Nojapyöräfoorumi

Minulla oli normikegät jalassa ja ei muita ongelmia kuin kengän irtoaminen polkimesta. Minulla on ollut pienissä 520 polkimissa maantiepyörässä Shimano CT-40 kengät, joiden löysä pohja, kolmonen Shimanon jäykkyysskaallalla, on pidemmissä ajoissa puuduttanut ja/tai aiheuttanut pistelyä. Puutuminen lukon päällä, pistely varpaissa. Klossit Shimanon mukaan, eli juuri päin vastoin kuin Sheldon Brown suosittaa pitkänmatkalaisille. Klossiin siirto taka-asentoon nosti klossin kiinnistyslevyn takaosan ylös. En tiedä, tuleeko siitä painetta jalkapohjaan haitallisesti.

Kokeilin ct-40 kenkää ja sen pohjallisen etuosa painaa varpaita. Vaikka painetta ja puutumista ym. ei tulisi nojakissa, kengän päällysosa joustaa hulluna, kun pyörittää kovasti. Nyt kun villasukalle on tarve, kenkä venyy kuoreltaan vähän, joten polkiessa se ei veny yhtä paljon kuin kesällä. Kesää varten tarvitsen pohkallisen nostoa ainakin esijännittääkseni kengän päällystä pienemmän venymisen aikaansaamiseksi. koska venymistä esiintyy aika tavalla, jalan yläpuolelta ei ehkä katkea veren kierto. Kokeilemalla selviää. Koska plantaarifaskiitti haittaa, tarvitsen lisätukea jalkaholvin nostamiseksi.

Tarvitsen parin-kolmen millin nostoa jalkaholvin etuosasta kantapäähän ja jäykempää pohjaa. Kannan nosto poisti varpaiden päistä pohjallisen painon. Painoa on kengässä ja vaikka hiilikuitupohjainen SPD-SL Diadorani poisti puutumis- ja pistelyongelmat, keveyden etu on selvä. Onko ideoita halpisbudjetissa? Joko pohjallisena tai huokeana kenkänä? Nojakissa on platformia lukon ympärillä toisin kuin pystärin polkimessa. Mutta etu voi haihtua jalkojen verenpaineen laskuna. Kenkä ei ole lämmin ja sadesuojausta ei ole. Myös BBBn kalossini neopreenistä eivät suojaa sateelta ja roiskeista. Ei vain taida saada sadesuojattua 300 g luokan SPD kenkää keskijäykästä jäykkään pohjalla ja melko suurella jalkaholvituella, kuten lenkkarissa halvalla. Lääkäri käski käyttämään lenkkareita korkean holvituen vuoksi, joten ongelmien välttämiseksi tarvitsen pyöräilykenkäänkin kunnon kaaren pohjalliseen. Ortot maksavat helposti kalliin kengän verran. Nykykenkä on ehkä pohjallisella ja sadekalossilla riittävä. Vähästä pakosta en haluaisi uutta kenkää tukkimaan eteistä. Jos muu ei auta, sitten kyllä.

En usko, että poljinkeskiö on liian kaukana polven kulmasta päätellen ja siitä, miten hyvin kuin valettu istuimen kuopat ovat pakaroiden kohdalla nyt, kun pudotin istuimen kulman 30en asteeseen. Jos ei riitä, vaahtomuovia on käsillä, kun tehnen niskatuen muotoutuvasta pätkästä Clas Ohlsonin niskatuesta.

En revi pystärilläkään täysillä tangosta nousuissa ja tässä paljon vähemmällä voimalla. Olisiko kuulalaakeriristiselkäni mateen selkärangalla varustettu, kun sain eron aikaan kengän pohjan paineessa ja kadenssin nostossa rennon kävelyvauhdin nousussa, vaikka yritin tukea vuoronperään ristiselällä penkkiin kaivautuen tai hartioihin painaen? Kun luotto kontrolliin ladketulla penkillä nousee ja saan lukkopolkimet luonnolliseksi kalosseilla ja ilman, peffan nosto ilmasn hartioista työntäen on treenattavien asioiden listassa. Saa nähdä, miltä asiat näyttävät sitten. Pitää kokeilla myös tangoista työntämistä. Ymmärrän, miksi valmistaja ei suosittele kahvojen runnomista, kun kuljetuksen ajaksi tangot oli käännetty ylösalaisin ja en kiinnittänyt tatpeeksi voimalla ohjaintankoa. Arvaahan sen, miten kahvat kääntyivät taakse jo paikallaan polkematta istuessa puomin asetuksia mallailessa hehe.

Vaikuttaa siltä, että yrität soveltaa runttaavaa pystypyöräilyn polkemistekniikkaa nojapyöräilyyn. Nojapyörällä ajetaan painovoiman suhteen 90 astetta eri asennossa ja se tuottaa polkemistekniikkaan selvän eron. Pystypyörällä korostuu painovoiman suuntainen polkaisun vaihe, mutta niin kannattaa tehdä myös nojapyörällä. Tämä tarkoittaa, "kuopaisutekniikan" käyttöönottoa. Olen sairaana, joten en jaksa kirjoittaa enempää, mutta etsimällä foorumilta polkemistekniikkaa koskevia ketjuja löydät lisää tietoa.
Esm. http://nojapyorafoorumi.fi/search.php?keywords=kuopaisu
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... 42&#p33342
Tässä hyvä oppimiskuvaus pyörittämisen ja runttauksen erosta:
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... nne#p49463
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... kka#p51085
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... kka#p51085
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... kka#p51085
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... kka#p13074
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... jalkajousi
Keräsin tuohon noita linkkejä aiheeseen liittyviin hakusanoihin liittyen. Linkit ovat siistimättömiä, mutta ohjaavat aiheen pariin. Ovatpahan jossain helpommin löydettävänä.

Myönnän, etten pyöritä koko ajan ainakaan isoilla tehoilla pitkissä reissuissa pystärillä. Pyöritän kyllä lämmenneenä välillä pidempiäkin pätkiä tarpeeksi pienellä vaihteella, että saan kadenssin päällä 90en. Mutta useimiten pitkillä reissuila jossain vaiheessa iskee keuhkot tai sydän vastaan ja välillä etureidet. Kun tehoilla pyöritys on rajattua kestoltaan pienten lihasten kunnon takia, säästän huipputehojen tuottoa ja puhtainta pyöritystä sinne, missä sitä tarvitaan eniten, eli ylämäkiin. Toisaalta treenimielessä pyörittelen kyllä joka lenkillä useamman kerran sen, mitä jaksan.

Nojapyörällä olen pyrkinyt ainakin osittaiseen pyöritykseen koko ajan jo ilman lukkojakin. Lukkotreenit ovat seuraavan treenin asia, mutta kuinka kylmänä koivet käyvät, määrittää harjoituksen pituuden. Jos siis pääsen liikkeelle lukoilla Pystärillä kyllä kuopiminen uonhtuu välillä ja se on helpompaa silti kuin ylös pyöreästi veto. CT-40 ja PD520 on maksimihuono yhdistelmä runttauksen kanssa, kun polkimen pinta-ala on minimi ja paine kohdistuu, lukon kohdalle ja ei mihinkään muualle. Ja lisätuhoa tulee pohjan pehmeydestä, joka ei eristä painetta jalkapohjasta. Kun menin klossin sijoituksessa eteen alun perin maantiepörällä PD520 polkimilla, paine kohdistui varpaille meneviin hermoihin ja verisuoniin, jos Sheldon Brownia on uskominen. Siten hän suositti klossin siirtoa niin taakse kuin mahdollista. Sillä lähtee kokeilut.

Jalkaholvin tuki ei riitä lukkokengässä siitä päätellen, että jyrkässä ylämäessä piti laittaa suunnilleen kaikki tiskiin ilman mitään lisäpainoa, muuta kuin lukko, ja normikengillä sain ihan liikaa painetta jalkaan, vaikka kovasta runttaamisesta huolimatta myös pyöräytin poljinta pieniäkin lihaksia kiusaten. Kadenssi ei ollut ideaali, mutta kai 75-80 paikkeilla näppi(poljin?)tuntumalla. Tunsin jalakaholvin laskevan noilla tehoilla, eli plantaarifaskiitti ei tykkää siitä. Vaikka lukkokengässä on jossain määrin holvitukea pyöräilykengäksi varsinkin, se ei riitä. Jos lukot eivät mahdollista tehokkaampaa rupaisua ja siten pyöreämpää kuviota pyöritykselle.

Wattbikellä en pysty monta minuuttia pitämään pyöritystä pyöreänä suurilla tehoilla minimivastuksella ja pienillä tehoilla en saa aikaan yhtä pyöreää kuviota. Kun ruopaisu ja työntö korostuvat nojakissa, en ole optimistinen tekniikan puhdistumisen suhteen, vaikka lyhyemmät kammet auttavatkin lyhyitä jalkojani.

Pitää lukea nuo linkit, kiitos niistä.

Luin ekat 20 sivua ekaa linkkiä ja long shot toiveeni siitä, että saisin lötköä pyörittäessä tehoilla venyvää Shitman oh CT-40-kenkää jäykistettyä edes hieman esivenyttämällä kenkää korotamalla pohjallista, taitaa mennä utopian piikkin. Ei taida veri sittenkään kiertää riittävästi jaloissa, jos liian ahtaaksi vetää narut, jos tulokseni ovat samanlaiset kuin rutusella.

Olisi siis luultavasti tarvetta sateenpitävälle hengittävälle (olen hikisäkki) SPD kengälle, jossa on korkeahko jalkaholvituki ja jäykkä pohjallinen hot spottien välttämiseksi sekä jäykkä yläosa, jottei kengän venyminen syö tehoja pyörittäessä. Kuten käy CT-40-kengällä vs hiilaripohjainen SPD-SL maantiekenkän. Ero varsinkin mäkiä noustessa on selvä. En ole niin vahva, että olisi varaa hukata energiaa kengän venyttelyyn polkimen kääntämisen sijaan. Tähän asti lista lienee jotenkin helppo, mutta kun en tahtoisi maksaa kolmea sataa huippumalleista, vaan mieluummin selvästi alle satasen En tiedä, onko tuollaista yhdistelmää olemassa, apuja kaivataan, kun en ole kokenut montakaan kenkää jalassani.

Päkiäni on liian leveä useille Shimanon maantiekengille, mutta Diadora oli passeli. Maastokengät ovat leveämmät yleensä ja siten homma on helpompaa, mutta korkeaan jalkaholvitukeen en ole törmänyt tai jäykkään pohjaan. Jälkimmäisestä olen lukenut arvosteluaj, että sellaisia voi olla olemassa. CT-40ssä on korkeahko tuki, vaikkei lenkkarimainen ihan olekaan, ja kireillä nauhoilla tuki painoi jalkaholvia pahimmillaan sen verran, että yhdessä lukon paineen kanssa pistelyä ja puutumista esiintyi kuumina päivinä välillä jalkaholvissakin. Silloin paine jätti jalan turhan tummanpunaiseksi holvin kohdalta sisäsyrjältä.

En osaa noihin kengänjäykkyysasioihin sanoa mitään mutta tuohon lukoilla lähtemiseen sen verran että ainakin itellä tuntuu olevan helpompaa lukoilla kuin ilman. Kun toinen jalka on kiinni lukkopolkimessa niin liikkeellelähtö tuntuu varmemmalta kun voi luottaa siihen ettei jalka lipsahda irti kesken kaiken. Sitä toista jalkaahan ei tartte heti kliksauttaa lukkoon kiinni vaan sitten vasta kun tuntuu hyvältä. Ite tykkään lukkojen tuomasta tukevammasta ajoasennosta eivätkä ne ole olleet kaksipyöräisenkään kanssa mikään ongelma, mutta käytin lukkoja jo ennen kaksipyöräistä joten ne olivat valmiiksi tutut.

Samaan aikaan ei kannata alkaa harjoitelle lukkopolkimien käyttöä ja kaksi pyöräisellä nojapyörällä ajoa. Kokeilin itse ja päädyin harjoittelemaan nojapyörällä ajoa ensin ja sitten lukkojen kanssa ajoa.

Helposti hikoilu ja gore-kalvot sopii huonosti yhteen Hengittää ne tietysti paremmin kuin kumisaapas, mutta kalvottomaan verrattuna ovat muovipusseja. Sateella hyvät kuivalla huonot. En kelpuuttaisi ainoiksi kengiksi. Kuivalla ilmalla tulee ajettua kuitenkin paljon enemmän Kalvosukka voisi olla toimiva vaihtoehto kalossille, jos haluaa vain yhdet kengät.

40 asteen kulmassa ilman liikennettä parkkipaikalla ohjaus toimii jo, paitsi hätätilanteita en ole kokenut. Eli korjauksista ohjaukseen ei ole kokemusta. Nyt penkki on 30 asteen kulmassa peffan eteen valumista estämässä. Toivottavasti. Joten uusi asento pitää opiskella ohjauksen kannalta.

Lukoilla olen ajanut kaksi vuotta pystäreillä ja viime vuoden spd-sl polkimilla, joten spdn lukitus ja irrotus on helppoa. Lukkojen ajoasentoa parantava vaikutus kuullostaa lupaavalta.

Kokeilin seinään nojaten lukkojen säätöä niin, että lukko ei putoa itsekseen ja irrotus on helppoa. Luulen ylämäkiin säätöjen olevan liian löysät, mutta kohta se selviää. Paikallaan istuen lukko herätti luottamusta starttia ajatellen. Irrotuskaan ei aiheuta niin paljon harmaita hiuksia kuin pystäreissäni, koska lukot irtoavat suuremmassa osassa pyöräytystä. Kun siirsin Brownin ohjeiden mukaan klossit työntämään kengän mahdollisimman kauas kammista, tilanne parani. Olen tottunut ennakoimaan lukkojen irrotusta ja kiinnitys on ongelmallista SPD-SL Ultegra polkimilla, kun nekin kääntyvät väärin päin välillä, kuten nojakin kaksipuoliset.

Starttia en enää opiskele, kun se sujuu jo, joten ei ole huolta startti plus lukko-opiskelusta yhtäaikaisesti.

Juu kalvot ovat kuumia kesällä ja se turvottaa jalkaa lisäten puutumista helposti. Minulla on Seal Skinz vedenpitävät sukat ja niillä ei kestä kesällä paikallaan istuenkaan kuumuutta, jonka ne tekevät. Ehkä vedenpitävä kalossi ja kalvoton kenkä on sittenkin parempi vaihtoehto.

Kohta alkaa sandaalikeli ei purista eikä hikoile.

Eikä suojaa sateelta Luin, että lukkosandaaleissa on kaikissa löysät pohjat, joten polkimen vastakappale työntää kivasti jalkapohjaan. Luin diy lukkokenkäohjeen, jossa lukko kiinnitetään normikenkään. Mulla saattaa olla jossain vanhat kovapohjaiset sandaalit uhrattavaksi hehe. Tosin ne ovat hyvin tasapohjaisia, eli maksimihuonoja plantaarifaskiitille. Siten holvituki pitäisi hankkia tai tehdä. lisäksi koipi tuskin menee niin ahtaaseen kenkään sisään lisäpohjan tekemisen jälkeen. Jotenkin tuntuu siltä, että olen vilustumisherkkä kahden pitkän flunssan jälkeen ja sandaali näillä säillä... Voi olla aika löysä yläosa sandaalissa kovaa pyörittämistä ajatellen, mutta paineistettuja kohtia tulee remmien alle jalkoihin. Hmm ei taida hotsittaa. Vaikka jäähdytys rajaa jalan turpoamista ja hikoilua.

Kutoselta viime jakso tulevaisuuden keksinnöt sarjasta sanoi urheilijoiden suorituskyvyn tyssäävän kuumassa ylikuumentumiseen ennen lihasten hyytymistä. Joten laittoivat painonnostajan vetämään laskevan pyramidin leukoja 10 sarjaa ja jäähdyttivät kylmällä vedellä kädet ja ukko toisti ensimmäisen sarjan 15 leukaa ongelmitta. Juoksijalla 41 c kopissa homma jatkui mukavasti 3 min kropan ydinlämpötilan normaaliksi jäähdyttämisen jälkeen.

Sikäli kesälle ventilointi kuullostaa hyvältä.

Tuli mieleen peltier pyöräilijään, lämmin puoli Stirling moottoriin ja sieltä generaattori sähköä Peltierille plus mahdollinen lisäakku ja reissut pitenevät kesäkuumalla ja olo muuttuu mukavammaksi, kun käy viileämpänä. Ropelihattu off. Ohjelmassa sanottiin kämmenien, jalkaholvin sekä korvien ihon alla olevan paljon verisuonia nopeuttamassa jäähtymistä. Ehkä rätti ja vettä viimassa jääkaappi-ilmiön luoden olisi realistisempaa tai kylmäsuihkepullo

Silti jos ihminen tuottaa lämpöä 500 w normisti ja urheillessa enemmän, paljonko saisi koko penkistä energiaa talteen moottoriin rengasta pyörittämään ekona esim. Stirlingillä? Toki hiilihappojäätä tai muuta lämpöeron tuottajaa joutuu käyttämään . Ellei aurinkokeräintä käytä lämmön tuottoon ja silloin pilvisyys vaikuttaisi, kuten aurinkopaneeleissa ja tulisi kai halvempi ja kestävämpi versio kuin Peltier ja akut. Aurinkokeräimellä voi paistaa välipalankin.

vaaka kirjoitti:

Eikä suojaa sateelta Luin, että lukkosandaaleissa on kaikissa löysät pohjat, joten polkimen vastakappale työntää kivasti jalkapohjaan. Luin diy lukkokenkäohjeen, jossa lukko kiinnitetään normikenkään. Mulla saattaa olla jossain vanhat kovapohjaiset sandaalit uhrattavaksi hehe. Tosin ne ovat hyvin tasapohjaisia, eli maksimihuonoja plantaarifaskiitille. Siten holvituki pitäisi hankkia tai tehdä. lisäksi koipi tuskin menee niin ahtaaseen kenkään sisään lisäpohjan tekemisen jälkeen. Jotenkin tuntuu siltä, että olen vilustumisherkkä kahden pitkän flunssan jälkeen ja sandaali näillä säillä... Voi olla aika löysä yläosa sandaalissa kovaa pyörittämistä ajatellen, mutta paineistettuja kohtia tulee remmien alle jalkoihin. Hmm ei taida hotsittaa.

Joo, eihän se mikään tukeva rakenne, sandaali ole mutta nojakkipiireissä aika yleinen kesäjalkine. Kun pyöritys on kohdallaan, ei polkimen lukko paina pohjan läpi.
Jorillahan on näkemys ett nojakilla ajaessa klossi sais olla vielä paljon taempana ku normi pyörärilykenkä antaa myöten keskelle jalkapohjaa tai siihen koron etupuolelle. Venyttäs sopivasti pohjetta ja estäs kramppeja - en oo kokeillu vielä. Tuolla "Räyhäkällä" opetellessa, jalat harallaan on tullu semmonen tarve, ett sillä pitäskin polkee jalkapohjalla, eikä päkiällä.

On niiden sandaalien pohjat toki aika jämäkät. Mutta tieteskään kengän yläosan tukea ei samalla viisiin ole.

Minä olen tuossa edellä monessa vaiheessa yrittänyt sanoa, että se tyypillisimmän nojapyöräpolkaisun voiman suunta on alas päin, kuten pystärissäkin. Nojakissa kantapää on suoraan alas päin, joten voimakkain osuus teknisesti oikeanlaisesta nojapyöräpolkemisesta suuntautuu kohti kantakappia, eikä niinkään pohjan läpi. Siksi ne sandaalit ovat suosittuja.

Jalkaterä toki painaa poljinta myös eteen päin, mutta tuo vaihe on lyhyempi kuin pystärissä ja perustuu yhden lihasryhmän, polven ojentajalihasten, käyttämiseen, kun taas pystärissä, varsinkin runttaamalla ajettaessa, poljinvoimaa lisää yhtäaikaisesti sekä pakara että etureisi. Nojakkipyörittämisessä tulee ensin etureisi ja vasta sitten pakara, kun etureisi jo huilaa.

Nojapolkemisessa siis lihasryhmät selvästi vuorottelevat: -Etureisi-pakara-takareisi-lonkankoukistaja-etureisi-pakara-takareisi-lonkankoukistaja-etureisi-pakara... Toisessa jalassa on on tietenkin homma vastavaiheessa pareina: etu ja takareisi, pakara ja lonkankoukistaja, takareisi ja etureisi, lonkankoukistaja ja pakara.

Paha selittää, mutta tämä on se syy, miksi kannattaa opetella oikea tekniikka. Se kun ei tuota ylisuuria poljinvoimia, vaan tasaisen pyörityksen, koska kussakin vaiheessa poljinta vie vain yksi lihasryhmä. Samasta syystä se ei riko paikkoja ja sitä jaksaa kauemmin, kuin yläviistoon runttaamista, jolla yleensä nojapyöränoviisit aloittavat.

Tuo ehkä kuulostaa monimutkaiselta, mutta sen oppii helposti keventämällä takapuoltaan istuimesta ja kuvittelemalla jalat toimimaan pareina (yllättäin). Rutusen kuvaus tämän oivaltamisesta on hieno!

Pyöritys 160 mm kammilla nojakilla CT-40 Shimpoilla oli tänään helpompaa kuin 172,5 mm tri pyörän kammilla SPD-SL polkimin pyöritys. Siirtyminen pystäripyörityksestä nojispyöritykseen oli käytännössä nolla, kun teoria ja käytäntö on ennestään tuttua ja olin jo aiemmin pyöritellyt ylämäkeen ja nyt isommilla tehoilla lukoilla oli ihan luonnollista. Klossit niin takana kuin menee ja niin sisäreunassa kuin pystyy. Lukot eivät ole pystärillä haitanneet verenkiertoa alle parin tunnin. Tänään paljon lyhyempi reissu ja ei ongelmaa villasukka jalassa ja kalossi päällä. Tehoilla kenkä venyy katosta, joten tehoa menee hukkaan. En ole vielä siinä vaiheessa harjoituksia, että gps olisi päällä, joten vauhdista ei ole hajua. Tuuli kivasti muutenkin ja olympiastadionin parkkipaikka ei ole tasainen, joten suorituskyvystä on paha sanoa muuta kuin, että väsyneenä aloittaen olin hiessä kakkoseturattaan luulen seiskavaihteella. Pelotti lievään alamäkeen jalankulkijat, joita tulee monista paioista näkösuojasta, joten en repinyt itsestäni kaikkea irti. Silti tehot, jota tuotin ovat yli pitkän reissun keskiarvon. Isoilla tehoilla oli helpompaa saada pyörityksestä vähemmän kulmikasta kuin pitkän matkan tehoilla. Ruopaisuliike alas oli puhtaampi ja pyöreämpi tehoilla kuin löysäillen.

Kenkään en ole täysin tyytyväinen katon puolesta ja pelkään sen olevan rajoilla kooltaan. Luultavasti puolta numeroa suurempi olisi parempi, mutta kaupassa ei ollut ja täysi numero suurempi pyöri nilkassa aiheuttaen rakkoriskin.

Tuuli kuului ja tuntui nipin napin pyörässä, mutta en joutunut tekemään muutoksia. Näillä tuulilla pystärillä olisi joutunut kääntämään eturengasta ja nojaamaan tuuleen. Penkki on nyt 30 asteessa ja tasapainoilu on paljon vaikeampaa kuin 40 asteessa. Normiajo tuntui paljon helpommalta kuin luulin silti. Vaikeuseroa on silti niin paljon, että ei voi aloittelijalle suosittaa ensimmäisille reissuille noin jyrkkää kulmaa. Ylämäetmenivät selvästi enemmän kiemurrellen. Tasapainoilu oli niin vaikeaa, etten uskaltanut ilman liikennettä nostaa peffaa penkistä. Kiemurtelin tyhjällä pyöräkaistalla ykkösvaihteella ekan puolen Linnanmäestä lähellä keskiviivaa, kun vastaantulevia autoja riitti. Kun vauhti oli pientä ja olin lopettamassa, nostin kakkoselle ja vauhdin lisäys suoristi ajolinjaa. Näin takakenoisena ei auttanut ohjaimien kääntö taakse penkin nojakulman lisäyksen myötä. Ei puhettakkaan enää tangosta vetämisestä, heti tulee 80-90 cm s-kurvia, kun ote epätasapainottuu keskinkertaisella vetovoimalla. Sitä paitsi käteni tykkää kyttyrää vedosta ja ohjaimien taakse kääntö helpotti paljon lepuutusmahdollisuuksien kasvaessa. Tykkään!

En pidä tosi pientä ykkösvaihdetta vieläkään järjettömyytenä, koska en vielä ole noussut kuorman kanssa mäkiä. Tällä hetkellä kontrolli ei riitä pientareella jyrkkien mäkien nousuun autoliikenteen aikana. Ainakaan ykkösvaihteella ja kakkonen on turhan riskaabeli mielestäni. Yleensä ok, mutta pahat horjahdukset ovat vaarallisia ja tiedä sitten, miten vaikeutuu kuorman kanssa ja kuinka kunto riittää pitkissä mäissä. Ainakin peili on saatava ennen kuin pientareelle on asiaa.

Lukot helpottivat valtavasti starttia. Pysäytyksessä oli lievää paniikkia havaittavissa ensin mäessä, jota en pääse ylös tällä pyörällä, kun sain vasemman irti ja pidin sen polkimella pyörittämässä sillä aikaa, kun irrotin oikean ja vasen kiinnittyi uudestaan vahingossa. Nou hätä ja kaatuminen antaa odottaa. Oli luottavainen luottavainen olo ja startit onnistuivat joka kerta. Ajoin ensimmäistä kertaa ilman suojia. Ohjaus oli samalla tasolla kuin 40 asteen penkillä vartin treenillä, eli pelottaa ruuhkassa toistettavan millin tarkkuuden puute ja hätätilanteiden ohjausnopeus. Olen hidas korjsamaan virheitä pienessä vauhdissa. Suurissa vauhdeissa ohjausnopeus kasvaa hieman ja ennalta havaittuihin uhkiin reagoin nopeasti. Odottamattomat ongelmat tekevät vielä reagoinnistani liian hidasta tiheään liikenteeseen ahtaissa paikoissa. Samoin aivot ylikuormittuvat lukkojen irrotuksessa hätääntyessäni tai todellisen hädän tullen aivan kuin pystärillä asiaa opetellessa. Liikaa ajattelukyvystä menee pyörän hallintaan lukkoja tarpeeksi nopeasti hallitsemisen sijaan. Silti hyvä sessio ja edistystä tuli. Isoiimmalla eturenkaallakin käyty ja paluukin toimi.

Kengät vaativat lämpimällä säällä pitkän lenkin testausta mahdollisten ongelmien havaitsemiseksi. Silti jalkaholvin tuki on rajallinen ja tehoilla katto antaa periksi. mäissä tähtäsin kadenssin pitoon 80-90 väliin ja ykkösellä jälkimmäinen luultavasti onnistui. Silloin ei tullut niin kovaa eteen puskua kuin kovaa tasaisella kaahatessa riippumatta siitä runttasinko, vai pyöritinkö tasaisella. Uskallan käyttää enemmän tehoa tasaisella, kun ei ole s-kurveja ja autoja lähellä, eikä tarvitse arvata, jaksaako mäen päälle. Tasaisella ei tarvitse säästellä huipulle päästäkseen. Joten isompi eturengas ja vaihde hyötysuhde-etuineen auttaa tasaisella.

Peffan nosto penkistä on liian kehittynyt asia tähän osaamistasoon. Koko ajan piti rentouttamaan tietoisesti ja lepäämään lantiosta niskaan ja penkkiin nojaamiseen. Liu'uin penkissä harvemmin, mutta silti, joten liukueste pitäisi tehdä kokeeksi ja jos se ei auta, polkimia on siirrettävä puomilla taakse. Luulen 160 mm on nipin napin riittävän pieni koivilleni suhteellisen puhdasta pyöritystä ajatellen.

Sorry typot, kännykällä kirjoitettu Olmo (köh) strong alea palautusjuomaksi nauttiessa Stallhagen Pumpkin Alen ja Diana IPAn jälkeen.

vaaka kirjoitti:

Eikä suojaa sateelta Luin, että lukkosandaaleissa on kaikissa löysät pohjat, joten polkimen vastakappale työntää kivasti jalkapohjaan.

Totaöö, enpä tarkkaan tiedä, mitä lukkokenkiä käytät, mutta minusta ainakin omissa on niin jäykät pohjat, että klossin paikkaa ei mitenkäään pysty tuntemaan jalkapohjaan. Noh, minulla nyt tosin on vain Shimanon sandaalit kesäkäyttöön ja Bilteman umpikengät viileille kevät- ja syyskeleille. Ja siis minusta molemmissa on niin jäykät pohjat, että klossin paikkaa ei mitenkään pysty tuntemaan eikä siis klossi lainkaan paina jalkapohjaani. Hmm? Toisaalta voimatasot voivat olla erilaisia...

Ja tosiaankin: nojakilla ei todellakaan uskalla ajaa ilman taustapeiliä. Jos sitä ei vielä ole, niin kipin kapin kauppaan hakemaan sellainen. Taustapeili on näet must.