Mutta hei, viime viikonloppuna oli kesän viimeinen lämmin viikonloppu ja päätin polkaista Milanilla Lounais-Hämeen retkelle:
Pe 6.9. iltapäivällä klo 16 Nummelasta Karkkilan kautta Tammelaan mökille. Koska ei viitsi ajaa Vt2:n olematonta piennarta välillä Maikkala-Karkkila, niin ajelinkin pikkuteitä pitkin eli Vanjärven kautta Karkkilaan. Aika hyvää tietä ja liikennettä vähän. Karkkilassa kaupassa, koska lähempänä mökkiä ei enää ole kauppoja. Lähikauppa 6 km päässä Portaassa suljettiin joskus 90-luvulla...
Olipas terävämäkinen tie Pilpalasta Räyskälään. Jyrkimmissä mäissä joutui kaivamaan yleensä vain varalla olevan pikku-ali-ykkösen käyttöön - sillä sitten veivataan sellaista hidasta kävelyvauhtia jyrkimmät nyppylät ylitse. Muuten tie oli hyvä ja pinta oli ehjä. Sitten Marskin majan ja Räyskälän lentokentän ohitse kohti Porrasta. Ylämäkeä, koska tämä on Tammelan järviylänkö. Pätkä Härkätietä ja sitten mokille, jonne ei ole onneksi kuin 600 m hiekkaista pikkutietä. Milanilla oli kiva ajaa mökkitiellä olevien puomien alta, kun ei tarvinnut nousta avaamaan niiden lukkoja. Varaakin jäi ainakin 30 cm...
Mökille kauppareissun ja parin juomatauon jälkeen 2h 45min, josta ajoaika aika rauhalliseen tahtiin oli 2 h 13 min. Tämä siis 73 km ja nousua 451 m. Omenamehua, ja jääkaapista olutta ja rantasaunan lämmitykseen. Uimaan, koska vesi oli vielä 16,5 asteista. Saunasta juuri sopivasti, kun Espanja-Suomi fudismatsi alkoi. Tonnikalarisottoa ja punaviiniä. Ja tappio tuli... Nukkumaan.
La 7.9. aurinkoinen ja lämmin päivä, kesäistä. Mökillä pakkaus ja matkaan: Härkätietä Portaaseen ja siitä eteenpäin kohti Vt2:sta, mutta poikkesin ennen sitä Hämeen luontokeskukseen pikavisiitille. Sieltä valtatietä pitkin kaahaten Forssaan ja hotellimajoitukseen. Saunakin siellä olisi ollut, mutta kun halusin polkaista vielä Tammelaan ja Mustialan ammattikorkeakoululle bongaamaan Kuninkaankartanon oluet Iso Piippu -kapakassa. Puistomainen ympäristöhän Mustialassa on myös hieno. No, kolme olutta hanassa, viattomia ja aika kliinejä, hyvin juotavia. Pienet maisteluannokset kutakin. Samalla juttua paikalla olleen toisen (!) asiakkaan kanssa kinnereistä ja nojapyöräilystä yleensä.
Takaisin Forssaan 10 km, hotelliin suihkuun ja etsimään ruokaa: Loimijoen varressa oleva Köökki oli täynnä, joten sitten tyytyminen vaan hotellin keittiön tarjoomuksiin: jättkikatkarapukeittoa sekä perhosleike lohta sienipedillä ja kermaperunoilla. Lopuksi kapakkakierros: kuudennesta kapakasta päätin lopulta tilata yhden Urquellin. Nukkumaan.
La yhteensä 52 km, 1h 29min, 261 m nousua.
Su 8.9. edelleen hienosti aurinkoista ja lämmintä, jopa 23 astetta, aamulla sumua. Kotiin päin. Ajan Torronsuon halki Somerolle ja siitä kohti Pusulaa ja vanhaa Vt1:stä, nykyistä 110-tietä. Somerolla keskustakierros ja parkkiin S-marketin eteen, omenamehua ja maapähkinöitä kansi auki, jolloin joutuu selittämään kinnerin ja nojapyöräilyn saloja ohikulkijoille. Tuntee itsensä evankelistaksi.
Somerolta 280-tie Pusulaan päin olikin yllättävän mäkinen, vaikka Somero on Varsinais-Suomea: loivia, mutta pitkiä ja korkeita nousuja harjujen ja muiden mäkien päälle. Toisin kuin perjantaina pienintä vaihdetta ei näissä mäissä tarvinnut kuitenkaan kertaakaan. Mutta ylämäkien takia vastavuoroisesti vähintään yhtä paljon oli alamäkiäkin, paras vauhti Oinasjärven mäessä 82,5 km/h. Ja olipa Hyönölässäkin hyvät alamäet.
110-tie on huonoa aina Hiidenvedelle asti. Silta on korjauksessa, mutta sen jälkeen tuleekin uutta pintaa, jossa kelpasi kyllä kaahailla. Kohta jo kotona, joten voi painaa vähän kovemmallakin tempolla. Kotiin Forssasta kolmessa tunnissa, josta ajoa 2h 32min, 92 km ja 459 m nousua. Unohdin syödä matkalle varaamani banaanit. Hmm.
Taaskaan en muistanut ajaa tarpeeksi hitaasti vaan tuli vedettyä ihan turhan kovaa noin matkavauhdiksi, vaikka ei ollut mikään kiire tällaisellä retkellä. Tahtoo Garminiin rannekkeen, jotta sen saa paremmin näkökenttään ja voi seurata tarkemmin pulssia ja rajoittaa sitä kautta turhan kovaa matkavauhtia. Kyllähän sitä ajaa, mutta ajaapa hiljaa ja rauhallisesti, niin se on kaikkein vaikeinta. Kun ei malta hillitä itseään. Garminiin rannekkeita näkyy kyllä olevan netissä myynnissä parilla kympillä.