Nojapyöräfoorumi

Jos painoa tahtoo väkisin minimoida, niin kolmikerroksisessa rakenteessa keskimmäistä levyä voisi sopivasti reiittää tai sahailla suikalaeita sisäosista pois.

Pitää vaan tietää mistä ottaa, minne jättää ja miten paljon.

Mitä merkitystä saadulla säästöllä on, niin ...

Joutilas kirjoitti:

Mitä merkitystä saadulla säästöllä on, niin ...

Hävettää kun muut ilmoittelee pyöriensä painoja alle 15kg lukemilla ja itse yli20kg

Jukka

jviirret kirjoitti:

Hävettää kun muut ilmoittelee pyöriensä painoja alle 15kg lukemilla ja itse yli20kg

Jukka

hah

En eipäile hetkeäkään, jos oikeasti haluaisit satsata keveyteen.
Uskon ihan varmasti että pääsisit alle 15 jopa 12kg jos haluaisit.
Olet kuitenkin monen monituista kertaa osoittanut olevasi kykeneväinen rakentamaan melkein mitä vain mistä vain.
ei kukaan oleta että rakentaisit rakentamistasi laitteista ultra kevyitä ellei se olisi sinulla itse tarkoitus.

Mustasudenkorento kirjoitti:

Olet kuitenkin monen monituista kertaa osoittanut olevasi kykeneväinen rakentamaan melkein mitä vain mistä vain.

Njääh, tietotaidot keveämmistä, ei mangeettisista, materiaaleista on ihan lasten kengissä.

Puuseppä oli äsken penkin "muotista" irroitellut. Pitää kuulemma muotonsa aika hyvin, arvioi että oikeni n.0,5cm. Pythonin runko oli alamutkan osaltaan liian loiva, liimatessa naulasin 40x40mm puun alapäähän ja puristin sitä vasten. Nyt pitäs olla aika hyvä, mutka siis 35mm tiukempi/ylempänä. Nyt pitäs noutaa tekele sieltä verstaalta, sahata muotoonsa ja punnita. Sitten arvioidaan koeistumisilla että kestääkö, turha viimmeistellä jos nitisee ja natisee liimasaumoista.

Jukka

Olihan mulla kännykässä kuva liimaus vaiheesta:

Jukka

Vanereita päällekkäin liimatessa esim. Tuohon penkinmuotoon,niin ne on hyvä kastella ensin ja antaa jonkin aikaa olla
se notkistaa vanerin ja on helpompi taivuttaa muotoon. Puuliimathan ovat yleensä vesiohenteisia ja näin
ollen se ei haittaa. Työnikin puolesta, kun juodun korjaamaan esim. Katkenneita nojatuolien käsinojia,
niin teen aina siten. Jokainenhan on nähnyt miten puu, kun kastuu ja sen jälkeen kuivuu, niin jää siihen asentoon
mihin se on ollut vääntyneenä.
Joskus myös kun olen laittanut vanerit muotoonliimaukseen niin, heti siinä vaiheessa poraan muutaman 8 tai 10 mm reiän ja laitan
puutapin niihin liimalla kiinni, sekin auttaa tukevoitamaan sitä ja pitämään paremmin muodossa ja ei muuta kuin
antaa kuivua kunnolla.

Tommonen siitä sitten tuli:

Ihan hieno, omasta mielestä. Mutta ei oikein mikään raacerin penkki, kun alamutka oikesikin yllättävän vähän puristimien poiston jälkeen. Pystymmässä nojakulmassa varmasti toimiva, jopa mukava.
Painoa kuvan otto hetkellä 1,7kg, ei oikein uskalla keventää kun nyt vastaa jäykkyydeltään käsissä 12mm vaneria.
Liimaus onnistui kuitenkin aika hyvin, reunojen hionnan jälkeen löysin yhden kohdan jossa yksi levyn väli ei ole 2-3cm matkalla puristunut yhteen.
On vaan metallimiehelle aika arka materiaali tuo puu. Likatahroja ja koloja tulee ihan huomaamatta.
Onko siinä nyt muuta ku hivasee ympäriinsä ja vetää venelakan pintaan?

Jukka

jviirret kirjoitti:

Tommonen siitä sitten tuli:

Hieno!

Poraa reikä ja tuuppaa injektioruiskulla liimaa siihen avoimeksi jääneeseen väliin, ja eikun puristimilla kiinni. Niin ne korjaavat hiilikuitutekeleitäkin.

Näyttäisi tuo yläosa enempi cruiserin kuin raaserin muodolta. Raaserissa ylämutka on melko jyrkkkä. Alaosahan muuttuu raaserissa käyttökelpoiseksi sahaamalla reunaa muutama sentti lyhyemmäksi ja viilaamalla reuna luiskaksi. Painokin kevenee.

Saisikohan nojakin istuimen muodon optimoitua siten, että kääntämällä penkki toisin päin muuttuisi se raaserista cruiseriksi tai toisinpäin, riippuen siitä kumpi se ensin oli.

No nythän näitä on helppo puristella tarpeen mukaan. Alas ohuempi palikka ja selkänojaan paksumpi niin tulee raceri penkki
Kustannuksiakaan ei paljon tule. Jos ostaa kaksi levyä, kokoa 120x240, niin maksaa 40Euroa ja niistä saa viisi 30cm leveää penkkiä ja yksi suikala jota voi hyödyntää muotin tekovaiheessa. Litra liimaa maksaa biltemassa 7Euroa ja litra venelakkaa 9Euroa, jotka varmasti riittää noihin viiteen penkkiin. Eli 5penkin yhteishinta 56Euroa, kappalehintaa reilu 11Euroa

Jukka

Joria ja Jviirrettiä kompaten kysyisin onnistuisiko tuosta suunnittelemaan käännettävän?

Siten että toisin päin sopisi loivalle kulmalle ja toisinpäin jyrkälle..

ja eiks tohon kuiten vois Jori tai joku sanoa mihin kohtaan kärsisi porailla reikiä ilman että kestävyys ja rasitussuunnat heikkenisivät...

onpas hyvä kun nyt tietää mistä saa suomesa tehtyjä penkkejä.

Mustasudenkorento kirjoitti:

Joria ja Jviirrettiä kompaten kysyisin onnistuisiko tuosta suunnittelemaan käännettävän?
Siten että toisin päin sopisi loivalle kulmalle ja toisinpäin jyrkälle..
ja eiks tohon kuiten vois Jori tai joku sanoa mihin kohtaan kärsisi porailla reikiä ilman että kestävyys ja rasitussuunnat heikkenisivät...
onpas hyvä kun nyt tietää mistä saa suomesa tehtyjä penkkejä.

Eiköhän tuosta jonkinlaisen kompromissiaihion saisi käännettävänäkin rakennettua. Ainakin niin, että päät sahataan muotoonsa vasta käyttöasennon selvittyä. Noiden kevennysreikien paikat riippuvat enimmäkseen penkin kiinnitystavasta ja tietysti käytöstä, joten mitään yleispätevää siihen ei voi oikein sanoa. Enintään sen, että penkin reunan lähellä poikittaistaivutusmomentti on pienimmillään. Eli, jos pitkittäisjäykkyys riittää, kevennysreiät reunan lähelle, kuitenkin niin, että reuna jää ehjäksi vastaanottamaan kaatumisrasituksia. Vai olisiko reikien sijaan parempi tehdä reunasta yksikerroksinen siten, että toinen lamelleista olisi esim. 10 cm kapeampi. Säästyy työtä ja materiaalia.

Mustasudenkorento kirjoitti:

Joria ja Jviirrettiä kompaten kysyisin onnistuisiko tuosta suunnittelemaan käännettävän?

Siten että toisin päin sopisi loivalle kulmalle ja toisinpäin jyrkälle..

Mun mielestä, asiaa enempi tutkimatta, ristiselän tuki pitää olla lähempänä alakaarretta. Eli jos penkin kääntää ylösalaisin, niin se on väärässä kohdassa. Tämä penkki tuli tosiaan vedettyä liian tiukalle kurville alhaalta, ristiselän tuki jäi vähän ylös. Tuo palikka mikä tuossa puristusvaiheen kuvassa näkyy alaosassa on siis suunnileen oiken vahvuinen, mutta kaarta ei kestä kiristää noin paljoa.
Harmi ku innoistuin tästä penkki projektista vasta nyt, olisi pitänyt lowridessä kokeila että kuinka suuri osa kaupallisista penkeistä on just selän mallisia ja ottaa vaikka vähän mittoja ja kuvia. Aika vaikea uskoa, että kaikki L-kokoiset penkit olisivat L-kokoiselle ihmiselle hyviä, vai onko?

Jukka

jviirret kirjoitti:

...
Harmi ku innoistuin tästä penkki projektista vasta nyt, olisi pitänyt lowridessä kokeila että kuinka suuri osa kaupallisista penkeistä on just selän mallisia ja ottaa vaikka vähän mittoja ja kuvia. Aika vaikea uskoa, että kaikki L-kokoiset penkit olisivat L-kokoiselle ihmiselle hyviä, vai onko?

Jukka

CCK:n penkki on kokoa L (vai oliko XL?) mutta tuntui ensin hiukan pieneltä mulle (190 cm, pitkä selkä), mutta nyt se tuntuu sopivalta pehmusteen kanssa. Ilmeisesti pehmuste kompensoi selän ja penkin erimuotoisuuksia. Tai sitten selkä on muotoutunut penkkiin CCK:n penkki on selvästi matalalle nojakulmalle tarkoitettu, yli 40 asteen kulmalla alkaa tuntua että luisuu eteenpäin. Se on myös turhan kapea takapuolen alta. Jollain 35 asteen kulmalla se on kuitenkin tosi hyvä.

Aika isoja eroja on teollisissakin penkeissä. Alaosa vs. selkänoja vs. yläosa välisissä kulmissa. Tämä Rans F5:n penkki lienee suorimmasta päästä:

Alaosan ja yläosan välinen kulma reilusti loivempi kuin 90astetta, vähän aikaa kun katsoo niin tuntuu että onkohan tuo muoto edes loppuun asti suunniteltu
Toinen ääripää, muodoltaan lähes identtinen omani kans on tämä Pioneerin penkki:

Tässä alaosan ja yläosan välinen kulma jopa hieman tiukempi kuin 90astetta. Tuohon ajoasentoon tuo mun penkki on mun selälle justiinsa.
Yleisin malli näyttää olevan noiden väliltä, esim

Jossa yläosan ja alaosan välinen kulmaero on hieman yli 90astetta.

Jukka

Jarcco kirjoitti:

CCK:n penkki on kokoa L (vai oliko XL?) mutta tuntui ensin hiukan pieneltä mulle (190 cm, pitkä selkä), mutta nyt se tuntuu sopivalta pehmusteen kanssa. Ilmeisesti pehmuste kompensoi selän ja penkin erimuotoisuuksia. Tai sitten selkä on muotoutunut penkkiin CCK:n penkki on selvästi matalalle nojakulmalle tarkoitettu, yli 40 asteen kulmalla alkaa tuntua että luisuu eteenpäin. Se on myös turhan kapea takapuolen alta. Jollain 35 asteen kulmalla se on kuitenkin tosi hyvä.

Mitä hittoa! Etkös sinä ostanut saman kokoisen penkin kuin minä, eli (XL-trike), ja olet vielä noin hirmu iso: 190 cm pitkä selkä. Ai juu, olihan siellä tuo pilkku.
Ihan vakavasti. Minä olen vain pari senttiä pidempi, enkä mahtunut siihen istuimeen sitten millään. Jos vielä sisäkaarteen puolelle lisätään pehmusteita, niin eikös se mitta siitä vain entisestään pienene. Pitänee tehdä uusintamittauksia. Ehkä istuin viimeeksi takaperin tai jotain.

Mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että nojapyörän istuimen tulee olla osa runkoa, tai paremminkin rungon osa istuinta. Ainakin niin, että runko kantaa istuimen pitussuuntaisen taivutuskuorman ja istuin vain poikittaisen.

Nämä kokonaisena siirreltävät ja asennoltaan muuteltavat istuimet ovat minun silmissäni alkuvaiheen kohelointia varten, kun ei vielä tiedetä missä asennossa ja - kohdin olisi paras nojapyörässä nojailla.

Perusteluna näkemykselleni pidän polkemavoiman mahdollisimman suoraa välittymistä lapaluiden alareunan ja polkimien välillä. Kuituistuimet ovat niin jäykkiä, että voisivat hyvin olla osa runkoa. Kun eivät ole, täytyy sama lujuus rakentaa kahteen kertaan.

Eri kokoisia kuljettajia varten voi yhtä hyvin tehdä säädettävän rungon, tai kuten nykyään tehdään istuinten kanssa - eri kokoisia runkoja eri kokoisille kuljettajille. Yksinkertaisimmillaan kuljettajakohtainen koon säätö toteutuu säädettävällä yläselän tuella.

Jori