Minä tällaisen jo kerran kirjoitin, mutta se kai häipyi bittitaivaaseen, kun ei löydy enää. Tehdään uusi.
Kiitos minunkin puolestani kisan järjestelytoimikunnalle. Kisa on nyt perinne ja paranee kerta kerralta.
Kisojani varjosti tänä vuonna aurinko
ja Virossa sattunut onnettomuus. Pyörä oli vasta viikko sitten sattuneen onnettomuuden jälkeen kyllä kunnossa, mutta luottamus pyörään oli saanut iskun, enkä uskaltanut puristaa viimeisiä varsinkaan sprintissä. Itse asiassa olin sen verran epäileväinen pyörän kestävyyden suhteen, etten edes viitsinyt vaihtaa alle kisakiekkoja. Viime vuonna pyöräni rullasi takakaarteen alamäessä hitusen Tavastin pyörää nopeammin, tänä vuonna meni Tavstin pyörä saman verran liukkaammin.
Epäilystäni huolimatta ajoin kuitenkin (ainakin nimellisesti) kaikki matkat. Sprintissä uskoin omia puheitani ja läksin ainoaan hiittiini liian pienellä vaihteella ja vaihdoin vasta mittausjaksolla isommalle. Pyörä kiihtyi loppuun asti. Lyhyilläkin kammilla voi, ja tässä tapauksessa olisi kannattanut, runtata. Tulos jäi edellisestä vuodesta, mutta mielestäni huomattavasti vähemmän, kuin olin kuvitellut, vaikka: Jätin viimeisen pinnistyksen väliin luottamuspulan takia, vastatuuli oli kovempi, yleisestä tulostasosta päätellen, renkaat olivat leveämmät ja huonommin vierivät, ajoin tuulitakissa ja pyörässäni oli vain 115 mm kammet.
Lyhyet kammet osoittautuivat myös tunnin ajossa tehokkaiksi. Tavoitteeni oli ajaa yli kolme kymppiä ja se meni varsin helposti ja vähän pidemmälle kuin viime vuonna.
12-tuntisesta ajoin tänä vuonna vain alun 70 km Pastorin kanssa kimpassa. Sitten aurinko alkoi paistaa niin rajusti, että heittäydyin viettämään siestaa. Kasvojen iho oli Viron retken jäljiltä tavallistakin herkempi auringon porotukselle ja huulia alkoi kirvellä ikävästi. Siestan jälkeen ajelin kierroksen tai pari aina kun aurinko meni pilveen. Ja lopussa, kun aurinko oli jo niin alhaalla, ettei UV-taso enää ollut korkea, vielä kymmenen kierrosta lopuksi. Pyöräily kulki hyvin, mutta auringon porotukselle pitää tehdä jotain. Suunnittelin jo ennen kisaa aurinkokatoksen tekemistä, mutta se ei mm. ajan puutten takia onnistunut.
Ehdottelin ensi vuosiksi 12 tunnin pyöräilyn muuttamista yöpyöräilyksi, jota voisi sitten jatkaa seuraavana päivänä 24 rupeamaksi.
Yöllä ajamisessa on muitakin etuja. Hikoilu ei vie niin paljon nestettä ja voimia, aurinko ei polta, eikä yöllä yleensä tuule, joka saattaisi nostaa tulostasoa melkoisesti tähän ja viime vuoteen verrattuna.
Kiitos vielä Nojanallelle yöpymisten järjestämisestä Alisniemessä. Olin kuvitellut ajavani 25 km kotiin yöksi ja tulevani samalla tavalla takaisin sunnuntaiksi. Saunomisten ja illanistujaisten jälkeen kuitenkin laiskotti. Yöpaikka oli niin mainio, että samoin kävi myös sunnuntai-iltana ja ajoin vasta maanantaiaamuna kotiin ja aloittamaan työt loman jälkeen.