Nojapyöräfoorumi

Varmaankin nuo säädökset on samat koko EU-alueella. Vaikka sivuputki ei puhallakaan päin näköä, niin siellä peräpeilissäkin oleva pakotötterö riittää tekemään fillaristin elämän epämukavaksi aamun ruuhkissa.

Joka tapauksessa mieluummin sitä polkee trikella vapaana kuin taivaan lintu, kuin kyhjöttää auton ratin takana matelemassa ruuhkassa. Täällä kaksipyöräisillä on tapana vetää keskiviivalla jonoista ohi ja saman käytännön ovat omaksuneet myös invaskootterit (ne kolmepyöräiset skootterit, jotka kovin muodissa). Ja samalla kaavalla menee tadpole trikekin.

Tänään paluumatkalla jalat tuntuivat siltä, että mitään treeniä on turha yrittää, joten melkein leposykkeillä hilasin itseni takaisin ylös tänne rinteelle, kaikkiaan tänään 36 km ja 615 m nousua.

Kuva paluumatkalta, Plascassierin "muurin" päältä, melkein suoraan pohjoiseen, vastarinteellä kaukana jyrkän kallion juurella näkyy määränpää. Sade alkoi ehkä 15 minuuttia ennen maalia, mutta tihkuna vain. Jos osaa tarkasti katsoa, niin voi ainakin kuvitella näkevänsä usvan läpi luntakin läikkinä kaikkein kaukaisimman vuoren (Cheiron) rinteellä. Tulevalle yölle luvattu lunta alkaen 800 m korkeudelta.

Kuva on aika tarkkaan 8 km kohdalta tässä Strava-jäljessä.

Huomenna tosiaan lepopäivä, mutta lauantaille näyttää lupaavan melkein kohtalaista ajokeliä. Jospa yrittäisi ensimmäistä satasen lenkkiä trikellä. Koko päivähän siihen taitaa minulta tuhraantua, mutta voishan se tuhraantua turhempaankin.

Täällä saa tuollaisia kelejä odotella vielä liki 4kk

Jukka

Johan se on täälläkin lämmintä, kun on enää nollan pinnassa

jooseha kirjoitti:

Johan se on täälläkin lämmintä, kun on enää nollan pinnassa

Kun lämpötila on 6-8kk vuodesta nollan pinnassa niin ei osaa enään siitä iloita

Jukka

Aijai, muuttivat kai myötätunnosta huomisen sään täälläkin, nahka ei näytä enää palavan

Satanen silti edelleen huomisen tavoitteena, käännepisteenä St-Martin-du-Var. Jalat on vieläkin hapokkaan oloiset, mutta onhan tässä koko yö aikaa palautella lisää. Varmaan huomenna ohitan kaikki samalle reitille eksyvät

Kuulostaa siltä että ajaminen on alkanu maistumaan sullekin

Nyt kävi niin, että suunnitelma toteutui ja sain satasen lenkin tehtyä. Vähän reilustikin, 122 km, nousua vain 950 m, helppo maasto jokivartta ja merenrantaa. Jälki Stravassa https://www.strava.com/activities/248632375

Otin kuviakin, GoPro oli etutolpassa 30 sek timelapsillä ja kännykällä napsin taukopaikoilta. Valitsin joitain mielenkiintoisimpia esittelyyn.

Tourrettesin nousussa maantiefillaristit näyttivät kaapin paikan

Var-joen varren pyörätie on hyväkuntoinen ja rauhallinen, pituutta kai joku 10 km. Ylöspäin pohjoiseen mennessä näyttää tältä:

... ja etelään laskiessa tältä:

Itse joessa ei kuivan talven jäljiltä ole vettä juuri mitään, ja se vähäinen vesi on satumaisen kirkasta. Kevättulvien aikaan tilanne on täysin toinen.

Lopuksi... ei ollu paha fiilis kun jyrsi eväsleipiä täällä, välimeren rannalla, Villeneuve-Loubetin ja Cagnes-sur-Merin rajalla.

Säätä kun kuvista katselee ja maisemia, vaikuttaa tuo Stravan kärsimyskerroin (kuvassa punaisella) olevan selvästi liioiteltu.
Valokuvissa on jännän talvinen valo, vaikka ne muuten (suomalaisen mielestä) ovat kesäkuvia. Varjot ovat selkeän violetteja.

jori kirjoitti:

Varjot ovat selkeän violetteja.

Niinhän se nyt aina tuppaa olemaan jos valopuoli on lämmin.

Perjantain sade ja kovahko tuuli veivät ilmasta kaiken leijuvan kosteuden ja pölyn, niinpä eilen ilma oli tuollainen häikäisevän kirkas, tai kuulas (?), niinkuin se hienoimmillaan täällä on. Kesällä ilmassa on niin paljon kosteutta, että valo ei ole läheskään vastaava. Tänäänkin on aika navakka tuuli, lenkki Tourrettesiin ja takaisin 32,1 km ja 484 m nousua, kuvia en jaksanut peruslenkiltä ottaa.

Oi, kyllä noissa maisemissa kelpaakin polkea !

Toista se on täällä saamarin loskamössössä...

Tänään illansuussa puhki ajetuilla jaloilla kampesin viimeisiä kilometrejä ylöspäin, kun paikallisen lukion bussipysäkillä iso joukko nuoria innostui kannustamaan ja taputtamaan aivan hulluna. Kato, sillä on kolme pyörää! Allez-allez! Heee! Tres cool! Clap clap!! Tuli melkein sama fiilis kuin l'Etape du Tourin loppunousun juurella viime kesänä Mahtavaa, meillä kaikilla oli naama virneessä ja käsi ylhäällä!

No asiaakin oli. Scorpparilla olen nyt lyllertänyt reilut 500 kilometriä. Takavaihtajan säädöt alkoi jo olla sen verran summittaiset, että yritin ajon aikana pysähdellä ja saada noita japanilaisia XT-tekeleitä kohdalleen, mutta eipä siitä mittään tullu, paitsi harmistusta. Campoja tuli niin ikävä, nyyh! Itkusta selvittyäni kotona rakensin ilman lämpökäsittelyä high-tech huoltopukin, joka toimikin yllättävän hyvin. Noissa etupyärissäkin kun on ne nappilukoilla varustetut seisontajarrut, nin pysyi vehje hyvin paikallaan. Nyt vaihtaa taas hyvin napsusta, ei ole enää kitkavaihtajan fiilistä valenapsuilla. Ihmeen paljon ja nopeasti venynyt tuo vaijeri, Jagwiret on kai kuitenkin ihan laatukamana pidettyjä (?). Itse asiassa scorppari olisi jo pitänyt käyttää ilmaisessa ensihuollossa 300 km jälkeen, mutta millä tuon nyt sinne isoon kaupunkiin saakka ehtii röijätä, ajoajasta pois.

Vaikka Campoja onkin edelleen ikävä (Athenatkin toimi silkkisesti verrattuna näihin maasturivaihteisiin), niin on sanottava että nuo Shimpan tangonpäävaihtajat toimii kyllä omalla tavallaan mukavan karulla tuntumalla, kun säädöt vaan on kohdallaan, ainakin takavaihtajan osalta. DD3:n käskyttimenä oleva tangonpäävaihtaja on enemmän sellainen kohannyssinneppäin, yksi napsu keskellä.

Toinenkin kuva tältä illalta, tää onkin hienompi on-board kuva.

vph kirjoitti:

Campoja tuli niin ikävä, nyyh!

No elä nyt. Ite opin vihaamaan simpan maastokamppeita jo 90-luvulla kun ostin mukamas laadukkailla osilla olevan 3x7 vaihteisen maasturin Deore-osilla. Ei se 80-90 luvun Campan osiin verrattuna ollut kummosta kun vähän sattui vettä tai hiekkaa niin huonosti toimi vaihteet ja säätämässä sai olla koko ajan.

Maasturin osat kierrätin nojakkimaasturiin jossa ne uusilla vaijereilla ja SRAM:n 11-32 uudella pakalla pelasi verratenkin hyvin. Vissiin on tullut viisastuttua säätämisen suhteen, uudet toimivat vaijerita auttavat taatusti kuten myös vaihteistolle helpompi pitkä ketjulinja.

Samoin kaikki maantienojakit on päässeet tien päälle vanhan kilpurin Campan osilla. Kuitenkin niistä lähes kaikki on korvattu SRAM:n, WTB:n ja Hopen tuotteilla. Itse taas tykkään että etenkin vaihteisto toimii napakasti kuten Campat ennen muinoin, ei mitään turhaa hienostelua. Siinä SRAM onkin kunnstautunut, joissakin tilanteissa vaihteet vaihtuu kunnon kolahuksella, ei jää epäselväksi... ja etenkin nämä kytkimellä olevat maastovaihtajat on aivan erinomaisia takavetosten pitkille paluupuolen ketjuille, hölskyminen jää minimiin.

Tällä hetkellä Campan osia on lowracerissa uusi Record nelikanttikeskiö jossa kiinni Campan ratakammet sekä 90-luvun Record-etuvaihtaja. Etuvetosessa on uudet Centaur dual-pivot jarrut sekä "Doppler"-kitkavaihdevivut. Muut joutaakin jo eläkkeelle, harmittaa vaan kun on loistavat Italo-keskiö sekä Record-navallisia kiekkoja joita ei tule käytettyä enää. No ehkä etuvetosessa.

Reilu satasen lenkki, 115 km, tänään ja samalla tuli uusi nopeusennätys trikellä, 70.9 kph. Aikaa paloi 8 tuntia, ajoaikaa tunti vähemmän. Paussiaikaa tuli paljon, kun ajoin Frejus/St Raphael:iin ja siellä kävin kahvilla väärässä rantakuppilassa, lounasaikaan - kaikki tapahtui hitaan periranskalaisen kaavan mukaan, voi hyvänen aika sentään. Strava jälki matkasta: https://www.strava.com/activities/251605388. Alla olevista kuvista huolimatta sää oli vaihteleva, paluumatkalla viimeiset puolitoista tuntia taivaalta tuli vettä, onneksi vain kevyttä uuvuttavaa sadetta.

Kuviakin tuli ja tuo nopeusennätyksen sisältävä lasku jäi videolle. Videon julkaisun onnistumisesta en tiedä, enkä ainakaan jaksa sitä editoida, mutta kuvat on aina kivoja, eikö?

Agaystä hieman St Raphaelin suuntaan. Meressä näkyvä tumma piste on yksi surffaajaksi naamioitunut kelluja.

ja sama paikka, sama maa, mutta kuva eri suuntaan.

GoPro oli trikessä kiinni timelapsillä kuvia ottamassa. Lopputuloksena satoja lähes samanlaisia kuvia, joissa ei ole oikein mitään ideaa. Laitan tähän pari. Tässä näkyy näitä paikallisia mäntyjä, joiden muoto on minusta jostakin syystä kovasti viehättävä. Auringonvarjomäntyjä, Pins parasols.

Ja sitten tässä vielä päivän teema, keltainen tyyppi menossa tutkimaan pusikkoa. Josko sinne mahtuisi puhdistettua kahvia