jviirret kirjoitti:tavasti kirjoitti:Se että tekeekö joku esim suoraputkisen rungon 300€ hintaan on toinen asia.
Jotta se tuohon hintaan onnistuu niin pitää olla se bilteman runko josta saa tarvittavat osat, etuhaarukan, takakolmion tai ainakin jarrutapit ja dropoutit, keskiömuhvin, teräs stemmin päät. Vai meinaatko että joku tuolla rahalla laserleikkauttaa dropoutit, koneistaa muhvit, sorvaa jarrutapit, rakentaa stemmin ja tangon metritavarasta?
Pakoputkipyörä on suunniteltu siten, että lähes kaikki pyöränosat käyvät sellaisenaan. Etuhaarukka stemmi ja ohjaustanko, joissa tietenkin on normaalisti kiinni etujarrun osat jarrutappeineen, vaijereineen ja kahvoineen sopivat muuttamatta etupääksi.
Jos halutaan käyttää ketjuvaihdetta, vaihteensiirtäjälle voi rakentaa etupyörän akselimutterin alle kiinnitettävän korvakkeen pätkästä lattaa, johon porataan kaksi reikää, joista toisessa on M10x1 kierre, jolleii halua etuhaarukan dropouttia tärvellä hitsillä.
Takakolmiossa on valmiina dropoutit, jarrutapit ja yleensä myös tajajarru vaijereineen, jos sellaista halutaan käyttää. Jos ei, takahaarukan teheminen vapaata pyörää varten onnistuu helposti irrallisesta etuhaarukasta, eikä metritavarastakaan tekeminen ole maailman ihme. Valmiissa haarukassa on kuitenkin yleensä jarruvarusteet valmiina, joten sen käyttämisessä on oma etunsa. Ainoa ongelma metritavaramenetelmässä on jarrun kiinnikkeiden rakentaminen. Yksinkertaisinta onkin tehdä kiinnitys maantiepyörän jarrulle, jolle riittää pelkkä 6 mm reikä haarukan poikkiputkeen.
Keskiömuhveja saa kaupasta, ei niitä kannata suomalaisella työllä sorvautella.
Luovutusosat saavat jokainen hankkia itse. Kaikilla meillä on kellareissamme vanhoja pyöriä, joista saadaan etuhaarukat ohjaustangot stemmit vaihteet ym.
Homma jakautuu siis tavallaan neljään osaan:
Eturunko, joka tulee kaikille samanlainen.
Kampipuomi, jossa voi olla vaihtelua etuvaihteen kiinnitystapin verran. Alkuperäisessä ei etuvaihtajaa ole, vaan etuvaihde vaihdetaan jaloilla.
Selkänojarunko, joka menee eturungon sisään ja kiinnitetään pakoputki
-klemmarilla eturungon jatkeeksi mahdollistaen selän pituudenmukaisen säädön.
Takahaarukka voi olla jäykkä takakolmio, joka kiinnitetään eturunkoon hitsaamalla tai, kuten pakoputkipyörän perusideaan kuuluu, takahaarukka nivelletään selkänojan suoran osan kohdalla tukena toimivaan poikkiputkeen, jolloin takahaarukka tehdään kierrätetystä etuhaarukasta tai metritavarasta.
Säätöselkänojaa ei ole vielä missään kokeiltu, koska asensin puolalaisten tekemän istuimen pyörääni, eikä lapaluiden tukemiseksi enää tarvinnut muuta. Eturunko on kuitenkin katkaistu siten, että jatkoselkänoja voidaan siihen liittää tarvittaessa. Aiemminhan selkänoja oli samaa runkoputkea niskaan asti ja istuin tämän päälle kiinnitetty 4 mm vaneri.
Alkuperäinen idea oli, että pakoputkipyörän istuin tehdään ruuvaamalla noin metri kertaa jalka suikale ohuehkoa vaneria (uloimmat syyt poikittain) runkoputken yläpintaan peltiruuveilla. Istuin pysyy muodossaan selkänojan mutkien avulla, jolloin vaneri muodostaa peräkkäisiä kouruja, jotka kantavat istujan painon ja takahaarukan nivelputki tukee selän suoran osan kohdalla.
Taivuteltu vaneriliuska on siis kokeiltu juttu ja istuin toimii, vaikkei käsittelemättömänä kestäkään lahoamatta ulkosäilytystä neljääkään vuotta.
Istuin on siis erittäin helppo ja halpa tehdä. Ei se tietenkään aivan niin miellyttävä ole, kuin nykyinen hiilikuituistuimeni, mutta toimiva ja ennen kaikkea madaltaa kynnystä ryhtyä nojapyöräilijäksi. Kolmannesneliö 4 mm vaneria ei maksa paljon.