Nojapyöräfoorumi

Nyt on ensimetrit mbb:llä ajettu. On siinä jonkinlainen kynnys kiinteäpuomiseen tottuneelle. Sarvilla täytyy kääntää koko pirusti vastaan että saa menemään suoraan. Mitens muut, senkun läksitte ajamaan vaan? PW:llä on kokemusta pienestä jätöstä, helpottaako se liikkeellelähtöä? Se tuntuu alussa hankalalta kun etupää yrittää kaatua sivulle. Tarkoitus on joka tapauksessa tehdä uudet dropparit, samalla voisi jättöä pienentää nykyisestä 90 millistä jos se olisi parannus?.
On vielä aika paljon hommia sekä pyörän että kuskin kehittämisessä ennen kuin kovaa mennään.

Kyllä se vähän harjoittelua vaati Ekana päivänä pihalla vaan. Tais toisena olla vaan kotikadulla ja siittä eteenpäin liikenteeseen. Jätöstä on mun mielipide se ettei sillä ole jalkaohjatussa käytännön merkitystä Kaikki toimii, koska jaloissa on voimaa ohjata. Aluksi voi olla toisin, kun yrittää ohjata vielä käsillä.

Pythonin oppi nopeammin

jooseha kirjoitti:

Kyllä se vähän harjoittelua vaati Ekana päivänä pihalla vaan. Tais toisena olla vaan kotikadulla ja siittä eteenpäin liikenteeseen. Jätöstä on mun mielipide se ettei sillä ole jalkaohjatussa käytännön merkitystä Kaikki toimii, koska jaloissa on voimaa ohjata. Aluksi voi olla toisin, kun yrittää ohjata vielä käsillä.

Pythonin oppi nopeammin

Mutta olit jo opetellut ajamaan kääntyväpuomisella ennen Pythonia?

Toki, jopa ilman käsiä eli pythonissa oli uutta vain väärään suuntaan siirtyvä painopiste

Mie opin tuon oman mbb:n mielestäni aika nopeesti, ekana päivänä pyörätielle ja seuraavana taisin ajaa jo 50km. Pythoni, flevo tai airbike tuntu vaikeemmilta. En usko miekään ett kyse on jätöstä, ainakaan pelkästään.

Kuvakin tuli otettua iltahämärissä:
Vaaka näytti 15,2 kg, vaihteet, jarrut ym. puuttuu...

Tyylikkään yksinkertainen. Tuo kampikeskiöputki takahaarukan joustin- ja selkänojatuen tyvessä hiukan ihmetyttää, mutta muuten todella simppelin tyylikäs. Kampikeskiökorkeus on riittävän alhaalla, laitteen paino myös. Mitä muuta voi nojapyörältä vielä vaatia.

jori kirjoitti:

Tyylikkään yksinkertainen. Tuo kampikeskiöputki takahaarukan joustin- ja selkänojatuen tyvessä hiukan ihmetyttää, mutta muuten todella simppelin tyylikäs. Kampikeskiökorkeus on riittävän alhaalla, laitteen paino myös. Mitä muuta voi nojapyörältä vielä vaatia.

Vielä kun sillä osais ajjaa... No sujuu se muuten mutta rentous vielä hakusessa. Keskiöputki jäi paikalleen valmistusteknisestä syystä. Käytin sitä runkoon kiinnittyvien osien (korvakkeet, penkin kiinnitys) saamisessa suoraan.

Jarcco kirjoitti:

jori kirjoitti:

Tyylikkään yksinkertainen. Tuo kampikeskiöputki takahaarukan joustin- ja selkänojatuen tyvessä hiukan ihmetyttää, mutta muuten todella simppelin tyylikäs. Kampikeskiökorkeus on riittävän alhaalla, laitteen paino myös. Mitä muuta voi nojapyörältä vielä vaatia.

Vielä kun sillä osais ajjaa... No sujuu se muuten mutta rentous vielä hakusessa. Keskiöputki jäi paikalleen valmistusteknisestä syystä. Käytin sitä runkoon kiinnittyvien osien (korvakkeet, penkin kiinnitys) saamisessa suoraan.

Hieno pyörä, geometria taitaa olla aika lähellä miun Helsinkinojakkia - penkin ja keskiön suhteet ym.
Keula vois toimii vaikk poistas vasemman haarukkaputken mutt toista putkee pitäs vähän laskee alemmas (-300g )
Kyll se ajokin siittä, onhan siulla kokemusta nojailusta - miulla kiinteepuominen tuntu omituiselta ku pitkästä aikaa kokeilin mbb:n jälkeen.

Minulla oli mahdollisuus harjoitella MBB pyörälläni ajoa Nokian MM kisoissa. Ensimmäisinä tunteina kädet väsyivät jatkuvasta repimisestä, mutta viimeiset pari tuntia meni lähes ilman käsiä, koska ei ollut enää voimia ohjata käsin. Olen ajanut muutamalla eri jätöllä ja mielestäni niillä ei tosiaan ole ollut merkittävää vaikutusta ajettavuuteen, käsien kanssa tai ilman.

pikametri kirjoitti:

Minulla oli mahdollisuus harjoitella MBB pyörälläni ajoa Nokian MM kisoissa. Ensimmäisinä tunteina kädet väsyivät jatkuvasta repimisestä, mutta viimeiset pari tuntia meni lähes ilman käsiä, koska ei ollut enää voimia ohjata käsin. Olen ajanut muutamalla eri jätöllä ja mielestäni niillä ei tosiaan ole ollut merkittävää vaikutusta ajettavuuteen, käsien kanssa tai ilman.

Joo, ja ohjauskulmat ja muukin geometria on mun pyörässä lähellä Cruzbiken Silviota ja Vendettaa, eli pitäisi olla hyväksi havaittu. Ratin ja penkin välissä lienee eniten korjattavaa.

Tein uudet dropparit koska halusin vaakasuorista eroon. Niissä ketju vetää helposti kiekon vinoon. Vertikaaliset dropparit taas täytyy saada tarkasti kohdalleen, koska ei ole säätövaraa. Käytin apuna kulmarautoja, jotka heftasin haarukoihin ennen kuin leikkasin vanhat korvakkeet irti.

Pohjamaalia pintaan ettei heti ala rusehtaa.

Onkos tullu ajokilometrejä, löytyny rentoutta tälle pyörälle?

PW kirjoitti:

Onkos tullu ajokilometrejä, löytyny rentoutta tälle pyörälle?

On vasta 20 km takana mutta tuntuma pyörään tuntuisi olevan löytymässä. Selvä parannus oli kun vaihdoin sarvet lyhyempiin. Nyt vastaa ohjausliikkeisiin välittömästi, kun pitemmällä tangolla tanko ensin jousti ennenkuin alkoi ohjata. Samalla tankoa sai laskettua alemmas.

Alkuvaiheessa on tärkeää että ohjaustuntuma on välitön, kun jalat ei vielä osaa ohjata ainakaan koko ajan. Jos tuntuu että meinaa lähteä lapikkaasta niin sitten vaan lopettaa polkemisen ja ohjaa käsillä. Tuossa lenkillä oli jo hetkiä että sarvista ei tarvinnut kääntää vastaan eli edistytty on. Huomasin senkin että poljen oikealla jalalla voimakkaammin, on sekin hyöty että polkemistekniikka paranee treenatessa. Jyrkässä mäessä keulan sivuheilunta on hankalin hallita, kuten arvata saattaa.

Käytiin vaa-alla, pari kiloa on lihonut vaihteista ja jarruista, nyt 17 kg.

Keli on täällä vielä lumeton joten liukkaan ajon harjoitteluun ei ole päästy. Sen sijaan on sysipimeää ja kylmä viima mikä ei houkuta pyörän selkään joten lisää kilsoja tulee nihkeästi.