Nojapyöräfoorumi

Takavaihtaja tulee kyllä alas, mutta se on alimmillaan aivan renkaan vieressä ja tämä on harvoin oikeasti ongelma.
Se mitä et näytä huomioivan on että välitykset muuttuu aika radikaalisti ja isotkin maantie eturattaat ei tahdo riittää millään kunnon vauhdeissa vaan joudut hankkimaan isomman ≥60 piikkisen jostain ja sitten pääset puljaamaan etuvaihtajan toimimaan sen kanssa. Kyydistä tulee myös epämukavampi kun pieni pyörä leveälläkin renkaalla hakkaa enemmän.

En ollut ajatellut välityksiä, koska toistaiseksi alamäissäkin ei potku ole riittänyt riittävään kadenssiin suurimmalla välityksellä. Nopeusenkkani Kristinebergissä, joka on pitkä ja näin etelään kohtuullisen jyrkkä. Jos oikein muistan hiharavistuksella kadenssi lienee 60 tai alle ja Sports Tracker sanoi 56,8 km/h. Matka-ajossa huiput riittänevät liian kanssa nykyeturattaallakin. Loppuisi tila eturatassuojasta ja kun se on metallia, taas keventyisi

Tiedä sitten, miten nirso kitkaetuvaihtaja on isolle eturattaalle pääsystä. Hyötysuhde kasvaisi eturattaan kasvatuksesta, mutta en päivän ajossa ole jaksanut viime vuoden huonommalla (pystäri)kunnolla jaksanut loppuun asti pyörittää nykyrattaallakaan. Tuskin ilman katteen etuja ainakaan tulee kauheasti takkiin, vaikken raskaampaan eturattaaseen päivittäisikään. Kun mulla on nopeat jalat, kadenssissa on reilusti parannettavaa. En tiedä huippujani, mutta en ihmettelisi, vaikka 120 ylittyisi selvästi kevyeen kuormaan.

Eniten mua on se pienen haljaisijan renkaan tappiot iskunvaimennuksessa huolestuttanut. Totesin, että 50 mm leveysyläraja, mitä valmistaja suosittaa, on käytännön raja, kun pyörätelineeseen kellarissa ei uppoa leveämpi rengas. Kun 60 mm omppu edessä on vaikuttava ja wanha takaiskari on romuna sekä Manitou Radium Pro odottaa, toivon tilanteen tasoittuvan. Käsituen käyttöä olen kehittänyt ja tukea myös, joten toivon, että sitäkin kautta terveys ei joudu koetelluksi.

vaaka kirjoitti:

Koe olisi halpa, kun levyttä kuusipulttiliittimen omaavat 406 19c kiekot ovat alle 30€/kpl. Nolottaa, mutta en ole varma, oliko mulla ysirattainen takapakka. On tarkastettava. Taylorin vapaaratas on kasille. Muistaisin kuulleeni väitteen, että ysikin toimii kasin vapaarattaalla. Ei voi olla varma, onko tietoa?

Laittasit tarkat linkit, putiikin kotisivulle osoittava linkki on huono. Jos sä tarkoitat tätä takakiekkoa, niin se on kierrepakalle. Taitais olla Sulo Vileenin ostos, halvalla?

vaaka kirjoitti:

En ollut ajatellut välityksiä, koska toistaiseksi alamäissäkin ei potku ole riittänyt riittävään kadenssiin suurimmalla välityksellä. Nopeusenkkani Kristinebergissä, joka on pitkä ja näin etelään kohtuullisen jyrkkä. Jos oikein muistan hiharavistuksella kadenssi lienee 60 tai alle ja Sports Tracker sanoi 56,8 km/h.

Ei tietysti mulle kuulu, mutta kun kukaan muu ei tartu tähän, niin mä tartun, kun nääs.

Joko sulla on tosi hurjat välitykset tai nää numerot on tosiaan aika pitkästä hihasta. Tuolla 60 kadenssilla esimerkiksi 64 eturattaalla ja 11 takana jää nopeus 44 kmh:iin - siis ilman jotain schlumpf high-speediä edessä. Eikä sulla sellaista kai ollut?

vaaka kirjoitti:

Matka-ajossa huiput riittänevät liian kanssa nykyeturattaallakin. Loppuisi tila eturatassuojasta ja kun se on metallia, taas keventyisi

Tätä ei nyt kyllä tajua vaikka kuinka lukee. Oot sä siis vielä suurentamasta eturatasta, vaikka nyt jo on välitykset mallia overdrive potenssiin kaksi?

En huomannut kierrevapaaratasta kuvauksessa, kiitos kovasti siitä. En ole koskaan tarvinnut selvittää, onko olemassa sovitinta modernille vapaarattaalle ja onko monimutkaisuuden, painon sekä useamman osan hajoamisherkkyyden lisäksi muita ongelmia. Kun tuntuu olevan hankalaa levyllisen takavanteen hankinta, saatan tyytyä vannejarrulliseen. Ei tietenkään ole minulla vannejarruja vapaana, joten taas pääsisi törsäämään.

En välttämättä halua säästää painosta ja rahaa jättämällä pois takajarrun turvallisuussyistä. Toki aluksi voisi asian tiedostaen hitaasti ajaen kokeilla tuotakin, jotta homma edistyisi. Olin jo suunnitellut tilaamista, mutta toi halvatun kierrevapaaratas... Tuli tutkailtavaa. Siis onko kierrevapaaratas oikeasti jossain käytössä vielä? Sheldonin sivuja lukemalla sain käsityksen, että sellaisia ei 80-luvun lopun jälkeen ole tehty. Kuka ihme sellaisia tekee ilman nykystandardin vaihtoehdon tekemistä? Aargh!

Kristineberg on jyrkkä ja pitkä alamäki ja Sports Tracker ei kuulemma ole luotettava ohjelma nopeusmittarina.Kristinebergissä tie on kahden harjanteen välissä ja molemmilla puolilla on korkeat puurivit, joten on mahdollista, että satelliittiyhteys katkeaa ja ohjelma sekoaa. Olen todennut sekoamisen viime aikoina siltojen ali ajaessa, kun hitaasti ajaen tuli 60+ km/h. Ei ole siis käsitystä, miten kovaa olen oikeasti päässyt noilla välityksillä. Toiseksi suurimmalla välityksellä olen päässyt säällisiin kadensseihin. Luullakseni 90 paikkeille. Peffa keventyi penkissä ja saattoi hetkittäin nousta ilmaan. En ole takarattaiden piikkejäkään laskenut. Pitää käydä katsomassa.

En ole katsonut piikkien määrää suurimmalla eturattaalla, mutta ei se normaalista poikkeavalta näytä ja en ole tietoinen mistään lisäkikkailuista. En edes tiedä, minkä näköinen Schlumpf on.

En ajatellut ainakaan ilman tarpeen syntymistä suurentaa isoa eturatasta. Kun ratassuoja on ahdas, se pitäisi poistaa, jotta ratas mahtuisi. Toisaalta pyörä keventyisi suojan poistamalla. Se auttaisi tasapainottamaan suuremman rattaan painoa. Periaatteessa suurempi eturatas on hyötysuhteeltaan parempi, mutta suuremmat välit välitysten välillä syövät miestä, joten rajut saavat edut olla kattamisesta, jotta olisi järkeä päivityksessä.

Toki tarvetta ratassuojalle en näe, kun lahkeet ovat kapeat ja sandaaleissa ei ole naruja. Jos ratassuoja ei olisi vaikeasti irrotettavissa=niin pieni aukko, että ei mahdu poljin läpi keskeltä, olisin jo heivannut suojan. Olisi helpompaa siivota eturattaat ilman turhaa estettä. Ei kai polkimen irrotus ja kiinnitys ole vaikeaa, mutta pitäisi sijoittaa sopivaan avaimeen. Ei ole kapeaa 15 millistä työkaluvalikoimassani. Kiitoksia harmituksen siis motivaation lisäyksestä, kai mokoma pitää hankkia

http://www.taylor-wheels.com/bike-wheel ... s-qr-black

Tuollainen taakse ei vielä ole paha hinnaltaan. Kunnes jarrut, kaapeli ja kahva hankitaan. Enpä ole katsellut, onko vannejarrulle kiinnityspaikkaa ja tilaa takana. Kun en ole jarrua irrottanut tai kiinnittänyt, ei ole tullut setvittyä, miltä näyttää kiinnityspiste. Ja onko niissäkin eri standardeja.

Kurkkaus pyörään paljasti seuraavaa: 9 takaratasta 11piikkinen raskain, isoin eturatas on 52 piikkinen. Niin sitä ei osaa kovaa ponnistaessa arvioida kadenssia oikein. Tuntui kauhean pieneltä kadenssi ja raskaalta polkeminen Kristinebergiä alas suurimmalla välityksellä. Ähky aina, kun sinne asti ehtii, joten koivista ei saa maksimitehoja irti siellä.

Takavaihtaja putoaisi täällä kanttarihelvetissä liian alas, jos ei vaihtaisi matalaan malliin käyttäessä 406 takavaihtajaa. Mun tuurilla. Olin katsonut väärin eturattaiden suojan purettavuuden. Ei auta polkimen irrotus. Varmuudella näen, mitkä kolmesta osasta ovat irrotettavissa ilman hajottamista vasta, kun ruuvaan keskimmäisen irti menosuuntaan katsoen vasemmanpuoleisesta. Vasemmanpuoleinen taitaa olla kiinni runkoputkessa kiinteästi ja oikea osa kampikeskiössä. Jos oikeanpuoleinen osa on irrotettava ilman rikkomista, osan edessä on oikea kampi, joka on irrotettava. Voi häslinki näyttää siltä, että eturattaiden siivous ei paljon helpotu ja pyörä kevenny niin paljon kuin toivoin.

Ikävä havainto on 406 kiekkojen huono saatavuus moderneille rataspakoille, joten tulevissa designeissä on itse rakentamisen varassa, jos ei muutaman katastrofiarvostelun saaneen SRAMin kiekon tai laadultaan tuntemattomien White xxl.fi nettikaupausta ainoastaan tai Taylor-madelta hanki. Ongelmien esiintyessä huono homma, joten suosin mieluummin standardikokoja, joita saa helpommin. Siis 559 ja 622. Joista molemmat ovat ongelma kolmipyöräisissä. Sen ajan murheita.

Kun ei näkynyt kiinnityspistettä kuin lokarille ja sekin on niin lähellä 50-559 omppua, että ei siihen mene mikään jarru, on tuurin kauppaa, saako 50-406 ompun kanssa ängettyä jarrua paikalle. Kun 50 mm on takarenkaan maksimileveys pyörätelineessä ja hintaa 20/20 kokeilulle häslingin ja epävarmuustekijöiden kanssa, erehdyn mieluummin iskunvaimennusasioissa turvallisuuden puolelle ja tyydyn 20/26 muotoon. Ei tarvitse ostaa uutta leveää 406 ulkokumia, jarrua, vaijeria ja kahvaa kiekon lisäksi.

Pistän siis kokeeksi tilaukseen Taylor-maden etukiekon levyjarrukiinnityspisteillä.

Toisella pyörärintamalla kauppakassimaantiepyöräni jarruttaa mielestäni tosi onnettomasti tri pyörään verrattuna kahvojen puristusvoiman suuren tarpeen ja jarrutusmatkan puolesta. Luulen alkuperäisen palasetin olevan kiinni pyörässä, eli yli-ikäisestä laitteesta on kyse. Kokeeksi ostin uudet palat ja laitan ne eteen. Kypärä päähän jo pihatestissä, kun ensin vaikutti yksinkertaiselta, mutta hemmetin Brown, kun osasi pelotella viiden sijainnin optimointitarpeella.

Lisäys tiedä optimoinneista, mutta TEC parempi kaksivärinen aallottain muotoiltu jarrupalapari kahdesta vaihtoehdosta pysäyttää pelkkää etujarrua käyttämällä lyhyemmässä matkassa kuin vanhat palat päällä molemmilla renkailla. 1,5 km kiihdytystä ja jarrutusta sisäänajoksi Linnanmäki mukaanlukien, joten vauhtiakin oli.

Taylorin etukiekkotilaus on tehty ja sitten vain odottelemaan. Toivottavasti toimii ja kestää. Kun kuljetus on noin saman verran kuin kiekko, tilasin samaan vaivaan yhdellä kuljetuskululla kaksi kiekkoa.

Jotta tekeminen ei lopu, huomasin pientä sivuttaishuojuntaa maantiepyörän vanteessa jarrupaloja säätäessä. On sitä urakkaa kerrakseen useamman pyörän ylläpidossa. Tuo kiekko on ennenkin poistunut suoruudesta ja ammattilaisen toimesta oiottu, vaikka iso ja jäykkä sekä painava onkin. Felt TTR4.

Kuten arvelin, eturattaiden suojasta, keskimmäinen osa irtosi kolmella ruuvilla helposti ja painosäästöä tuli 88grammaa. Huono puoli on se, että ei muuttunut superhelposti siivottavaksi vieläkään eturataspakka, mutta nyt työkaluilla sentään pääsee käsiksi. Vielä huonompi uutinen on alkuperäisen pelon varmistuminen, eli suojien vasen ja oikea puoli irtoavat vain rikkomalla kiinteät osat. En uskalla hyökkiä kimppuun tosin.

Kun tri pyörään olen tehnyt kaiken, mitä keksin paitsi paremmat kalliit materiaalit ja pelle Hermannin kokoiset pehmusteet kenkiin ja käsiin, hyökkäsin nojakin istuimen kimppuun. Mallilla miltä näyttää, toimiiko proto mallailemalla ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Eri osia eri asentoihin vääntäen.

Kääk yksi kertaalleen pienennetty kuva ei tullut läpi, kun 1200x1200 on kuvan maksimiresoluutio. Siis lisää resizeä editorissa ja seuraavaan viestiin.

Kätevästi kuvat tulivat väärin päin aikajärjestyksessä. Ekassa kuvassa on gummia puun päällä rungon ja peffanaluslevyn välissä ja pikalinkun putken edessä puuta ja kumia tilkkeenä etummaisen puisen runkopalan välissä. Koomisesti sahasin huti kyseistä rimaa ja huomatessani sahaavani liian kapeaksi protoilu cutting the corner meiningillä kokeilin, meneekö sahausura rungosta nousevan levyn ympärille. Meni, mistä enemmän työtä kumilevystä paloja veistäen, kuten rimasta. Enemmän työtä korjauksessa kuin uuden teossa. Puolustuksekseni en tiennyt paksun riman kulutusta ja säästin sitä selkänojan runkoa varten. Kumi ei taida toimia, koska ruuvi läpi tekee hommasta kireän ja yhdistää runkoriman ja istuinlevyn.

Tokassa kuvassa runkorimat istuimelle ilman lisäkilkkeitä ja kolmannessa kuvassa tehdasmalli ilman penkkiä.

Kun ei rimat ja ruuvit pitäneet sivusuuntaa paikallaan, oli pakko lisätä viime versiota pienempi ja kevyempi kulmapala vasemmalle puolelle ja se vaikutti riittävältä.

Vinoon sai sahata yläpään etummaisesta runkorimasta, jotta etureuna nousi yli ohjaustangon. Kuuden millin vanerilaminaatti taipuu heti vähän paineen alla ilman kulmarautaa. Saa nähdä, kestääkö käytössä. Hutimerkintöjä ja uppokantaruuvin upotusaukkoja väärissä paikoissa grr. Pitänee laittaa mattoa päälle liukuesteeksi/vaatteiden repeämisen estämiseksi/toivottavasti hikoilun vähentäjäksi.

Olin porannut rimaan tarakkaputken vastineeksi reiän, jonka halkaisin sahalla ja pakana murtui jo selkänojan kulmaa kokeillessa. Siksi b suunnitelma, eli toinen puoli vanhasta istuimesta kulmaraudaltaan uuteen asentoon. Kulmarauta oli väännetty, jotta istuinlevy ei osuisi ohjaustankoon. Vinous ei näyttänyt haittaavan mallailuvaiheessa ja ruuvatessa runkotukeen selkänojan runkorimaa. Ympäri nippusidettä ja 0,9 mm sidontalankaa kiinnitykseksi ja kulmapalan aukoista ruuvit, prikat ja mutterit. Ruuvi tarakan poikkitangon eteen, jottei palikka liukuisi taakse ja kallistusesteeksi yhdessä vanerin kontaktilla tarakan putkiin ja sidonta metallilangalla.

Kun nojasin päälle, vinous kulmaraudassa kostautui ja selkätukirima siirtyi keskilinjalta sivuun. Olisi pitänyt suosiolla porata toisen puolen ehjää kulmarautaa varten uudet reiät, jotta kulmaraudan olisi saanut keskelle. Nykyinen vaneri on vinossa tarakkaan nähden etu-taka- ja vasen-oikea akseleissa. Jälkimmäinen koska siinä vanerissa oli reiät ruuveille sivussa istuimen jäljiltä. Kunnolla tekeminen alusta asti voisi auttaa, mutta ei ole vielä selvää, kostautuuko hutisijainti koteloa tehdessä. Kanaverkolla voi taittelemalla korjata muotoa helposti.

Uskoisin tarvitsevani runkoputken päälle rimaa kovalevyisen omakuvani tueksi. Samaten kypärä päässä pitää kokeilla niskatuen koon ja sijainnin tarve. Hartioiden kohdalle voi hyvin tarvita poikittaisriman kovalevyn taittumisen estämiseksi. Myöhemmin tehtävää. Olen varautunut kovalevyn jakotarpeeseen eri rungon osien välillä. Oletan hartian yläosasta pään taakse olevan yhden osan. Kun runkoputki tuskin riittää kovalevyn tueksi, pitänee kovalevystä sahata x korkuinen osa sen mukaan, miten runkoputken päälle on hyvä laittaa rimaa ja mitä selkä pitää muodosta. Joten yksi tai kaksi palaa hartiasta alas. Ajotestit niskatuen valmistuksen jälkeen kertovat, mitä tehdään. Ajotestejä ja niskatuen suunnittelua aikaisintaan huomenna. Käsi ilmoittelee itsestään.

Tässä vaiheessa nyt plus merkkasin mittatikkuun, miten korkea pätkä kovalevystä pitää sahata, jotta se koskettaa pystyrimaa ja poikkiriman alaetukulmaa sekä niskatuen rungon päälläolevaa nippusidettä, joka ei ollut kuvanottohetkellä paikallaan. Poikkirima on hartioiden yläosan tasolla, joten on kova vähän taipuva tuki, jota vasten voi työntää, jos nostan pepun penkistä.

Poikkiriman ja niskatuen rungon korkeus on määritetty istuen pyörällä ja lyijykynällä pystyrimaan merkiten. Kovalevy kiinnitetään ruuvilla poikkiriman kohdalta ja alempaa pystyrimaan, joten poikittaisrima kiinnittyy paremmin kuin kuvassa näkyvällä ruuvilla. Niskatuen runko on paremmin kiinni nippusiteen ansiosta kuin yksi ruuvi kuvassa antaa olettaa. Jooga-alusta Etolasta tuntui hyvältä ilman kovalevyä niskan ja kypärän takana, mutta kovalevy työntää päätä eteen ja nenää alas, joten pehmustuksen paksuus ja luultavasti löysän vaahtomuovin tarve kypärän sekä kovalevyn välin tukkeena on setvittävä. Istumalla mitat löytyy.

Joudun leikkaamaan pään, niskan ja yläselän palan lisäksi kovalevystä keskipalasen pystyriman alaosan päälle ja mitoitus selviää vasta, kun yläosa on paikallaan. Alaosasta en ehkä tee täyskorkeaa kohtaamaan keskiosaa tai jätän keskelle reiän, mistä saan käden läpi pyörän runkoputkeen, jotta saan nostettua pyörän helposti. Pakosti on jätettävä nostopaikka, jotta pyörän saa kellariin. Poikittaisrima on hartioiteni levyinen ja jättää vain vähän tilaa pyöräkellarin ovesta kulkuun. Lisää leveyttä tulee hieman kanaverkosta ja pinnoitteesta. Nostoreikä kovalevyssä ei luultavasti tapa selkää, mutta ajo vasta kertoo totuuden ja pehmustetta voi joutua lisäämään runkoputken eteen.

Kun piirtelee itseään kovalevylle, kannattaa ehkä mieluummin tehdä puolikas ja ja tärkeiden paikkojen leveysmerkinnät toiselle puolelle tarkastukseksi ja pyrkiä peilikuvan piirtoon piirretystä puolesta. Nyt ei mennyt millilleen läheskään ja symmetrisyyttä ei tullut pahimpia kyttyröitä sahaamallakaan. Tuli itse tehdyn näköinen. Kutsutaan köh taiteeksi tekniikan sijaan.

En ole ruuvaillut vielä kiinni levyä, kun käsi oli pahana, joten piti kokeilla frisbeeterapiaa tauon jälkeen. Voi mahoton, miten oikeassa käsikirurgi oli suosittaessaan heittämistä. Kivut katosivat hetkeksi. Siis sen verran, että levon jälkeen riskeerasin hieman ärsyyntyneellä kädellä kropanmuotoista yrittävän istuimen yläosaa. Ja kaupunkilenkki, kun säätä on toisin kuin huomenna. Hyvin pyörivät jalat, kun tiesin kättä säästääkseni vetävän lyhyen keikan.

Huomenna näkee, onnistuiko kovalevyn ylimmän palan korkeuden määritys, kun ruuvaan istuimen runkoon kiinni.

Toinen nojailu tänä vuonna ja en tiedä, mitä ajatella kunnostani. Oli tuulista ja eilen rääkkipäivä töissä, joten en tiedä sen vaikutuksesta kuntooni. 11 h unien jälkeen puoli tuntia lisää... Ja eikun lisänakkia tuleville päiville. Ei yhtä huono fiilis kuin viime vuoden alussa, mutta raskaalta tuntui isommat välit välityksissä kuin tri pyörässä. Se pitää tiedostaa ja huomioida jatkossa, on parempi ajaa tyhjää sotkien isolla kadenssilla kuin kovaa työskennellen pienellä kadenssilla. Mäet nousivat kyllä, mutta 12-15 km/h ilman spurttia. Varsinkin alussa isolla välityksellä ja pienellä kadenssilla pyöritys on vaikeaa tehdä edes joten kuten. Ero pystäriin on suuri, kun olen edistynyt pystärillä pyöritystekniikassa ja kestävyydessä.

Polvea sattui kauppareissulla pystärillä. Nojakilla jyrsi myös, mutta enemmän runttaus aluksi teki häijyä. Kun tiputin välitystä ja kasvatin kadenssia, polven ärsytys laski ok tasolle pyörityksen edistyessä hieman.

Oli tarkoitus vaihtaa takaiskari ja työnakki sotki seuraavat päivät.

Pääasia on, että sain kropalle shokkia ja herätyksen, että pitäisi sopeutua muuttuneeseen rasitukseen. Etureiden sisäalakulmat olivat kovilla, mutta en tiedä eilisen vaikutusta. Pystärillä ei aamulla tuntunut miltään, joten taipuvainen olen uskomaan tylyn sopeutumistarpeen olevan edessä. Ouch time.

Uusi etukiekko näytti pysyvän suorassa, mutta etujarrulevyn ollessa yhdestä kohdasta vääntynyt ja hipoo toista jarrupalaa, tuntua ei ole ajaessa, mutta jarruttaessa nopeaa runksutusta kuuluu ja tärinää tulee.

Isot pehmeät renkaat vähentävät mainiosti tien epätasaisuuksista isoimpia ainakin 30 km/h asti. Ja ilmatakaiskari on asentamatta. Ajattelin sen tehdä ennen kuin lisään kovalevyt ja takakotelon.

Eilinen koeajo teki 20 cm korkean mustelman selkärangan päälle ja 5 cm siitä on turvoksissa ja koholla. Selässä oli panssari ja se on tyhmästi muotoiltu sisäpuolelta, joten se painoi turvonneen kohdan. Mitäs ajoin ilman istuinta pelkällä istuimen rungolla. Pätkä runkoputkea oli selkäpanssaria vasten ja totta kai kokeessa annoin monoa, joten painauduin selkänojaa vasten. Lupa istuimen teolle on siis hankittu Kunhan takaiskarin yritän vaihtaa ensin, kun ilman penkkiä ylettyy paremmin.