Nojapyöräfoorumi

jviirret kirjoitti:

Nuo "jarrut" lienevät jotakin 80-luvun retkipyöräkamaa? Niillä ei oikeasti tee yhtään mitään

Ei nyt ihan niinkään! Minulla on Hipsussa toisena jarruna tuon näkoinen sivuvetojarru, jolla on kiinnitys runkoon yhdellä pultilla. Aikaisemmin oli Maguran neste-vannejarru, mutta piti vaihtaa jarru ja hakea "museosta" vaijerivetoinen, koska en pysty järjestämään kiinnitystä muulla tavoin. Myös 1970-luvun pystypyörissä oli samanlaiset jarrut ja hyvin toimivat. Vanteen ja jarrupalojen laadulla on suurin merkitys jarrutustehoon.

Jarrutin ja jarrutan tosin kahdella kahvalla, Nexus-rullajarrulla ja vannejarrulla, joten voima riittää. Kun vaijerivaipat ovat aika lyhyet, kitkaa on vähemmän. Maguran nestejarrulla oli kyllä suurempi teho, jopa niin suuri, että alumiinivanne kului puhki alle 40.000 km:n, vaikka käytin rullajarrua pääjarruna, koska Magura pyrki vonkumaan ilkeästä. Käytinkin Maguraa soittokellon korvikkeena, oli vaikutukseltaan tehokkaampi, mutta ei niin henkilökohtainen (monet tukitsevat kellon v--tuiluksi).

Esko

jori kirjoitti:

Jos mitta A pienennetään nollaksi, ei vetävien vaijerien kulmaero vaikuta jarrutasapainoon.

Tai laittaa vetävät vaijerit rinnakkain

jooseha kirjoitti:

jori kirjoitti:

Jos mitta A pienennetään nollaksi, ei vetävien vaijerien kulmaero vaikuta jarrutasapainoon.

Tai laittaa vetävät vaijerit rinnakkain

Eikös ne juuri näin ole, vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

Esko M kirjoitti:

Käytinkin Maguraa soittokellon korvikkeena, oli vaikutukseltaan tehokkaampi, mutta ei niin henkilökohtainen (monet tukitsevat kellon v--tuiluksi).

Vinkuva jarru on tosiaan paras "soittokello". Toisaalta rämisevä lokari ei turhaan jarruta vauhtia, eikä sekään ole liian "henkilökohtainen".

Kiitos Jori kuvasta, mutta jostain syystä en ymmärrä sitä ollenkaan. Olenkohan kuvalukihäiriöinenkin?

irakas kirjoitti:

Kiitos Jori kuvasta, mutta jostain syystä en ymmärrä sitä ollenkaan. Olenkohan kuvalukihäiriöinenkin?

Siinä on Haren tekemään jarrujentasaajaan lisätty vasempaan reunaan toisenkin jarrukahvan vaijerikuorenpidike ja molemmat jarrukahvoilta tulevat vaijerit kiinnitetty saman mutterin alle. Mutterin alla on tasapainovipu, joka tasaa oikealle lähtevien etupyörille menevien jarruvaijerien voimat tasan, jottei jarrut vetele. Vetelyn vähentämiseksi kannattaisi olla pois tuo keltaisten viivojen osoittama offsetti. Paras rakenne olisi se sinun taittopyöräidea, jossa pyörille lähtevät vaijerit ovat kiinni taittopyörässä, joka pääsee pyörimään ja tasaamaan jarruille lähtevät voimat. Taittopyörässähän vipusuhde säilyy vakiona kaikissa asennoissa, sillä offset on nolla, (jos akseli on keskellä taittopyörää.)

jori kirjoitti:

jooseha kirjoitti:

jori kirjoitti:

Jos mitta A pienennetään nollaksi, ei vetävien vaijerien kulmaero vaikuta jarrutasapainoon.

Tai laittaa vetävät vaijerit rinnakkain

Eikös ne juuri näin ole, vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No päällekkäin sitten

Jos ei ole toimintahäiriötä joka estää kahden käden käyttämisen jarrutukseen, niin itse olen ihan vakaumuksellisesti sitä mieltä, että kaksi erillistä, erikseen annosteltavaa etujarrua on huomattavasti turvallisempi ratkaisu tadpolessa, kuin jollakin mekanismilla "tasattu" jarruvoima eri pyörille. Esimerkiksi kaarrejarrutus kovemmassa vauhdissa lukitsee toisen puolen pyörän, jos niitä samalla voimalla jarruttaa. Ja Se ei ole Hyvä Asia.

vph kirjoitti:

Jos ei ole toimintahäiriötä joka estää kahden käden käyttämisen jarrutukseen, niin itse olen ihan vakaumuksellisesti sitä mieltä, että kaksi erillistä, erikseen annosteltavaa etujarrua on huomattavasti turvallisempi ratkaisu tadpolessa, kuin jollakin mekanismilla "tasattu" jarruvoima eri pyörille. Esimerkiksi kaarrejarrutus kovemmassa vauhdissa lukitsee toisen puolen pyörän, jos niitä samalla voimalla jarruttaa. Ja Se ei ole Hyvä Asia.

Olen tarkalleen samaa mieltä vph:n kanssa. Olen kokeillut neljässä eri tadpolessa sekä etupyörien yhteisjarrutusta että erillisjarrutusta ja takajarrutusta ja ilman. Ylivoimaisesti paras vaihtoehto on ollut erillisjarrutus etupyörissä eikä takajarrua ollenkaan. Erillisjarrutuksella voi myös tehostaa nopeita käännöksiä.

Kuvassa on SH23:n yhteisjarrutusmekanismi, jonka olen purkanut jo pois. Yhteisjarrutuksen saattaminen toimivaksi V-jarruissa on erittäin vaikeaa, kun jäykkyys molemmissa jarruissa on saatava samanlaiseksi. Muuten löysempi jarru hinkkaa vanteeseen. Jarruvaijeri on pitkä ja jarruttaminen raskasta.

Laittoisko joku ensimmäisen viestin otsikkoon, että mistä tuli valmista.

Siistin näköinen vekotin. Saako kysyä mitä laite painaa?

Etujarrujen tasapainottaminen saattaisi onnistua kätevästi hydraulikäyttöisillä levyjarruilla.

Omakohtaiset kokemukset ovat rajalliset mutta tollaisia mutuja on mieleen tullut / käytännössä koettu:

• epätasapainoisia erillisiä etulevyjarruja oppii melko nopeasti "säätämään automaattisesti" hiljaisissa jarrutuksissa.
• paniikki jarrutuksessa epätasapaino ei juurikaan häiritse jos jarrut eivät vetele
• jos jarrut veteleät paniikkitilanteessa niin pitävän pyörän pystyakselin ympäri kierähtäminen saattaa olla vaarallista.

KPS

Kuvan kunnossa painoa on pyörälle kertynyt kalavaaalla punnittuna 23,680 kg.
Paremmalla suunnittelulla ja kapeammilla renkailla painoa varmaan voisi muutaman kilon tiputtaa alemmas. Kovin paljon keventämisvaraa ei rautarungossa taida kuitenkaan olla.
Jos keveyttä haluaa, pitäisi siirtyä kevyempiin materiaaleihin, alumiiniin ja/tai hiilikuituun.
Alumiinin hitsaaminen tai hiilikuidun ja epoksin paistaminen onkin sitten oma taiteen lajinsa.

Tuon esiin tuomani jarruongelman olen tässä vaiheessa tyytynyt ratkaisemaan jarrukahvaa pidentämällä. Lisää vipua auttaa, kun jaksaa puristaa.
Herkän puoleiseen ohjaukseenkin tottuu, joten parannukset saavat tässä vaiheessa odottaa parempaa aikaa.

Hare kirjoitti:

Kuvan kunnossa painoa on pyörälle kertynyt kalavaaalla punnittuna 23,680 kg.
Paremmalla suunnittelulla ja kapeammilla renkailla painoa varmaan voisi muutaman kilon tiputtaa alemmas. Kovin paljon keventämisvaraa ei rautarungossa taida kuitenkaan olla.

Sitten kun riisut rungosta kaikki osat niin huomaat että se painaa ehkä 4-5kg, ei siitäkään paljon saa pois vaikka tekee mistä materiaalista.
Kokonaispaino on kaikkien osien summa. 100g sieltä, 300g täältä...

Jukka

jviirret kirjoitti:

Hare kirjoitti:

Kuvan kunnossa painoa on pyörälle kertynyt kalavaaalla punnittuna 23,680 kg.
Paremmalla suunnittelulla ja kapeammilla renkailla painoa varmaan voisi muutaman kilon tiputtaa alemmas. Kovin paljon keventämisvaraa ei rautarungossa taida kuitenkaan olla.

Sitten kun riisut rungosta kaikki osat niin huomaat että se painaa ehkä 4-5kg, ei siitäkään paljon saa pois vaikka tekee mistä materiaalista.
Kokonaispaino on kaikkien osien summa. 100g sieltä, 300g täältä...

Nyt tuli taas allekirjoitustason viisaus, joka kannattaa aina muistaa, kun puhtuaan rakenteen kokonaispainosta. Oikeastaan seinätauluksi sopisi paremmin:

"Kokonaispaino on kaikkien osien summa."

Olen tosissani. Tuo ei näennäisestä itsestäänselvyydestään huolimatta ole triviaalia, vaan ohjenuora, joka pitäisi muistaa jokaista suunnittelupäätöstä tehdessä. Sen voisi ehkä muotoilla ymmärrettävämmäksi laajentamlla hieman: "Jokaista designpäätöstä tehdessä pitäisi muistaa, että kokonaispaino ja -hinta on kaikkien osien summa". Jokainen designpäätös muuttaa kokonaisuutta, mutta vain omalta osaltaan.