Nojapyöräfoorumi

HP Velotechin Spiritissä (CLWB) alkaa takamusta painamaan siinä vajaan sadan kilsan kohdalla (yhtäsoittoa ajaessa), mutta takapuoli kyllä tokenee taukoa pitämällä. Ei se pirkan pyöräilykään kovin pahalta loppujen lopuksi tuntunut (reilut kaksisataa). Mutta jos itse saisin nyt valita pyörän pidempiin retkiin niin ostaisin jonkun jossa saisi painoa enemmän selän varaan. Spiritissä käytännössä kaikki paino tulee takapuolen varaan. Myöskin jyrkkä lantion kulma rasittaa pidemmällä lenkillä (kinnaa vähän takareisistä / persustasta).

Nykyisen näkemyksen mukaan ostaisin itselleni Challengen Furain (24"). Mahdollisia vaihtoehtoja ovat myös Seiran 24" ja ehkä jopa Nazca Fuego (pitäisi päästä kokeilemaan, että onko liian matala kaupunki- / taajamaliikenteeseen, joka on minun käytössä myös tärkeä.

iso-jermu kirjoitti:

Mitenkäs tuollainen Rans X-Stream soveltuisi matka-ajoon?

Tommosen lwb-rans:n tyyppinen tuo mun omatekele on( http://www.omanetti.fi/ninajukk/26lwb.htm )
Muuta vikaa ei ole kuin että soralla kaipaa jousitusta, pitkästä akselivälistä johtuen ohjausliikkeet laajoja ja pitää polkea ylöspäin. Mutta matka-ajossa asfaltillahan nuo ei haittaa, kun polkimetkaan ei ole kuin n.10m penkkiä ylempänä.
Ja on helppo yksiputki-rakenteisena hitsaustaitoisen tekaista yhden maastopyörän osasista.

Jukka

Itse olen ajanut muutaman vuoden fujinilla 26 asteen istuin kulmalla pitkiä matkoja lyhyitä matkoja ja paljon helsingissä pyöräteillä sekä kaduilla kaikkina vuorokauden aikoina ja tuon kokemuksen perusteella fujinin kaltainen melkein louraceri sopii kaikenlaiseen liikenteeseen oikein hyvin. Ylipäätään kaupungissa pärjää kun noudattaa liikennesääntöjä eikä turhia pelkää.

Jos pyörää tarvitsee vain lenkkeilyyn ja retkeilyyn, suurimman nautinnan saa kevyestä ja matalasta nojakista. Kaupunkiajossakin semmoinen on "retee" vehje.

Hyvällä hiekkatiellä pärjää millä vaan vehkeellä, vaan onko niille pakko ängetä.

Challenge Fujinilla näyttää onnistuvan kärryn veto: http://users.jyu.fi/~saarinen/people/48h-pyoralla/

R.reipas kirjoitti:

Itse olen ajanut muutaman vuoden fujinilla 26 asteen istuin kulmalla pitkiä matkoja lyhyitä matkoja ja paljon helsingissä pyöräteillä sekä kaduilla kaikkina vuorokauden aikoina ja tuon kokemuksen perusteella fujinin kaltainen melkein louraceri sopii kaikenlaiseen liikenteeseen oikein hyvin.

Soveltuu varmasti, vaikka yksipyöräinen, kun opettelee kunnolla ja tottuu. Mutta onko se paras vaihtoehto?

Jukka

Hyvä lowraceri on kilpapyörää nopeampi ja melkein yhtä mukava kuin oma sänky. Nämä ominaisuudet ovat niin merkittäviä että hyvinkin kannattaa tinkiä vaikkapa hiekkatieominaisuuksista ja kanttarikiven ylitysominaisuuksista.

Omat kokemukset ovat ammattilaisten hyvistä osista rakentamista pyöristä.

Erilaisia kokemuksia pidemmistä matkoista > crazyguyonabike/recumbent http://tr.im/rYTZ

Api kirjoitti:

Nämä ominaisuudet ovat niin merkittäviä että hyvinkin kannattaa tinkiä vaikkapa hiekkatieominaisuuksista

Hyvä sanoa kun Jukka ei pääse kotoaan pois ajamatta kilometritolkulla soratietä.

Api kirjoitti:

ja kanttarikiven ylitysominaisuuksista.

Tai vastaavasti minä kotoani pois ajamattä noin 30 kanttikiven yli.

(Tämä foorumin editointityökalu tekee ihan ihmeellistä puuroa viesteistäni välillä. Pakkoko sitä on mennä enää sen jälkeen muokkaamaan automaattisesti kun olen oman työni tehnyt.)

On totta että lowracerin soveltuvuus arkipyöräksi riippuu asuinpaikasta. Täällä keskisuuressa kaupungissa ei ole ollut ongelmia.

Niin, ketjun aloittajahan etsi pyörää pitkille matkoille.

Tää nyt taitaa olla sellainen klassinen "tuulen nopea kokoontaitettava matkanojapyörä, jolla voisi tarvittaessa ajaa sorateitä ja polkuja sekä soveltuisi ympärivuotiseen työmatkakäyttöön ydinkeskustassa"-tapaus Eli yhtä oikeaa vastausta ei olekkaan, vaan on vain nippu vääriä.

Jukka

Keskustelun edetessä vaatimuslista on saanut paljon piirteitä, joita alkuperäisessä kysymyksessä ei ollut. Alunperin kyseltiin pyörämallia pitkille maantien piennarta kulkeville reiteille, eikä todellakaan mitään arkipyörää kaupungin keskustaan. Pitkällä matkalla se yksi rotvallikivi oman portin pielessä on mitätön murhe. Soratietaipaleita ei taas pitkillä matkoilla aina voi välttää.

Jori

jori kirjoitti:

Soratietaipaleita ei taas pitkillä matkoilla aina voi välttää.

Muistan Jyväskylän Ecotripiin ajaessa kuinka olin huolellisesti suunnitellut reitin jolla on kestopäällyste, mutta Asikkalassa harjun ylityksessä osoittautui että soraahan se tie on. En kuitenkaan jaksanut lähteä siitä kiertämään, olisi tullut melkoinen lenkki, ja vielä vilkkaan tien reunaa. No, ensinnäkään en päässyt sitä 7% ylämäkeä ylös (vaikka oli leveät renkaat). Piti työntää. Tasaisella meni ihan mukavasti, mutta jossain kohdassa kun ajoin epähuomiossa pehmeälle osalle liian lähellä laitaa, pyörä kaatui. Tämä siis matalahkolla (₅₀ cm penkki) SWB:llä leveillä (₄₀ mm) renkailla. Pyörä oli siis soratiellä kelvollinen, kunhan ei ollut turhan jyrkkä ylämäki, ja kunhan soran alla oli kiinteää. Ajan samalla pyörällä PK-seudun sorapohjaisia kevyenliikenteenväyliä ihan mielelläni. Pyörän pääasiallinen vika on oikeastaan että se alkaa hajota vanhuuttaan alle...

Soratietä on monenlaista, kovapintainen savettu ja tasainen ei aiheuta ongelmia Jiven 32x406 slikseillä, kun taas pehmeä tai karkea "kuulalaakerisora" on hankala ajella. Sitä on onneksi vähän, mutta tietyömailla on useasti tälläistä pikaisesti tehtyä kuoppaista sepelipintaa.
Pitkän matkan pyöräksi katselisin sellaista mallia, minkä valmistaja on tuohon käyttöön tarkoittanut. Ei mitään raaseria, vaan matkapyörää missä on leveähköt renkaat, tarakka johon saa sivulaukut sekä lokarit ja seisontatuki. Mukavin ajoasento on erittäin tärkeä löytää ja riippuu omista mieltymyksistä. Joistain low racereista kuten Fujin ja Fuego, on olemassa myös retkimallit.
Ylivertaista muita parempaa pyörätyyppiä ei liene keksitty, joten itselle paras on vain selvitettävä kokeilemalla. t: Nimim. kymmenes vuosi kokeilua menossa

No minä nyt en vielä hirveästi tiedä näistä nojakeista, joten jätän eri pyörätyyppien vertailun sikseen ja listaan vain oman ajokkini edut pitkillä matkoilla.

Python:

• Etuveto ilman ohjainrullia tai muita vipstaakkeja. Ei ylimääräistä hävikkiä, eli sama ruisleipä vie hieman pidemmälle ainakin näiltä osin.
• Jättää kädet vapaaksi muita juttuja varten. Näitä voivat olla esimerkiksi: kartanluku, puhelimen räpeltäminen tai vaikka käsillä jalkojen työntäminen kuormituksen jakamiseksi.
• Pieni ilmanvastus

mmikkone kirjoitti:

Nyt kiinnostaisi enimmäkseen kaksipyöräinen, jonka perään voisi laittaa yksipyöräisen peräkärryn. Tämä siksi, että olen kuvitellut tuollaisen yhdistelmän olevan helpompi ajaa kapeilla pientareilla, kun voi mahdollisesti paremmin väistää autoille asfalttiin tehtyjä pykellyksiä ja myös tien kuoppia tai kiviä. Pyörä saisi olla myös poljettavissa kohtuu jyrkkään ylämäkeen ja mahdollisesti myös sora- tai hiekkateillä. Pyörä saisi olla kohtuu vakaa ja helposti ajettava. Miksei myös nopea.

Jos olet hujoppi, joku 26/26 pyörä (Azub Max tai Ibex) voisi olla paikallaan. Haitoista onkin jo kirjoitettu aiemmin. 24/24 mallit ovat myös mahdollisia, mutta 24" renkaiden saatavuus on huono.

Luultavasti varmin valinta olisi joku 'tavallinen' 20/26 pyörä, eli esim Azub 5, Azub Apus, Nazca Paseo, jne. Azubin pyörien hyvänä puolena on suuri säätövara. Soratiellä pystympi penkki auttaa hallitsemaan pyörää, mutta paremmalla alustalla penkin voi laskea alemmas ja nautiskella vauhdista. Itse ajelen Paseolla, kotoa lähtiessä soratietä 5.5 km.

Jos oikein hirveä hinku on vauhtiin, niin sitten pitänee viritellä vielä tailbox, pyörien levytys, ja vaikka kokonainen kate mallia F40: http://www.lightningbikes.com/f40.htm
Kankaasta tehtynä katteen saisi pois, ettei matkanteko pysähdy sivutuuleen