Kiitos tämän foorumin kaikkien kirjoittajien, runsaiden vinkkien ja juttujen ansiosta sivistyin huimasti nojapyörien suhteen saaden nojapyöräpureman. Kaikenlaisten juttujen/mielipiteiden/näkemysten lukeminen auttoi myös päätymään johonkin ratkaisuun nojapyörähankinnan suhteen eli alkoi hahmottua se, minkälaisen pyörän haluaisin tai mikä olisi järkevintä/käytännöllisintä omat tarpeet ja toiveet huomioon ottaen. Niin ja täältähän tuon pyöränkin löysin.
Tämä on nyt ehkä melkein päiväkirjatarinaa, mutta laitanpa tähän kuitenkin, niin näkee mihin päädytty kysymysten ja vastausten jälkeen.
Hankin lopulta syksyllä 2012 matalan Challenge Fujin nojapyörän kohtalon johdattamana eli sattui sopivasti olemaan käytetty pyörä myytävänä ihan kotikonnuilla. Lisäksi se nyt sattui olemaan sen tyyppinen, jota olin ajatellut yhtenä vaihtoehtona. Työmatkan pituus on sittemmin puolittunut, mutta riittää siinäkin pyöräiltävää. Hankkimani pyörä on nykyiseen matkaan ja reittiin myös aivan passeli. Matkan lyhennyttyyä on vähemmän paineita keskinopeuden kasvattamiseksi...
En ollut koeajanut yhtään nojapyörää ennen ostamista, koska koeajoihin oli pitkä matka tai mahdolliset koeajettavat pyörät olivat minua ehkä 30cm pidempien ihmisten pyöriä. Enkä edes koeajanut ostamaanikaan pyörää sen etuhaarukan ollessa sökö. Ei ehkä maailman viisainta toimintaa, mutta kohdallani toimiva ratkaisu - luja luottamus kaikkeen tässä tapauksessa. Pyörän käyttöönottoa viivästytti elämä eli kaiken maailman kiireet. Vasta tänä juhannusaattona, juhannuksen kunniaksi sain pyörän vihdoin ajokuntoon ja pääsin ajoharjoitteluun. Perusajamisen eli pystyssä pysymisen ja etenemisen opettelu oli helpompaa kuin mihin olin varautunut (hyvä niin). Samaisena päivänä sain 4 ihmistä kokeilemaan pyörää, joista yksi olisi potentiaalinen nojapyöräilijä. Tokana päivänä pyöräilin n. 30 km lenkin. Tietysti välillä meno oli hieman huteraa ja on vieläkin toisinaan - varsinkin hitaassa menossa. Kaupunkiajelu ei ole yhtään sujuvaa, mutta sen pärjään minkä tarvitsee. Olen ollut valintaani tyytyväinen. Matala ajoasento tuntuu yhtä hyvältä kuin kuvittelin, vaikka ensi-istumalta matala asento enemmänkin pyörytti. Kolmantena ajopäivänä aloin jo haaveilla toisen nojapyörän hankkimisesta - sellaisesta, jolla voisi ajaa talvella ja jolla voisi ajella sujuvasti myös kivisiä hiekkateitä pitkin.
Tyyväinen olen myös käytetyn pyörän hankintaan, koska olin varautunut vaivannäköön, säätämiseen ja siihen, että asiat saattavat edistyä hieman hitaasti. Uuden etuhaarukan metsästys ulkomaita myöten ja hankinta vaati vainvannäköä, aikaa ja tietysti rahaa + talvi ehti ennen etuhaarukkaa. Pyörän mitoitus oli myös pidemmälle ihmiselle kuin minä eli piti lyhentää etupuomia (ja ketjuja), jotta sain polkimet tarpeeksi lähelle. Pyöräilymukavuus lisääntyi puomin lyhennyksen myötä huomattavasti: ylsinhän polkimille ilman, että tarvitsee maata vaakasuorassa polkimia varpailla kurotellen. Olen myös pöyräillyt jo lukkopolkimilla, mutta erittäin löysillä säädöillä.
Nojapyöräily on hauskaa! Hauskimpia asioita ovat mm. vastatuuli ei tunnu missään (juurikaan), ihmisten ilahtuneet, huvittuneet, uteliaat, hämmentyneet ja hämmästyneet reaktiot; vauhdin hurma ja loikoilu pyörän vain rullatessa.