Se oli todellakin syvään päähän! Pari viikkoa jaksoin siitä hihkua ja sit totesin et aivan liian vaikea. Ei ole sitä sävelkorvaa, ja sit mä yritin hahmottaa oikeiden nuottien paikkaa pitämällä sormea jossain, soittamalla ääntä ja katsomalla minkä taajuuden puhelin sieltä löytää, sit liikutettiin sormea ja… ei. Ei ole minun soitin. Myydään viulu halvalla!...
No jo on kärsimätöntä meininkiä, jos parissa viikossa selviää, ettei halua viulua soittaa.
Normaalisti viulunsoittoa harjoittelevat ovat vuosikaudet sitä mieltä, etteivät halua soittaa viulua, ennen kuin sitten haluavat ja oppivat soittamaan.
Turhaan yrität mitään tarkkaa säveltä ensi alkuun sillä luoda. Se on liian vaikeaa. Koita aluksi vaan sitä, että saat sillä kauniisti soivan äänen, joka voi olla ihan minkä korkuinen sävel tahansa tai vaikka minkä sävelen vieressä.
Soitin, jossa yksittäisen sävelen korkeuden luontiin tarvitaan molemmat käsivarret, molempien käsien sormet ja ja vielä jousikäden oikeanlainen liike ja jossa on hyvin sävykäs, monia ääneksiä sisältävä ääni, ei kerro parissa viikossa vielä yhtään mitään sopivuudesta kenenkään soitettavaksi.
Juu, ei ole bassokaan helppo. Siinä on vielä lisäongelmana, että matalien äänten kuulemista pitää harjoitella kauan, jotta oppii tunnistamaan sävelkorkeudet tarkasti.
Malttia nyt ja tyvestä puuhun.
Muistutan vielä Aira Maria Lehtipuun ohjeesta:
Viulunsoiton opettaja kirjoitti:
"Viulun soitossa on tärkeintä tarkasti kuunnella viulun ääntä ja aina heti reagoida, kun alkaa kuulostaa hyvältä ja jatkaa sitä, mikä tuottaa hyvän äänen. Tavoitella sweet spottia, kuten tenniksessä. Tuo kuuntelu on tärkeää, paitsi nopean oppimisen kannalta, myös lähimmäisten kannalta. "
Kuten huomaat, tuossa ei puhuttu vielä sävelkorkeuksista yhtään mitään. Ne tulevat vasta myöhemmin.
Se oli todellakin syvään päähän! Pari viikkoa jaksoin siitä hihkua ja sit totesin et aivan liian vaikea. Ei ole sitä sävelkorvaa, ja sit mä yritin hahmottaa oikeiden nuottien paikkaa pitämällä sormea jossain, soittamalla ääntä ja katsomalla minkä taajuuden puhelin sieltä löytää, sit liikutettiin sormea ja… ei. Ei ole minun soitin. Myydään viulu halvalla!...
No jo on kärsimätöntä meininkiä, jos parissa viikossa selviää, ettei halua viulua soittaa.
Normaalisti viulunsoittoa harjoittelevat ovat vuosikaudet sitä mieltä, etteivät halua soittaa viulua, ennen kuin sitten haluavat ja oppivat soittamaan.
Turhaan yrität mitään tarkkaa säveltä ensi alkuun sillä luoda. Se on liian vaikeaa. Koita aluksi vaan sitä, että saat sillä kauniisti soivan äänen, joka voi olla ihan minkä korkuinen sävel tahansa tai vaikka minkä sävelen vieressä.
Soitin, jossa yksittäisen sävelen korkeuden luontiin tarvitaan molemmat käsivarret, molempien käsien sormet ja ja vielä jousikäden oikeanlainen liike ja jossa on hyvin sävykäs, monia ääneksiä sisältävä ääni, ei kerro parissa viikossa vielä yhtään mitään sopivuudesta kenenkään soitettavaksi.
Juu, ei ole bassokaan helppo. Siinä on vielä lisäongelmana, että matalien äänten kuulemista pitää harjoitella kauan, jotta oppii tunnistamaan sävelkorkeudet tarkasti.
Malttia nyt ja tyvestä puuhun.
Muistutan vielä Aira Maria Lehtipuun ohjeesta:
Viulunsoiton opettaja kirjoitti:
"Viulun soitossa on tärkeintä tarkasti kuunnella viulun ääntä ja aina heti reagoida, kun alkaa kuulostaa hyvältä ja jatkaa sitä, mikä tuottaa hyvän äänen. Tavoitella sweet spottia, kuten tenniksessä. Tuo kuuntelu on tärkeää, paitsi nopean oppimisen kannalta, myös lähimmäisten kannalta. "
Kuten huomaat, tuossa ei puhuttu vielä sävelkorkeuksista yhtään mitään. Ne tulevat vasta myöhemmin.
En mä siis vielä todennut täysin luovuttavani sen suhteen. Se oli sellainen parin viikon tutustumisjakso, jolloin totesin että vaikeaa on. Sitten se jäi kaiken muun jalkoihin. Kyl se viulu sieltä vielä otetaan esille. Ehkäpä seuraavana syksynä, kun nuo syksyt näyttää olevan mulle sellaista aikaa että ”nyt opetellaan soittamaan!”
Ehkä näinkin, mutta ainakin bassolla slide "muuttaa" soittimen yhtä kuin nauhattomaksi, ellei sitten paina putkea lautaan asti joka on sekä turhaa että pahan kuuloista. Samalla huomaa että jos slide on millinkin väärässä kohtaa, niin heti menee ohi nuotin. Toki nauhat auttaa näkemään että onko edes suunnilleen oikealla karttaneliöllä, mutta ei niistä ratkaisevaa hyötyä ole, ellei sitten soita Ukko Nooaa 20 bpm.
No kyllä itelle niistä on juuri sen verran apua, että kun näkee seudulle missä pitäis olla, niin hienosäätö menee korvalla. Ja tietty, ei sillä slidellä kieltä nauhaan asti paineta, vaan nauhat ovat vain visuaalinen apu.
Re: Musisointi ja soittimet
Lähetetty: 13 Huhti 2025, 20:05
Kirjoittaja JudeT
Oletko kokeillut eri virityksiä sliden kanssa tuon aeaeae:n lisäksi? Tuo taitaa olla aika yleisesti käytetty viritys.
Re: Musisointi ja soittimet
Lähetetty: 14 Huhti 2025, 18:47
Kirjoittaja ukram2
Tein 3d printterillä "tinapillin". Ei tarvi virittää. Ongelma lähinnä on saada kaikki sormet liikkumaan oikein, ja irlantilaistyylisessä kappaleessa vauhtiakin pitäisi olla paljon... Orkesteri tyyppinen tinapilli on iso ja kovaääninen, mutta 3d printterin skaalassa ääni on vähän hillitympi. Tai ehkä puhallusaukon koko ratkaisee?
Monet ovat tehneet pvc putkesta noita ja joku oli printannut quenan[korkeammalta soiva ja yleisempi versio), mutta quenachosta en ole löytänyt printattua.
Monet ovat tehneet pvc putkesta noita ja joku oli printannut quenan[korkeammalta soiva ja yleisempi versio), mutta quenachosta en ole löytänyt printattua.
Ei kai ole printannut, kun tuo on noin iso soitin, alttonokkahuilun kokoinen ja kaikin puolin ääneltäänkin sitä muistuttava.
Ääni muodostetaan tuossa vähän samaan tapaan kuin poikkihuilussa, mutta sillä lisähaasteella, että alahuulella ja leualla tukitaan puhalluspään aukko sointilovea lukuun ottamatta. Suulla ja leualla siis korvataan tavallisen nokkahuilun nokka ja puhalluskanavan osuus. Kymmenen senttiä pois alttonokkahuilun yläpäästä.
Tuollaisen saisi helpoimmin sahaamalla altto nokkahuilusta suuosan poikki sointiaukon yläreunaa myöten.
Oli minulle aivan uusi tuttavuus, joten kaivoin esiin selittävän videon.
Musisointi ja soittimet
Lähetetty: 15 Huhti 2025, 14:31
Kirjoittaja ajou
Olen tehnyt näitä lovi- ja poikkihuiluja useita. Yhden hienoimmista ja pehmeäsoundisimmista tein talvella kuivuneesta ukonputkesta. Pahus, että koiramme tuhosi sen.
Olennaisin asia on saada putken läpimitan suhteen reijät oikelle etäisyydelle toisistaan. Toi lovi on helppo tehdä pyöreällä viilalla. Laskukaavoja löytyy netistä. Tässä yksi hyvä sivu https://www.flutopedia.com/calculators.htm
Olennaisin asia on saada putken läpimitan suhteen reijät oikelle etäisyydelle toisistaan. Toi lovi on helppo tehdä pyöreällä viilalla. Laskukaavoja löytyy netistä. Tässä yksi hyvä sivu https://www.flutopedia.com/calculators.htm
Hienoa, kiitos tästä. Täytyy jossain kohtaa ehkä tehdä koekappale ennen kuin alkaa tilaamaan kaupallista versiota oikein rahalla.
Minä hommasin näppäinhaitarin. On muuten nerokas tuo näppäinjärjestelmä pianonkoskettimiin verrattuna.
Juu, on kätevä pienikätisenkin soitella laajaskaalaisempia lurituksia. Itse en ole soittanut, mutta tytärtä kuskailin musiikkiopistoon vuosikaudet.
Jotenkin olisi luonnollista, että uruissa olisi tuollaiset näppäimet laajan äänialan hallintaan useampirivisen koskettimiston ja jalkion sijaan.
Musisointi ja soittimet
Lähetetty: 24 Huhti 2025, 08:11
Kirjoittaja ajou
Olen nähnyt aikoinaan syntikoita, joissa on harmonikan näppäimet. Ne ei koskaan lyöneet itseään läpi. Sitten Roland rakensi ekat MIDI-harmonikat, ja niillähän sit soitteli mitä vaan ulkoista MIDI-syntikkaa. Nykyisissä on huikeat soundipankit sisäänrakennettuina.
Myydään viulu halvalla!...
