Tulipa tuosta tarrasta mieleen 80-luvun alun projektini. Kehittelin rautaa ja ohjelmistoa kirjoittamaan ja lukemaan painokuviin piilotettua tietoa. Tiedot oli koodattu rasterpisteiden ominaisuuksiin. Kuvat näyttivät paljain silmin aivan tavallisilta aikakauslehti- ja sanomalehtikuvilta, mutta pikkuisella kädessä pidettävällä lukijalla voi pyyhkäistä niistä tiedot muistiin. Kuva ja sen sisältävät tiedot olivat aivan toisistaan riippumattomia. Maisemakuvassa vaikkapa ohjelmatiedosto.
Tehtiin painokokeita niiden TKK:n ihmisten kanssa, jotka tiesivät postimerkkien ja seteleiden painotekniikasta. Saatiin mahtumaan digitaalista tietoa paperille niin, että se kilpaili disketin kanssa tietotiheydessä. Lukija oli halpaan sram-muistiin pohjautuva sellainen, jossa muistilutikan kuoren päällä oli linssi. Muistitehdas Boisessa Idahossa lupasi osia muutaman sentin kappalehintoihin ja oli innoissaan asiasta.
USA:ssa piilaaksossa touhusin asian kimpussa, investoijiakin houkuttelin. Onneksi homma kuitenkin venyi 80-luvulla niin, että internetin mahdollisuudet alkoivat orastaa ja tuntua järkevämmältä kuin ko. teknologia.
Ai miksi nämä jori -nat? Sitä sopii kysyä 