Nojapyöräfoorumi

jori kirjoitti:

Kaikin puolin ajo oli helppoa ja sujuvaa, mutta käsien irrottaminen ohjaustangosta muutti ajon taas epävarmaksi.

Pythonilla ajellessa olen huomannut tämän. Ihan vaan se että laskee kädet tangolle riittää vakauttamaan = olisko niin että hartioissa ei silloin ole joutavaa liikettä.

jori kirjoitti:

Emäputkiaihiota vielä etsiskelen.

Mä tulen ensiviikolla (4.6) Siuroon retkelle. Tuonko pätkän mukana?

jori kirjoitti:

Pääsin turvallisesti korjaamolle ja esittelin pyörää mekaanikolle. Sanoi nähneensä tuollaisen aiemminkin.

Ei-nojakistin suusta tuo tarkoittaa, että on ennenkin nähnyt nojapyörän. Tottumattoman silmään matala tadpole ja 2-pyöräinen highracer on sama asia.

jori kirjoitti:

Olisikohan kyse kontaktista pyörään, joka remmipenkin takia on vähän epämääräinen.

Mahtaakohan tuo remmipenkki vaikeuttaa ajamista, ainakin aloittelijalla?

Pastori kirjoitti:

jori kirjoitti:

jori kirjoitti:

Emäputkiaihiota vielä etsiskelen.

Mä tulen ensiviikolla (4.6) Siuroon retkelle. Tuonko pätkän mukana?

Tuo vain kiitos! Löysin yhden aihiopyörän eilen romulavalta, mutta 38 x 2 putken käyttäminen houkuttelisi kovasti. Mikäs sen laakeripesän tarkka mitta oikein pitäisi olla 1+1/8" mittaiselle haarukkaputkelle?

Nyt on pyörän "omistajakin" päässyt ensimmäisen kilometrin (viitisen kertaa parkkipaikan ympäri). Kyynärpäissä vanhastaan olleet ruvet ovat edelleen ehjät ja usko mahdolliseen onnistumiseen on palautumassa.

Koko jutun idea olivat uudet neuvot, eli Jori kehotti ohjaamaan käsillä, ei mitään sauvapyöräilyä. Homma on aivan kuin pikkukakaroiden ajoharjoittelua, "isi" juoksee rinnalla ja pitää kiinni. Kunnes ei sitten enää juoksekaan...

Ajossa on selvästi vakain optimivauhti: varsin hidas, ehkä joku 10 km/h, varsin rauhallinen tahti ja kevyt poljinvoima. Siitä hitaampi ja nopeampi vauhti vaatii paljon harjoittelua.

Liikkeellelähtö on vaikea polkemalla, helpompaa on tuuppia jaloilla pyörä pieneen vauhtiin ja sitten vasta nostaa jalat polkimille. Kun pyörä alkaa hoippua, ohjataan käsillä ja lasketaan jalat polkimilta. Parkkipaikalla pyöriminen onnistuu jonkin aikaa, kohtalaisen pientä ympyrää, kunnes sitten kurva tiukkenee liikaa ja etupää "kaatuu". Kädet sekä olemattomat rinta- ja vatsalihakset ovat kovilla, vähän ajan päästä on koko yläkroppa ihan tönkkönä.

Remmipenkissä tulee väliin tunne kuin kanootissa, ettei istukaan ihan keskellä. Siinä kun yrittää takamusta siirtää "käsinojista" ponnistaen, on heti kumossa, käsinojat ovatkin ohjaustanko. Pitääpä vielä katsoa kulkevatko kiekot samaa jälkeä...

Mulle ei nyt ihan mennyt jakeluun niin hyvin kevätmiitingissä toi takajousituksen toiminta. Voisko siitä saada selkeyttävän piirroksen tai kuvan?

Sehän oli jotenkin käänteentekevä. Heh.

Rungon takapäässä on vino laatta, sen läpi tulee 8 mm pultti, joka lävistää takahaarukan lattean poikkipienan. Seuraavana pinossa on kumivaimennin, johon on keskelle porattu väljä reikä (kiinnityskierteet pois). Päällimmäisenä on mutteri, jolla voi säätää jousituksen esikiristystä. Eli joustossa kumivaimennin jää haarukan pienan ja mutterin väliin puristuksiin. Poikkipienan ja rungon välissä kumiprikka ulosjouston kolahdusta vaimentamassa. Vähän vastaava idea kuin Magesin pythoneissa.

Purkamalla ruuvin ja vaimentimen pois, saa takahaarukan taittumaan ylöspäin; haarukan korvat tosin törmäävät selkänojan korvakkeisiin, niin että takahaarukka nousee vain likimain pystyyn. Kun takakiekon irrottaa, pyörä menee farmariauton takakonttiin.

Rakenne on oikein näppärä ja juuri tuota simppelimmäksi ei elastomeeri tyyppistä takajousitusta saa tehtyä. Vielä kun kumia on myös rungon ja haarukan latan välissä niin jos sattuu pompottaan takapyörän ilmaan ei haarukka kolise metallia vasten.

On se vaan siisti ja simppeli tuollanen pyyttonin tyylinen nojakki...

Mitä tulee tuohon pieneen tilaan menemiseen, tein oman maastonojakkini takajousituksen siten että yhden pultin irroittamalla ja ottamakka kiekot irti saa koko paketin todella pieneen tilaan. Varsinkin jos irroittaa penkin neljä pulttia ja takatukena toimivan varren sekä stemmin.

Vielä kun kehtaa ottaa etuhaarukan irti niin pitäisi koko hoito mahtua matkalaukkuun... ei ole kokeiltu ja ehkä tuskin tulee kokeiltuakaan.

Jos oikein purkamaan ruvetaan...

Yhden ruuvin irroittamalla voi nykäistä ohjausakseli/istuinputken irti. Takahaarukan ja selkänojan akselin sekä vaimentimen pultin irroittamalla lähtee takahaarukka ja selkänojan putki. Sitten vehje mahtuukin jo (paitsi kiekot) muoviseen muuttolaatikkoon, joka rakennusvaiheissa kulki "projektikansion" nimellä. Tähän purkamiseen ei vielä tarvitse koske ketjuunkaan, etukolmio, runkoputki, takahaarukka, selkänojaputki, vähän vaneripaloja ja remmejä; kaikki on Jorin "konstruktiivisen minimalismin" mukaista.

Tulipa käytyä pikaisesti kokeilemassa. Suoraan ajaminen vähän vaikeaa, ja kaarteet tuntuu että kaatuu. Vaan ei se mihinkään kaadu, kunhan vaan jatkaa ajamista.

Ihan hauska peli, kyllä tuolla voisi lähteä ajelemaan pidemmästikkin!

Ketjun kuvat on nyt kadoksissa. Tässä ketjussa niiden kyllä pitäisi olla tallessa.

Tässä kuvamateriaalia mitä edellisistä viesteistä on Googlesta hukkunut. Nyt liitetiedostoina...

Tässä lisää,vain 10 liitettä per viesti näköjään sallittu, huomasin sen jo lisättyäni 16 kuvaa, virheilmoitus menee hienosti piiloon...

Lisää kuvia, näitä on linkitetty tästä ketjun ensimmäiseen viestiin, jos olen löytänyt tekstistä oikean kohdan. Joku "täysivaltainen ministeri" voi siirrellä minua fiksummin, kaikkiin viesteihin ei ole rupusakilla oikeuksia.

Kiitos!

Kiitos, onhan näitä kuvia jo odoteltukin!
Mikä tässä oli se huippuhieno pikapurettava ohjausnivelhomma, jota Jori hehkutti jossain toisessa ketjussa?
Oisko siitä toimintaperiaatteesta leikkauskuvaa?

Muoks. Sehän taitaakin olla vaan penkin etupoikkituki missä ohjausakseli (=putki) on kiinni, ja pysyy paikallaan kuskin painolla?