Nojapyöräfoorumi

Joutilas kirjoitti:

Pythonin ja koiran hankinta ovat sukua toisilleen.

Molempiin voi hurahtaa, mutta kummatkin tuovat tullessaan niin paljon hankaluuksia, että useissa tapauksissa hankkeesta olisi parasta luopua. Tai ainakin kannattaa perehtyä tarkemmin myös tulokkaan ikävämpiin ominaisuuksiin ja puutteisiin.

Ai, kun oli hyvin sanottu!

Sakari

irakas kirjoitti:

Jos istuimen alapuolisen ohjaustangon kädensijat ovat vaakatasossa, lepäävät kädet rennosti kaiken aikaa kevyesti ohjaustangolla.

Pastori:
Mä en tähän vaakatasojuttuun usko. Mä en pysty pitämään kättä vastaavassa asennossa esim. tietokoneen hiirellä. On tullut nimittäin senverran pidettyä että alkaa ranteessa tuntua. Mutta semmoisen kättelyasennon ymmärrän sehän on fysiologisesti luontevampi asento.[/quote]

Tulethan Laukaaseen, niin voit kokella miltä vaakasuora ote tuntuu?

Kättelyasennossa joudut puristamaan kädensijasta jotta käsi pysyy paikallaan. Vaaka-asennossa käsi lepää kädensijalla sen kummemmin pitelemättä.

Sakari

irakas kirjoitti:

Tulethan Laukaaseen, niin voit kokella miltä vaakasuora ote tuntuu?

Kättelyasennossa joudut puristamaan kädensijasta jotta käsi pysyy paikallaan. Vaaka-asennossa käsi lepää kädensijalla sen kummemmin pitelemättä.

Sakari

Jep. Kantsiihan se kokeilla niin menis jakeluun paremmin.

Python kiinostaisi, vaan ei ole aikaa ajamisen opetteluun vielä useampaan vuoteen. Lisähidasteena vielä asuminen soratien varrella, ettei noviisina ajaminen onnistuisi kotinurkilla.

Olen ajatellut rakentavani pythonin ensi syksyn aikana, kunhan puutyöt alkavat. Materiaalina laminoitu vaneri. Jos kerran voi näin vähäisin vammoin oppia ajamaan yksipyöräisellä, ei kaksipyöräisellä ajamaan oppiminen voi olla niin vaikeaa.

Nebulus kirjoitti:

Jos kerran voi näin vähäisin vammoin oppia ajamaan yksipyöräisellä, ei kaksipyöräisellä ajamaan oppiminen voi olla niin vaikeaa.

Kuuluisia viimeisiä sanoja?

Nebulus kirjoitti:

Olen ajatellut rakentavani pythonin ensi syksyn aikana, kunhan puutyöt alkavat. Materiaalina laminoitu vaneri. Jos kerran voi näin vähäisin vammoin oppia ajamaan yksipyöräisellä, ei kaksipyöräisellä ajamaan oppiminen voi olla niin vaikeaa.

Missäs sinä niitä puutöitä teet, kiinnostava ajatus tuo puinen kärmes

sauri kirjoitti:

Kuuluisia viimeisiä sanoja?

Arvet kertovat elämästä.

Trek r200 kirjoitti:

Missäs sinä niitä puutöitä teet, kiinnostava ajatus tuo puinen kärmes

Kansalaisopistolla on useitakin puutyökursseja koko talven ajan.. pitää taas yrittää päästä mukaan ensi syksynä. Jos ei pääse, niin ainakin Rajakylän asukasyhdistys järjestää puutyöiltoja kerran viikossa, koulun tiloissa.

Pastori kirjoitti:

irakas kirjoitti:

Jos istuimen alapuolisen ohjaustangon kädensijat ovat vaakatasossa, lepäävät kädet rennosti kaiken aikaa kevyesti ohjaustangolla.

Mä en tähän vaakatasojuttun usko. Mä en pysty pitämään kättä vastaavassa asennossa esim. tietokoneen hiirellä. On tullut nimittäin senverran pidettyä että alkaa ranteessa tuntua. Mutta semmoisen kättelyasennon ymmärrän sehän on fysiologisesti luontevampi asento.

Jos kättä laittaa ihan rentona pöytään se ei näyttää ainakaan minulla olla vaaka- i[/i] eikä pysty- i[/i]-asennossa, vaan melko tasaan siinä välissä, eli n 45 asteen vinossa.

Samaa pätee muuten myös kun kädet nostaa rintakehää eteen "orava nakertamassa pähkinää"-asentoon -- ja kas kumma, missä kulmassa ovatkaan kahvat y.o:ssa itsesi postitamassa lowracerin kuvassa, kuten myös esim. Jukka V:n viimeksi rakentamassa "Highracerissa"? Näyttääpäs olevan aika tarkaan 45 asteessa!

Kun sitten kädet pudottaa pöydältä roikumaan vapaasti olkapäistä niin niitä voi noin yhtä helposti pidä "vaaka"-asennossa -- eli nyt poikkittaisesti, jolloin voisi laita ne stongaan joka mene peffan alla sivulta sivuun -- kuin "pysty"-asennossa -- josta nyt on tullut eestaas-suora asentoa, jolla voisi kottikärryn yhdensuuntaisia kahvoja työntää.

Mutta ainakin meitsille ne kääntyvät itsestään tässä roikuessaankin n 45 asten kulmaan (jos siis pidättelisi pari kevyitä sauvoja, niiden kohtamispiste olisi jossakin polvien tai yläsäärien välissä). Eli totuus lienee juuri Sakarin ja Pastorin väitteiden puolivälissä?

CRConrad kirjoitti:

Mutta ainakin meitsille ne kääntyvät itsestään tässä roikuessaankin n 45 asten kulmaan (jos siis pidättelisi pari kevyitä sauvoja, niiden kohtamispiste olisi jossakin polvien tai yläsäärien välissä). Eli totuus lienee juuri Sakarin ja Pastorin väitteiden puolivälissä?

Mua on ihmetyttänyt noiden kahvojen roikkuminen alaspäin. Noin matalissa pyörissä ollaan kohtuullisen paljon makuu-asennossa jossa kädet ovat (ymmärtääkseni) olkapäästä kyynärpäähän vartalon suuntaisesti (vartalossa kiinni) ja kyynärpäästä eteenpäin enemmän ylös- kuin eteenpäin. Tuollainen alaviistoon oleva ohjaustanko olisi ok mikäli ohjaus olisi enemmän eteenpäin (samanlaisessa asennossa kuin autossa ohjausratista). Raptobikellä on ohjaustanko mielestäni paremmassa asennossa:

Nebulus kirjoitti:

Olen ajatellut rakentavani pythonin ensi syksyn aikana, kunhan puutyöt alkavat. Materiaalina laminoitu vaneri.

Nyt pitää kysyä, että onko tarkoitus ensisijaisesti harrastaa puutöitä ja paremman tekemisen puutteessa värkätä python?

Vaikka vanerit ovatkin jo melko synteettistä puuta, niin onko puu, ellei se ole täysin tönkköhartsattua, järkevä materiaali pyörän rakennukseen? Onko edes tuo tönkköhartsattu?

Sakari ehkä, jolla on kokemusta niin puusta kuin metallistakin, voisi kertoa kokemusperäisen arvionsa kyseisten materiaalien soveltuvuudesta käyttöpyörän materiaaliksi. Ajattelin nyt lähinnä sitä, että jos on mahdollisuus tehdä kummasta vaan, niin kumpi olisi käytössä järkevämpi.

Heti perään pitää lisätä, että harrasteiden ja niiden tulosten ei välttämättä tarvitse ollakaan järkeviä. Ensisijaisesti niiden ja niiden kanssa puuhastelun soisi olevan tekijälleen palkitsevia ja viihdyttäviä.

Ehkä matematiikka voisi antaa eräänlaisen vastauksen?

Jos ajatellaan, että metalli on pyörämateriaalina positiivinen ominaisuus ja että nojapyörä on järkevä ja siis myöskin positiivinen.
Puu on pyörämateriaalina vähemmän järkevä, kuten myös pyöränä python, joten molemmat ovat negatiivisia.

Tässä tapauksessa lopputulos on tekijöittensä tulo:
nojapyörä (+) * metalli (+) = positiivinen valinta
nojapyörä (+) * puu (-) = negatiivinen valinta
python (-) * metalli (+) = negatiivinen valinta
python (-) * puu (-) = positiivinen valinta !!!

No niin, eli vaikka python pyöränä on kyseenalainen valinta, niin jos sen värkkää puusta, joka materiaalina on kyseenalainen, niin kokonaisuus kääntyy positiivisen puolelle. Matematiikallakin on huumorintajua.

Näyttäisi siis siltä, ettei puisen pythonin teolle lopultakaan ole olemassa mitään järkiperäistä estettä.

Vaikka puhutaan puisista pyöristä, niin taitaa se puun osuus jäädä 20-30prosentiin koko pyörästä? Eikä siinä ilman metallitöitä selviä mitenkään, ei edes Sakari

Jukka

jviirret kirjoitti:

Vaikka puhutaan puisista pyöristä, niin taitaa se puun osuus jäädä 20-30prosentiin koko pyörästä? Eikä siinä ilman metallitöitä selviä mitenkään, ei edes Sakari

Jukka

Tuo prosenttimäärä riippuu pyörän rakenteesta ja mallista. Kyllä esimerkiksi sh6:ssa puun osuus on yli 50 %.

Ja sehän on muuten 3-pyöräinen python.

Liitoksissa ja kovemman rasituksen alaisissa paikoissa tarvitaan metallitöitä, mutta ei välttämättä hitsauksia. Puunojakin rakentaminen sopiikin sellaiselle, jolla ei ole hitsausmahdollisuuksia.

Kyllä minun mielestä puusta saa ihan hyvän käyttöpyörän, kun vaan rakenteet eivät ole ali- eikä ylimitoitetut, ja siinä ehkä suurin vaikeus piilee. Ylimitoitetusta tulee painava ja kömpelön näköinen. Puunojakki on ainutlaatuinen, katseiden vangitsija ja myönteisyyttä herättävä.

Keveyden vuoksi puunojakissa kannattaa käyttää lentokonevaneria eli ohutviiluvaneria, jota saa esim. Puukeskuksesta esim 1,5, 2 ja 3 mm vahvuisena.

Monet ovat kysyneet minulta, miksi olen ruvennut tekemään metallirunkoisia nojapyöriä?

Yksi syy on se, että halusin oppia hitsaamaan ja kyllä runkomateriaalina on metalli pitemmän päälle luotettavampi. Kaikissa metallirunkoisissa nojakeissani on myös aina puuta mm. istuimessa.

Sakari

Joutilas kirjoitti:

Nebulus kirjoitti:

Olen ajatellut rakentavani pythonin ensi syksyn aikana, kunhan puutyöt alkavat. Materiaalina laminoitu vaneri.

Nyt pitää kysyä, että onko tarkoitus ensisijaisesti harrastaa puutöitä ja paremman tekemisen puutteessa värkätä python?
Vaikka vanerit ovatkin jo melko synteettistä puuta, niin onko puu, ellei se ole täysin tönkköhartsattua, järkevä materiaali pyörän rakennukseen? Onko edes tuo tönkköhartsattu?
Heti perään pitää lisätä, että harrasteiden ja niiden tulosten ei välttämättä tarvitse ollakaan järkeviä. Ensisijaisesti niiden ja niiden kanssa puuhastelun soisi olevan tekijälleen palkitsevia ja viihdyttäviä.

Ennen kaikkea tavoitteena on opetella vanerin muotoon laminointia ja kun kotosalla on vallan rittävästi tuoleja, niin miksikäs ei alkaisi tekemään pyöränrunkoa. Eli liitosten opettelemista, muotojen ja kaarien tekoa ja sen sellaista on tavoitteina. Osat fillariin tulevat mitä todennäköisimmin purkupyöristä, eli varsin matalan budjetin toiminnasta on kyse. Puutöitä olen harrastanut muutamia vuosia, eli perusasiat on jo jollain tolalla, mutta uusia asioita on aina mukava lähteä opettelemaan.
Jos saan tehtyä fillarista mukavan ajettavan, niin siinä tapauksessa saatan jatkojalostaa rakennelmaa hienostuneempia materiaaleja kohti, mutta pitää ihan katsoa sitä sitten myöhemmin. Nyt etusijalla on mukava puuhailu ja mahdollisuus pähkäillä erilaisia muotoja ja rakenteita.

Itellä tuli omatekoisella pyyttonilla täyteen 8 000 km ihan tässä hiljan. Alla kuva viime vuodelta Turun saaristosta.

Lisää matskua löytyy täältä, jos ketä kiinnostaa: http://www.lasinenherne.net/nojis2.html