Kävin pikaseen tekemässä "pakolliset" hommat, että saa mielenrauhan. Lyhensin dynamoa käyttävää hihnaa ja toisella yrittämällä pituus tuli passeliksi ja näemmä onnistuin sen liittämään kestävästi. Kokeilin yhdellä ledillä, että kulkeeko virta niin kulkihan se. pitäisi vielä jotenkin yrittää mitata paljonko sitä virtaa sieltä tulee ulos mutta navan pyörimisvauhdista voisi päätellä, että se jo riittävästi pyörii.
Löysin purkillisen melkein kuivunutta vihreää maalia ja sudin sen melkein tönköllä pensselillä pohjaan ja lauloin " Maalari maalaa ja rahaa saa, rahalla ostaa viinaa ja makkaraa". Harakat kaikkosi ja pinnasta tuli "elävä" mika toivonmukaan helpottaa maastoutumista, vielä kun löytäis jonkun purkinpohjan ruskeaa maalia mutta käy se pakkausteippi paremman puutteessa. Ja sinä joka kyselit miten tein pohjatyöt, mars nurkkaan häpeämään 
Näihin pitää perehtyä tarkemmin, miten lie mennyt silmien ohi...
jooseha kirjoitti:
Sulla kun on kuituhommat hallussa, niin tee semmoinen ohjuri. Samalla selviää kätevästi onko niillä "turhilla" pulteilla rakenteellinen merkitys 
Mun hommat nyt on sellaista kätöstelyä, että jätän tekemättä varsinkin kun pitäisi tulla jokseenkin mittatarkka, yleensä mun metri on 100,5 cm ja toisella yrittämällä 99,5 cm
mutta kun mangotehtailija on suunnittelemassa uutta pyörää pitää Pieterin kautta yrittää heittää ideaa josko tuosta kannen saumasta tekisi vaikka sellaisen kuin Nojailijan Coneessa mikä muistuttaa yllätysmunan "yllätyspatruuna" muotoja eli koppa uppoaa kuin ponttiin. En ole insinööri mutta mun mielestä sellainen rakenne ei vaatisi pussillista muttereita, että pysyy kasassa. Toisaalta nyt kun tuota on huoltanut jalka-aukosta käsin niin alanvaihto on käynyt mielessä eli josko tässä hakeutuisi gynekologin oppiin
Toisaalta akrobaatin opinnot olisi varmaan lyhyemmät ja Lahdessa on sirkuslinja 
Nojasyklismiä vuodesta 2010
"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.