Nojapyöräfoorumi

Helsingissä sattuneesta kuolemaan johtaneesta pyöräonnettomuudesta on se opetus, että kannattaa aina ohittaa kadun reunaan pysäköity auto riittävän etäältä, ettei törmää sen mahdollisesti avautuvaan oveen. Itselleni kävi kerran niin muutama vuosi sitten Jyväskylän Kauppakadulla. Autoilija ei huomannut tuloani ovea avatessaan ja törmäsin aika vauhdilla siihen. Jos olisin ollut liikkeellä pystypyörällä, olisi tullut aika pahaa jälkeä, mutta olin onnekseni liikkeellä puisella SH2:lla, jossa on edessä kunnon puskuri, eikä käynyt kuinkaan. Auton oveen tuli melkoinen lommo ja nojakin puskuriin pienehkö kolo.

Sakari

Joo o, surullinen juttu.. Tais olla pyöräilijällä aika paljon vauhtia. No olihan siinä alamäkikin

Ja taas: saatte itse päättää, onko tämä oikea nojapyöräonnettomuus vai ei...

Viime lauantai-illalla, pimeyden jo laskeuduttua, olin heittämässä lyhyttä mutta vauhdikasta lenkkiä Ojakkalaan ja takaisin. Muuten oli oikein kivaa, mutta Ojakkalantien ja Alitalontien risteyksessa sitten tapahtui, vauhtia vähän päälle 30 km/h: TÖNKS! Olikohan se kivi? Meniköhän jotain rikki? Ei tunnu vielä pahalta. Hyvä, etten kaatunut ja ehkä nojakki kesti sen. Mutta hei, mitäs? Eturengas ihan tyhjä. Jahas...

Sitten taluttamaan 150 m takaisin turmapaikalle katsomaan, mikä se oli. Kivihän se ja talteen: 6 cm kanttiinsa ja 4 cm korkea. Paino 222 g. Harmaagraniittia. Mursketta. Kas, edellisessä risteyksessä on tekeillä jotain tietyötä, ehkä se sieltä on ryöminyt tänne asti... Eihän sitä pimeällä katuvalaistuksessa edes etylyhdyn kanssa huomaa: harmaata graniittia harmaalla asfaltilla. Tekisivät murskeensa edes kalkkikivestä... Tilataksilla kotia. 17 e.

Vanteen toisessa laipassa taipuma sisäänpäin. Haittaakohan se mitään?

Sisärenkaassa kaksi vierekkäistä n. 8 mm pitkää pituussuuntaista repeämää. Toinen paikattu äsken ja toinen aamulla kunhan eka paikka on kuivunut. Tilasin samalla jo 2 kpl Schwalben 28/37 - 451 sisäkumeja Small Tyre Shopista, ne kun näyttää olevan kulutustavaraa, jos tätä ei saa paikatuksi.

Saakohan tuollaisia sepelinkappaleita kylvää pyöräteille?

T. Ari

ajarmala kirjoitti:

....
Saakohan tuollaisia sepelinkappaleita kylvää pyöräteille?
T. Ari

Ei saa - kuten ei taulukoukkujakaan.

t. musti

ajarmala kirjoitti:

Saakohan tuollaisia sepelinkappaleita kylvää pyöräteille?

Tottakai saa!

Pyörätielle saa levittä mitä törkyä ja tavaraa tahansa, ja siellä saa hortoilla miten huvittaa. Vai onko joku muka kuullut edes huhua että jollekkin olisi huomatettu siitä että jättää pyörätielle jotain sinne kuulumatonta, tai että siellä kulkee järjettömästi ja vaarallisesti? Mikä tahansa nastoista merikonttiin käy. Ja pyörätiellä saa kulkea niin kuin huvittaa, ja pitää torikokousta koirineen kuten haluaa.

Kiitos Ari. Tämä oli toki (Noja)pyöräonnettomuus, vaikkei mitään vakavampaa sattunutkaan. Tänne kirjattuna voi tälläkin selostuksella aikanaan olla merkitystä nojapyörien suhteellisen turvallisuuden väitteen tueksi. Otanta on toki pieni, mutta väitän, että vastaavalla tavalla pidetty rekisteri pystypyöristä olisi rumempaa luettavaa ainakin päävammojen osalta. Jatketaan vaan sinnikkäästi tämän rekisterin pitoa, niin jonain päivänä se maksaa itsensä merkittävänä hallinnolliskaupallisena goodwillinä nojapyöriä kohtaan.

On tullut kerran täräytettyä vastaavanlaiseen kiven murikkaan ja monasti pahoihin routakuoppiin vauhdikkaissa alamäissä. kertaakaan en ole näihin kaatunut. Veikkaan ettei pienikiekkoinenkaan nojakki ole näissä yhtään pystäriä turvattomampi (asfalttiteistä puhun).

ajarmala kirjoitti:

Viime lauantai-illalla, pimeyden jo laskeuduttua, olin heittämässä lyhyttä mutta vauhdikasta lenkkiä Ojakkalaan ja takaisin. Muuten oli oikein kivaa, mutta Ojakkalantien ja Alitalontien risteyksessa sitten tapahtui, vauhtia vähän päälle 30 km/h: TÖNKS! Olikohan se kivi? Meniköhän jotain rikki? Ei tunnu vielä pahalta. Hyvä, etten kaatunut ja ehkä nojakki kesti sen. Mutta hei, mitäs? Eturengas ihan tyhjä. Jahas...

Tämä mahdollisuus huoletti minuakin kun lowracerillani ensimmäisiä lenkkejä hämärässä ajelin. Talvella ja pimeässä ei ajamisesta meinannu tulla mitään kun ei valaistulla pyörätiellä nähnyt niin matalalta missä on lunta pakkaantuneena jotta osaisi väistää. Lukuisia kaatumisia jne.

Lopulta kun hankin kunnon valot niin alkoi sekin onnistua. Nyt syksyllä testasin samaa valoa pilkkopimeässä märällä tiellä. Uskallan väittää että näillä valoilla ja kun pysyy tarkkaavaisena niin ei tule ajettua tällaistenkaan yllätysten päälle. Mulla kun nuo lenkit sisältää liittymiä soranottopaikoille joista tulee ylläreitä tien varrelle. Ja maaseudulla josta pellon pintaa tulee kausittain reippaasti asfaltille.

Jotain kertonee ettei tällä ajokaudella (3300 km) ole mennyt lenkillä yhtään rengasta. Itse asiassa ei ole koko nojailuaikana mennyt yhtään...

"Melkeistä ei oteta" mutt tunnustan tänne kuitenkin läheltäpiti tilanteen ja tyhmyyteni
Kolmipyörällä ajoin Joutsenon katua alas ajoradalla, siinä tulee melkoset vauhdit. Alkumatkasta ihmettelin ohjausta ja huomasin ett toinen sauva on irti , nopee jarrutus mutt huomasi ett yhelläkin sauvalla voi ohjata. Laskettelin välillä jarrutellen alas ja ohjasin linjuripysäkille samalla jarruttaen (sillä ainoalla vasemmassa kiekossa olevalla jalkajarrulla )
Kuten totesin yhelläkin sauvalla voi ohjata mutt kun sekin irtoaa samalla kun jarrutan, kääntyy pyörä poikittain joo, häpeän. Takana tuleva auto kerkes onneks jarruttaa ja ohjata ohi.
Seuraavaksi panostettava turvallisuuteen, nuo tangot oli vaan pikaliimalla kiinni. Jori jo käydessään ehotti lemmari-kiinitystä mutt taidan varmistaa sokalla vielä tai sitten pultti/mutteri kiinnitys.
Vaijeriohauksessa voi tulla kans vastaan, vaijerin katkeaminen tai irtoaminen ja sitä ei yhellä vaijerilla ohjata. Kannattasko vaijeriohjastajien miettiä joku hätävara kyseiseen ongelmaan?
Jarrutkn pitäs olla molemmissa takakiekoissa., kyllähän tuo hiljasissa vauhdeissa ja normaalitilanteissa jarruttaa yhelläkin mutt hätätilanteet on näköjään eri juttu.

Petri

Hyvä kun selvisit säikähdyksellä Petri. Tämä on tosiaan hyvä paikka kirjailla myös näitä nojapyöriin liittyviä erityisiä vaaran paikkoja, jotka eivät välttämättä johda onnettomuuteen, mutta olisivat voineen sen tehdä. -Ihan vaan kavereille varoitukseksi.

Mitenkäs olisi, jos laittaisit narut sinne putkien sisälle ja niillä pingottaisit sen putken paikoilleen pallonivelten väliin. Tällainen rakenne ei hajoa helposti, vaikka putki putoaisi pallonivelten kauloilta, ohjattavuus huononee, mutta ei kokonaan katoa. Naaraskierrepäisille pallonivelille onnistuu poraamalla pallonivelen kierteeseen sopivaan kierretangon pätkään reikä keskelle, naru siitä läpi ja taakse solmu. Idea on sama, kuin telttakepeissä.

Täytyy yrittää levittää tätä katamaram-suunnittelufilosofiaa. Katamaram on polyneesian kieltä ja tarkoittaa "köysin sidottu". Naru on hyvä rakenne ainakin paikkoihin, joissa satunnaisesti kuormitukset ylittyvät rajusti, mutta silti rakenteen täytyy olla käyttökelpoinen heti tämän jälkeen. Liian suurille kuormille kannattaa antaa periksi ja palata asiaan tuonnempana. Purjehtiana tiedät.

Joo, mullahan jäi lowracerista tilleri kouraan pari kertaa pian sen jälkeen kun olin nuo uudet jarrukahvat ja Double Tap vaihdekahvat asentanu ja justeerannu tangon parhaaseen asentoon. Syynähän oli se että tilleriputkesta loppu varat ja se hätnäppää ylsi ulommaisen klemmarin pultin tasalle.

Minut tuosta tilanteesta pelasti runsas talviajo kyseisellä vekottimella sekä se että M5 on suunnitellut pyörän vakaaksi suuremmissa nopeuksissa, sitähän oli yli 40 lasissa. Kun vaan lopetti polkemisen niin vehje meni suoraan ja irtotillerin jarrukahvoilla sai sitten vauhdin hillittyä, vaappumista tuli vasta kun alettiin olla juoksu/kävely vauhdeissa eli pahasti ei olis päässy käymään.

Muistaakseni ohjaamaan pystyi kun yläkroppaa vähän kallisteli. Mutta että pyörä kannattaa suunnitella aina ohjauksensa suhteen vakaaksi.

musti&siippa kirjoitti:

....

Vielä muuten semmoinen juttu, että ihan ilman fyysisiä vaurioita en selvinnyt. Vasemman puolen olka ja käsivarsi saivat ilmeisesti sen verran kovan täräyksen, että kipeytyivät torstain aikana, joten poikkesin perjantaina vielä varmuuden vuoksi näyttämässä lääkärille. Ei mitään vakavampaa kuitenkaan. Buranaa.

Vielä tähän lisäyksenä, että mopoilija jäi kiinni minun omatoimisen tutkintani avulla.

musti lisännyt ja vähän vielä korjaillutkin tekstejä

Jatkoa tähän tarinaan ja opetukseksi muille.

Mene aina lääkäriin, kun olen ollut kolarissa, vaikka mitään vakavampaa fyysistä vammaa ei olisi tullutkaan.

Minun tapauksessani kyse oli myös työtapaturmasta (työstä paluumatkalla sattunut), joten menin lääkäriin, jossa asia kirjattiin. Minulla on ollut ainakin viimeisen vuoden ajan ongelmia ja kipuja vasemmassa olkapäässäni. Viime talvena kivut äityivät (onpa kummallinen sana ) sen verran pahaksi, että menin työterveyteen. (Kävin kyllä viime kesänäkin työterveydessä samoista ongelmista, (joskaan ei niin pahoista, todettiin vain, että juu, vanha ämmä, hoida ittees, jumppaa, venyttele, ergonomia kuntoon etc.). Nyt passitettiin sentään rtg-kuvaan -> lausunnossa maininta "onko vanhaa traumaa?". Itse en edes älynnyt enkä muistanut yhteyttä mopo-kolariin, kunnes vanha appi-ukkoni ihmetteli ääneen: "mitenkäs se sun mopo-kolaris?". No, just joo. Sehän se. Nyt sitten odottelen vakuutusyhtiön kantaa asiaan.

Eli: Mene aina lääkäriin, kun olen ollut kolarissa, vaikka mitään vakavampaa fyysistä vammaa ei olisi tullutkaan.

Ei nyt mikään onnettomuus mutta eka kaatuminen nojakilla kuitenkin: Hallittu pysähtyminen liikennevaloissa jalkakäytävällä. Jalka alas tukemaan mutta kun joku oli levittänyt jalkakäytävälle lapiollisen hiekkaa juuri siihen mihin astuin niin jalkahan lipsahti ja ennen kuin ehdin reagoida makasin jo asfaltilla, jossa totesin seuraavaa:
1) kannattaa tarkistaa mihin jalkansa pistää, tukijalkaan ei tule paljon painoa jolloin pitoa on heikosti
2) matalalla pyörällä kaatuminen tapahtuu nopeasti
3) matalalta pyörältä kaatuminen ei ole erityisen vaarallista, kunhan kukaan ei tule perässä ja ajaa päälle

4) kunhan kukaan ei näe

Petri

MeanteriTaala kirjoitti:

Ei nyt mikään onnettomuus mutta eka kaatuminen nojakilla kuitenkin: Hallittu pysähtyminen liikennevaloissa jalkakäytävällä. Jalka alas tukemaan mutta kun joku oli levittänyt jalkakäytävälle lapiollisen hiekkaa juuri siihen mihin astuin niin jalkahan lipsahti ja ennen kuin ehdin reagoida makasin jo asfaltilla, jossa totesin seuraavaa:
1) kannattaa tarkistaa mihin jalkansa pistää, tukijalkaan ei tule paljon painoa jolloin pitoa on heikosti
2) matalalla pyörällä kaatuminen tapahtuu nopeasti
3) matalalta pyörältä kaatuminen ei ole erityisen vaarallista, kunhan kukaan ei tule perässä ja ajaa päälle

Sama näyttää pätevän myös vauhdissa kaatumisiin. Perskannikan nirhamia ja rikkoutuneita housuja ovat yleensä vakavimmat nojapyöräonnettomuudet. Yksi auton kylkeensä saanut on joutunut joksikin aikaa sairaalaankin ja kypärä oli tässä tapauksessa ehdottoman hyödyllinen. Muuten pään kolhuja on tullut todella vähän pystypyöräonnettomuuksiin verrattuna. SInulla on ilmeisesti vielä hankkimatta lukkopolkimet ja niihin kengät. Niiden käyttöönotto tullee aiheuttamaan vielä pari pyllähdystä hitaassa vauhdissa. Siinä ne sitten ovat pakolliset. Lukkopolkimet lisäävät nojapyörän ajamisen miellyttävyyttä ja polkemistehoa merkittävästi, eikä niiden käytön opettelu ole mikään maailman ihme. Estävät vielä jalan putoamisen polkimelta ja tämän aiheuttaman onnettomuusriskin. Eivät esim. Biltemasta ostettuna maksa paljon. 40+30€ Suosittelen hankittavaksi heti, kun olet päässyt sinuiksi käsittelyn kanssa.