Autoilu

[Vilijami]

Jos japanilainen on kerta jollekin hyvä, niin mulle se on ok. En edellenkään pyri ketään väkisin käännyttämään.

Ja se urbaanilegenda on uskomattoman tiukassa, ettei nykyautoille voisi itse tehdä mitään. Ei ole ennenkään voinut, jos ei ole ollut mitään työkaluja ja kiinnostusta tutustua tekniikkaan. Samanlaiset nivelet, jarrut, jouset, männät, kampiakselit, jne. niissä on kuten ennenkin. Sähköjä on tullut lisää, mutta elämä on. Itselläni ei ole jäänyt tähän mennessä yksikään vika korjaamatta. Mitä hankalampi ongelma -ja merkkiliikkeessä tarjottu monen tuhannen euron korjausta- niin sitä kiinnostavampaa siihen on etsiä ratkaisua ja myös järkevään hintaan.

[Vilijami]

Itseasiassa vianselvitys sähköpuolella on kehittynyt ja helpottunut huimasti, verrattuna 80-90 lukujen ensimmäisiin kärjettömiin sytytyksiin ja puolimekaanisiin ruiskuihin. Niistä ei oikein saanut luettua vikakoodeja, eikä kopukynällä tai volttimittarilla selvinnyt mitään. Nykyisistä autoista saa vikakoodit esiin, mutta ei sekään ole autuaaksitekevää, jos ei osaa tulkita niitä ja ei tunne tekniikkaa. Nykyautojen polttoaineen syöttö ja sytytys on mekaanisesti yksinkertaisempi ja näin vikaantuvia kohteita on vähemmän.

[Pentti M Reku]

Tunnepitoista keskustelua herättää tämä autoilu. Halvemman hintaluokan käytetyissä mielellään kallistuisin itsekin monesti noihin premium merkkeihin, mutta hyvät yksilöt lähtevät aina nopeasti jobbarien tai muiden nettiautokyttääjien matkaan. Vaatii siis ajan ja vaivan panostusta jos sellaista haluaa edullisesti, sama vika vähän Toyotissakin. Järkiratkaisu on etsiä hinta- ja mainekuopassa oleva merkki/malli joka sopii tarpeisiin, vaikka sitikka niinkuin terpalla. Janxin Corollan öljynkulutus on kyllä mielestäni ihan ok vanhalle tojotalle, pari litraa tonnilla on omasta mielestä paljon.

Ja sitten: https://www.is.fi/autot/art-2000006674458.html

Työryhmä tutkinut jopa ajoneuvoveron kolminkertaistamisen vaikutuksia – ”Todettiin 1,5-kertaisen korotuksen olevan tuloksiltaan varsin pieni”

Innolla odotan

Mitä hankalampi ongelma -ja merkkiliikkeessä tarjottu monen tuhannen euron korjausta- niin sitä kiinnostavampaa siihen on etsiä ratkaisua ja myös järkevään hintaan.

Oletko harkinnut DSG vaihteisen VAGilaisen hankkimista? Rikkinäiset ainakin halpoja ja viihdettä riittää jos tykkää korjata.

[Vilijami]

Oletko harkinnut DSG vaihteisen VAGilaisen hankkimista? Rikkinäiset ainakin halpoja ja viihdettä riittää jos tykkää korjata.

Joo, se on käynyt mielessä, ihan vain huonon maineen takia
Pitäisi vaan löytää rehellisesti rikkinäinen, eikä sellaista mitä on jo kymmenen seppää yrittänyt korjata. Kaikkein työläimmät autot on olleet niitä huonosti korjailtuja, joista löytyy sitten kaikenlaista yllätystä.

[Vilijami]

Halvemman hintaluokan käytetyissä mielellään kallistuisin itsekin monesti noihin premium merkkeihin, mutta hyvät yksilöt lähtevät aina nopeasti jobbarien tai muiden nettiautokyttääjien matkaan.

Tässä asiassa olen suosinut Ruotsista hakemista. Lopullinen hinta ei juuri poikkea kotimaisesta, mutta samaan hintaan saa vähemmän ajettuja ja isompi valikoima. Volvoissa voi löytyä ihan selvää säästöäkin.

[janx]

Tässä asiassa olen suosinut Ruotsista hakemista. Lopullinen hinta ei juuri poikkea kotimaisesta, mutta samaan hintaan saa vähemmän ajettuja ja isompi valikoima. Volvoissa voi löytyä ihan selvää säästöäkin.

Sama pätee melkein mistä tahansa muualta auton ostamiseen kuin Suomesta. Esim. juuri Ruotsi, Saksa, Hollanti ja jopa Viro. Valitettavasti.

Kunnossa olevan 1.6 VVT-i ei pitäisi vajua oikeastaan ollenkaan öljynvaihtovälillä, mutta onhan tuo vielä liikkunut, kun ei alle alamerkin päästä. Nopeammin vajuu, jos täyttää ylämerkkiin öljynvaihdossa.

[Nojanalle]

https://www.nettiauto.com/citroen/2cv/11570942 Auto on lähes jokaisen miehen ja naisen jonkinlainen sielunmaisema. Mikä on toisen mielestä järkevä , voi toisen mielestä olla kaikkee muuta.
Vaikka olen tyytyväinen omaani , niin silti sisäinen kaipuu ihastelee ja haaveilee tälläsestä
kulkimesta.
Auto on kuin minä , yhtä yksinkertainen ja omanlaisensa . Jos olisi tallissa tilaa, niin taitats työ pankitili heilahtaa .
Vaikka hullua olisikin , kiva tolla olisi kesällä mummin kansa ajella huvikseen .
No haaveet ovat haaveita, niitä meistä jokainen kantaa sisällään .

[jooseha]

Mersu edustaa minulle ennen kaikkea korjattavuutta ja huollettavuutta, toisin kuin sinänsä hyvät, mutta kertakäyttöhenkeen tehdyt japanilaiset.

Hauskasti meillä eroaa näkemykset Omien kokemuksieni mukaan japsien korjattavuus on parempi kuin eurooppalaisten. Mersusta ei tosin ole kokemusta eikä saapasmaalaisista.
Joskus oli Opelin miehen kanssa puhetta jakopäänhihnanvaihtoremontista. Hän valitteli että kallista on - yli kahdeksansataa euroa. Mulla oli silloin Korolla. Siihen oli jakoremmin vaihto 16,90€. Se onnistui kätevästi ulkona perustyökaluilla purkamatta autoa yhtään enempää kuin hihnakotelon kannen irroitus ja oli nopea pikkuhomma

Ja se urbaanilegenda on uskomattoman tiukassa, ettei nykyautoille voisi itse tehdä mitään. Ei ole ennenkään voinut, jos ei ole ollut mitään työkaluja ja kiinnostusta tutustua tekniikkaan. Samanlaiset nivelet, jarrut, jouset, männät, kampiakselit, jne. niissä on kuten ennenkin. Sähköjä on tullut lisää, mutta elämä on. Itselläni ei ole jäänyt tähän mennessä yksikään vika korjaamatta. Mitä hankalampi ongelma -ja merkkiliikkeessä tarjottu monen tuhannen euron korjausta- niin sitä kiinnostavampaa siihen on etsiä ratkaisua ja myös järkevään hintaan.

Toi on kyllä niin totta. Vian korjaaminen ei ole mikään ongelma. Usein suurin ongelma on tehdä oikea diagnoosi. Itseä ei ainakaan huvita monen korjaamon tapa vaihtaa osia uusiin niin kauan kunnes vika poistuu. Kallis ja työläs tapa korjata, mutta ei vaadi tekijältänsä tekniikan syvällisempää tuntemista.

Oletko harkinnut DSG vaihteisen VAGilaisen hankkimista? Rikkinäiset ainakin halpoja ja viihdettä riittää jos tykkää korjata.

Joo, se on käynyt mielessä, ihan vain huonon maineen takia
Pitäisi vaan löytää rehellisesti rikkinäinen, eikä sellaista mitä on jo kymmenen seppää yrittänyt korjata. Kaikkein työläimmät autot on olleet niitä huonosti korjailtuja, joista löytyy sitten kaikenlaista yllätystä.

Eikös niitä kaikkia ole jo takuuseen korjattu

[Vilijami]

Kunnossa olevan 1.6 VVT-i ei pitäisi vajua oikeastaan ollenkaan öljynvaihtovälillä, mutta onhan tuo vielä liikkunut, kun ei alle alamerkin päästä. Nopeammin vajuu, jos täyttää ylämerkkiin öljynvaihdossa.

Haittaako tuo pari desiä tuhannelle mitään?
Yleensäkin, kunnossakin oleva moottori kuluttaa öljyä. Tässä kohti kaikki jo huutaa, että "minun autoni ei ainakaan kuluta tippaakaan!" Voi olla, että mittatikussa se ei näy, koska polttoainetta menee öljyn sekaan. Jos männänrengas todella kaapisi kaiken öljyn pois sylinterin seinämistä, niin moottori leikkaisi kiinni. Joka moottorissa kulkeutuu pieni määrä öljyä palotilan puolelle ja enemmän tai vähemmän polttoainetta öljytilan puolelle.
Ajotavalla on uskomattoman suuri vaikutus öljytikun näyttämään, jos ajaa tosi lyhyttä matkaa ja on paljon kylmäkäynnistyksiä, sekä kiihdyttelee kaasu pohjassa, niin mittatikusta katsottuna öljymäärä voi jopa nousta, koska polttoainetta menee tällöin enemmän öljyn sekaan.
Kun taas kesällä , ajaa sievästi maantietä pitkiä pätkiä, niin saattaa kauhistua öljyn kulutusta, yhtäkkiä auto on mennyt rikki, kun öljyä onkin alkanut kulua.

[Vilijami]

Mersu edustaa minulle ennen kaikkea korjattavuutta ja huollettavuutta, toisin kuin sinänsä hyvät, mutta kertakäyttöhenkeen tehdyt japanilaiset.

Hauskasti meillä eroaa näkemykset Omien kokemuksieni mukaan japsien korjattavuus on parempi kuin eurooppalaisten. Mersusta ei tosin ole kokemusta eikä saapasmaalaisista.
Joskus oli Opelin miehen kanssa puhetta jakopäänhihnanvaihtoremontista. Hän valitteli että kallista on - yli kahdeksansataa euroa. Mulla oli silloin Korolla. Siihen oli jakoremmin vaihto 16,90€. Se onnistui kätevästi ulkona perustyökaluilla purkamatta autoa yhtään enempää kuin hihnakotelon kannen irroitus ja oli nopea pikkuhomma

No täytyy nyt sen verran loivennella näkemystä, että onhan Toyota kirkkaasti korjausystävällisin japanilainen auto. Corolla, Hiace ja Landcruiser ovat kehitysmaissa kuuminta hottia, eikä suotta. Mazdahondamitsubishi-osastolla ne karmeimmat kertakäyttöviritelmät on tulleet vastaan. Eikä tästäkään pidä ymmärtää, että ne olisivat paskoja, ehei, vaan japanilainen ajatus autosta on 5 vuotta ja 150tkm. Siihen ne ovat suunniteltu ja toimivat hyvin tuossa aika ja km-ikkunassa. Itseäni tuo ajatus puistattaa, hirveää tuhlausta kaikilla mittareilla.

[jviirret]

Ihan sama elinkaariajattelu on nykyisin kaikilla suurilla autovalmistajilla. Turha tehdä kallista ja pitkäikäistä kun ei se autoa uutena ostava sitä vuosikymmeniä pidä eikä halua maksaa siitä että auton seuraavilla omistajilla olisi helppohoitoinen auto. Ne jotka ostaa uusia autoja päättää myös siitä millä käytetyillä ajavat ajaa.

[jori]

... japanilainen ajatus autosta on 5 vuotta ja 150tkm. Siihen ne ovat suunniteltu ja toimivat hyvin tuossa aika ja km-ikkunassa. Itseäni tuo ajatus puistattaa, hirveää tuhlausta kaikilla mittareilla.

Ilman perusteluja tuo vaikuttaa olkiukkoargumentilta.

Tempaisit tyhjästä tuon 5 vuotta ja 150 Mm ja sitten jo heti puistattaa. Miten tuo 5/150 koskisi jotenkin enemmän japanialaisia kuin muita. Autotilastot kertovat ihan muuta. Autokannan keski-ikä on 60-luvulta asti noussut ja on nykyään jo yli 12 vuotta. Jos samaan aikaan suosituin auto on ollut vuosikymmenet Japanilainen, ei tuo väitteesi voi pitää paikkaansa, ellei sinulla ole parempaa tietoa.

[Härski]

Edellisiin mielipiteisiin kantaa ottamatta, noin yleisesti ottaen kaikki autothan on suolesta. Syvältä.
Ja senhän täällä nojapyörä foorumilla tiedetään kun jengi ymmärtää hyötysuhteiden ja etenkin ilmanvastuksen merkityksen päälle.

Joka ikinen normaali auto on muutaman [yleensä yhden] ihmisen liikuttamiseen niin yliampuva kone kuin olla ja osaa. Ihan törkeetä luonnonvarojen haaskaamista kuljettaa 2tkg neliölaatikkoa 120kmh vauhtia, yleensä vieläpä ilman mitään syytä.

Mä ihmettelen kun normaaliajoneuvoissa ei ole edes tarjontaa [oikeasti] Ekologisemmista vaihtoehdoista, missä olisi maltillinen moottoriteho ja omamassa. Ja mikä tärkeintä korin muotoilussa olisi otettu suurin energiasyöppö huomioon.. Ilmanvstus.
Kulkemiseen tarvittavan liike-energian saisi hyvinkin puolitettua jos ei alla tarttis olla 200hp 2000kg mörkö, vaan matkaansa tyytyisi taittamaan vaikka 800kg 50hp laitteella minkä ilmanvastuskin olisi helposti puolitettavissa ns normi autoista.

Ihan jo pelkästään ihmisten mielikuvaa muokkaamalla siitä miltä auton kuuluu näyttää saataisiin turhaa energiankulutusta autoilussa vähennettyä merkittävästi.

Mua ei ulkonäköpaineet vaivaa eikä kiinnosta pätkääkään mitä ihmiset mun peltitötteröstä ajattelee. Niin oonkin huvikseni hieman leikkiny oman auton aerodynamiikalla ja saanu verrattaen maltillisilla muutoksilla merkittävää parannusta polttoainetalouteen. Jos korin muotoilussa olisi jo tehtaalla otettu aerodynaamisuus enemmän huomioon sanoisin että mun 500 000 ajettu 1500kg 'romu' menisi tällä hetkellä noin 3 litralla sata kilsaa..

[jviirret]

Mä ihmettelen kun normaaliajoneuvoissa ei ole edes tarjontaa [oikeasti] Ekologisemmista vaihtoehdoista, missä olisi maltillinen moottoriteho ja omamassa.

Siksi kun uuden auton ostajalla on mahdollisuus vain yhteen autoon. Joko ei ole tilaa säilyttää tai varallisuutta ostaa/ylläpitää kuin yhtä, niin ostetaan se yksilö suurimman käyttötarpeen mukaan. Vaikka suurin osa vuodesta jurnutetaan yksin taajamanopeudella niin ostetaan sen yhden kokoperheen kesä- tai talvilomareissun vuoksi se 200km/h kulkeva tehdashalli.

[jori]

...

Tuossa on kyse samanlaisesta piiloagendasta kuin politiikassakin. Annetaan ymmärtää, että tehdään asiakkaan parhaaksi, mutta tehdään oikeasti päinvastoin.

80-luvulla autot olivat vielä kevyitä ja polttoaineenkulutuksen minimointi oli -ainakin Euroopassa- tavoitteena. Sitten otettiin käyttöön sama temppu, kuin kaikessa suuriin joukkoihin käytettävässä manipuloinnissa –pelottelu ja turvallisuuteen vetoaminen.

Yhä turvallisemmaksi muuttuneet autot alkoivatkin näyttää vaarallisilta, kun niiden törmäystesteihin alettiin kiinnittää ylikorostunutta huomiota. Turvallisuustestimenestyksestä tehtiin kilpailu. Testeissä menestyivät painavat ja suuret autot. 90-luvun alussa laadittiin jopa mielestäni täysin virheellinen turvallisuusindeksi, joka antoi paremmat pisteet sellaiselle autolle, joka aiheutti enemmän vammautumisia vastapuolelle. -Ihan oikeasti. Vastapuolen vammat olivat tuossa indeksissä väärällä puolella jakoviivaa. Autot tietenkin alkoivat kasvaa kokoa ja painoa.

2k-luvun alussa ihmettelin, miten Amerikassa voi mennä kaupaksi äärimmäisen rumat autot, jotka alkoivat yhä enemmän muistuttaa sairaalloisesti turvonnutta ihmistä, joka tihrustelee syvälle päähän painuneista silmistään pelokkaasti maailmaa. Hummerista tuli statussymbooli. Kuvittelin silloin, että tuo on vain amerikkalaisten perverssiyttä. Ei ollut. Sama estetiikka tuli myös Eurooppaan.

Kaikki tämä tehtiin siksi, kun tutkimusautot olivat jo tuolloin saavuttaneet äärimmäisen matalia polttoaineenkuluksia. Puhuttiin luokkaa 1 litra saataa kilometriä kohti lukemista. Nämähän olisivat vallanneet markkinat, jos joku autotehdas olisi jatkanut 80-luvun trendiä ja tehnyt sellaisen.

Törmäysturvallisuuden ylikorostamisella saatiin autot kasvamaan valtaviksi möhkäleiksi, jolloin sähköauton mahdollisuudet samalla minimoituivat. VOitiin vedota sääntöihin ja turvallisuusmääräyksiin, jottei kevyet ja vähän kuluttavat automallit päässeet markkinoille. Keveys ja pieni vastushan olivat edellytyksenä siihen aikaan sähköauton käyttökelpoisuudelle, kun akkuteknologia oli vielä lapsenkengissään ja osaa akkuteknologioista panttasivat öljy-yhtiöt.

Näin turvallisuuteen vedoten saatiin venytettyä sähköisen liikenteen läpimurtoa vähintään 20 vuoden ajan. Kenties vieläkin kauemmin, minähän en tiedä tästä kuin oman kokemuspiirini ajalta.