Nojapyöräfoorumi

Kävin ajamassa jokusen testikierroksen Cannesin 0.8 km pituisella tasaisella asfalttipintaisella pyöräringillä. Tarkoitukseni oli ajaa vartin lämmittelyn jälkeen täysi tunti, mutta koko sessio supistui 35 minuuttiin - vahtimestarit ajoivat minut pois radalta, koska se oli kahdesta alkaen varattu jollekin seuralle. Parkkipaikalla pakkaillessani radalle näytti sitten ilmestyvän hitaasti ajavia vanhemman puoleisia tandemisteja.

Viimeiset rutistuskierrokset jäivät nyt siis kokonaan tekemättä, mutta sain kuitenkin itselleni jotain referenssi- ja vertailuaikoja tasaiselta, näille saa nauraa:

Paras 5 kierroksen keskinopeus 30.2 km/h (4.3 km)
Paras kierros 33.1 km/h (aiempi ennätys maantiepyörällä maximisykkeillä 40.7 km/h - ketjua on siis vielä kelattava paljon)

Kymmenen kilometrin ajan olisin halunnut, mutta se jäi nyt saamatta, kun pidin lämmittelyn jälkeen säätöpaussin joka sotki ekan kympin ajan. Kymmenen kierroksen, eli 8.6 km:n keskari oli loppuvaiheessa 29.93 km/h. Niukasti alle kolmenkympin siis jää, keskisykkeet 149.

Sain samalla testattua Scorpparin kuskausta auton katolla, sille värkkäämälläni telineellä. Toimii, mutta nostaminen katolle ei ole liian helppoa.

Provencen jättiläinen, Mont Ventoux eli "aina tuulee", on kova vuori. Yritin nousua torstaina, mutta luovutin jyrkimmän metsäosuuden jälkeen 1440 metrin korkeudella, Chalet Reynardilla. Lämpötila oli tuolloin 3 astetta, ukko läpimärkä ja melkein hypotermian partaalla, jäätävältä tuntunut vesisade oli piiskannut tuossa vaiheessa jo lähes parisen tuntia ja lämpötila tuntui edelleen laskevan. Into oli sammunut, lyhyet ajohousut olivat olleet hieman huono valinta tälle päivälle.

Chalet oli kansoitettu pyöräilijöillä, useimmat tärisivät, monet pomppivat ja tekivät ties mitä taukojumppaa lämpimikseen. Aamulla Ventoux:lle lähtenyt leirikaverini löytyi sieltä myös. Heikki oli käynyt ylhäällä asti ja raportoi raesateesta ja tieltä suistavasta puuskaisesta tuulesta. Kaksi kuppia kuumaa kaakaota ja sitten laskimme yhtä matkaa alas. Lasku oli kylmä, tie märkä, mutta lämpötila nousi alas tullessa nopeasti. Ohittajia ei ollut Söimme Bedoinissa pizzat ja jopa lämmittelimme pizzauunin avoimen suuluukun ääressä omistajan kutsumina - kaveri oli pelastanut ennenkin fillaristeja hypotermiakuolemalta.

Heikki veti paluumatkan leiripaikalle, Bedoinista Beaumesiin vievän osuuden (pääosin loivaa laskua) hurjaa tempovauhtia, minä roikuin lämpimikseni lähes maksimisykkeillä perässä. Pääsimme siinä jonkun tekemän Strava-segmentin sijalle 34/1619, joka kertonee, että vauhtia tosiaan oli. Päivän maksimisykkeet tuli tässä vaiheessa

Välitykset riittivät Ventoux:llekin hyvin, pyöritin jyrkimmätkin paikat noin 80 rpm:llä ja sykkeet pidin 150 tietämissä, joka on itselleni sellainen "matka ei lopu koskaan" sykeraja. Ei huohotusta, ei jalkojen polttoa. Vauhti tuolla kadenssilla ja pienimmällä vaihteella on 5-6 km/h, vähän kävelyä nopeampaa

Kuvia:

Bedoin, muutama km ennen kylää ja nousun alkua. Sää on vielä ihan ok, joskin uhkaava. Huippukin on edelleen näkyvissä.

Heti kylän jälkeen, loivan osuuden alussa. Tie oli auki huipulle saakka, mutta lasku Malauceneen ei onnistuisi, pohjoisen puolen rinne ja tie on edelleen lumen peitossa, tie suljettu.

Hui, osaa sielläkin kylmä olla...liiankin tutulta kuulostaa kylmä ja märkä sade ja sen aiheuttama kohmeisuus. Sellasesta on vaikeaa enää polkemallakaan lämmetä jos kylmä tuuli vielä viilentää. Mutta parhaalta tuntuu siinä vaiheessa kun pääsee sen hypotermiansa sulattamaan esim. saunaan tai muuten lämpimään .

Kylmää tosiaan oli, mutta onneksi basecampillä oli selkeästi lämpimämpää.

Perjantaina tein lyhyen oman suunnistuslenkin, kävin hakemassa 4 uutta solaa (Col) listalleni Mont Ventoux:n juurelta: Col de Ronin, Col d'Anres (a.k.a. Col de St Michel), Col de Champ Paga ja Col de la Madeleine. Yritin etsiä viidettäkin, Col de St Christophea, mutta se jäi ensi kertaan. Nyt satoi vain harvakseltaan ja silloinkin vain tihkua, sää oli hyvin vaihteleva.

St Christophea metsästämässä

Nuo pellot ovat tietysti viinipeltoja

Col de la Madeleine Malaucenen ja Bedoinin väliseltä kertakaikkiaan upealta tieltä. Ei juuri liikennettä, uusi sileä asfaltti ja hienot maisemat.

Crillon de Brave.

Onko takapyörän teksti jo työn alla vai vasta ennakoimassa tulevaa?

Mauton vitsi paremminkin se kyltti.

Pitääpä käydä täällä toteamassa, että kohta liityn jäsen vph:n kanssa samaan kuoroon laulamaan "Tänään ajoin Scorpparilla". Sain nimittäin tossa 10 000km huollon tehtyä ja on aika alkaa veteleen työmatkaa taas enimmäkseen trikellä.

Pystäri on kulkenut jo välillä mukavasti, eli jännää ku jouluna nähdä, että miten hyvin ja nopeasti se siirtyy nojakkiin. Kyllä vaan kannatti vetää talvellakin pyörällä, vaikka se kunnon Spartaa onkin parhaimmillaan...

Tää onkin hyvä biisi vetää vaikka kuorossa korkeelta ja kovaa!

Tutkailin eilisen iltalenkin dataa ja hämmästyksekseni näyttää siltä, että jalat pyörii alamäessä edes ainakin hieman tehoa tuottaen johonkin 135 rpm kadenssiin saakka. Tuolla kadenssilla ja nykyvälityksillä vauhtia oli noin 71 km/h. Jos kartta- ja nopeustiedon tulkintani on oikeaa, niin vaikka tuossa maksimihetkellä tuntui siltä, että polkemisesta ei enää ole mitään hyötyä, niin vauhti alkoi pikkuhiljaa kuitenkin laskea heti, kun laitoin jalan suoraksi. Vauhti valui 71 -> 64 ennenkuin hermo petti ja aloin jarruttamaan mutkaan.

Vaikka 135 kadenssi on monelle ihan normihommaa, niin minulle tämä on aika iso merkkipaalu. Koordinaatio ja hienomotoriikka alkaa ilmeisesti olemaan palautunut jo lähelle normaalin ikäiseni henkilön kykyjä. Vajaa 8 kk stroukista. Tässä varmaan kyllä vaikuttaa nuo 152 mm semilyhyet kammet jonkun verran, mutta niin tai näin, triken hankinta on kuntoutumisen kannalta ollut hyvä päätös, ilman sitä olisin varmaan kumiankkaakin huonommassa kunnossa ja jamassa, kun kävely tai juoksu ei oikein koskaan ole napannut.

Olen pahoilani, että olet kärsinyt noin pahasta vaivasta. Tiedän opiskeluajoiltani opettajasta ja sukulaisestani, miten pahasta asiasta on kyse. On hienoa, että olet palautunut ajokuntoon, kaikille se ei onnistu. Ymmärrän nyt sinua paljon paremmin.

Joku Neropatti oli tänään työpäivän aikana keksinyt säätää traikkiini tööttäävän kumiankan. Ehkä saatoin olla hieman ihmeissäni kotiin lähtiessäni, että mikä pommi tuohon kahvaan on kiinnitetty; hyvä että en pompannut kattoon, kun yritin sitä siirtää ja vastaus oli "ähnng-gää".

vph kirjoitti:

Joku Neropatti oli tänään työpäivän aikana keksinyt säätää traikkiini tööttäävän kumiankan.

Varsin hauska kun vertaa mitä "ilkivalta" voisi pahimmillaan olla.

Jukka

Ikävä löydös tänään, oikea etuvanne näyttää olevan ratkeamassa. Vai mitä sanoo raati, uskaltaako tällä ajaa?

Pitää kai alkaa takuun perään kyselemään.

Tuo on holkki vanne joten siinä kuuluu olla halkeama koska sitä ei ole koskaan hitsattu yhteen vaan siellä on sisällä holkkipala päden välissä joka pitää ne kyllä yhdessä. Kuvien perusteella ei näytä olevan mitenkään rikki, mutta jos reunasta repsottaa pahasti niin pyydä ihmeessä takuuseen uus vanne jos tuntuu siltä.