Nojapyöräfoorumi

Wacky kirjoitti:

Tuo on holkki vanne joten siinä kuuluu olla halkeama koska sitä ei ole koskaan hitsattu yhteen vaan siellä on sisällä holkkipala päden välissä joka pitää ne kyllä yhdessä. Kuvien perusteella ei näytä olevan mitenkään rikki, mutta jos reunasta repsottaa pahasti niin pyydä ihmeessä takuuseen uus vanne jos tuntuu siltä.

Olet oikeassa mutta eikö tuo termi "holkki vanne" tarkoita vannetta jonka pinnanreiät on vahvistettu teräsholkeilla?

Jukka

Termi on varmaan väärä kun en muistanu mikä se olis suomeksi. Englanniksi joko pinned tai sleeve

Wacky kirjoitti:

Termi on varmaan väärä kun en muistanu mikä se olis suomeksi. Englanniksi joko pinned tai sleeve

Ontelovanne tai kaksiseinämäinen vanne näyttää joillakin myyjillä olevan käytössä.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Wacky kirjoitti:

Termi on varmaan väärä kun en muistanu mikä se olis suomeksi. Englanniksi joko pinned tai sleeve

Ontelovanne tai kaksiseinämäinen vanne näyttää joillakin myyjillä olevan käytössä.

Jukka

Se ei kerro kuin että että on kaksi tai enemmän poikittaista "seinämää" eli väliin jää ontelo(ita)

Tuollaisen vanteen, kuten Wacky kertoi, rakenteen lujuus perustuu kireällä oleviin pinnoihin ja vielä renkaan paineeseenkin, jotka molemmat puristavat tuota liitosta kiinni päin. Kuvasta päätellen vanne on silti jossain kohdin taipunut sivulle ja ylikuormittunut, jolloin toinen kylki on lommahtanut hiukan ulos ja materiaali vähän myötänyt. Kyllä tuolla ajella voi. Vanteen jäykkyys tuolta kohdin on tietenkin hiukan alentunut, vaikka sitä se tuon valmistusmenetelmän takia on ollut uudesta asti. Vaikka kireällä olevat pinnat kuormittavatkin vannetta, estää niiken jämäkkä tuki vanteen taipumista ja tuollaisen lommahduksen tapahtumista. Pidä siis pyörässäsi pinna kireällä, muuten taas kannattaa mennä löysin rantein.
Tässä vielä varsin napakka uudempi versio.
Hauskaa Vappua!

Kiitos näistä, helpottaa. Vanne on tosiaan jonkun verran pullistunut toiselta laidalta ja -puolelta tuota liitosta ja liitoskohtaan osuneesta valmistajan tarrasta voi olla näkevinään, että tuo liitos on alkanut elää.

Huomasin tuon "ongelman" eilen illalla kotosalla, kun tsekkasin tarkemmin oliko työmatkalla tullut snakebite aiheuttanut vahinkoja ulkorenkaaseen tai vanteeseen. Vannetta pyöräyttämällä näytti ensin, että vanne olisi aavistuksen kiero, mutta se oli tuo pullistuma, joka vipatti. Snakebite ei ollut kuitenkaan tuon liitoksen kohdassa, joten näillä ei välttämättä ole yhteyttä toisiinsa - tai sitten on. (Snakebiten syy oli hieman alipaineiset kumit eilen ja sitten jysäytin suht kovassa vauhdissa suoraan alamäestä poikittaiseen sillan kannen terävään saumaan, joka oli useamman sentin koholla. Ja trikellä ei paljon hyppyytetä kevennyksiä).

Oikein hyvä kuitenkin tietää/muistaa, että tuollahan on holkkikin liitoksen sisällä pitämässä rakennelmaa kasassa.

jori kirjoitti:

Tuollaisen vanteen, kuten Wacky kertoi, rakenteen lujuus perustuu kireällä oleviin pinnoihin ja vielä renkaan paineeseenkin, jotka molemmat puristavat tuota liitosta kiinni päin. Kuvasta päätellen vanne on silti jossain kohdin taipunut sivulle ja ylikuormittunut, jolloin toinen kylki on lommahtanut hiukan ulos ja materiaali vähän myötänyt. Kyllä tuolla ajella voi. Vanteen jäykkyys tuolta kohdin on tietenkin hiukan alentunut, vaikka sitä se tuon valmistusmenetelmän takia on ollut uudesta asti. Vaikka kireällä olevat pinnat kuormittavatkin vannetta, estää niiken jämäkkä tuki vanteen taipumista ja tuollaisen lommahduksen tapahtumista. Pidä siis pyörässäsi pinna kireällä...

Olin kommentoimassa juuri samaa. Kyseessä on vanne josta saumaa ei ole hitsattu, vaan se on korkeintaan täpätty (sisäpuolelta?) tai jos on vähän parempi niin ontelon profiilissa on pinnit joilla päät pysyvät yhdessä.

Sanoisin samaa kuin Jori eli pinnat on löysällä tai ainakin käyneet löysällä ja siten mahdollistaneet sauman elämisen. Yksi rihtauskirjan kirjoittaja kertoi kokeilleensa vannetta jonka oli sahannut useaan kappaleeseen ja sitten rihtannut sen kiekoksi ilman pinnejä. Oli kuulemma kestänyt ajamista ihan ok, tarkoitus oli osoittaa että oikein rihtattu kiekko kestää vaikkei sitä olekaan hitsattu.

Vappu meni enkä saanut aikaiseksi pinnojen kireyksien tarkastusta, mutta vielähän tuo vanne kasassa on. Tänään aamulla sujautin jopa uuden trike-nopeusennätyksenikin, 77.8 km/h.

Jarrutus alkaa olemaan aika herkkää hommaa noissa nopeuksissa, tuntuu pienikin painonsiirtymä tai töyssy keventävän jomman kumman puolen etupyörää niin paljon, että napsahtelee kovin herkästi lukkoon. Aika tarkkana saa olla. Voi tuo lukkiutumisherkkyys tietysti olla kapeiden ja kovapaineisten renkaidenkin syytä osittain, tiedä häntä.

Ex-tempore rihtauspukissa tarkastettuna vanne oli lopulta kuitenkin hieman kierokin, ehkä joku 1.5 mm heittoa tuon sauman kohdalla, jossa myös muutama pinna sormituntumalla löysemmällä kuin muut. Kiekko näyttää nyt taas suoralta, toivotaan että pysyykin. Ja revetköön jos ei kestä.

Monen viikon matkustelun ja hotellielämän jälkeen ensimmäinen lenkki tänään, 31 km. Aikaa meni parisen tuntia ja 12 km nousuosuuden alku tuntui aika kamalalta, mutta loppua kohti olo ja tuntemukset parani. Kuviakin tuli otettua, kun ei oikein muuta jaksanut yrittää.

Loup joen ylemmässä rotkossa:

Ja sitten jo muutama sata metriä ylempää, vähän ennen Gourdonia:

vph kirjoitti:

Monen viikon matkustelun ja hotellielämän jälkeen ensimmäinen lenkki tänään, 31 km. Aikaa meni parisen tuntia ja 12 km nousuosuuden alku tuntui aika kamalalta, mutta loppua kohti olo ja tuntemukset parani. Kuviakin tuli otettua, kun ei oikein muuta jaksanut yrittää.

Eikö nuo vuoret voisi vaikka tasoittaa? Sitähän Obelixkin ehdotti. Jos ne rouhisi vaikka sepeliksi ja lähettäisi Hollantiin, niin silloin maa ei enää olisi merenpinnan alapuolella.
Ranskassa vuorien nousut varmaan hidastavat matkantekoa ikävästi, eikö?

Oi vau mitkä maisemat taas...upeaa!

On kyllä aivan upeat maisemat kyllä kelpais ajella, tosin tulisi pysähdettyä useasti ottamaan kuvia.

Salsa kirjoitti:

On kyllä aivan upeat maisemat kyllä kelpais ajella,

Maisemat on kyllä upeat, mutta tuohon loppulauseeseen en pohjanmaan miehenä yhdy

Jukka

Kiitoksia kaikille maisemien ihailusta, mutta kuulkaas nyt veljet, ei vuoria saa halveksia, ne ei tykkää sellaisesta yhtään! Vuoria pitää pyöräilijän arvostaa ja kunnioittaa, sillä sieltä vuoren rinteestä löytyy pyöräilevän mielen syvin zen ja jalkojen Voima. Raastavat nousut on pyöräilyn suola. Itse olen hurahtanut näihin nousuihin sen verran pahasti, että olen saavuttanut jäsenyyden Club des 100 Cols confreriessa, toisena suomalaisena kautta aikojen, ähym. Jäseneksi pääsee, kun on noussut pyörällä 100 hyväksyttyä vuorisolaa (Col), joista vähintään viisi yli 2000 m korkeudessa.

Asensin eilen illalla Scorppariin Tepon koneistamat 130 mm kammet, kun viimeinkin sain ne roudattua tänne etelään. SRAM Apex 53/39. Tänään 44 km testilenkki, sisältäen rapsakan 22 km yhtämittaisen nousuosuuden, josta 12 km loppuosa sama kuin eilisellä lenkillä. On nuo kammentyngät kyllä ainakin alamäessä ja tasaisella melkoset päristimet. Jalat pyörii nopeammin kuin lepakon siivet samettisen illan hämyssä. Strava loggasi 3 Personal Recordia alamäkisegmenteissä, joten kai se kampiuskovaiseksi on ryhdyttävä.

Ainiin, punnitsin kammenvaihdon yhteydessä kaikki osat ja painoa hävisi tässä yhteydessä aika tarkkaan 400 g. Ei lainkaan paha tilanne siis.