PW kirjoitti:jori kirjoitti:ukram1 kirjoitti:Jossain (prisma?) dokumentissa väitettiin että raakaruoasta ei saa nettoenergiaa ollenkaan kun nykyihmiseltä puuttuu raakaruoan sulattamiseen tarvittavat entsyymit. Eli siis raakaruoka on hyvä valinta jos haluaa laihtua ja ei halua olla syömättä.
Totta se on ainakin osittain. Iso osa kasvisten ihmiselimistössä sulamattomista hiilihydraateista muuttuu kypsennettäessä energiaa antavaan muotoon.
Hiirikokeidensa aikaan Carmody laski, että kypsä bataatti sisälsi sulavaa energiaa 37 prosenttia, kypsä liha 23 prosenttia enemmän kuin raaka. Wrangham uskoo, että tilanne on samankaltainen monessa muussa ruoka-aineessa. Hän veikkaa, että kalorilaskuri heittää vähintään kymmenen, pahimmillaan 25–50 prosenttia.Mutta onko syömisestä jotain muutakin etua kuin energian saanti? Säilyykö vitamiinit ja muut terveyteen positiivisesti vaikuttavat aineet paremmin raakaruuassa? Siihen kai ajatus raakana syötävästä perustuu. Imeytyykö ne elimistöön, onkin toinen juttu ?
Tuossa linkissä oli kappale:
"– Oli tuhansia tutkimuksia siitä, kuinka kypsentäminen vaikuttaa vitamiineihin, ja kosolti siitäkin, kuinka se muuttaa ruoan rakennetta ja suutuntumaa, mutta energiansaannista ei mitään, Wrangham sanoo."
Näyttäisi siis siltä, että monien vitamiinien kannalta olisi hyvä olla kypsentämättä, tai kypsentää mahdollisimman vähän, eikä vähiten siitä syystä, että saadakseen riittävästi energiaa joutuu kyseistä vitamiininlähdettä syömään enemmän ja saa sitäkin varten enemmän vitamiineja. 
Hauska kokeilu tuolla Wranghamilla. Söi apinoiden ruokaa järkyttävät määrät päivittäin, mutta nälkä lähti vasta kun kypsensi ruoan. Nykyisin vannotaan suolistobakteeriston nimiin. Bakteerit sopeutuvat nautittuun ruokaan ja ottavat tarvitsemansa siitä, mitä niille annetaan. Ei varmaan riittänyt professorille apinanruokaan sopeutumiseen tuo aika.
"Ensimmäisten joukossa vääristymästä alkoi puhua Richard Wrangham, Harvardin yliopiston bioantropologian professori, joka havahtui kypsennyksen etuihin 1974. Hän tutki Tansaniassa simpanssien ravintotottumuksia ja yritti elää samoilla eväillä kuin tutkittavansa: lehdillä, marjoilla, pähkinöillä ja hedelmillä. Vatsa tuli täyteen vasta, kun Wrangham valmisti itselleen lämpimän aterian."
kylläpäs syöminen on vaikeaa 
