Nojapyöräfoorumi

Taas vaihteiden säätöä vaimon kulkuriin, nexuksesta vaihtaja pyörähtäny ja vaihteet hävis. Nyt kun sain säädettyä, jäin miettimään onkohan tuossa kiertäjä kahvassa lyhyempi veto ku nexuksen omassa ? Navan vaihde nipukka liikkuu vielä vaikka kahva on käännettypohjaan. Tuossa on nyt siis avovaihteisen vaihtaja, numerot toimii väärinpäin.
Naksuntaa en saanu vieläkään pois, vaihdoin vasemman polkimen kun tuntui ett se kuuluu sillä puolen polkiessa. Olisko kampi jotenkin löysällä, käsin vääntämällä ei mitään klappia. Olikos tuohon joku vasarointi kikka - asettuis paremmin neliöakselille?

Petri

Napakka vasaran isku ja kiristys. Jos viitsit niin käytä koko kampi irti ja voitele neliöakseli ennen kuin laitat kammen, ei ainakaan naksu vaikkei ihan asettuisikaan

Jukka

PW kirjoitti:

Taas vaihteiden säätöä vaimon kulkuriin, nexuksesta vaihtaja pyörähtäny ja vaihteet hävis. Nyt kun sain säädettyä, jäin miettimään onkohan tuossa kiertäjä kahvassa lyhyempi veto ku nexuksen omassa ? Navan vaihde nipukka liikkuu vielä vaikka kahva on käännettypohjaan. Tuossa on nyt siis avovaihteisen vaihtaja, numerot toimii väärinpäin.
Naksuntaa en saanu vieläkään pois, vaihdoin vasemman polkimen kun tuntui ett se kuuluu sillä puolen polkiessa. Olisko kampi jotenkin löysällä, käsin vääntämällä ei mitään klappia. Olikos tuohon joku vasarointi kikka - asettuis paremmin neliöakselille?

Ohjeet kampien istuttamiseksi kunnolla neliöakselille:

Aseta pyörä kyljelleen kovalle alustalle ja kampiakselin pään kohdalle alle korokkeeksi vaikka tiili ja tiilen päälle ohut vaneri, tai muu pehmike. Paksu puu tiilen tai muun kovan alasimen tilalla on liian joustava ja vaatii vieläkin isomman vasaran ja kovemman lyönnin. Akselin pään ja ylemmän kammen navan päälle samainen vaneripehmike, jonka läpi isohkolla vasaralla tai mosalla naputellaan ja kierretään naputusten välillä kampipultista löysät pois. Pulttia kiertämällä huomaa, paljonko kampi painuu alemmas akselin päällä. Naputtamisen voi lopettaa, milloin pultti ei enää painu alemmas ja pultti löysty vasaroinnin välillä.

Jos kampi on lonksunut, on neliöreiän reunoilla purseet. Reikiä voi varovasti viilata suoremmiksi, mutta tarkempi menetelmä on irrottaa ja kiinnittää kampi useamman kerran, jolloin akselin teräksinen neliökartio syö alumiinireiästä joka kerta pieniä hiutaleita ja reikä muotoutuu paremmin istuvaksi.

Vasarointiin kannattaa käyttää melko suurta vasaraa tai mosaa jotta se oikeasti siirtää kampea, eikä vain lommota kammen kylkeä. Yläpuolella voi käyttää vaneripehmikkeen sijaan myös pystypuista palikkaa. Vaakasuuntainen puu on paksuna liian pehmeää.

Tässä aiempia juttuja aiheesta:
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... 058&#p2058
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... 345&#p2345

Kiitos ohjeesta taas ohje "mitä suurempi vika sitä suurempi leka" toimi

Petri

PW kirjoitti:

Kiitos ohjeesta taas ohje "mitä suurempi vika sitä suurempi leka" toimi

Juuri näin. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, että sillä isolla lekalla täytyisi järjettömän kovasti lyödä. Vasaran kokoa kasvatetaan vain systeemin matalan ominaistaajuuden takia. Joustavaa systeemiä, kun ei saa liikahtamaankaan pienen vasaran (vaikka kuinka kovalla) iskulla, mutta isommalla vasaralla pienempikin (hitaampi) isku riittää.

jori kirjoitti:

Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, että sillä isolla lekalla täytyisi järjettömän kovasti lyödä. Vasaran kokoa kasvatetaan vain systeemin matalan ominaistaajuuden takia.

Tarkoitatko siis sellaista hienosäätölekaa?

ajarmala kirjoitti:

jori kirjoitti:

Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, että sillä isolla lekalla täytyisi järjettömän kovasti lyödä. Vasaran kokoa kasvatetaan vain systeemin matalan ominaistaajuuden takia.

Tarkoitatko siis sellaista hienosäätölekaa?

Tarkoitan, että kova isku pienellä vasaralla ei ole sama, kuin maltillisempi isku isommalla. Vasaroilla on erilaiset ominaistaajuudet, jotka siis vaikuttavat siihen, miten nopeasti vasaran osuessaan tuottama työntövoima nousee ja kuinka kauan se pysyy ylhäällä.
Nauloja naulaamaan tarkoitetut vasarat ovat kapeauumaisia. Vasarassa on nuppi, joka osuu (pitäisi) naulan päähän, sitten tulee kapea osuus, joka joustaa iskun aikana ja sitten vasaran varsinainen paino ja viimeisenä sorkka, joka vielä lopettaa voimapulssin nätisti ja tasaisesti. Nuppi panee naulan liikkeelle, kaulaosa pitää voimaa yllä mahdollisimman kauan, jolloin naula liukuu puuhun ja parhaimmillaan vielä, pompauttaa vasaran uutta iskua varten ylös. Hyvä esimerkki tästä mallista on ratanaulavasara (Railroad Spike Driver), joka on kuin kaivoshakku, jonka pieni pää pitää osua naulan kantaan. Osuminen on vaikeaa, mutta kun se osuu, naula menee sisään todella hyvin ja vähillä iskuilla, mikä oli aikanaa tärkeä asia. Vasaran mitat ja muoto ei siis ole yhdentekevä, vaan sillä on homman sujumisen kannalta iso merkitys.

Kysykääpä siis, kun seuraavan kerran ostatte vasaraa, myyjältä 6 kHz vasaraa 40 kHz nousunopeudella.

jori kirjoitti:

Tarkoitan, että kova isku pienellä vasaralla ei ole sama, kuin maltillisempi isku isommalla. Vasaroilla on erilaiset ominaistaajuudet, jotka siis vaikuttavat siihen, miten nopeasti vasaran osuessaan tuottama työntövoima nousee ja kuinka kauan se pysyy ylhäällä.
Nauloja naulaamaan tarkoitetut vasarat ovat kapeauumaisia. Vasarassa on nuppi, joka osuu (pitäisi) naulan päähän, sitten tulee kapea osuus, joka joustaa iskun aikana ja sitten vasaran varsinainen paino ja viimeisenä sorkka, joka vielä lopettaa voimapulssin nätisti ja tasaisesti. Nuppi panee naulan liikkeelle, kaulaosa pitää voimaa yllä mahdollisimman kauan, jolloin naula liukuu puuhun ja parhaimmillaan vielä, pompauttaa vasaran uutta iskua varten ylös. Hyvä esimerkki tästä mallista on ratanaulavasara (Railroad Spike Driver), joka on kuin kaivoshakku, jonka pieni pää pitää osua naulan kantaan. Osuminen on vaikeaa, mutta kun se osuu, naula menee sisään todella hyvin ja vähillä iskuilla, mikä oli aikanaa tärkeä asia. Vasaran mitat ja muoto ei siis ole yhdentekevä, vaan sillä on homman sujumisen kannalta iso merkitys.

Tuonko tulostaisi, kehystäisi ja laittaisi seinälle niin antaisi oudommalle vaikutelman viisaasta ihmisestä

Jukka

jori kirjoitti:

Hyvä esimerkki tästä mallista on ratanaulavasara (Railroad Spike Driver), joka on kuin kaivoshakku, jonka pieni pää pitää osua naulan kantaan. Osuminen on vaikeaa, mutta kun se osuu, naula menee sisään todella hyvin ja vähillä iskuilla, mikä oli aikanaa tärkeä asia. Vasaran mitat ja muoto ei siis ole yhdentekevä, vaan sillä on homman sujumisen kannalta iso merkitys.

Ei se osuminen ole vaikeaa, jos on vähänkään tehnyt vastaavia hommia. En siis ole ratanaulavasraa kokeillut, mutta lekaa ja kirvesta on tullut heilutettua. Kirveellä osuu vanhaan halkeamaan helposti ja lekallakin keskelle meisseliä eikä siitä kiinni pitäjän käsille(joka ei satu kunhan meisseli on riittävän pitkä )
Vanhat työkalut ovat todella hienoja. Niissä on jokaisella yksityiskohdalla oma tarkoituksensa(vaikkei sitä aina tiedostakaan). Nykyaikaiset on taas suunniteltu muista lähtökohdista

jviirret kirjoitti:

jori kirjoitti:

Tarkoitan, että kova isku pienellä vasaralla ei ole sama, kuin maltillisempi isku isommalla. Vasaroilla on erilaiset ominaistaajuudet, jotka siis vaikuttavat siihen, miten nopeasti vasaran osuessaan tuottama työntövoima nousee ja kuinka kauan se pysyy ylhäällä.
Nauloja naulaamaan tarkoitetut vasarat ovat kapeauumaisia. Vasarassa on nuppi, joka osuu (pitäisi) naulan päähän, sitten tulee kapea osuus, joka joustaa iskun aikana ja sitten vasaran varsinainen paino ja viimeisenä sorkka, joka vielä lopettaa voimapulssin nätisti ja tasaisesti. Nuppi panee naulan liikkeelle, kaulaosa pitää voimaa yllä mahdollisimman kauan, jolloin naula liukuu puuhun ja parhaimmillaan vielä, pompauttaa vasaran uutta iskua varten ylös. Hyvä esimerkki tästä mallista on ratanaulavasara (Railroad Spike Driver), joka on kuin kaivoshakku, jonka pieni pää pitää osua naulan kantaan. Osuminen on vaikeaa, mutta kun se osuu, naula menee sisään todella hyvin ja vähillä iskuilla, mikä oli aikanaa tärkeä asia. Vasaran mitat ja muoto ei siis ole yhdentekevä, vaan sillä on homman sujumisen kannalta iso merkitys.

Tuonko tulostaisi, kehystäisi ja laittaisi seinälle niin antaisi oudommalle vaikutelman viisaasta ihmisestä

Siitähän minä sen seinältä kopioin tänne.

No joo, tuo vasaran tuottama puristusaaltomuoto (vasaran iskunaikaisen työntövoiman muuttuminen iskun aikana) liittyy yhteen kallioporaukseen liittyvään työprojektiin, jonka tiimoilta on tullut mietittyä, miksi vasarat ovat sellaisia, kuin ovat.

Aamu askarteluna vaihdoin kumit ja putsasin ketjut ja muutenkin. Yhest muuttokuormast jäi, riittävän mummo tyttärelle. Punavuoress mummokeloilla kysyntää, edellisen rosvo vei.

Vaimon ystävän pojalta varastettu mummokela
Aamulla vähän aikaa ja aloin sovitella pihasta osia tuohon Tunturiin - nopeesti siitä ajettavn pyörän sais, kaikki osat löyty helposti. Kolmevaihteinen takakiekkokin on ja jotain renkaitakin löytyy.
Sitten tuli mieleen ett minkälaisen karhunpalveluksen teen jos vien valmiin pyörän sinne ehkä n.13v. pojalle 60-luvulla myö rakenneltiin ite pyörät löytöosista, vähän nuorempina Nykynuorilla muut taidot mutta jollain pitäs kouluunkin päästä

Toiset vain arvostaa fillareita ja pitää niistä huolen. Itse kanssa korjaillut veljenlapsille lähinnä mummopyöriä. Varmaan kymmenkunta pyörää ollaan viety. Suurin osa varastettu kun ei ole pidetty lukossa. Viimeksi tuli kaksi pyörää takaisin. Toisessa poljinpoikki ja toisessa etuhaarukka vääntynyt. No sai noista taas yhden ehjän. Tämän viimeisin korjauksen myötä annettiin ymmärtää, että seuraavat pitää sitten työllä ansaita. Ei kai ne muuten opi niistä huolehtimaan...

eemeli kirjoitti:

Toiset vain arvostaa fillareita ja pitää niistä huolen. Itse kanssa korjaillut veljenlapsille lähinnä mummopyöriä. Varmaan kymmenkunta pyörää ollaan viety. Suurin osa varastettu kun ei ole pidetty lukossa. Viimeksi tuli kaksi pyörää takaisin. Toisessa poljinpoikki ja toisessa etuhaarukka vääntynyt. No sai noista taas yhden ehjän. Tämän viimeisin korjauksen myötä annettiin ymmärtää, että seuraavat pitää sitten työllä ansaita. Ei kai ne muuten opi niistä huolehtimaan...

Jos veisin kasan osia ja olisin kaverina kasaamassa, ehkä oppis pitään lukossa.

PW kirjoitti:

eemeli kirjoitti:

Toiset vain arvostaa fillareita ja pitää niistä huolen. Itse kanssa korjaillut veljenlapsille lähinnä mummopyöriä. Varmaan kymmenkunta pyörää ollaan viety. Suurin osa varastettu kun ei ole pidetty lukossa. Viimeksi tuli kaksi pyörää takaisin. Toisessa poljinpoikki ja toisessa etuhaarukka vääntynyt. No sai noista taas yhden ehjän. Tämän viimeisin korjauksen myötä annettiin ymmärtää, että seuraavat pitää sitten työllä ansaita. Ei kai ne muuten opi niistä huolehtimaan...

Jos veisin kasan osia ja olisin kaverina kasaamassa, ehkä oppis pitään lukossa.

Kutsu se teille kokoamaan pyöränsä, jolla sitten pääsee takaisin kotiinsa. On tavallaan enemmän itse vastuussa, eikä koe tuputukseksi. Kattele valmiiksi, josko ketjuja renkaita tai venttiileitä, tai jotain muuta pientä täytyy hankkia, niin ei tökkää sellaiseen ja jää parempi mielikuva "itse tehdystä pyörästä". Senkin puolesta on parempi, että kokoaa teillä, niin ei sinun tarvitse kaikkia työkaluja kuskata pyörän osien mukana. Tiedä, vaikka saisit tuosta aikanaan yhtiökumppanin Imatran Nojapyörätehtaaseen.