Täältä löydät kaiken tiedon nojapyöristä, kinnereistä ja velomobiileista sekä nojapyöräilytapahtumista.
http://www.nojapyorafoorumi.fi/
ajarmala kirjoitti: ↑01 Helmi 2022, 23:11Pitää vaan ajatella tarkkaan, mitä on tekemässä: kemiassa voi ajattelemattomuuttaan tehdä helposti kolmen dekadin eli tuhatkertaisen virheen. Ihan sama kuin, jos mitoittaisi nojakin runkoputken halkaisijaa: hitsaako rungon halkaisijaltaan 50 mm:n putkesta vai 50 metrin putkesta...
Kuten matikan opettajani Teuvo Kaipainen vuonna 1980 totesi pikku virheistä - ei se ole niin parsekilleen!
jooseha kirjoitti: ↑02 Helmi 2022, 08:43Asiaan liittyen olen pistänyt kauhukseni merkille amislaisia, joilla on jo samat ongelmat normaaleissa plus- ja miinuslaskuissa jopa alta kymmenen olevilla kokonaisluvuilla
Kertolaskuista puhumattakaan. Mitä kouluissa nykyään tehdään, kun eivät osaa edes ensimmäisten luokkien matematiikkaa
Peruskoulussa ei opetettu mittakaava ajattelua ollenkaan, vaan opeteltiin vain ulkoa asioita. Arvosanani olivat tyydyttäviä.
Ammattikoulussa oli maailman paras matematiikan opettaja Jaakko Iho, joka ensitöikseen opetti meille: ”Vastauksen saadessasi, kuutioi päässäsi onko se mahdollinen.” Se oli valtava mullistus ajatusmaailmassani ja matematiikan arvosanani nousivat kiitettäviin. Muutenkin hänen matematiikan kokeensa olivat hauskoja: ”Kun Vasili ajaa Jawalla Muurmanskista Petroskoihin, kuinka monta kertaa hän joutuu pysähtymään tankkaamaan?” 
Tekussa oli opettajana äärimmäisen teoreettinen tekniikan tohtori Mauri Haataja, hänen kokeissaan oli pitkiä sanallisia tehtäviä, joista saattoi puuttua joku oleellinen arvo. Sitten kokeen palautustunnilla, kritisoimme yhteen ääneen että ”Eihän tätä voi laskea.” Huvittunut hymy naamallaan ope sanoi: ”Insinööreinä joudutte usein tilanteeseen, jossa joku luku puuttuu. Tällöin pitää kyetä tekemään paras arviointi, joka sattuu oikeaan mittaluokkaan.” Silloin se tympäisi, mutta myöhemmin olen oppinut tuota ajatusta arvostamaan.
Lapsenlastani opetin ala-asteen matematiikan kokeeseen, aiheena tilavuudet. Mm. desin suhde litraan, ei mennyt millään jakeluun, kunnes annoin hänelle desin mitan sekä litran mitan ja kehotin kokeilemaan kuinka monta desiä menee litraan. Ilmeestä näki kuinka riemuissaan hän oli, kun lopulta ymmärsi ja sai konkreettisesti kokeilla. Muitakin tilavuusharjoituksia teimme monta. Kiitettävä tuli kokeesta. Tätä tosielämän mittakaava-ajattelua opetetaan valitettavan vähän.
Tilasin pari korillista puolenlitran patenttikorkkipulloja, Mexican cerveza uutteen ja vaaleaa mallasuutetta. Tällä kertaa ei tule sokeria käymiseen.
Ne kalifornilaiset ovat muutenkin vähän omituisia. Ovat keksineet mm. steam beer:in, joka käytetään lagerhiivalla pintahiivojen lämpötiloissa...
Kiinnittää huomioni tuo ilmaisu "lagerhiiva" ja lageri-sanan käyttäminen hiivan yhteydessä. Ennen puhuttiin pintahiivasta ja pohjahiivasta sen mukaan, vajosiko hiiva astian pohjalle käymään, vai kelluiko oluen seassa missä vaan.
Onkos tuossa nykyisessä nimeämisessä ideana enempi laagerin makuisen oluen tuottava hiiva. Siis sellainen, joka ei muodosta käydessään paljon happoja, jotka voisivat sitten alkoholin kanssa reagoida estereiksi ja tuottaa kukkaishedelmäisiä tuoksuja olueen.
Olisiko ideana siis tehdä pintahiivalla, tai miten vaan nopeasti ja voimakkaasti lämpimässä käyvällä hiivalla laagerin makuista olutta pohjahiivasta ja pitkästä varastokäymisestä täysin piittaamatta.
Jako on pinta- ja pohjahiivoihin. Kysyjä käytti termiä lagerhiiva, niin jatkoin sillä, mutta kaikkihan tietävät, että kyseessä on pohjahiiva. Noita hiivoja voisi myös kutsua kuuma- ja kylmähiivoiksi 
Nykyään myös pintahiivat vajoavat käymisastian pohjalle käymisen lakattua, joten ne ovat vain nimellisesti pintahiivoja... Ja taas käymisen aikana kaikki hiivat, nimestä riippumatta, ovat sekoittuneena koko nestetilavuuteen.
jori kirjoitti: ↑03 Helmi 2022, 12:58Onkos tuossa nykyisessä nimeämisessä ideana enempi laagerin makuisen oluen tuottava hiiva.
Olisiko ideana siis tehdä pintahiivalla, tai miten vaan nopeasti ja voimakkaasti lämpimässä käyvällä hiivalla laagerin makuista olutta pohjahiivasta ja pitkästä varastokäymisestä täysin piittaamatta.
Ouluun ostettiin kevyttä meksikolaista lageria varten uutesatsi, joten tarkoitus varmaan on aikaansaada kevyttä meksikolaistyyppistä vaaleaa lageria, keinolla millä hyvänsä. Oikeasti lagerit käytetään viileässä, mutta jos siihen on löytynyt lämpimämmässä lagermaista olutta tuottava hiivakanta, niin se on aina helpompaa. Siis yleensä - talviaikaanhan Suomessa ei ole lainkaan vaikea järjestää viileitä olosuhteita käyvälle pohjahiivaoluelle...
Lueskelin taas olutasiantuntijamme kirjoituksia ja kokeilin (koti)kaljamaltaan beta-amylaasimäskäystä vakiolämpötilassa. Kylläpä sokereita irtosi kovasti, verrattuna kaljamallaspussin ohjeeseen kaataa kiehuvaa vettä maltaiden päälle.
Käyminen on huomattavasti voimakkaampaa. Hyvä kun asiassa pysyy
Stillkuvaan ei vaan kuplien liike oikein tarttunut.
Laitan tähän selventävän kuvan tuosta alfa- ja beta-amylaasi-infuusiosta, niin on mukavampi lukea niiden, jotka eivät ole vihkiytyneet panopuuhien ydintekniikkaan. Kyse on tuosta noin tunnin jaksosta 65°C – 68°C lämpötilassa.
Se pitää kuitenkin huomata, että mallasleipää ei enää tuolla tavalla mäskätystä maltaasta oikein saa, kun jäljelle jää oikeastaan vain rippeet. 
No ei saa ei. Eikä juomasta varmaan tule kotikaljaa.
Nuo maltaathan on ihan kirkkaita nyt, kun normaalisti mäski on ollut melkein mustaa. Rivakasti kuplii pohjaa myöden ja maltaat pyörii koko astiassa.
Mä oon elänyt siinä uskossa että paahdetuista maltaista, kuten esimerkiksi kotikaljamaltaista, ei enää irtoaisi sokereita.
Muistelen joskus alaa harjoitellessa kokleilleeni mäskätä niitä, enkä siinä kyllä onnistunu.
Häh, eikös kaikki maltaat ole paahdettuja, enemmän tai vähemmän. Okei, entsyymimaltaan 50 °C kuivausta ei varmaan voi sanoa paahtamiseksi, mutta muut. Jotkut oikeasti paljon, jolloin niitä kutsutaan värimaltaiksi tai karamellimaltaiksi. Osa niiden sokereista on muuttunut hiivalle käymättömään muotoon, mutta on niissä vielä tärkkelystä ja entsyymejä jäljellä, jotta voivat muodostaa maltoosia mäskättäessä. Mustamallas ei varmaan sisällä enää sokereita, eikä entsyymejä, mutta se onkin lähinnä väriaine.
Ei nuo kotikaljamaltaan minun mielestäni kuitenkaan mitään äärimmilleen paahdettuja ole, joten kyllä ne sisältävät tärkkelystä pilkkovia entsyymejä ja tärkkelystä vielä riittävästi, mikä Vilijamin kokeilussa selvisikin. 
Tuossa on muuten suurempi viisaus. Pätee moniin muihinkin asioihin. Muistan tämän ja otan käyttöön. T-paitaankin sopisi hyvin
Hieno aines oli ensin maltaiden päällä ja nyt se on pohjalla.
Onko siihen joku syy, että mallasjuomia ei yleensä anneta käydä maltaiden kanssa, vaan aika äkkiä vierre erotetaan maltaasta?
