Laitanpa tänne vielä pienen päivityksen ja kuulumisia, kun ajokilometrejä on nyt tullut vajaa 300. Tonni ei taida millään ehtiä syksyllä täyteen etenkin jos nämä sateet vain jatkuvat, mutta muuten menee ihan mukavasti. Tässä tunnelmia:
Ajaminen on mukavaa ja rentous on lisääntynyt. Pyörälenkille tekisi mieli melkein joka päivä, harmittaa kun aina ei ehdi tai sitten sataa. Ajelen nykyään yleensä 20-30 km mittaisia rauhallisia lenkkejä, ja jalkalihakset ovat jo sen verran löytyneet, että ylämäetkin menevät entistä sujuvammin. Yhtään asfalttimäkeä ei ole vielä tarvinnut taluttaa, ja hiekkamäistäkin vain yksi kun ketjut putosivat eturattaalta
Tuollaisissa about normaaleissa asfalttiylämäissä vauhti pysyy jo sen verran, ettei tarvitse kiemurrella. Täytyy silti lisätä, etten ole vielä uskaltautunut kokeilemaan Oulunkylän kevyen liikenteen väylän tosi jyrkkää ja isoa hiekkatieylämäkeä. Täällä Helsingin pohjoisosissa ajavat ehkä tietävät paikan siinä K-raudan takana joen rannassa. Tasaisella ajelen muuten noin 20 kmh paikkeilla, ja keskinopeus on asettunut vaihtelevilla asfalttipyöräteillä ja pääosin esikaupunkialueella jonnekin alle kahdenkympin, olen vauhtiin ihan tyytyväinen. Kiirettähän ei ole, en ole menossa minnekään
Lopetan yleensä polkemasta kun vauhti nousee lähelle 30 kmh - risteyksiä on kuitenkin vähintään muutaman sadan metrin välein tai tiheämminkin, ja pyrin ajamaan turvallisesti ja risteyksiin hidastaen jos näkyvyys on rajoitettu tai muita on tulossa risteykseen yhtä aikaa. Pitkässä alamäessä olen kyllä kokeillut että alamäkivauhdin saa halutessaan nousemaan 40 kmh ylikin, mikä on jo enemmän kuin tarpeeksi.
Eka kaatuminen tuli kokeiltua tuossa neljän metrin päässä autotallin ovelta
Pihaan tullessa on viistetty kanttikivi, loiva ylämäki ja turhan kapea rako auton takaosan ja piha-aidan kulman välillä. Päivänvalossa siitä välistä ajaminen onnistuu, mutta nyt kun illat alkaa hämärtyä, tulinkin siihen hitaammin kuin tavallisesti ja vauhti loppui kesken, mikä päättyi kellahtamiseen. Onneksi oikealle puolelle niin ei peili hajonnut. Käyttääköhän muuten kukaan muu suojia kuin minä? Hankin heti alusta lähtien kevyet kyynärsuojat, koska arvelin kyynärpäiden olevan kaatuessa pahimmassa vaarassa ja halusin ennakoida. 54-vuotiaana luut eivät jousta enää ihan niin hyvin kuin ennen. Syksyksi harkitsen vielä maastoajajien käyttämiä reisi/lantiosuojia, koska omista mustelmistani päätellen sille voisi olla tarvetta kun syksy etenee (märkä asfaltti, lehdet, pimeys, sadevauriot hiekkateillä jne. ja omat ajovirheet niistä johtuen).
Pitääkö odottaa 1000 km asti että voi ostaa toisen pyörän? Yritän pidätellä ostamista, kun tuntuu että mielihalut muuttuu viikottain. Välillä tutkin low racereita, sitten muistan ettei tässä nyt vauhtia olla oikeastaan hakemassa ja siirryn miettimään jotakin muuta; etuvetoista pyörää, hiilikuituisia härveleitä, e-trikeä talvikäyttöön, you name it. Tandemiakin olen jo ehtinyt harkita, vaikken edes tiedä lähtisikö vaimo sillä yhdessä liikenteeseen
Yritän odottaa ainakin kevääseen saakka. HPV Street Machine vastaa kuitenkin täsmälleen nykyiseen käyttötarkoitukseeni eikä rahaakaan ole tuhlattavaksi. Fiksailen sillä aikaa pikkuhiljaa tätä nykyistä pyörääni paremmaksi ja suunnittelen talveksi isompaa voimansiirtoremppaa. Taidan silti tyhjentää vähän autotallia, niin että sinne mahtuu tarvittaessa vielä yksi fillari lisää...