Kiitoksia kaikille maisemien ihailusta, mutta kuulkaas nyt veljet, ei vuoria saa halveksia, ne ei tykkää sellaisesta yhtään! Vuoria pitää pyöräilijän arvostaa ja kunnioittaa, sillä sieltä vuoren rinteestä löytyy pyöräilevän mielen syvin zen ja jalkojen Voima. Raastavat nousut on pyöräilyn suola. Itse olen hurahtanut näihin nousuihin sen verran pahasti, että olen saavuttanut jäsenyyden Club des 100 Cols confreriessa, toisena suomalaisena kautta aikojen, ähym. Jäseneksi pääsee, kun on noussut pyörällä 100 hyväksyttyä vuorisolaa (Col), joista vähintään viisi yli 2000 m korkeudessa.
Asensin eilen illalla Scorppariin Tepon koneistamat 130 mm kammet, kun viimeinkin sain ne roudattua tänne etelään. SRAM Apex 53/39. Tänään 44 km testilenkki, sisältäen rapsakan 22 km yhtämittaisen nousuosuuden, josta 12 km loppuosa sama kuin eilisellä lenkillä. On nuo kammentyngät kyllä ainakin alamäessä ja tasaisella melkoset päristimet. Jalat pyörii nopeammin kuin lepakon siivet samettisen illan hämyssä.
Strava loggasi 3 Personal Recordia alamäkisegmenteissä, joten kai se kampiuskovaiseksi on ryhdyttävä.

Ainiin, punnitsin kammenvaihdon yhteydessä kaikki osat ja painoa hävisi tässä yhteydessä aika tarkkaan 400 g. Ei lainkaan paha tilanne siis.