Nojapyöräfoorumi

rutunen kirjoitti:

Vaijeri uusittu eteen. Muutama tunti siinä meni kun sivutoimisena sääti, oli muuta hommaa samalla työn alla. Siltä varalta jos joku lukee tämän eikä ole itse etuvaijeria vaihtanut niin listaan tekemisen opasmaisesti:

1. Luin manuaalit omasta etuvaihtajavivusta ja derailleurista (SRAM X7 twist shifter ja Shimano Tiagra Derailleur)
2. Katsoin miten suojaputki (housing) kulkee. Olisin myös katsonut vaijerin kiinnitystavan etuvaihtajaan jos se ei olisi ollut valmiiksi irti.
3. Katkaisin vaijerin läheltä etuvaihtajaa (ohjaustanko) ja vedin sen etuvaihtajasta ulos.
4. Vetelin uuden ylipitkän vaijerin läpi vaseliinilla (+120 - -20 Celciusta) ja pujotin sen etuvaihtajasta läpi.
5. Katsoin että vaijeri menee suorinta reittiä sisältä muoviseen suojaputkeen ja se meni suht liukkaasti siitä läpi.

Sitten tuli se puoleksitoista tunniksi pysäyttänyt dilemma eli miten saan vaijerin tarpeeksi kireälle. Googlaus ratkaisi asian.

1. Kieritin etuvaihtajan suojaputken säätimen (barrel adjuster) kireimpään asentoonsa eli niin paljon myötäpäivään ruuvaamista kuin uskalsin.
2. Kiinnitin vaijerin kiinni etuvaihtajaan sillä kiristysmutterilla. Vaijeri tuli vaihtajan ja mutterin prikan väliin. Koetin saada vaijerin mahdollisimman suoraan linjaan koska muuten siihen tuli helposti kaartoa eli löysää.
3. Aloin pyörittämään kohdan 6 ohjausputken säädintä vastapäivään (eli auki) jolloin suojaputki piteni ja vaijerin sai kireälle.
4. Vaijerin päähän tuli se kahdesti räpeltämisen aikana mustaan aukkoon kadonnut suojus ettei vaijeri rispaannu.

Homma on varmasti monelle foorumilaiselle pikkujuttu. Itsestäkin se tuntuu nyt helpolta kun on sen tehnyt. Viime kesänä en olisi vielä osannut
Käsittääkseni hienosäätö tapahtuu tuolla barrel adjusterilla että vaihteet saa just jetsulleen kohdalleen. Homma on ainakin Fuegossa suht helppoa koska itse ketju on aika velttona kun se tulee eturattaille.

Artikkeli nojakin etuvaihtajan vaijerin kulumisesta

Tämä on foorumikirjoittelun hienoimpia piirteitä. Kun onnistuu oppimaan jotain, ilon siitä voi jakaa asiaa ymmärtävien kesken. Lisäksi kirjoittamalla oppimistarinansa tänne saa aikaan tarvitsevalle vinkin ja itselleen muistion, johon voi palata sitten, kun ei enää muista.

Minä kirjoittelen autonkorjausohjeita itselleni. Tapaan unohtamaan yksityiskohtia ja sitten harmittaa, kun teen uudelleen saman virheen, jonka olisin välttänyt lukemalla viimeeksi kirjoittamani ohjeen. No yleensä virhe ei ole suuri, mutta kun sen sitten heti muistaa, kun virheen tekee uudelleen, että näinhän se oli ja että kirjoitin ohjeen.

Erittäin käyttökelpoiseksi on osoittautunut ainakin autonkorjaushommissa avainluettelon tekeminen. Joskus, kun on ollut oikein huolellinen ja kaivanut ohjeen esille, kerännyt kaikki vääntötyökalut ja muut tarpeet valmiiksi, tuntuu, että homma on paljon vähäisempi, kun ei tarvitse niin monta kertaa lähteä hakemaan kesken projektin tarvittavaa avainta.

päivämäärä: 22.05.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1058 (111.6-112.4)

Rengasventtiilit olivat löysällä, kiristys.

Ystäväpariskunta kysyi pinnojen kiristyksestä ja ketjujen/rattaiden vaihdosta napavaihteiseen pystypyörään joten alan nyt noita kattelemaan ajan tappamiseksi. Artikkeli pinnoista.

päivämäärä: 25.05.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1094

35km pyöräilyä siksakkiin kaupungilla ja lähimaastossa. Päivän paras oli vauva joka osoitti sormella ja huusi GÖÄÄÄH! kun ajoin ohi. Yksi tyttökin tuli koeistutettua pyörässä.

päivämäärä: 27.05.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1110

Otin pyörästä irti lokarit ja tarakan. Meno tuntui kevenevän, ainakin psykologisesti. Tosi jyrkkään kääntyessä eturengas hankaa suojaputkeen. Ei varsinaisesti haittaa menoa.

päivämäärä: 27.05.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1117 (111,4)

päivämäärä: 2.6.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1155

38,50 km ajelua, palaverissa (paikallinen tykätty pubi joka oli viimeistä päivää auki) istuksimista ja paljon naurua. Ehkä paras kesän avaus mikä on ikinä tullut vastaan elämässä.

päivämäärä: 5.6.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1188

päivämäärä: 15.6.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1205

Prätkä kuluttaa mystisesti vähemmän mitä epätaloudellisemmin ajan. 3300->4000 rpm erotus on 5,3l vs 4,7l. Seka-ajoa.

päivämäärä: 18.6.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1221

Rengasrikko, eturenkaan sisäkumi, 1 reikä. Kun täytin pienitehoisella huoltoasemapumpulla rengasta varovasti niin samalla kävi ilmi että märän Marathon Racer (Speedgrip) 20" eturenkaan pinnasta tuli yli kymmenestä kohtaa kuplia läpi. Renkaan pinta on muuten todella hyvässä kunnossa ja ihme kyllä en nähnyt renkaan sisäpinnalla yhtään reikää mikä olisi selittänyt kuplimisen. Ei näkynyt hiekanjyviäkään. Sisäkumi merkkiä CST.

päivämäärä: 19.6.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1224

Saatan olla luuloharhainen mutta Schwalben sisäkumilla tuntui mukavemmalta ajaa. Jotenkin tasaisempi, hiljaisempi.

Edit 20.6 Tällä kilometrimäärällä sekä edessä että takana on uusi saman valmistajan sisäkumi. En jaksanut riskeeraamaan kun CST:n sivuilta ei löytynyt infoa maksimipaineista ja takarenkaassa ei lukenut edes sitä made in chinaa, tuntematon merkki.

rutunen kirjoitti:

Saatan olla luuloharhainen mutta Schwalben sisäkumilla tuntui mukavemmalta ajaa. Jotenkin tasaisempi, hiljaisempi.

Ei se ole luuloharhaa. Sisärenkaalla on oleellinen osuus renkaan rullaavudessa, yhdessä itse renkaan ja sopivan rengaspaineen kanssa.

Ei kisakuskit turhaan käytä mahdollisimman keveitä butyyli-sisureita tai jopa lateksisia (tuubirenkaissa, etenkin paremmissa, on säännönmukaisesti lateksinen sisärengas) ja laittavat jopa vauvatalkkia ulko- ja sisärenkaan väliin.

Vielä parempi jos pärjää ilman koko sisärengasta. Mun maastorenkaat alko rullaamaan ihan eri lailla kun tein ghetto-tubeless virityksen niille (renkaat oli toki tubeless-ready tyyppiä).

päivämäärä: 20.6.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1238

Eilen lokareita takaisin laittaessa (painavathan ne vähän mutta mieluummin kilon painavampi pyörä kuin jatkuva paskan peseminen joka paikasta) tuli vielä opeteltua levyjarrujenkin (Avid BB5, tässä opas) säätö ja ei ollut vaikea. Alkaa vähitellen tuntemattomat osat loppumaan pyörästä

Tuli todettua että jos Fuegon tarakkaa haluaa usein irroitella ja kiinnittää, niin kierteet menevät rikki. Itseltä oli jo irroituksessa mennyt sököksi kahdet kierteet. Tarakan materiaali on suht heppoista, tosin ei se kannakaan kuin max 7 kg. Jos joskus tulee tarvetta ottaa se vielä irti niin ostan suosiolla pitkät pultit jotka menevät tarakan kiinnikereikien läpi ja toiselta puolelta kiristän mutterein.

päivämäärä: 21.6.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1278

Kaupungilla ajelua kaveriporukalla. Tein tänään ihan valtavan mokan mutta mitään ei sattunut. Lyhyesti: en enää ikinä seuraa pystäriä joka menee sitä reittiä mitä 28" renkailla varustetulla mummopyörällä voi mennä. Ainakaan Fuego ei taivu samalla lailla ja osa katukiveyksistä on murhaavan kokoista 20" eturenkaalle, mikä taas johtaa kaatumiseen (jonka sain tosin kädellä vastaan). Samahan nuo omat mokatkin on tänne kirjoittaa kun olisihan se tyhmää vain hehkuttaa mitä kaikkea olen oppinut huoltoon liittyen.

päivämäärä: 25.6.2013
mittarilukema päivän lopussa (km): 1417

Kävin 139km reissulla Juuassa porukoita moikkaamassa ja näyttämässä pyörää heillekin kun olivat kyselleet siitä ja muutenkin kuulumisia. Lähdin liikkeelle 24.6 aamuneljältä. Ensimmäiset 5km olivat pahimmat aja ajattelin että mihinkähän minä nyt olinkaan ryhtymässä. Samantien vastaan ajoi musta auto jossa apukuskilla oli molemmat peukut tuulilasia vasten ja se piristi. Päätin sitten moikata joka ikistä yksittäistä vastaantulijaa ja se piristi kummasti sekä meno- että tulomatkaa.

Menomatkalla tuli todettua että niskatuen liian alhainen asento aiheuttaa päänsärkyä. Yksi haaverikin pääsi käymään kun olin valinnut reitikseni Kolinportilta lyhyemmän Kolintie-Ahmovaarantie-Savikyläntie-Larinsaarentie -taipaleen. Savikyläntie oli ihan ok-kunnossa mutta Larinsaarentie oli vasta lanattu ja paikoittain oli paksulti soraa. Schwalben Marathon Racer ei maksimipaineilla soveltunut ollenkaan tielle ja renkaan jatkuvan puhkeamispelon (hiljattain puhkesi made in China -etunen) lisäksi Murphyn laki teki tehtävänsä ja lyhyessä jyrkässä ylämäessä molemmat renkaat menettivät soran takia pidon samalla kun paarma lensi aurinkolasin ja silmän väliin, mikä johti pyllähtämiseen. Onneksi pyörä ei ottanut damagea kun laukku ja oma käsi osuivat maahan ekana. Perille päästyäni aloin syömään eväitä keskellä pihaa koiran yrittäessä hirttää minua juoksulankaan ja odotin miten pitkään porukoilla kestää huomata minut. Huomasivathan nuo lopulta ja hetken haastelun jälkeen kävin nukkumaan. Herättyäni päivällä akillesjänteet olivat tajuttoman kipeinä ja polvissa tuntui kuin olisi ollut nivelrikko. Lähdin saman päivän iltana Ahmovaaraan kaverin luo yöksi ja menomatkalla tuntui että ei ollut ollenkaan puhtia jaloissa ja nopeus mateli jossain 13-17 km/h väliä tasaisella.

Seuraavan päivän aamuna mietin että mitähän sitä tekisi noiden polvien kanssa. Oikea polvi oli jo lähes toipunut akillesjänteiden kanssa mutta vasen oli vielä arka. Kävin sitten läpi sitä viime syksyn kampiruljanssia ja mietin onko minulla sittenkin liian lyhyet jalat 175mm kammille (pituus 174,5cm) vai olinko epähuomiossa polkenut väärällä tekniikalla tai taas liian pienellä kadenssilla. Säädin pyörän etutankoa noin 2,5cm pidemmäksi kun tajusin että menomatkalla oikea polvi oli usein osunut jarrukahvaan.

Tulomatka yllätti positiivisesti eikä polviin koskenut kuin vähän alkumatkasta. Laskin puolen minuutin jaksoissa pariin otteeseen kadenssia ja sain tuloksia 72-84 väliltä. Kiinnitin huomiota siihen että ei olisi hetkeäkään liian iso vaihde päällä ja nyt kun saavuin kotiin ja kirjoitan tätä niin polviin ei koske yhtään, akillesjänteissä tuntuu kuin olisin tehnyt jotain. Kun polkimet olivat kauempana niin tuntui että jaksoi polkeakin lujempaa mikä näkyi keskarissa. Kyllä, käytin lukkopolkimia. Yksi vaaratilanne tosin sattui kun alamäessä neljänkympin vauhdissa oranssi huomiolippu katkesi ja jäi roikkumaan sivulla. Onneksi ei mennyt pinnojen väliin.

Reissu numeroina:

Menomatka porukoille, 66,6 km, ajoaika (tauot poislukien) 3h 20min, keskari 20km/h
Välissä löysä 20,45km ajo kaverin luokse. Ensimmäisen päivän saldo 87,05 km.
Tulomatka Ahmovaarantieltä 52,40km, ajoaika 2h 20min, keskari 22,5 km/h

Nyt jälkikäteen pitäisi sanoa että on ihan mahtava fiilis. Totta puhuen en tiedä. Siinä mielessä olo on upea kun ajoin pisimmän reissun mitä olen ikinä pyörällä ajanut mutta ei se tuntunut loppujen lopuksi hirmu pitkältä. Jännitän lisäksi missä kunnossa polvet ovat kun herään seuraavan kerran ja joudunko taas ryhtymään siihen mahdottomalta tuntuvaan kampiruljanssiin missä viimeksi tuli 100 euroa takkiin. Ei kuitenkaan yhtään tuo reissu kaduta!

Pari kuvaa matkalta, klikkaamalla näkyy kokonaan. EDIT kuvat poistettu photobucketin sääntöjen vuoksi.

Savikyläntie oli niin hyvä kuin vain hiekkatie voi olla, harmi että tätä seurasi pian se lanattu osuus.

Soran lisäksi toinen petollinen kohta, missä meinasin vetää lipat.

Perillä Larinsaaressa. Lapsuuden maisemia.

P.S Paarman huippunopeus on 24 kilometriä tunnissa.

The herääminen. Polvet ja akillekset vahvasti toipumassa eli se kampien etäisyys oli menomatkalla vissiin väärä. Nilkkojen etupuoli siinä jalkapöydän yläpuolella on kuitenkin nyt kipeänä molemmissa jaloissa. Liekö normaalia?