Nojapyöräfoorumi

jviirret kirjoitti:

Nojanalle kirjoitti:

Mihin häviää tämä kaikkien tekemä työ. Eikö olisi mukavaa että tulevat sukupolvet pääsisi näkemään mitä isät ja isoisät aikanaan rakentaneet ja puuhastelleet. Entä kaikki piiretty ja taltioitamoton tieto minne se häviää. Pohrin tässä tämmösii.

Entäpä päinvastainen tilanne, miten kävisi jos ihmiskunta säilöisi ja arkistoisi kaiken ja kaikkien tekemiset Montako sukupolvea menisi ennen kuin oltaisiin tilanteessa jossa kukaan ei ehdi/pysty tekeen mitään uutta kun aika ja resursit menee vanhan restaurointiin ja museoimiseen?

Jukka

EI mitään haittaa kun tuo säilöminen hoidetaan yksityisesti, sitten jos kaiken museoimiseen aletaan vaatia yhteiskunnan tukea voidaan koko homma unohtaa.

Kyllä keskimääräsesti kolmekertaa vuodessa.

jviirret kirjoitti:

Nojanalle kirjoitti:

Lisäksi voimme ajatella että lapsenlapsilla olisi mukavaa käyrä museossa katsomassa mitä aikasemmat sukupolvet on kyhännyt kasaan.

Itsekkin olet jonkun lapsen lapsi, tuleeko paljonkin käytyä museoissa?

Jukka

Hieno kysymys. Mä ainakin käyn usein

Edit. Ehkä noin 40x vuodessa. Jep. Opetan mediajuttuja, joten työn puolesta aika useesti.

Pastori kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Nojanalle kirjoitti:

Lisäksi voimme ajatella että lapsenlapsilla olisi mukavaa käyrä museossa katsomassa mitä aikasemmat sukupolvet on kyhännyt kasaan.

Itsekkin olet jonkun lapsen lapsi, tuleeko paljonkin käytyä museoissa?

Jukka

Hieno kysymys. Mä ainakin käyn usein

Kuinkahan usein sitä käytäskään jos niissä olis nojapyöriä

Petri W

Viime viikonloppuna kävin Tampereella yksityisen . Vanhojen Velojen jäsenen , yksityis museossa , siellä oli mahtava kokoelma eri kausien pystypyöriä. Siinä näki tämän kehityksen 1900 luvulla. Mies oli raijannut ja kunnostanut 50 pyörää. Kyllä niitä oli mielenkiintosta katsella. Samalla tuli mieleen että kyllä Sakarin pyörät täytyy saada korjuun ja esille jälkipolville. Näin voimme esitellä jälkipolville uudastusta ja kehitystä Vaajakoskelta.