Nojapyöräfoorumi

Pieteriltä tuli siis ostettua Risse Genesis takaiskari. Ruuvailin sen saman tien kiinni ja nyt on tullut vähän kokemustakin. Voi sanoa että takajousituksen tuntuma on erilainen, mutta en tiedä onko se merkittävästi parempi kuitenkaan. Takapää tuntuisi pysyvän epätasaisella paremmin kiinni maassa, mikä tietysti parantaa hieman turvallisuutta ainakin. Tosin ei minulla varsinaisesti ongelmia ole turvalisuudessa ollut alkuperäisenkään iskarin kanssa, joten tässäkin hyöty on vähän kyseenalainen. Muutaman kerran on meinannut perä lähteä tulemaan eteen, kun on reippaassa vauhdissa ajanut tärinäraitojen yli. Jos Risse vaan toimii luotettavasti niin on se kuitenkin parannus jousituksen toimintaan.

Mangossa tuosta on varmasti vielä isompi ilo kun takarengas on 406-kokoinen ja se yhdistettynä tärinäraitoihin on vaarallinen yhdistelmä mutta tuohon ilmajousi toi avun, takapyörä pysyy nyt tiessä.

Toinen loistava apu on reissuilla ja painavaa tavaraa kuskatessa kun jousituksen voi helposti säätää painon mukaan.

Pitääpä kertoa kokemuksia jarruista. Stradassa on siis Sturmey Archerin 90 mm XL-SD rumpujarrut edessä, ihan ok pelit on ollut vaikkei ne erityisiä hurraahuutojakaan asaitse. Tehoa voisi minusta olla enemmänkin, mutta tähän mennessä on kuitenkin onnistuttu ajoissa pysähtymään.

Lopputalvesta jarrut alko temppuilemaan, eivät enää oikein jaksaneet kunnolla palautua painamisen jälkeen, ja lopulta rupesivat sitten pahasti laahaamaan. No eihä siinä sitten auttanut muu kuin ruveta säätämään. Epäilin aluksi että vaijerinkuoret olisivat syylliset, mutta totesin tarkasteltuani että ei ne nyt niin kauhean huonossa kunnossa olleetkaan, vaijeri liikkui suht kevyesti. No sitten totesin että jarrukengät nyt olivat vaan niin kuluneet että niiden ns. levittäjä joutui jo liikumaan niin paljon, ettei takaisin vetävä jousi jaksanut kunnolla palauttaa. Tähän löytyi kuitenkin apua Atlantin toiselta puolelta, siellä joku oli kirjoittanut kokemuksia asiasta:
http://www.bentrideronline.com/messageb ... ?p=1192575

Eli homman sai siis pelaamaan kun laittoi lisää tavaraa jarrukenkien päiden väliin, jolloin ne olivat jo alkuasennossaan leveämmällä. Itse laitoin 1,25 mm palat molemmille puolille ja sillä jarrut sai taas toimimaan melkein kuin uutena ilman kenkien vaihtoa. Kengissä sinänsä oli kulutuspintaa jäljellä monta milliä, joten siitä asia ei jää kiinni.

Kuvia ei tullut otettua ja sanallisesti tämä toimenpide on ihan mahdoton selittää, mutta tuon linkin kuvilla pääsee ehkä jyvälle mitä ajan takaa

Tilasin uudet jarrukengät tuolta http://www.gingko-feine-veloteile.de/gingkoshop/ niin ovat sitten odottamassa kun tarve tulee. Noin 28 tkm meni minun ajossa noilla jarruilla ilman ihmeempää säätämistä, mitä nyt kerran vaihdoin vaijerit ja kuoret ja sitten tietysti silloin tällöin kiristelin vaijeria. Ehkä tuolla palavirityksellä tulee 20 tkm lisää elinaikaa vanhoille jarrukengille, saa nähdä.

TMS kirjoitti:

Stradassa on siis Sturmey Archerin 90 mm XL-SD rumpujarrut edessä, ihan ok pelit on ollut

Noin 28 tkm meni minun ajossa noilla jarruilla ilman ihmeempää säätämistä, mitä nyt kerran vaihdoin vaijerit ja kuoret ja sitten tietysti silloin tällöin kiristelin vaijeria. Ehkä tuolla palavirityksellä tulee 20 tkm lisää elinaikaa vanhoille jarrukengille, saa nähdä.

No aika hyvin ne tuntuu kestävän ajossa silti. Jos 28 Mm kestää jarrut ilman sen kummenpaa säätämistä, niin aika hyvin... Minäkin olen ihmetellyt, pitäisikö Milanin Sturmey Archereita jotenkin huoltaa tai säätää. Niillä tosin on ajettu vasta 12 Mm, joten ei liene suurempaa huolta vielä. Toivon siis. Kai sen sitten huomaa, kun ne ei enää pidä...

Vaikuttaa asialliselta jarruteknologialta. Syykin moiseen on ymmärrettävä: Samanlaista on käytetty nyt 120 vuotta.

Katselin tuossa että sepelikauden jälkeen alle laitetuissa uusissa Marathon Supremeissa oli edessä jo selvää kulumaa. Ajattelin että täytyy tarkastaa eturenkaiden auraus/haritus tilanne, ettei huonojen säätöjen takia renkaita suotta kuluta. Tällä kertaa päätin tehdä sen rullauskokeiden avulla. Etsin loivan alamäen joka kääntyy loivaksi ylämäeksi rullauksen lopuksi. Teippasin asfalttiin lähtöviivan ja sitten vaan rullamaan. Tein kolme rullausta aina yhdellä säädöllä merkaten pysähdyspaikat asfalttiin teipillä ja sitten muutin säätöä ja uusin rullaukset.

Ihan hyvältä menetelmältä vaikutti, puolikkaan kierroksen säätämisenkin huomasi rullausmatkassa aika selvästi. Tietyllä säädöllä rullaukset olivat aina vajaan puolen metrin sisällä toisistaa, kun taas puolikkaan kierroksen säädölläkin saattoi tulla reilun metrin ero rullausmatkassa. Kokonaisrullausmatka oli ehkä 30-40 m ja rullausnopeus oli aina maksimissaan 10 km/h. Vähän hidas metelmähän tämä on, mutta kaiken järjen mukaan kuitenkin varmaan se paras kun kuskin painokin vastaa mittaustilanteessa todellista.

TMS kirjoitti:

Katselin tuossa että sepelikauden jälkeen alle laitetuissa uusissa Marathon Supremeissa oli edessä jo selvää kulumaa. Ajattelin että täytyy tarkastaa eturenkaiden auraus/haritus tilanne, ettei huonojen säätöjen takia renkaita suotta kuluta. Tällä kertaa päätin tehdä sen rullauskokeiden avulla.

Oliko pahasti pielessä?

Jukka

No lopputulema oli että ihan turha homma oli koko testi, sillä lopulta alkuperäiset säädöt osoittautuivat parhaiksi.

Laitoin ensi puolikkaan kierroksen lisää aurausta ja se ei selvästikään ollut oikea suunta, kun rullausmatka lyheni selkeästi. Sitten laitoin kokonaisen kierroksen lisää haritusta (eli puolikkaan kierroksen lähtötilanteeseen verrattuna) ja sillä säädöllä pyörä rullasi lähes samoihin kuin alkuperäisellä säädöllä, keskimääräisessä rullausmatkassa oli eroa vajaa puoli metriä. Lopulta palautin vielä vanhat säädöt ja niillä rullailu meni taas niin kuin ekallakin kerralla.

Olisi vielä voinut kokeilla laittaa haritusta kokonaisen kierroksen lähtötilanteeseen verrattuna, niin olisi saanut täydellisen varmuuden asiaan, mutta oli niin myöhä että päätin lähteä nukkumaan.

Ehkä uusin kokeet vielä toisessa paikassa jossa on uusi asfaltti ja sitten odotan hieman tyynempää iltaa. Rullauksien aikana meinaan tuuli jonkin verran, mikä tietysti lisää hajontaa. Rullauspätkälle sattui myös yksi pieni töyssy, joka sekin varmaan hieman lisäsi rulausten hajontaa, kun sitä tietysti joka kerralla otti töyssyn vastaan hieman eri tavalla.

Renkaiden kuluma menee näiden kokeiden valossa siis normaalin kuluman piikkiin. No olihan niillä nyt jo muutama tuhat ajettu, joten saa ne kai hieman kulumaa näyttääkin.

Oliko kuluma molemmissa eturenkaissa yhtäläinen, vai oliko oikea enemmän kulunut? Pitkässä juoksussa...eiku ajossa liikaa auraava pyöräpari kuluu oikealta, liikaa harittava vasemmalta. Syy tähän on vino ajoalusta, joka viettää oikealle jolle pitää siis hiukan pitää vastaan. Tämä aiheuttaa enemmän sivuvoimaa tekevälle renkaalle toista enemmän kulumaa. Tasaisesti kuluvat luultavimmin myös vierivät parina parhaiten. Kinnerissä tietysti pitkä keulan ylitys aiheuttaa suuria tuulivoimia sivutuulessa, jotka vaikuttavat samoin kuin vino kaista, mutta suunta riippuu tuulen suunnasta.

Joo täytyy pitää tuo nyrkkisääntö mielessä. Varsin tasaisesti nuo kuitenkin oli kuluneet, joten sen puolestakin asia vaikuttaisi siis olevan niin kuin pitääkin.

Tuulesta tuli mieleen että viime aikoina on kieltämättä tuullut usein ja aika kovaa. Onhan sekin voinut tosiaan vaikuttaa kulumiseen kun pitää koko ajan olla vastaan kääntämässä.

Nyt tulee puolityhmä kysymys: kun itse säädin aurauskulmia niin pyöräytin palloniveltä 360 astetta, koska muuten se pallonivelen tappi olisi alaspäin ja sitä ei saisi kiinni ripustukseen. Eli kuinka sitä sai säädettyä puoli kierrosta?

Mä vaihdoin kaikki ohjauksen nivelet uusiin eri mallisiin silloin kun tein remonttia kaatumisen jälkeen. Eli näinkin yksinkertainen syy, alkuperäisiä niveliä pitää tosiaan kiertää koko kierros, joten varsinaista hienosäätöä se ei ole.

Tänään lenkillä ihmettelin outoa naksuntaa ja syy selvisi heti lenkin jälkeen kun kurkkasin jalka-aukoista sisään. Eturungossa oli uusi murtuma, ohessa kuvia. Nyt oli murtuma kerinnyt aika lailla pidemmälle kuin viimeksi (ensimmäisen murtumanhan huomasin pari vuotta sitten kaatumiskorjauksen yhteydessä).

Täytyy miettiä mitä sitä tälle tekisi, velomobiel.nl tarjoaa nykyään uutta jäykemmäksi mainostettua eturunkoa, tilaisiko sellaisen vai veisikö vanhan vielä hitsattavaksi?

TMS kirjoitti:

...Täytyy miettiä mitä sitä tälle tekisi, velomobiel.nl tarjoaa nykyään uutta jäykemmäksi mainostettua eturunkoa, tilaisiko sellaisen vai veisikö vanhan vielä hitsattavaksi?

Tai sitten lastoitat tuon kuiduttamalla: kiedo monta kerrosta lasi/hiilikuitunauhaa/kaistaletta putken ympäri (riittävän pitkälle matkalle vauriokohdasta molempiin suuntiin) epoksin kera. Lopuksi päälle erkkaria kuivumisen ajaksi puristamaan ylimääräiset epoksit pois paketista. Näin ei tarvi purkaa puolta pyörää kesken ajokauden ja pääset taas nopeasti takaisin baanalle.

Jos tämä "pikakorjaus" ei jostain syystä kestä pitemmän päälle, niin sitten voit laittaa uuden eturungon tilaukseen. Veikkaan kyllä että kuiduttamalla saat alkuperäistä kestävämmän rakenteen.

Tämä on tietysti hyvä idea ja aivan mahdollinen. Mutta olikos tuossa alumiinin, epoksin ja hiilikuidun yhdistelmässä joku ongelma liittyen elektroniseen pariin ja korroosioon? Ihan kuin jotain sellaista muistelisin.

Miten tarkkaa muuten on epoksin viimeisen käyttöpäivän kanssa? Kaatumiskorjausta varten hankitut epoksit taisivat merkintöjen mukaan mennä viime kesänä vanhoiksi, mutta toimisikovatkohan ne silti yhä?