikolmion takaa musta Peugeot 407 ja kiihdyttää Asemantien yli ajaakseen Pisteenkaarelle. Minulla oli risteyksessä vauhtia gps-loggerin mukaan 40 km/h, nopeusrajoitus paikalla on 40 km/h. Tilanteessa muistan juuri ehtineeni ajatella: "*piip*, tuo ajaa päälle." Pegeot törmää vasempaan kylkeeni hyvällä vauhdilla. Seuraava muistikuva minulla onkin sitten joskus seuraavana päivänä Töölön sairaalasta, kun lääkäri kertoo, että olen ollut liikenneonnettomuudessa ja viisi kylkiluutani on murtunut...
Paikka on siis tälläinen, jos tämä linkki nyt toimii:
http://maps.google.fi/maps?f=q&source=s ... 92.47,,0,5
Hyvä näkyväisyys tuossa risteyksessä on ihan joka suuntaan ja minulla oli vieläpä valotkin päällä nojakissani (ilta-aika, joskus klo 20 jälkeen).
No, poliisin muistiinpanojen mukaan olin muka ollut tajuissani onnettomuuden jälkeen, mutta mitään muistikuvaa ei ole kuin vasta seuraavalta päivältä. Paikalla oli kuulemma ollut poliisin partio, pelastuslaitoksen yksiköitä ja Medi-Heli. Minut oli ensin viety Lohjan sairaalaan, josta sitten Töölöön.
Töölössä menikin sitten kuusi päivää: pneumothoraxin takia vasempaan keuhkoon olivat asettaneet dreenin nesteen ja ilman poistamiseksi. Lisäksi oli hyvä, että tekivät epiduraalipuudutuksen vasemmalle puolelle viiden päivän ajaksi, niin sai edes oltua jotenkin. Sisäelimet tarkistettiin pariinkin kertaan ultraäänellä, kerran tietokonetomografialla ja tavalliset röntgenkuvat thoraxista ottivat aina aamuisin ja parina päivänä myös iltaisin. Kipulääkkeitä syötettiin säännöllisesti. Kiitos siitä.
Olen nyt sairaslomalla syyskuun loppuun asti. Hyvin hitaasti pitää elää, koska kylkiluut edelleen osoittavat olemassaolostaan. Ainiin, ja sitten on hieno metrin pituinen mustelma vasemmalla - se alkaa vasemmasta polvesta, jatkuu reittä pitkin ylöspäin, kattaa vasemman pakaran ja vatsan vasenta puolta, jatkuu kylkeä pitkin kainaloon ja kyynärvarteen asti. Hip! Onneksi on kipulääkkeitä. Ja vielä: vasemman korvan kuulo on kadoksissa, jospa ne saisivat siihen parannusta jälkitarkastuksissa, joista ensimmäinen on jo huomenna.
Pyörä on vielä kokonaisena, mutta on siinäkin kolhuja:
- takavaihtaja on vääntynyt ilmeisesti kumolleen menon takia
- tavarateline on vääntynyt
- lampun pidike on murtunut poikki
- taustapeilin varsi on solmussa
- talla on vääntynyt
- takalokasuoja on irronnut
- rungon kunnosta en osaa vielä sanoa mitään
Lisäksi vielä: ilmeisesti ensihoitajat ovat leikanneet puseroni ja pyöräilypaitani riekaleiksi. Housuissa on repeämä vasemman lonkan kohdalla. Kypärässä on kovasti kuhmuja ja naarmuja ja sen kiristyssysteemi on hajonnut, mutta hihnat ovat ehjät.
Mutta kuitenkin hengissä ollaan yhä ja ehkäpä tästä vielä elämä voittaa ennen pitkää.
Edit: ja tietenkin takavanne on vääntynyt sivusuunnassa kieroon - korjattavaksi viedessä huoltomiehet tuumivat vanteen menevän kokonaan uusiksi. No, panen kuitenkin korjauskustannukset IFfin maksettavaiksi, koska päälle ajaneen auton vakuutus oli Iffissä.
T. Ari