Nojapyöräfoorumi

Joo tuota vastaavaa hartiaseudun toppausta on ehdotettu WISIL:ssäkin (laitoin sinnekin aiheesta keskustelun).

mhelander kirjoitti:

Joten tällä vasemman jalan vahvistamisella ja sen kengän pienellä kantapään sisäänpäin kääntämisellä aloitetaan korjaustoimenpiteet.

Dodii, nyt on sitten lowracerin kaikki mitat, suuntaukset ja muut tarkistettu. Penkki oli ihan vaaterissa ja rattaat kans. Tilleri oli muutaman millin tangon päästä vinossa, sekin oikaistu. Ja poljinkampia ihmettelin kun eivät ole kohtisuorassa keskiöakseliin ja hieman erilaiilla eri puolella.

Mutta ne on Campyn taotut ja polkimet ei tunnu olevan vinossa joten lienee ok. Vaikeuttaa vaan keskiöpalkin säädön jälkeen keskiön vaakasuoraan saamista. Lopulta pistin pyörän vatupassilla pystysuoraan ja keskiöputken vaakatasoon.

Sitten säädin vasemman kengän klipsun niin että kantapää tuli lähemmäs keskiöpalkkia ja eikun lenkille. Polvi tuntu jäykältä ja kampikierrokset kevyellä kuormalla jäi 90:n tuntumaan. Vähän oli vasta- ja sivutuulta mutta kun käännyin lenkillä takaisinpäin oli tuuli tyyntyny ja tulin sopivasti 10 km:n tempopätkälle joten eikun vähän pönttöön pöhinää...

Tehoilla polkiessa (kampikierrokset 95-110) ei kroppaa tarvinnu kertaakaan siirtää takaisin oikealle ja pyöränkin käytös oli, kun paino pysyi keskiviivalla, tasapainoisempi ja meno suorempaa.

Ja tuli sitten yksi merkkipaalu eli ajoin ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun puolen välin alle 15 minsaa kympille. Ja vielä nojakilla. Sykkeet oli yli 15 iskua alle käytännön maksimin joten hyvältä näyttää...

Loppumatkan kevyempi polkeminen muistutti taas oikeasta polvesta ja kadenssi meinas jäädä vähän alhaiseksi. Mutta parempaan päin selvästi tämä säätö vei.

Hartiaseudun toppauksesa tulisi huomioida sen aiheuttama rasitus selälle jos se estää kehon liikkeen polkemisen ahdissa.
Tällöin selkä joutuu litistymään jos sen liike ylöspäin estetään.
Veikkaisin tämän olevan isompipaha kuin s että perse siirtyy..

Mutta toivottavasti tuo tekemäsi muutos polkimiin tuottaisi tulosta.

Tänään maantien laitaa ajellessa tuli mieleen toinen mahdollinen selitys tuolle siirtymälle. Tiethän ovat yleensä toiseen suuntaan kaltevia, yleensä niin, että oikeaa reunaa kuljettaessa tie viettää oikealle. Kallistus siis ohjaa pyörää oikealle, mitä kroppa pyrkii korjaamaan sirtymällä vasemmalle. Tänään olin jotenkin kovin tietoinen tuosta ilmiöstä, johtuen luultavasti tästä ketjusta. Tuon testaaminen vaatisi sitten jostain tasaisen baanan, että näkisi vääntääkö kroppa sielläkin, tai vaihtoehtoisesti pitäis päästä ajamaan vasempaan kallistettua tietä. Löytyykö sellaista pyörätien pätkää, jossa ois huomattava kallistus?

Toisaalta en ole ihan valmis hylkäämään tuota aiempaa teoriaani eri vahvuisista jaloista. Tuo ajatus oikeastaan tuli siitä, kun mhelander mainitsi ilmiön olevan voimakkaampi pienillä kuin suurilla tehoilla. Tällöinhän jalkojen luontainen vahvuusero pääsee helpommin esille, kun polkemiseen ei erikseen keskitytä, vaan jalat toimivat automaattisesti tottumallaan tavalla. Samoin pienillä tehoilla jalkojen vahvuusero on suhteellisesti suurempi kokonaistehoon nähden kuin kovaa ajettaessa.

kkolja kirjoitti:

...
tai vaihtoehtoisesti pitäis päästä ajamaan vasempaan kallistettua tietä....

Testaamisen arvoinen idea.

Jospa olisi hetkisen invapyöräilijä, joka rinnastetaan jalankulkijoihin lakiasioissa. Silloin voisi ajaa maantien vasenta laitaa.

Jopa 15 km/h lienee silloin invapyöräilijälle sallittu.

Selviäisi vasemmalle kallistuvan tienpinnan vaikutus.

Ainahan voi pakata pyörän kyytiin ja matkustaa Britanniaan ajamaan vasenta laitaa. -Vai pitäisikö uhrautua ottamaan riski ajaakseen vasenta laitaa vaikka sunnuntaina aamuyöstä
Hyvä hypoteesi joka tapauksessa lengon asennon selitykseksi. Minulla lantio on selvästi oikalla. Tämä johtuu 12 -vuotiaana polveen saamastani rasitusvammasta, joka opetti minut oikeajalkaiseksi. Vasen polvi alkoi kestää normaalia käyttöä vasta 20 ikäisenä. Motoriikka oli kehittynyt tietysti aivan toispuoleiseksi. Nyt on onneksi oikean jalan lihaksisto surkastunut niin, että molemmat jalat ovat lähes samanlaiset rimpulat. Toispuoleisuus kuitenkin pönkii heti esiin, ellei sitä tietoisesti vastusta.

No joo... on täällä teissä mutkiakin jonkin verran jolloin ei kaikki kallistukset vietä oikealle... ei erityisesti eroa pysyykö penkillä vai ei.

Tuunasin MetaPhysic:n vastaavasti kuin lowracerin ja kävin pyyhkäseen sillä keskiviikkona 150 km (jotta saa samalla vähän kiinni km-kisan karkulaisia ) ja siinä ei vähäinen vasemman kengän vastapäivään kierto auttanu yhtään.

Toisaalta persuksen alla oleva Ventisit:n tarranauha ei pysynyt liimauksistaan penkissä kiinni. Vasemmalle siirtyminen oli todella paljon voimakkaampaa kuin lowracerilla. Ehkä mun kenkien säädöt ei olekaan ihan samat kun noi GXP-kammet on käyrät verrattuna lowracerin Campy-kampiin jotka on (tai pitäisi olla) ihan suorat.

Asiaan voi myös vaikuttaa MetaBikes -niskatuki joka on yks prkl jousi takaraivossa: pää ei pysy yhtään niskatuella jos vähänkään on epätasaista ja pompottaa pään helposti vasemmalle ja kroppahan seuraa perässä.

Ja selvis sekin että kun lippasin kerran tuolla lenkillä liian kapean pientareen jossa oli reunaviivan ulkopuolella täryraita että penkistä on molemmilta puolilta hartian kohdalta kansi irti pohjasta. Kannattaa muidenkin Meta-hiilari penkkien omistajien tarkkailla tilannetta ja liimailla epoksiliimalla uusiksi kiinni puristimien kera jos näyttää irtoovan.

Kuitenkin oikee polven seutu ei pahentunu tuolla(kaan) lenkillä, vaikka jouduin vähän väliä korjaamaan kroppaa keskelle penkkiä. Lopulta keskisyke oli 10 iskua alhaisempi kuin lenkeillä yleensä mutta keskinopeus samaa tasoa. Ja kadenssin keskiarvo myös about kohdillaan.

Säätö siis jatkuu...

mhelander kirjoitti:

...
Lopulta keskisyke oli 10 iskua alhaisempi kuin lenkeillä yleensä mutta keskinopeus samaa tasoa. Ja kadenssin keskiarvo myös about kohdillaan.
...

Ohoh, tuo on merkittävä havainto. Olenkin aprikoinut viime viikkoina, voisiko tosiaan syketasoa laskea ilman että ulostuloteho kiekkoihin laskisi. Esim. jos jännittää turhaan käsivarsilihaksia, niin luulisin sykkeen olevan korkeampi kuin rentona reissatessa. Jos syke on olhaisempi, niin luulisin ajelun olevan miellyttävämpää ja päästään vähemmällä energiankulutuksella.
Tuo 10 iskua tuntuu aika paljolta. Voisiko siihen olla tietosi mukaan vaikuttanut myötuulenvire tai muu sellainen seikka?

optimistx kirjoitti:

Ohoh, tuo on merkittävä havainto. Olenkin aprikoinut viime viikkoina, voisiko tosiaan syketasoa laskea ilman että ulostuloteho kiekkoihin laskisi. Esim. jos jännittää turhaan käsivarsilihaksia, niin luulisin sykkeen olevan korkeampi kuin rentona reissatessa. Jos syke on olhaisempi, niin luulisin ajelun olevan miellyttävämpää ja päästään vähemmällä energiankulutuksella.
Tuo 10 iskua tuntuu aika paljolta. Voisiko siihen olla tietosi mukaan vaikuttanut myötuulenvire tai muu sellainen seikka?

Tuosta yläkropan rentoutuksesta olen samaa mieltä. Noin yleensä. Siksi epäilen että MBB-tyyppiset pyörät sopivat kaikilla ja olisivat ehdottomasti parempia pidemmissä kisoissa.

Tuolla lenkillä tuuleskeli aika vähän ja nousuja ei juurikaan ollut. Tuo Oulun eteläpuoli kun on etupäässä tasankoa. Ja raidoista huolimatta noin pitkällä lenkillä ehtii keskittymään rentoon pyöritykseen vähän normaalia paremmin.