Nojapyörä, kyllä kannatti!

[Premnas]

Jep, vähän oli eilen sellainen olo että mahtoiko olla liian raskaasti poljettu. No oli, laitoin yötä vasten kyllä kylmägeeliä polviin mutta kyllä nuo silti kankeilta tuntuvat ja hiukan kipeät. Tuli liikaa runtattua niitä ylämäkiä kun halusin päästä edes jotain vauhtia eteenpäin. Vasen nilkka ei arvostanut tuota polkutahtia, se on joskus pystäriaikoina saanut kerran rasitusvamman ja nykyään menee tosi helposti jos ei ole varovainen ja tarkka polkemisen kanssa.

Katotaan kuin monta päivää nuo jaksaa mulle vihoitella .

[Premnas]

Menin lukemaan kinnerikeskusteluja eikä se ainakaan yhtään auta . Vitsit kun on nyt niin huono sauma vuokrata, olisin muuten lähteny sieltä Tammisaaresta hiukan erilaisella kyydillä takas kotio .

Ei viitsi aina aloittaa uutta viestiä niin jatketaan tähän: nyt myöhemmin illalla ei enää polvet ihan niin paljon tunnu. Olen tosin laittanut kylmägeeliä ja yhden 400mg ibumaxin otin jos se auttaisi (en kyllä taas tiedä oliko siitä paljoa hyötyä. Yleensä vältän särkylääkkeiden napsimista ellei ole oikeasti tarpeen). Hiljakseen ja vähän venytin etureisiä ja se tuntui hyvältä. Eilen unohtui venytellä, niin kuin monesti muutenkin. Toisaalta joskus keskellä yötä nukkuessani huomaan venytteleväni. Se on semmosta huomaamatonta itsensä ojentamista ettei sitä edes tajua.

[terppa]

Huhhuh. Nyt on Tammisaaren matka ohi ja kotona ollaan.

Ihan ekaksi kokeilin Mangoa mutta se piti jotain ihme ääntä (ilmeisesti aavistuksen liian iso rengas oli veikkaus).

Vautsi, kuulostaa ihan siltä, että lähitulevaisuudessa saadaan vihdoin naispuoleinen aktiivikinneristi Uteliasisuuttani kysyn, että millainen tuo ääni Mangossa oli? Itse olen hassuja ääniä nyt paikallistanut kun poljin nyt ilman tavaroita ja minulla oli jousessa liikaa painetta ja ketju hinkkasi koriin, hinkkasi muutes koko kisan ajan

Nyt jos valkkaisin uuden kulkupelin niin varmaan Stradaan päätyisin, suora ketjulinja, iso takarengas ja näkyvämmät takavalot olisi suurimmat yllykkeet ja hiilariversiossakin isompi tavaratila kuin Mangon vastaavasta. Jos taas Mango niin varmaan touring malli.

QuestXs:n kokeilin Hämeenlinnassa, se olisi vielä joutuisampi peli mutta ahdas aukko ahdistaa ja isompi kääntösäde ei oikein omassa käytössä miellytä. Tosin 10% parempi kulku Stradaan verrattuna näin kisojen jälkeen kuulostaisi aika houkuttelevalta vaikka teoreettisesti vaan pohdiskelee

Vuokraamista kyllä suosittelen kaikille joita moisen hankinta kiinnostaa, saa realistisen kuvan jos pääsee kotiseudulla ajelemaan vakioreittejä ja tulee paremmin tutuksi myös ne huonot puolet.

[Premnas]

No aktiivi ja aktiivi, jos nyt ehtisi ensin kinnerin vuokrata ja saisi paremmin tuntumaa ajoon. Siitä on vielä pitkä (tai ainakin luulen niin) matka kinnerin omistajaksi, pitää alkaa säästää rahaa .

Siitä kuului sellanen rahnuttava ääni eikä Pieterkään oikein keksinyt mistä se olisi kuulunut, kuului siis myös kun en polkenut. Kamala ääni. Veikkasi itse siis renkaan olevan hiukan liian iso ja ottavan jostain kohtia kiinni, koska jousituksestakaan ei löytänyt ongelmia? En tiedä mitä sääti sieltä takaa mutta pääsin lopulta kokeilemaan Mangoa ilman epämääräisiä ääniä .

Ei ole kauheasti kokemusta isoista takarenkaista joten lyhyen testiajon perusteella on vaikeaa sanoa kummasta tykkäisin enempi, kaikki renkaat samaa sarjaa vai yksi eri kuin muut. Scorpparissa on kaikki samaa mutta mitä se vaikuttaa ajoon, en tiedä. Tuntuu niin normaalilta vaan ajaa sillä ettei tuollaseen kiinnitä huomiota. Jos olisi taloudessa 2 eri nojakkia niin silloin vertailu onnistuisi.

Quest XS oli kyllä tosi nätti mutta jotenkin miellyttää silmää enempi nuo ulkona olevat renkaat ja nykyään mietin entistä paremmin kaikkia huoltotoimia ja renkaiden vaihtoa. Miten muut ihmiset pääsevät siihen Questiin sisälle tai vielä paremmin, miten pääsevät ulos? Huomasi että tarvisi vissiin harjoittaa enempi käsilihaksia niin ei olisi ollut sitäkään ongelmaa . Sitäkin jäin miettimään että kuin lyhyet jalat on oltava että sinne XS:ään mahtuu polkemaan sisälle. Itellä pituutta hädin tuskin 165cm vaan onko sitten vaan niin että todella lyhyt selkä ja sitäkin pitemmät jalat.

En ainakaan Stradaan verrattuna toivoisi yhtään isompaa kääntösädettä enää. Tietty varmasti tottumiskysymys, vaan joskus tuntuu pyörätiellä u-käännöstä tehdessä että scorppari on kömpelö. Velolla ei tartte miettiä sitäkään. Arkikäytössä ainoa huolenaihe täällä päin on pyörätien ajoittainen kuoppaisuus varsinkin 110-tien varrella Turkuun päin mentäessä. Ajoradalla rajoitus on 70 joten ei sinne kai ihan heti halua kinnerillä mennä? Toisaalta Kaarinasta ei tarvitse kauas mennä kun jo avautuu maanteitä joka suuntaan. Turun keskustassa (tai oik. Tuomiokirkon ohi ajaessa kohti Aninkaista) voisi ihan hyvällä omallatunnolla ajaa ajoradalla, osa pyöräreitistä menee joka tapauksessa ajorataa pitkin eikä scorpparillakaan ole ollut mitään ongelmaa pysyä tahdissa.

[Premnas]

2 päivää annoin vaan olla, perjantaina nilkassa tukiside ja lauantaina olin jo täysin ilman mitään lisäaineita eikä tuntunut pahemmin missään, mutten rohjennut lähteä polkemaan vielä. Tänään houkutti liikaa eikä mitään paikkaa kolota enää niin 52km, pyörä kulki todella hyvin. Pelkäsin perjantaina että oli pahemmin mennyt paikat rikki mutta eivät ne sitten olleetkaan, tokeni äkkiä.

[Premnas]

Taas kerran on koettu Myllyn pyöräilyn Isomylly. Oli hyvä tunnelma, sääkin oli erittäin hyvä mitä nyt puolivälin jälkeen alkoi semmonen vastatuuli että otti jopa trikeen ihan kiitettävästi kiinni. Kaikesta huolimatta keskari oli matkalle paljon parempi mitä odotin (22,6), mutta reitillä olikin paljon suoraa jossa pääsi kaahottamaan todella kovaa. Tyytyväinen olo että taas tuli mentyä. Koko päivän kilometrit siirtymisineen 105,5. Pystyisin vieläkin polkemaan, toki hitaampaa eli paukut eivät missään vaiheessa todella loppuneet .

[Premnas]

No niin, tulipa kokeiltua jarrupalojen vaihtoakin. Edelliset olivat jo siinä että vähän vielä ja olis menny metallille. Toinen oli suht helppo mutta toista sainkin sitten ährätä hyvän tovin ku ei meinannut mennä. Lisäksi jäin pohtimaan noita keskittämisasioita kun huomasin että edelliset jarrupalat olivat kuluneet epätasaisesti - siis niin että satulasta ulos tulevan sakaran puolelta enempi kuin sieltä osasta jarrupalaa joka on satulan sisimmässä kolkassa. Auttaako tuohon kulumiseen edes keskittäminen, eikö se auta vain sivusuunnassa? Vai keskittääkö se joka suuntaan?

Ärsyttää vaan tuollanen epätasainen kuluminen, jarrupalat kestäisivät kauemmin jos ne olisi ihan tasan suuntaansa. En onnistunut säätämään levyjarruja niin että olisivat kovinkaan tiukat, koska alkavat herkästi laahata ja pitää ääntä. Tästä syystä myös levyjarrun parkkitoiminto jäi niin löysäksi ettei se pidä.

No, aina ei voi ekalla kerralla onnistua. Ainakin mulla on nyt jarrut jotka eivät ole vaarassa rikkoontua.

[TMS]

Jos kuvauksen oikein ymmärsin niin kuulostaisi siltä että jarrusatula on vinossa levyyn nähden. Satulanhan pitäisi periaatteessa tulla suoraan kun kahvasta painaan palat levyyn kiinni ja sitten kiristää satulan ruuveilla paikalleen. Käytännössä tämä aika harvoin minulla onnistuu sillä vaikuttaisi siltä että kun satulan ruuvin kiristää niin siinä kohdin satula usein vähän liikkuu ja mahdollisesti kääntyy. Avidin jarruissa on mukana ne pallopinnoilla varustetut prikat joiden avulla satulan pitäisi kääntyä levyyn nähden oikeaan kulmaan mutta näin ei läheskään aika käy, voi yllä olla asentajassakin vikaa... Useammassakin pyörässä on runkon kiinnityspisteiden paikka ollut jarrulevyyn nähden kohtisuorassa suunnassa väärässä kohdassa. Jarrusatula on siis mennyt poikittaissuunnan säädöissä aina toiseen ääripäähän ja silti satulaa olisi pitänyt saada siirrettyä aavistus enemmän kyseiseen suuntaan. Näissä tapauksissa olen joskus laittanut sopivia prikkoja rungon ja adapterin väliin tai viilannut korvakkeesta/adapterista vähän pois jolloin sivusuuntaiseen säätöön on tullut lisää pelivaraa.

Minulla on usein myös kulunut toisen puolen jarrupala nopeammin kuin toisen, mikä on myös ärsyttävää kun palat tämän takia menee liian nopeasti vaihtoon. En ole oikein keksinyt mistä se johtuu. Se on ainakin selvä että kun palat rupeaa olemaan lopussa on kaikenmaailman hankausongelmia ruvennut tulemaan enemmän.

Eihä tästä viestistä varmaan apua ollut, mutta et ole turhautumisesi kanssa yksin. Ihmetelen kovin miksi vielä kukaan jarruvalmistaja ei ole ottanut myyntivaltikseen isompia välejä levyn ja palojen väliin, jarrujen säätö helpottuisi kummasti. Tämähän olisi ainakin mekaanisissa jarruissa helppo tehdä vipusuhteita muuttamalla ja varmaan hydraulisissakin se jotenkin onnistuisi.

[mhelander]

Eilen tuli tunkattua levyjarruja maastonojakkiin... joten:

Satulanhan pitäisi periaatteessa tulla suoraan kun kahvasta painaan palat levyyn kiinni ja sitten kiristää satulan ruuveilla paikalleen. Käytännössä tämä aika harvoin minulla onnistuu sillä vaikuttaisi siltä että kun satulan ruuvin kiristää niin siinä kohdin satula usein vähän liikkuu ja mahdollisesti kääntyy.

Jos kyseessä on Avid:n mekaaniset levyjarrut niin väärin menee. Oikea proseduuri on seuraava:

• Löysää jarruvaijeri (tai sen säätö kahvasta)

• Löysää satulan kiinnitysruuvit

• BB7:ssa löysää satulan vivun puolelta säätöä ja säädä pinnojen puoli niin että levy on noin suurin piirtein keskellä satulan uraa

• Vivun puolelta kiristä säätö niin että jarrulevy lukittuu palojen väliin. Pidä huoli ettei vaijeri pääse vääntämään satulaa / taittamaan levyä

• Kiristä satulan kiinnitysruuvit

• BB7:ssa löysää pinnojen puolta pari naksua, kaikissa löysää vivun säätöä. Kiristä/kiinnitä jarruvaijeri niin että se juuri ja juuri ottaa löysät pois satulan vivusta

• Säädä satulan vivun säätö haluamallesi jarrukahvan liikkeelle.

Näillä tempuilla ja parilla jarrutuksella asettuvat kunnossa olevassa satulassa palat niin etteivät hinkkaa levyyn.

Riippuen palojen materiaalista, levyistä ja onko märkää saattavat jarrut vinkua. Avidin omat "orgaaniset" ei mulla vinkuneet mutta eivät kyllä kestäneetkään mitään. EBC:n kultaiset vinkuu joskus märkänä mutta ottavat aina hyvin ja kuluminen ei ole edes havaittavaa.

Avidin jarruissa on mukana ne pallopinnoilla varustetut prikat joiden avulla satulan pitäisi kääntyä levyyn nähden oikeaan kulmaan mutta näin ei läheskään aika käy, voi yllä olla asentajassakin vikaa... Useammassakin pyörässä on runkon kiinnityspisteiden paikka ollut jarrulevyyn nähden kohtisuorassa suunnassa väärässä kohdassa. Jarrusatula on siis mennyt poikittaissuunnan säädöissä aina toiseen ääripäähän ja silti satulaa olisi pitänyt saada siirrettyä aavistus enemmän kyseiseen suuntaan. Näissä tapauksissa olen joskus laittanut sopivia prikkoja rungon ja adapterin väliin tai viilannut korvakkeesta/adapterista vähän pois jolloin sivusuuntaiseen säätöön on tullut lisää pelivaraa.

Huomasin satulaa poistaessa että IS-2000 sovitin on ihan kallellaan jarrulevyyn nähden. Olin tarkempaa katsomatta siirtänyt pulttien alta prikat haarukan ja adapterin väliin että sain säädöt riittämään. Oma moka ja helppo korjata isolla jakarilla . Nyt ei tarvi prikkoja...

Minulla on usein myös kulunut toisen puolen jarrupala nopeammin kuin toisen, mikä on myös ärsyttävää kun palat tämän takia menee liian nopeasti vaihtoon. En ole oikein keksinyt mistä se johtuu. Se on ainakin selvä että kun palat rupeaa olemaan lopussa on kaikenmaailman hankausongelmia ruvennut tulemaan enemmän.

Kun BB7:t on säädetty kunnolla ja käyttää muita kuin Avid:n paloja niin eipä ole moista ongelmaa. Jos napojen laakerit on välyksettömät, pikalinkut kunnolla kiinni ja jarrut säädetty ei kihinöitä kuulu ja kuluvat palat käytännössä tasatahtiin.

Eihä tästä viestistä varmaan apua ollut, mutta et ole turhautumisesi kanssa yksin. Ihmetelen kovin miksi vielä kukaan jarruvalmistaja ei ole ottanut myyntivaltikseen isompia välejä levyn ja palojen väliin, jarrujen säätö helpottuisi kummasti. Tämähän olisi ainakin mekaanisissa jarruissa helppo tehdä vipusuhteita muuttamalla ja varmaan hydraulisissakin se jotenkin onnistuisi.

Uusissa virvelitehtaan hydraulisissa jarruissa on juuri tämä toiminto. Kuulemma hyvät ja halvat on kuulemma  BR-M615 settinä tai yksittäin vielä halvemmalla BR-M445 yksittäin. Tuntuma jälkimmäisessä ei kuulemma ihan niin hyvä mutta alle 50 € pari ei vaikuta pahalta...

[kmb]

Avid BB7:n kanssa kannattaa kokeilla myös näitä ohjeita: http://howtosetuptheavidbb7.weebly.com/ ... d-bb7.html
Tosin tadpole-trikejen kanssa kannattaa huomioida että helposti menee sekaisin se, mikä on "inner" ja mikä "outer", kun ne koko pyörää katsottaessa ovat vähän kuin väärin päin. "Inner" on se puoli mikä on pinnoihin päin, eli trikessä "ulospäin". Nimim. aikansa sekoillut.

[TMS]

Hyvä huomio mhelanderilta noista mekaanisista avideista, juuri tuolla tavalla olen niitä itsekin paikalleen säätänyt.

Näillä tempuilla ja parilla jarrutuksella asettuvat kunnossa olevassa satulassa palat niin etteivät hinkkaa levyyn.

Tässä en ole silti aina onnistunut vaikka proseduuri on ollut samanlainen. Näkisin että jarrulevy ei pysty pitämään jarrusatulaa suorassa kun se paikalleen kiristetään, jos satula kiristettäessä syystä tai toisesta tahtoon vinoon kääntyä. Levyhän ei poikkittaissuunnassa ole jäykkä vaan kääntyy satulan mukana jos se satula kääntyä meinaa.

Hommasin muuten läskipyörään juuri shimanon (XT) uudet jarrut ja ei niissä kyllä minusta mainittavasti isompaa rakoa leyn ja palojen väliin jää. Niidenkin kanssa piti vähän viilalla suoristaa adapterin tukipintaa ettei satula paikalleen kiristettäessä aina kääntynyt vinoon ja jäänyt hinkkaamaan. Ei siis mitää uutta mullistavaan näissä minusta.

Ongelma tuntuisi minusta olevan jarrujen vaatimassa mittatarkkudessa vs. runkojen kiinnityskorvakkeiden mittatarkkuus. Joustoetuhaarukoiden valetuissa ja koneistetuissa alajalkojen kiinnityspisteissä ei minulla ole ollut yleensä ongelmia toisin kuin takajarruissa.

[Premnas]

Nyt kun pari päivää noilla ajelin ilman tarkempia säätöjä niin eivät ne enää hinkkaa tai mitään erikoista, ja pitokin on hyvä. Kai se silti olisi hyvä kokeilla tuota keskittämistä. Kääk sentään. Siis mulla kuluu palat keskenään suht samaan tahtiin per puoli, mutta vanhoissa jarrupaloissa oli selvästi nähtävissä että satulan edessä (siis kun ne palojen tapit tulevat sieltä ulos), niin siitä reunasta palat olivat enemmän kuluneet kuin palan takaosasta. Ihan kuin jarrupalan etuosa koskettaisi enemmän levyyn kuin takaosa.

[jviirret]

Nyt kun pari päivää noilla ajelin ilman tarkempia säätöjä niin eivät ne enää hinkkaa tai mitään erikoista, ja pitokin on hyvä. Kai se silti olisi hyvä kokeilla tuota keskittämistä. Kääk sentään. Siis mulla kuluu palat keskenään suht samaan tahtiin per puoli, mutta vanhoissa jarrupaloissa oli selvästi nähtävissä että satulan edessä (siis kun ne palojen tapit tulevat sieltä ulos), niin siitä reunasta palat olivat enemmän kuluneet kuin palan takaosasta. Ihan kuin jarrupalan etuosa koskettaisi enemmän levyyn kuin takaosa.

Etuosa/takaosa, vähän vaika hahmottaa Mutta teoriassahan palojen pitäisi kulua niin että akselia lähempänä oleva reuna kuluu hitaampaa kun ulompana oleva reuna, koska levyn nopeus on ulkoreunassa nopeampi. Pelkkä teoria, oma kokemus levyjarruista vielä liian lyhyt. Samoin se reuna jola levy menee satulan sisään pitäisi kulua aavistuksen toista reunaa enempi koska kitka siirtää ja väännättää paloja levyn pyörimis suuntaan. Mutta eipä tuosta epätasaisesta kulumisesta kannata huolestua, epätasaisesti ne kuluu autossakin vaikka olisi kelluva satula männät kahta puolen levyä...

Jukka

[Premnas]

Muutto meni lopulta yllättävän hyvin vaikka olikin raskas. Suurin osa saatiin pyörillä, ainoastaan painavimmat lipastot ja pyykinpesukone kulkivat pakettiauton kyydissä. Saatiin jopa parisängyn osat kulkemaan kärryssä, toki ei kaikkia kerralla. Otin muutamia kuvia, oli aikomus laittaa ne tänne heti kun vaan löydän sen kameran johdon jostain..

Kilometrejä on alkuvuodesta kertynyt n. 5600, paljon enemmän kuin tavoite .

[Premnas]

Hittoko pitää olla niin laiska ettei jaksa ladata Gimpiä koneelle jotta vois pienentää kuvat jotta ne vois laittaa tänne. Kui laiska voi ihminen olla! Ei mulla tosin taida olla kuin pari kuvaa muutosta, laiskuus iski jo kuvatessa. Mä oon vaan ajanut, ajanut, ajanut. En oo koskaan ajanut pyörällä näin paljoa ku tänä vuonna. Nyt kun oli parina aamuna pakkasta ja jäätyneitä lammikoita, muistui taas hyvin mieleen missä toi trike hakkaa tavan pyöräilijän. Siinä missä vastaantulija on varovainen niin ite vaan mennä posottaa. No en mie nyt mikään ihan hullu kuitenkaan ole että ajaisin vaarallisesti, en sitä tarkoita, mutta tuolla trikellä on tietynlainen ajamisen vapaus. En luopuisi siitä vaikka mulla olisi toinenkin nojapyörä.