Nojapyöräfoorumi

Luovuus on kirous? On jo tyhjä ja tylsä olo penkkivirittelyn suhteen, kun ajoasennosta on tyynykokeilun jälkeen aika selvä kuva siitä, mihin kohtaan pää/niskatuki tulee. Ja yhdellä puulistan palalla saisi tuen aikaan ja korkeintaan pehmuste lisäksi ja homma olisi valmis. Mitä kivaa siinä olisi? Höh. Käsi säästyisi, pääsisi ajamaan enemmän ja ehkä heittämään ja lisäämään plantaarifaskiittiongelmia. Jotka palasivat lievinä viime lenkin jälkeen, mutta eipä jumppaakaan ole tehty vähään aikaan, kun ongelmia ei ollut. Ja nyt vajaa jumpparutiini poisti kivun.

Kiertää ajatus sitä rataa, että jos purkaisi kaiken ja käyttäisi selkänojan runkolistoja narupenkin runkona, kun vain poraa uudet reiät ruuveille ja kääntää listat selän kokoa ajatellen sopivaksi. Epäilen, ettei toimi, kun on kokemusta ikävästi selkään uppoavasta penkistä ja kulmapalat ovat lähellä toisiaan. Vain lisäämällä kulmapalojen alle levityspalat, voisi runkopalat saada riittävän leveälle.

Mietityttää runkopalojen lyhyys, kun niskaan ei ylety penkki päästä puhumattakaan päästä. Hulluja hintoja lähin liike rokottaa ja on niin ja näin, viitsiikö pyöräillä kauemmas ajaa puun pätkien perään. Jos kauempaa ostaa, saisi kyllä sahattua kuljetuskuntoon puut. En ekana ole julkisilla menossa ostoksille erikseen. Ollako ahne ja summamutikkainen yhdistäen työmatkan ja rautakauppareissun huomenna? Hmm. Ei oikein ole aikaa pähkiä, miten pitkät pätkät tarvitsen ja Eskon mielestä hänellä narupenkin kestävyys on ongelma.

Minulla hikoilu on ongelma ja nyt ristiselkätuki hiostavuudesta huolimatta ottaa pois paljon rasituksesta naruilta. Ei ole selkeää kuvaa parhaasta ja helposta kiinnitystavasta naruille. Keveys kyllä houkuttaa paljon. Jos ostelen rakennusaineita nyt ilman suunnittelua, voi homma plörähtää.

Kumma miten hyvin toimii työmatkalla palatessa yksi suora ikuisen kovan vastatuulen testipaikkana. Puut taipuilivat ja lähin Ilmatieteenlaitoksen mittauspiste kertoi 7,5 m/s tuulesta. Ihan ok pystyin pitämään 21 km/h turhan sporttisella niskatuella, kun tri pyörällä 17 on paras noin näppituntumalla yhtä pahaan vastaiseen. Molemmat enkat tuntuivat kovemmilta vastiksilta. Ei kai ihme. Olin tri pyörällä kovemmassa kunnossa terveenä ajokauden loppupäässä, kun nyt sopeutumassa nojailuun ja karmean sairastelun palautujana. Ei paha parannus vastatuulen hoiteluun tuollainen huippuretkinopeuden nousu. En kokeillut sprinttailla. Kun en yrittänyt täysillä rypistää, olo oli parempi ja hapotti vähemmän suoran päässä sekä mäki ylös jälkikäteen oli kiva, kun en tullut ähkynä mäen juurelle. Homma edistyi mittausten mukaan, mutta kun on tottunut vauhtiin, selvä parannus vastatuulessa näytti hitaasti etenevältä maiseman vaihtumisnopeudelta. Vroom on ollut tämän version meininki näköjään, kun enkat eivät tunnu missään.

Sairaustauko ehkä pitkällekin tarvetta.

Eilen Kojak eteenkin ja penkistä yläosaa vartalosta ja niskaa pystyyn kääntäväksi muokkausten jälkeen. Vauhtia tulee edelleen. Liikaakin, onko se mahdollista? Kaupungissa aika tiukkaa tahtia lipesi taas. Eilen lipesi jalka oikeasta polkimesta kahdesti ja ihan täysillä en kaahannut. Tuo poljin oli jo kiristetty kertaalleen lukoltaan. Olisiko puomin eteen sentin pari, en mitannut, siirto lisännyt ergonomiaa? Aiemmin omassa penkissä tuntui turhan tiukalta olo lantion kohdalla reiden nivelen etupuolella. Lihaksissa, jotka siirtävät jalkoja eteen kävellessä. On aiemmin ollut lämpimämpääkin, joten se yksin ei selitä. Pyöräilytauolla tein vain yhden jalkalihastreenin. Edellisestä on aikaa, mutta ei luulisi noin paljon tulevan etua yhdestä kerrasta.

Richard varoitteli keväällä lukkojarrutuksista ja totesin nopeuteni ja ennakoivan ajotapani sekä kunnon puutteeni suojaavan pehmeistä kumiseoksista tehtyjä renkaita. Lienee edistyksen merkki, että heti ekalla ajokerralla etuKojakilla kahdesti suhisi siihen malliin ja värinää lievästi tuli jarruttaessa, että nyt olen varmasti lukinnut renkaat. Ehkä kaksi sekuntia kerrallaan, kun ehdin tajuamaan asian ja keventämään kahvoista. Tilanne ei pakottanut kummallakaan kerralla jatkamaan kovaa jarruttamista, kun molemmat jarrutukset olivat ennakoivia turvaa lisääviä ennen ongelmaa tehtyjä. Melkoisista vauhdeista.

Vaihteita pitäisi edelleen säätää, jotta näkee, vaihtuuko kutoselle ja seiskalle nopeasti toisin kuin nyt muutaman sekunnin viiveellä. Olen käsittänyt, että jos takavaihtajan high limit on liian kireä, isoimmat vaihteet vaihtuvat hitaasti tai ei ollenkaan ja mulla kasi sekä ysi vaihtuvat nopeammin. Tosin silti ei ajatuksen nopeasti.

Tulipa jäykkyyttä ja jämäkkyyttä kengän ja polkimen väliin, kun kiristin säätöjä 25 % säätövarasta 75 % kohdalle. En tiedä, vaikuttiko tuuli tuloksiin, vai eilinen ajo, heittely ja nesteytys, vai mitä, mutta korkeampi yläkropan asento nykypenkissä ja noin 19 km jälkeen tyhjällä parkkipaikalla en päässyt lievässä alamäessä kuin 40 km/h. Molemmat kädet tangoissa. Melko kaukana
enkasta jyrkässä mäessä toinen käsi vartalon päällä lepäämässä.

Vaihteiden hidas vaihtuminen haittaa edelleen, uutta säätöä peliin ja pitänee taas siivota putket sekä ketjut, kun ehtii ja jaksaa.

Jäykkä olo jälkikäteen ja käsi arkana.

Eilinen lukkojarrutus jätti hitu yli 2 cm pitkän kulumajäljen keskiviivasta vasemmalle eturenkaaseen ekalla reissulla grr, ei kai paha syvyys. En katsonut takarenkaan tilannetta.

Viimeisin versio penkistä. Kiva taluttaa, kun lantio on niin lähellä runkoa ja kantaminen rapuissa matkalla pyörävarastoon se asta kätevää onkin. Kapeus on etu kapeissa käytävissä mutkitellessa käännöksissä ohjauksellisesti. Auttaa tiukentamaan kääntösädettä taittamatta selkää noidannuoliasentoihin, kun ylettyy ohjaustankoon ja talutuspisteeseen kurkottelematta sekä kyyristelemättä.

Niskatukea saa pehmentää pidemmille reissuille lisätä vaahtomuovia. Tunnin lenkillä on ok.

Yläosasta voisi eri tavalla tehden tiputtaa painoa pois, mutta tuo oli nopea ratkaisu, jotta pääsin lämpimällä säällä ajamaan.

Pf haittaa taas ja on pakko kuntoutusjumpata. Ei ehkä kannata polkea niin kovasti ja kohottaa kuntoa niin pian, että joudun saikulle jalasta johtuen, kun käsi on tillin tallin. Kirurgin mukaan ei olekaan ainakaan nykykunnon mukaan rannekanavasyndroomaa, jota pidetään pahimpana käsivammana, vaan pronaattorisyndrooma, jota voi ajan kanssa lievittää treenillä. Jesh! Pitäisi vaan jalkoihinkin soveltaa kunnon rajoissa treenausta. Kirurgi käski naurettavan kevyesti aloittaa käden treenit. Mittojen puolesta nojailuni viime vuotisiin tri pyöräilyihin kuuluu naurettavuusmääritelmään.

Tehoja lisäilin syksyllä viime vuonna lyhyemmillä lenkeillä ja sama on jatkunut kuntoutuksena ja sopeutuksena nojailuun. Ei ehkä hyvä pflle, mutta kuka tietää, mitä pitkäaikaisvaikutuksia on polvelle? Toisaalta lisämassa lihaksissa voiman ohella suojaa polvea, mutta tasaisella spurtatessa rassia tulee paljon ja ylämäessä ei kadenssi putoa niin alas kuin keväällä, joten kuormitus putosi sitä kautta. Ajotunnit ja kilsat vähenivät tänä vuonna ja se suojaus olisi kiva poistaa ensi vuodelle. Saa nähdä, miten onnistuu talven aikana pfn rauhoittaminen ja silti polkukunnon ylläpito tai kasvatus. Kun kättä kuntouttamassa salilla käy, saattaa koivetkin saada kyytiä, kun on houkutuksen lisäksi tilaisuus. Ja varas vai miten se meni? Kun tietäisikin balanssin jalan kunnon kohentamisen ja ylirasituksen välttämisen välillä. Terveys on pääsylippu parempaan kuntoon ja pidempiin reissuihin.

Paska homma, kun epäilys taisi osoittautua oikeaksi. Käsi on vikuroinut koko kesän ja viime viikolla pidin ajamisesta taukoa 7 pv aiemman viikon su mukaanlukien ja la työmatka. Käden kunto parani reilusti viikon aikana ja vaikka kuinka yritin ottaa löysän otteen kipeällä kädellä ohjaustangosta, parempi oli laittaa pötsin päälle useamman kerran lyhyelläkin matkalla. Eli jopa alaohjaus olkapäästä kyynärpäähän lähes pystyssä pääosin massaa luustolla kannattaen ei riitä nykyterveydentilassa minulle. Pitää parannella itseään talven aikana, jotta ensi kausi menee paremmin. La ajot laskin valmisteluharjoitukseksi su SM kisojen kuvaamiselle. kävelin ja juoksin yhdellä paussilla 5,4 km matkan ja ihan lopussa tärinä teki lievää puutumisen tunetta sormin. Päivän alkulämmittely suoritettu. Ja sitten mentiin mäkiä ylös ja las sprintteinä niin, että videokameran kolmijalka hajosi polven osuttua kovaa yhteen jaloista. tänään aamulla 12 C kirpakkaa ja lupaavat hyviä lämpötiloja. PF muistuttelee tisestään, mutta ei se vielä mitään. Koomanukutus, joten seuraavaksi päikäreille. Saa nähdä, onnistuuko ajelu tänään, luultavasti ei kannattaisi. Saattaa mennä olon kuunteluun huomiselle seuraavat ajomahdollisuudet. Lämmöt ja kausi uhkaavat loppua kesken kuntoutusharjoituksilleni jalkojen kannalta.

Säädin jarrukahvat lähemmäs ohjaustankoa ja pakanat aloittavat paljon pidemmän liikkeen jälkeen voimakkaan jarrutuksen. Kovalla puristuksessa lähes koko liikeradan käyttäen ja turhan paljon voimaa vaatien saa aikaan kovan jarrutuksen. Lukkojarrutuskin lienee vielä tehtävissä surista nopeuksista. Reagointinopeus putosi. Kaupungissa haluan nopeaa reagointikykyä ja sormien päillä aiemmin vivuille kurkottelu on huonosta kädelleni. Ei auta kasvanut voiman käytön tarve. Taitaa olla paikallaan palauttaa kahvaa kauemmas ainakin kipeän käden puolella. Kaupungissa ajan sormet kahvoilla enemmitön ajasta, joten haåuilu ei ole hyvästä kädelle, mutta pysähtymättömyys tarpeen tullen ei houkuta myös. Höh. Huono yhdistelmä.

Lusmu meno vaihteiden kanssa. Epäilen vaijerin tai kuoren olevan ongelma hitaaseen ylös vaihtamiseen parilla vaihteella, mutta kierrän vääntämällä vipua ylös kahdesti vitosella ja kutosella. Laiskottelua paikkailin kesän tavoitteen saavuttamisella satanen rikottu. Paukkuja riittäisi enempään, jos pidempään ajaisi, mutta niskatukea saa kasvattaa eteen päin, jottei tarvitse ylämäissä väsyneenä suoran viivan ajon helpottamiseksi kannatella päätä edessä. Se kävi niskalle ja hartioille. Jäykäksi veti.
Muoks. Jumppa ja venyttely auttoi niskaan ja hartioihin. Otin Iisalmen p. a. palautusjuomaksi kotona. Jalkalihakset niin piukeat, että marssin keskustaan palautukseksi. Viime su SM kisapalauttelut Lahden Teerenpelissä. Talon tynnyriviski on namia näin ei hirveän intohimoisesti viskeihin yleensä suhtautuvalle. Mutta kun makeaa ja pehmeää saa, se on minun pirtaani.

Eli palautus Hesan Teerenpelissä ajatuksella mainospuheiden testaus. Lahdessa pöydissä oli lappu talon viskin kypsymisestä eri ajoissa ja muutenkin eri makuisina eri ravintoloissa. Pikkutynnyreissä lienee eroja. Kahden päivän ero maisteluissa ja muistikuva on, että lahtelainen oli asteen makeampi, eli enemmän makuuni, mutta ei huono ollenkaan Helsningissäkään.

Kauden uutuudet bongasin vasta nyt. Ei sairastelulta liikoja hörpitä, joten kaikkea ei voi juoda, mitä uutta saapuu. Lahdessa ruisipa oli hyvä, mutta Hesan hunajaolut on lajinsa paras kotimainen edustaja, jota olen maistanut. Olen hunajaolutfani ja rima on korkealla. Ei tämä maailman parhaille maistamilleni hunajaoluille pärjää. Mutta jos olisi näin illalla vielä terassilämmöt, olisi ok. Eka hörppy nam, mutta maku katoaa lämpöjen pudotessa ulkona ja ehkä ensin nautitun viskin vaikutuksen makuun laimentuessa. Puolessa välissä vaikuttaa saman toistolta, eli aika yksiulotteinen on.

Niskan ja hartioiden lisäksi kulunut polvi tuntui, joten en viitsinyt revitellä enempää. Käsi tuntuu enemmän keskustaan marssin jälkeen alkon läpikin. Ajaessa tein ennätykseni oikea käsi sylissä ajamisen suhteellisessa osuudessa matkasta. Se auttoi, mutta lieviä tuntemuksia oli välillä. Ei pahoja ja tauoilla meni ohi.

Meillä oli aikanaan oman panimon yksi sadan litran satsi hunajan makuista olutta, vaikkei hunajaa ollut muualla kuin alakerran kaupassa. Hunajamaku tuli erittäin hitaasta käymisestä kylmässä. Myös pääkäyminen oli kylmässä ja lähti todella hitaasti käyntiin. Kesti muistaakseni puolisen vuotta käydä juotavan kypsäksi. Nämä hunajaoluet lienevät oikealla hunajalla maustettuja?

En varmaksi tiedä, mutta uskottava aromi oli kyllä hunajaksi. Vaikka mieto olikin ja muut maut eivät synkanneet yhtä hyvin yhteen parhaiden ulkomaan tarjokkien vertailukohtaan nähden. Niistä suosituksia Tsarskoje selolla on kai useampi Venäjällä Pietarin pohjoispuolella ja mikähän se ainakin Helsingissä yleinen kanadalaispanimo olikaan imeltään, Dieu Du Ciel? Hunajarakeita 0,33l pullon pohjalla hihasta ravistaen noin 1,5 cm. Makiaa oli.

Lopulta vaahtomuovia lisätty niskatukeen plus Clas Ohlsonin avainnippulamppuja muistuttava pariLEDvalo setti eteen ja taakse. Ei itse yöllä näkemiseni avuksi, vaan muiden minun näkemiseni avuksi. Olen kai pöllömpi kuski, kun näen suunnilleen koko yötyömatkan kaupungin valoissa.

Jännä havainto vaahtomuovin lisäyksestä. Odotetusti näkee helpommin pienillä silmälaseilla eteen, mikä auttaa yöllä työhön menoa. Kun minulla on Bigeard lippis kypärän alla, osoittautui, että isomman tuen avulla kypärä liukui lippiksen päällä eteen. Ja pystyin tyrkkimään kypärän taakse halutessani. Ei ehkä parasta peilille, mutta pystyin säätämään pään asentoa tosi hyvin lähelle eteen normilaseilla näkevästä polkien alareunan juuri yli katsoen ehkä 6 m päähän maahan nähden. Suuremmat aurinkolasit ovat helpompia nähdä eteen, sen kun röhnöttää niin takana kuin penkki antaa myöten. Haittaa näillä leveysasteilla yöajoa aukkarit, joten positiivisin odotuksin odotan reissua, kun ekaa kertaa normilaseilla ei tarvitse vääntää päätä pystyyn pois niskatuesta, kun haluaa nähdä lähelle eteen. Josko pahin rääkki tulisi töistä vaikka. Niin aina Jos edes tårta på tårtan välttäisi ekaa kertaa tällä pyörällä.

Ilmatieteenlaitos ennusti paluumatkalle 6 m/s tuulta ja puuskat päälle. En tiedä, paljonko oikeesti oli, mutta nyki pyörää. Yksi pyörälaukku, joten pelkkä takalootakin pientareella tärinäraidan ollessa valkoisen viivan oikealla puolella, tuntuu vaaralliselta idealta. Väsyneenä ylämäessä oikeassa käännöksessä oikealle viettävällä tiellä vasemmalta tulevassa puuskassa irtokivien päällä pyörä sivuliukui asfaltilta hiekalle. Tie 170 ei monta senttiä hiekkaa sisällä ennen pudotusta alas jyrkästi. Keskimmäinen etulehti ja pienehkö takavaihde. Eli tuskin kahtakymppiä vauhti, kun ylämäki oli minimaalinen.

Tämä reissu oli paljon parempi kuin viime viikon satanen, kun meni mäkisemmässä maastossa paljon pahemmassa tuulessa hyvää vauhtia. Edistystä on paljon alkuaikoihin nähden, kun isoimmat mäetkin kulkevat mukavasti nyt. Kontrolli tuntuisi riittävän noilla pientareilla. Jousitus, pieni kumi tarakan ja selkänojan välissä sekä 35 mm Kojakit vs 622 kapoiset 23 ja 25 mm renkaat tekivät tärinäraidalla ajamisesta paljon mukavampaa. Valitettavasti isoja paloja asfalttia puuttuu monista kohdista tärinäraitaa, joten ohjaus on perseestä silti, vaikka tärinä ei tapa. Joten monin paikoin ei tullut tuolla tiellä leveämpää aluetta, jolla ajaa. Höh.

Saapui Continental Grand Prix 28-559. Meh, kun ei ole asiaa tehdä sille mitään vielä. On hiekalla Kojakin takaversio sivuluistellut viime reissuissa pienissä vauhdeissa. Kaposempi rengas pelottaa. Mutta tärkeämpää huoltohommaa on edessä. Siivoilun lisäksi pitäisi pari pettymystä korjata.

Istuimen oikea puoli laskeutui kärjestä hieman, joten löystynyt ruuvi pitää korjailla ja aluspalan sijainti sekä kiinnitys tarkastaa.

Alempi putkisuoja kulkee lenkin läpi, joka pitää putkea tarpeeksi korkealla keskikohdassa. Putken ympärillä on muutama kierros erkkaa. Tiedän tämän siksi, että putki luisui taakse ja koko erkka paljastui. Putken pakana liukui taakse ja ketju hioi putken yläosaa niin, että 15 cm putkesta takaa leikkautui. En omista ketjunkatkaisijaa. Siksi kokeilen vippaskonsteja oppiaksenikin eliniän venyttämiseksi.

Ajattelin tehdä niin paksun kerroksen tavaraa putken ympärille, että ei valu kannattimen läpi enää. Putken kärsinyt osa joko jollain järeällä teipillä, joka kestää kulutusta, tai katkon hajonneen osan ja teen torven päätyyn.

Onko jotain hyvää kestävää matskua, jolla korjata katosta leikkautuneen putken? Putki on helppo kääntää ympäri niin, että revennyt kohta voi olla myös pohjalla, jolloin kulutus ei ehkä kohdistu ollenkaan kipeää saaneeseen kohtaan. Vaurioituneet jämät pullistuvat putken ulkopuolelle. Siksi perusjesarikin voisi tuurilla riittää. Vai mitä olette mieltä? Ei kai se mitään kestä, jos osumaa tulee, mutta mitä luulette, osuuko ketju putken alimpaan osaan?

Ollut vajaa motivaatio pyöräillä tällä viikolla, kun koville on ottanut ja ylikunnon vikaa on. 13 h unta viime la. Nyt yöllä sain sentään pyöräilyä työmatkailun merkeissä. Ei jäänyt urheilu vain uusien jumppaliikkeiden kokeiluun fribailun kanssa. Friba on mukavampaa lämpimällä, pyörällä ajaa kylmemmässäkin.

Takalokari halkesi kahtia. Pystyssä ja vaakana about ovat kiinnitykset ja heti pystymetallilangan takaa katkesi. Pitäisikö yrittää pikaliimaa, jesaria vai mitä?

Katkenneen lokarin voi niitata yhteen pellin palalla, mutta suosittelisin että ostat vaan uuden. Biltemasta saa nykyisin myös 20" pyörille tarkoitettuja lokareita kohtuu hintaan.

Pitäisi kurkkia 26" lokaria jossain vaiheessa, vielä en ole ehtinyt mitään tekemään asialle ja sää kutsuu ajamaan, joten kai sitä pitää yrittää alkuun pikakorjausta pikaliimalla ja jesarilla.