jos se toimii niin se toimii... ihme se silti on. otetaan nokialla pujottelukisa täydellä vauhdilla joka tapauksessa mielenkiintoinen projekti.
Pääset testaamaan aikaisemminkin .
Nojailija kirjoitti:
...takarengas on aika kaukana, eli akseliväli pitkä. auttanee satbiilisuudessa, mutta tekee kääntösääteestä pitkän? myös korista tulee pitkä. Onko järkevää kokeilla lyhempää (kysymysmerkki) vai kärsiikö ohajustuntuma (kysymysmerki)
Proton akseliväli on 140 cm, vielä. Lowridesillä on penkki tuossa kuvassa liian edessä, etuakselin pitäisi osua polvitaipeen kohdalle.
Kun rakennan seuraavan version ohjauksesta, niin lyhennän akseliväliä samalla 20 cm. Sitten ollaan aika lähellä lopullista mittaa.
Hyvin toimii tosiaan! Ja aikalailla aikataulussakin mennään, joten kyllä tänä vuonna jotain Nokialla nähdään.
Katetta on nyt kuukauden päivät hierottu yhdessä TM:n ja Francescon kanssa, joten kohta aletaan olemaan loppusuoralla ja voidaan valmistautua esiin marssiin.
Jotta proton kaarreajoon saisi jatkossa ripauksen velomobiilimaisuutta, niin seuraavaksi on aikomus rakentaa penkin sivuille tukilevyt, joihin hartiat nojaavat. Kuten kinnerissä koriin. Onnistuu tuo kurvailu sitten paremmin ja pääsee kokeilemaan, nouseeko kapea trike "kinnerinä" kuinka helposti kahdelle pyörälle.
Taitaa takaohjaus tuossa suhteessa olla parempi, ei nouse niin helposti kahdelle pyörälle kuin etuohjauksella. Peräpää lähtee mutkassa loivemmalle ympyrän kaarelle. Mutta sitten kun nousee kahdelle renkaalle niin miten oikaiset? Jos käännät ohjausta suoraan niin peräpään tekemä kaarre tiukkenee ja pyörä pyrkii kaatumaan entistä voimakkaammin Jos taas käännät tiukemmin niin etupää kääntyy entistä tiukempaan käännökseen ja pyrkii kaatumaan entistä voimakkaammin
Videolla ajoasento vaikutti kovin luontevalta ja näkyvyys kenkien ja polvien yli eteen hyvältä. Etuakseli on laakeroitu läheltä pyöriä ja ketjuveto on keskellä sitä. Oliko nähtävissä taipumaa? Runkoputki mahdollistaa keskilaakerinkin, jos akseliputken vahvuutta pitää optimoida painon takia.
Jviirret ehti kirjoittaa tähän väliin. Minulla on ollut hieman vaikeuksia ymmärtää takaohjauksessa väitettä, että kaarretta oikaistaessa ohjataan jyrkemmin kaarteen sisälle, vaikka ihan selvästi takapyörän kääntökulmaa pienennetään. Mutta siinä onkin erotettava koko laitteen kaarresäde, joka oikaistaessa tietysti suurenee, takaosan kaarresäteestä etuakselin keskipisteen (käsitteellisesti) ympäri, jonka suhteen oikaistaessa ohjataan kaarteen sisään.
Minulla on ollut hieman vaikeuksia ymmärtää takaohjauksessa väitettä, että kaarretta oikaistaessa ohjataan jyrkemmin kaarteen sisälle, vaikka ihan selvästi takapyörän kääntökulmaa pienennetään.
Pyörään nähden takarenkaan kääntökulma pienenee, mutta kaarteen keskipistettä kohti sitä pitää kääntää jotta ajokki oikenee.
...Taitaa takaohjaus tuossa suhteessa olla parempi, ei nouse niin helposti kahdelle pyörälle kuin etuohjauksella. Peräpää lähtee mutkassa loivemmalle ympyrän kaarelle. Mutta sitten kun nousee kahdelle renkaalle niin miten oikaiset? Jos käännät ohjausta suoraan niin peräpään tekemä kaarre tiukkenee ja pyörä pyrkii kaatumaan entistä voimakkaammin Jos taas käännät tiukemmin niin etupää kääntyy entistä tiukempaan käännökseen ja pyrkii kaatumaan entistä voimakkaammin
Ainoa kerta tähän mennessä, kun on kahdelle pyörälle noussut, oli tuolloin taannoisen sisätestauksen yhteydessä (näkyi muistaakseni taannoisen videon ajo-osion alussa). Tuolloin korjaava liike oli selkäytimestä tullut ohjauksen oikaisu, eli samalla tavalla kuin etuohjatussa. Tuossa tilanteessa ainakin auttoi.
Nyt ulkotestissä uudella penkillä ei ollut tarpeeksi sivuttaistukea, joten tiukimmat kurvailut piti jättää väliin. Kokeillaan lisää sitten, kun rakentelen tukilevyt penkin sivuille.
Proton akseliväli on 140 cm, vielä. Lowridesillä on penkki tuossa kuvassa liian edessä, etuakselin pitäisi osua polvitaipeen kohdalle.
Kun rakennan seuraavan version ohjauksesta, niin lyhennän akseliväliä samalla 20 cm. Sitten ollaan aika lähellä lopullista mittaa.
Suhtautuisin varauksella kyseisiin muutoksiin ajokin vakauden osalta.
Voisiko olla suotavaa testata akselivälin muutosta tällä rungolla jotta mahdollisten ongelmien löytäminen olisi helpompaa kun ei olisi ohjauksen tuomat rungomuutokset sotkemassa päättelyä?
Tukilevyjen toteutus aiheutti pähkimistä, ja lopulta huomasin penkovani puupalikkakasaa sillä silmällä. Eli puutöiksi meni. Göstan sanoja lainatakseni "ei mikään varsinainen taidonnäyte", mutta toimii. Jatkoi samaa prototyyliä (tai tyylittömyyttä) kuin triken takapää muutenkin . Tukilevyjen väliksi tuli 46 cm, jota kaavailtiin tulevan velomobiilin sisäleveydeksi hartioiden kohdalla. Tuohon pystyy meikäläinen vielä mukavasti sulloutumaan.
Liitteet
lisätuet edestä.jpg (111.53 KiB) Katsottu 4234 kertaa
lisätuet takaa.jpg (106.16 KiB) Katsottu 4234 kertaa
Suhtautuisin varauksella kyseisiin muutoksiin ajokin vakauden osalta.
Voisiko olla suotavaa testata akselivälin muutosta tällä rungolla jotta mahdollisten ongelmien löytäminen olisi helpompaa kun ei olisi ohjauksen tuomat rungomuutokset sotkemassa päättelyä?
Testaamisen perusohjeita on muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan . Näin tekisinkin, mutta nykyinen takaohjausrakenne ei salli meikäläisen penkin säädöillä akselivälin lyhentämistä 20 cm:llä. Jotain pitäisi joka tapauksessa muuttaa. Jos jättäisi keskittimen pois (tai korvaisi toisenlaisella) ja lyhentäisi takahaarukkaa (vaneri+kakkosnelospalikkaa), niin saattaisi onnistua. Katsotaan nyt kuinka tulee toteutettua...
Sain tilaisuuden testata tätä takaohjaustrikeä. olosuhteet tyypilliset keväälle, tihkusadetta, muutama aste lämmintä ja pyörätiellä puoli senttiä hiekkaa. Se toimii mentiin alamäkeen ensi suoralla pyörätiellä rullaten noin 37 km/h maksit, en uskaltanut polkea, ohjaus ei ole minkään totutun kaltainen, hieman hidas mutta jämpti. kaartosäde on laaja. muutaman minuutin kokeilun jälkeen siirrytiin isompaan mäkeen, sellainen kiva missä on loivasti kurvia vasemmalle ja kunnon tiputus. otin hieman vauhtia ja loivassa kurvissa pystyi ajamaan 50 km/h , huomatkaa siis pyörätiellä jossa yhä oli sitä hiekkaa. TM kertoi tosin vasta kokeilun jälkeen että kurvialamäki oli ensimmäinen testattua luokassaan. jouduin jarruttelemaan, koska ohjasin aina hiukan liikaa ja jouduin korjamaan toiselle puolelle,jne. kuskin vika, ei pyörän. Toinen lasku meni 55km/h maksilla, ja yhä pysyttiin pyöräteillä. Radalla tällä ohjauksella jo pärjää Tässä vaiheessa oli hyvä lopettaa testin kun mitään ei ollut mennyt rikki
Tarttee alkaa hakea isompaa alamäkeä, eiköhän Lukonmäessä ole jo sulaa .
Sinne vaan ei parane lähteä yksin kokeilemaan, tarvii olla ambulanssin soittaja mukana...
joka tapauksessa mielenkiintoinen projekti.
.
Jos taas käännät tiukemmin niin etupää kääntyy entistä tiukempaan käännökseen ja pyrkii kaatumaan entistä voimakkaammin 
. Näin tekisinkin, mutta nykyinen takaohjausrakenne ei salli meikäläisen penkin säädöillä akselivälin lyhentämistä 20 cm:llä. Jotain pitäisi joka tapauksessa muuttaa. Jos jättäisi keskittimen pois (tai korvaisi toisenlaisella) ja lyhentäisi takahaarukkaa (vaneri+kakkosnelospalikkaa), niin saattaisi onnistua. Katsotaan nyt kuinka tulee toteutettua...
