Laitan tämän tähän osioon, sillä messujen kapupallinen puoli ei herättänyt minussa mielenkiintoa, kuin ehkä tankotanssiesitysten osalta. 
Pyörämessujen avajaisten yhteydessä on jo vuosikaudet järjestetty Suomi Pyöräilee tietoisku, jossa pyöräilyjärjestöjen porukat kokoontuvat kertomaan kuulumisia toisilleen. Tuon tilaisuuden järjestää Pyöräilykuntien verkosto, joka on jonkinlainen ammattilaisten sisäpiiri, johon ei yksityisjäseniä oteta.
Järjestö julkaisee "Poljin" lehteä.
Tällä kertaa menin sinne intoa puhkuen, kun luvassa oli ennakkotietoja tieliikennelain valmistelun vaiheista pyöräilyn kannalta. Pyöräliiton puheenjohtaja Matti Koistinen kertoi millaisia näkökulmia olivat ajaneet lain valmistelussa.
Näytti peräti hyvältä.
Päällimmäisenä oli pyörätienkäyttöpakon kumoaminen, kaiken suojatietä liikkuvan liikenteen väistämisvelvollisuus, liikennevaloissa pyöräilijälle oikeus kääntyä oikealle myös punaisten valojen palaessa ja muitakin muualla käyttöön otettuja pyöräilyä helpottavia säntöjä.
Tavoitteet ovat siis oikean suuntaiset, mutta jalkakäytävällä pyöräilyn suhteen olemme vieläkin eri mieltä. Koistinen itse oli myönteisempi, mutta yleisöstä tuli tiukempia näkökulmia. Valitettava seikka tässä on, että tätä lakia tai sääntöä ei voi tarkastella vain pyöräilijän ja jalankulkijan näkökulmasta, vaan kyse on ratkaisevan tärkeästä kaupunkiliikenten rakenteen määrittävästä seikasta, jonka ymmärtäminen vaatii laajempaa näkökulmaa, kuin pelkästään jalkakäytävällä kävellen tai pyörän sarvissa voi saada. Kapeasta näkökulmasta ajautuu liikennevälineiden erottelun tielle, jonka tekee mahdottomaksi saada aikaan toimivaa laki- ja liikennejärjestemäkokonaisuutta.
Tämä on perustavaa laatua oleva kysymys, jossa pyöräilykielto jalkakäytävällä on monessa mielessä ristiriidassa liikennsuunnittelun periaatteiden ja esim. uuden sähköajoneuvolain näkökulmasta. Näitä Joensuun kansalaistottelemattomia tarvitaan siis vielä lisää.
Vaikeinta tässä näyttää olevan sen viestin välittäminen, miten läpikäyvästi jalkakäytävällä pyöräilyn kielto liittyy muihin kevyen liikenteen lainsäädännön ongelmiin ja miten helposti se muutamalla (Nojapyöräfoorumin liikennepoliittinen manifesti) pienellä lainmuutoksella on ratkaistavissa.
Messujen paneelikeskustelussa selvisi myös se, miten vähän liikenneministeri tietää liikenneasioista ja miten vähän voi sanoa, vaikka puhuisi paljon. Myötämielinen hän oli kuitenkin ihan kaikelle.
Tällekin nykyhallituksen ministerille olisi varmaan ollut parempi pitäytyä bisneksen tekemisessä ja jättää politiikka ihmisille, jotka pyrkivät yleiseen yhteiseen hyvään pienen piirin etujen ajamisen sijaan.
Kuten alussa sanoin, ei teknisellä puolella ollut mainittavaa mielenkiintoista. Yleiskuvana voisi sanoa, että pyöräilyyn on nousemassa takaisin myös liikennöintinäkökulma, joka kävi ilmi runsaana sähköpyörien markkinointina. Sähköpyörät olivat tuoneet mukanaan myös pyörätaksit ja pyörällä tehtävän palveluliikenteen –hetikohta 50 vuodan tauon jälkeen. 
Yksittäinen huomio:
Sähköpyörien speksiteksteissä on vihdoin siirrytty käyttämään akun kapasiteetin yksikkönä Wattituntia (Wh). Vain BIlteman sähköpyörissä oli vielä Ampeeritunnit ainoana merkintänä. Muistakaamme siis mekin pyöräalan spesialisteina kertoa aina akun kapasitteei Wattitunteina, pelkät Ampeeritunnit kun ei kerro akun kapasiteetista* mitään ilman jännitetietoa ja senkin jälkeen pitää tuo kertolasku, –Voltit kertaa Ampeeritunnit– laskea, ennen kuin akun kiinnostavin tieto selviää. Moitin Biltemaa tuosta ja lupasivat korjata.
*Ampeeritunti (Ah) ei ole akun kapasiteetin eli energiasisällön yksikkö, vaan kapasitanssin, siis kondensaattorin tärkeimmän ominaisuuden, eikä akun eli energiavaraston, jonka tärkein ominaisuus on energianvarastointikyky.