Kävin taas runsaan viikon jälkeen pienen säätölenkin. Kuukkelilla kruisailee ihan kuin pikkupoika, jyrkkämäkisiä ja jyrkkämutkaisia kaupunkireittejä ei tarvise vältellä - senkun vain naatiskelee. Kymmenen kilometriä tuli jälleen mittariin.
Ostin VDO:n mittarit siksi, että ei tarttis säätää. Mutta tällä kertaa ei toiminut edes matkan mittaus. Ensin otin nopeusanturin patterin pois ja laitoin takaisin, ei mitään vaikutusta. Mittari ei saanut kontaktia anturiin. Noh, vaihdoin sitten kadenssimittarin patterin kanssa pattereita päittäin ja avot jossain vaiheessa rupesivat molemmat anturit toimimaan. Tosin kadenssi välillä ottaa häiriötä renkaan magneetista, joka tällä hetkellä sijaitsee pinnassa aivan ääripäässä lähellä vannetta. Ota näistä selvää! Olin juuri päättänyt palauttaa kalliin paskan pois, mutta ne nyt sitten voikaan.
Toisaalta ajaminen on niin mukavaan, että tuli mieleen mittareiden poisto muuten vaan häiritsemästä. Kun sitä ajelee vain ihan ilokseen, niin on aivan sama paljonko tulee kilometrejä tai mikä on vauhti - kadenssista puhumattakaan. 
Pidensin sentin verran putkea, joka säätää poljinkeskiötä ja ajo vakautui entisestään. Pyöräytin hieman ohjaustankoa kärjistään maata kohden ja tiputin hieman stemmia ensin alas, sitten eteen (ja alas).
Nojakkia pitää säätää jatkuvasti, kun ajokokemus lisääntyy. Aiemmin kädet lepäsivät kyllä rennosti, mutta runtatessa rupesi tenniskyynärpäätä pukkaamaan, kun kämmenselän puolen lihakset kuormittuivat enemmän kuin kämmenen puoleiset. Ilman poljinkeskiön siirtoa, en olis voinut laskea stemmiä juurikaan, säädöissä on aina kyse kokonaisuudesta.
Ja ajokengätkin vaikuttavat, nyt ajelin ohuilla huopatossuilla. Lenkkareissa (Hokka) on ainakin 1,5 cm pohja päkiän kohdalla, maihareissa varmaan n. 1 cm, joten täytyy vielä miettiä kannattaako jatkaa poljinkeskiön siirtämistä edelleen. Mutta kunhan taas ajelen ensin! 
Tosin etupään lokasuoja ilmeisesti himpun verran kiehnää eturenkaaseen - ja säätämistä on jälleen luvassa. 