Nojapyöräfoorumi

eemeli kirjoitti:

"Erehdyin" ostaa talveksi uuden maastopyörän. Voi kiesus, että sillä ajaminen on raskasta. Tasasella ei pääse mihinkään, alamäessä ei pääse mihinkään ja ylämäessä mies pomppii satulassa kuin heinämies. Joka paikkaa särkee, kylkiluu murtunut, mutta helkutin hauskaa on polkea pitkästä aika metsässä... Eli kaikki uusi vaatii totuttelua.

Ihan samalta tuntu kun ajoin ensimmäisen ja ainoan kerran 15+ vuoteen maasturiani kun hain sen lainasta. Vaikka alla oli tosi livakkaat Furious Fred sliksit tubelessina. Ei kulkenu mihinkään, meno pelotti.

Suoraan sanottuna, kun tuolla maastonojakilla oppi ajamaan ja tottu maastoon, ajan sillä reilusti lujempaa kuin mitä tuolla pystärillä pääsisin. Nojarilla ajamiseen vaan pitää tottua...

Kymysykseen: "Onko kukaan kokeillut sellaisia, joissa jalat heiluvat ees-taas, miltä tuntui?"

En ole kokeillut, mutta Ponkala sanoo kinnereistään, että laittoi sellaiset saadakseen matalan keulan ja ettei niistä haittaakaan ollut.

http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopi ... =26&t=2151

eemeli kirjoitti:

No joo...Koitin vähän kieli poskessa verrata kinneriä ja läskipyörää. Onhan tuossa puolitotuuttakin mukana... On tuo läskipyörä kuitenkin jonninverran parempi juurakko/kivikko poluilla .

Minkä läskin eemeli hommasit? Konan?

hannu619 kirjoitti:

Niin ne meinasi Stradan tehtaallakin, että pitäisi nyt tämänkokoinen äijä sisälle mahtua (Pieter soitti valmistajalle).
Polvet ei olisi ottanut kanteen kiinni, jos olisin pitänyt niitä enemmän pystyssä. Mutta se on minulle luonnoton ajoasento.

Questistä ei ollut paikalla kuin XS malli. Siihen en edes yrittänyt sisälle, oli ehdottomasti liian pieni minulle.

hannu

Tätä en kyllä ymmärtänyt, millä lailla enemmän pystyssä? Täytyy myös ihmetellä miten ei 182 pitkä kaveri mahtunut polkemaan, täytyy Hannulla olla varsin pitkät reidet tosiaan. Kyllä mulla ainakin jää tilaan polvien ja konepellin välille ihan mukavasti. Lyhyemmillä kammilla tilaa saisi toki lisää. Pieter on ainakin varmasti Suomen kokenein kinnereiden ajoasennon säätäjä joten siitäkään tuskin jäi kiinni.

Maiharit eivät tosiaan varmaan olleet paras valinta mahtumisen kannalta. Mulla on sellasia nro. 46 pyöräilykenkiä ja kyllä ne mahtuu ihan hyvin pyörimään, mutta ihan kauheasti ei jää varaa. Muistelisin että PW:n kanootit ei tainnu oikeen mahtua pyörimään silloin joskus Nokialla, mutta ne oli kyllä vaikuttavan kokoisetkin Mun hieman yli-isot croksit ottaa kyllä moneen paikkaan kiinni kun niillä oon koittanut.

Itse pidän käsiä yleensä mahan päällä rennosti, taitaa ne samalla tukeutua kinnerin kylkiinkin mutta ei kyllä mitenkään ahdistavasti. Hartioiden kohdallahan on solumuovipalat joiden paksuutta muuttamalla tai kokonaan pois ottamalla saa säädettyä hartioiden tilantuntua. En sanoisi että Stradan ohajussysteemin erityisesti pakottaisi käsiä johonkin asentoon, ohjaustangon nivelien ansiostahan sitä saa pidettyä hyvin monissa asennoissa. Itsekin tulee pidemmällä matkalla käsien asentoa vaihdettua välillä. Ohjaus on kyllä aika herkkä ja vaatii hieman totuttelua.

Kilometrejä noja-asento kyllä vaatii ennen kuin se rupeaa sujumaan. Ja mielestäni ehdottomasti myös lukkopolkimet. Itselläni nojapyöräurani alussa tuntui etureiden hapottavan kovin helposti, nykyään se ei ole ongelma, tuntuisi siltä että olen oppinut jakamaan kuormitusta paremmin eri lihaksille, erityisesti takareidet saan nojakilla paremmin mukaan kuin normipyörällä.

Itse kyllä jaksan ihmetellä sitä kun monet sanoo että kinnereihin on niin kauhean hankala mennä ja tulla pois, kun ovat pari hassua kertaa koittaneet. Siihen kyllä harjaantuu varsin nopeasti. Sujuva liike vaatii omat liikeratansa ja opettelunsa ja hieman notkeutta toki, mutta en koe sitä ollenkaan hankalana. Voi tosin olla että jos olisin 40 vuotta vanhempi ensikertalainen niin olisin toista mieltä .

Muistaakseni mullakin oli polvien kannalta pieni mahtumisongelma kaikissa. Siis siinä tapauksessa että kinnerin sisäänmenoaukon kansi oli "konepellin" alla kyydissä. Kun sen otti pois, mahtuivat polvetkin pyörimään. Kai mullakin on sitten pituuteen suhteutettuna aika pitkät jalat. Kokeilin Quest XS:ää mutta mahduin menemään sinne juuri ja juuri, poistumiseen tarvinkin sitten Pieterin apua . Kun ei vaan pystynyt taipumaan ja nostamaan itteänsä sieltä. En tiedä kuin pieni ihminen pitäisi olla että voisi ajaa XS:ää.

Nojakilla ajamiseen tottuu, mutta vaatiihan se harjoitusta. Ja jos vaihtaa nojakkityypistä toiseen, niin sitten taas. Itellä ei ainakaan ollut kauhean helppoa kinneriä ohjailla kun olin niitä koeajamassa, koska en ole tottunut niiden ohjaukseen (mulla on omassa nojakissa alaohjaus). Mutta olen aivan varma, että kun niillä ajaa tarpeeksi, siihen herkkyyteen tottuu ja osaa muutenkin pitää ohjauksesta rennommin kiinni. Muistan kun vuokrasin triken ja ensimmäistä kertaa ajoin sillä, tuntui ihan mahdottomalta saada sitä kulkemaan suoraan mutta kun liian tiukista otteista hellitti niin pyöräkin rauhoittui.

Muistelisin Stradassa miun 48sandaalit olis raapinu konepellinkattoon ja alhaalla aukon reunoihin.
Jos polvet ottaa kattoon, eikös sillon polkimet ole yksinkertasesti liian lähellä ?

Petri

Onhan se ihan selvää, että yli 30 kilon kinneri nousee mäkeä huonommin ja raskaammin kuin reilun 10 kilon painoinen maasturi tai hybridi. Ja sama pätee kyllä tasaisellekin, kun vauhtia on vähän. Ja vaikka liikkelle lähtiessä, pystypyörä ja oma nojapyörä liikahtavat paljon kevyemmin kuin kinneri. Kinnerissähän hymy irtoaa vasta siellä 30 km/h nopeuksien kohdalla. Silloin alkaa pienemmästä ilmanvastuksesta olla hyötyä. Näin ainakin oman kuukauden kinnerikokemuksen perusteella.

MikaL kirjoitti:

Kinnerissähän hymy irtoaa vasta siellä 30 km/h nopeuksien kohdalla.

Kyllä mulla hymy irtos myös vesisateessa ja nollakelillä kun pystyi lähtemään "sisävaatteissa" liikenteeseen.
Nopeutta painotetaan ihan liikaa ja muut ominaisuudet jätetään huomiotta.

Jukka

Premnas kirjoitti:

Muistaakseni mullakin oli polvien kannalta pieni mahtumisongelma kaikissa. Siis siinä tapauksessa että kinnerin sisäänmenoaukon kansi oli "konepellin" alla kyydissä. Kun sen otti pois, mahtuivat polvetkin pyörimään. Kai mullakin on sitten pituuteen suhteutettuna aika pitkät jalat. Kokeilin Quest XS:ää mutta mahduin menemään sinne juuri ja juuri, poistumiseen tarvinkin sitten Pieterin apua . Kun ei vaan pystynyt taipumaan ja nostamaan itteänsä sieltä. En tiedä kuin pieni ihminen pitäisi olla että voisi ajaa XS:ää.

Nojakilla ajamiseen tottuu, mutta vaatiihan se harjoitusta. Ja jos vaihtaa nojakkityypistä toiseen, niin sitten taas. Itellä ei ainakaan ollut kauhean helppoa kinneriä ohjailla kun olin niitä koeajamassa, koska en ole tottunut niiden ohjaukseen (mulla on omassa nojakissa alaohjaus). Mutta olen aivan varma, että kun niillä ajaa tarpeeksi, siihen herkkyyteen tottuu ja osaa muutenkin pitää ohjauksesta rennommin kiinni. Muistan kun vuokrasin triken ja ensimmäistä kertaa ajoin sillä, tuntui ihan mahdottomalta saada sitä kulkemaan suoraan mutta kun liian tiukista otteista hellitti niin pyöräkin rauhoittui.

XS:ssä onkin aika paljon pienempi kulkuaukko kuin tavallisen kokoisessa Questissa. Mutta se on kai tarkoitettu alle 175 senttisille noin suunnilleen. Sujuva kulkeminen vaatii kyllä hieman vatsalihaksia ja käsivoimiakin. Jos yksi dippipunnerrus menee hädintuskin kädet täristen niin kinneristä poistuminen voi tuntua hankalalta. Mutta eniten asiassa kuitenkin helpottaa hyvän liikeradan oppiminen. Poistumisessa kun voi kättää jalkojakin apuna.

Minulla oli kinneriä hankkiessa jo aika vahva nojapyörätausta, joten sen puolesta asia meni varsin kivuttomasti. Hiemanhan totuttelua kinneri tietysti vaati kun olin vain kaksipyöräisellä ajanut. Vaikka helpompihan se on kolmipyöräisellä ajaa kun sitä ei tarvi ohjaamalla pitää pystyssä. Tehtaalta kun kinnerin iltapäivällä hain niin seuraavan päivän iltana oli noin 500 km ajoa takana eli ei siinä mitään kauhean pahaa muutosta tainnut olla . Keskiön ja penkin korkeuserot sekä istuimen kulman erot kyllä huomaa eri pyörillä. Stradassa keskiö ei ole kovin korkealla ja istuin on aika pystyssä ja se sopii ainakin minulle huomattavasti paremmin.

jviirret kirjoitti:

MikaL kirjoitti:

Kinnerissähän hymy irtoaa vasta siellä 30 km/h nopeuksien kohdalla.

Kyllä mulla hymy irtos myös vesisateessa ja nollakelillä kun pystyi lähtemään "sisävaatteissa" liikenteeseen.
Nopeutta painotetaan ihan liikaa ja muut ominaisuudet jätetään huomiotta.

Jukka

Kyllähän tuo sääsuoja asiakin on merkittävä etu. Kieltämättä on hymyilyttänyt kun tässä muutamana hyvin sateisena aamuna on lähteny töihin ajamaan.

Laitanpa minäkin omat lyhyen aikavälin kokemukseni tänne. Minähän olen uusi / aloitteleva kinneristi, joka ei ole ajanut "normaalilla" nojapyörällä metriäkään. Vaihto tapahtui Canondale-maatiepyörästä, paino n.8 kg, Mango Sport kinneriin, paino n.30 kg. Alkuviikosta täyttyi ensimmäinen 1000 km kinnerillä.

Aluksi Mangon ohjaus tuntui aivan liian herkältä. Nopeuden noustessa esim. alamäessä yli 38 km/h tuntui, että ei edes koko kaistan leveys riitä kun Mango heittelehti sivuttain. Tämä 38 km/h tuntui olevan jonkunlainen "rajanopeus", koska siinä kinnerin käyttäytyminen muuttui todella radikaalisti. Valittelin tätä ominaisuutta Pieterillekin, joka sanoi sen olevan normaalia tottumattomuutta ja yleistä kaikille kinnereille. Täytyy myöntää, että Pieter oli ainakin osittain oikeassa. Nyt kinneri ei tunnu niin epävakaalta ajettavalta kovemmissakaan nopeuksissa, vaatii siis totuttelua. Ero pystypyörään on kuitenkin todella iso, koska niissä tuntuu, että mitä kovempaa ajaa sitä vakaammaksi meno muuttuu.
Vakauteen tuntuu vaikuttavan todella paljon tuuliolosuhteet, puuskittainen sivutuuli on tietenkin pahin, sekä tienpinnan kunto ja kallistus. Kinneri heiluu ja kallistelee, mikä aluksi häiritsee silmää ja tasapainoaistia, jolloin ilmeisesti tulee tehtyä turhia / vääriä ohjausliikkeitä, mikä vain lisää epavakautta. Tähän tuntuu ONNEKSI kuitenkin tottuvan ajokilomerkien karttuessa.

Täysin erilainen penkki ja ajoasento vaativat myös totuttelua. Suorituskykyni on vieläkin kinnerillä heikompaa kuin maatiepyörällä. Samalla reitillä, samoilla sykkeillä, häviän kinnerillä noin 2-3 km/h keskinopeudessa. Tässä pitää huomioida myös se, että tämä ajo tapahtuu täysin pyörätiellä, joka ei ole kinnerille se paras / nopein paikka ajaa. Tässä lisäpaino tekee myös ison vaikutuksen.
Reidet ja alaselkä olivat aluksi todella ihmeissään lisääntyneestä rasituksesta, nyt pikkuhiljaa alkavat tottua.
Suurinpana ongelmana minulla on ollut oikean lonkkanivelen ärtyminen. On rajoittanut jopa hieman harjoittelua / ajelua, kun yritän antaa sille aikaa rauhoittua. Sen ärsyyntymiseen en keksi mitään muuta selitystä kun penkin ja ajoasennon muuttuminen. Aikaisemmin ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia lonkissa. Polville kinneri taas näyttäisi sopivan paremmin kuin odotin, lisäpainosta huolimatta. Tässäkin taas TOTUTTELUA vaatii.

Kaiken kaikkiaan kinneri on kyllä " MAGEE" peli. Sillä on kiva ajella kovaa, mutta ehkä kaikista mageinta on ajella rauhallisesti ihmisten ihmetellessä

Timo

TMS kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

MikaL kirjoitti:

Kinnerissähän hymy irtoaa vasta siellä 30 km/h nopeuksien kohdalla.

Kyllä mulla hymy irtos myös vesisateessa ja nollakelillä kun pystyi lähtemään "sisävaatteissa" liikenteeseen.
Nopeutta painotetaan ihan liikaa ja muut ominaisuudet jätetään huomiotta.

Jukka

Kyllähän tuo sääsuoja asiakin on merkittävä etu. Kieltämättä on hymyilyttänyt kun tässä muutamana hyvin sateisena aamuna on lähteny töihin ajamaan.

Tämä ja muitakin hyviä puolia löytyy, mutta polkemisen raskaudesta kun puhutaan, niin vasta isoilla nopeuksilla kinneri on parhaimmillaan. Paitsi, että täysiä polkiessa aina hapottaa

PW kirjoitti:

Muistelisin Stradassa miun 48sandaalit olis raapinu konepellinkattoon ja alhaalla aukon reunoihin.
Jos polvet ottaa kattoon, eikös sillon polkimet ole yksinkertasesti liian lähellä ?

Petri

Ei ne ollut liian lähellä. Niitä säädettiin 5 eri kertaa. Viimeisellä kerralla olivat niin kaukana, että juuri ja juuri jalka pysyi polkimilla kun nilkasta taittoi perään. Ilmeisesti minulla on "rakennevika" takamuksen ja polven väli on liian pitkä.

Hannu

Nyt ei ole enään Kinnerillä ajaminen ole raskasta. Kävin tänään koeajamassa Pieterin luona sähköavusteisen Mangon Plussan. Sähköapuna on Sunstar iBike S03+. http://www.sunstaribike.com/
Meno on käsittämättömän helppoa ja kevyttä. Valittavana on kolme avustustasoa. Muistaakseni 70%-, 100%- ja 150%-lisävoimaa, max 250W. Varsinkin isoimmalla 150% asetuksella ylämäkikin menee lentämällä. Ei voinut kun nauraa joka kerta kun ajoi ylämäkeen, nyt oli meno TODELLISTA suupielet korvissa menoa. Suosittelen KOKEILEMAAN
Avustaminen ei lopu äkillisesti 25 km/h kohdalla, vaan jatkuu heiketen 30-31 km/h asti. Tämä estää ettei ajamisesta tule nykivää. Lisäpainoa tulee noin 6 kg, mottori n.3 kg ja akku 2,45kg (9 AH) + muut tilpehöörit. Muitakin akkukokoja löytyy.

Timo

TJT kirjoitti:

Nyt ei ole enään Kinnerillä ajaminen ole raskasta. Kävin tänään koeajamassa Pieterin luona sähköavusteisen Mangon Plussan. Sähköapuna on Sunstar iBike S03+. http://www.sunstaribike.com/
Timo

Feikkiä!