Nojapyöräfoorumi

TMS kirjoitti:

Tämä on tietysti hyvä idea ja aivan mahdollinen. Mutta olikos tuossa alumiinin, epoksin ja hiilikuidun yhdistelmässä joku ongelma liittyen elektroniseen pariin ja korroosioon? Ihan kuin jotain sellaista muistelisin.

Miten tarkkaa muuten on epoksin viimeisen käyttöpäivän kanssa? Kaatumiskorjausta varten hankitut epoksit taisivat merkintöjen mukaan mennä viime kesänä vanhoiksi, mutta toimisikovatkohan ne silti yhä?

Vanhetessaan niiden viskositeetti kasvaa ja ne vaativat laminoidessa enemmän aikaa imeytyä kuituun. Jos laminoit käsin pieni pala kerrallaan ei tuosta pitäisi olla ongelmaa, jos epoksi nättää edes summittain nestemäiseltä. Se sähköisen korroosion asia on vain sitä, että hiilikuitu ei saisi johtaa sähköä suoraan alumiiniin, jottei alumiini korrosoidu laminaatin sisältä. Tämä on varsin teoreettinen mahdollisuus, eikä yleensä aiheuta ongelmia. Jos haluaa varmistella, välttyy korroosio-ongelmilta sivelemällä alumiinin ohulelti ensin epoksilla ja antamalla tuon kovettua, ennen kuin aloittaa varsinaisen laminoinnin. Riittää, kun aluskerros on sen verran kovettunut, ettei kuidut enää painu siitä läpi. Ohutkin kerros riittää. Kyse on tavallaan eristelakasta alumiinin ja laminaatin välissä. Sitäpaitsi tuo korjaushan tulee käytettäväksi sisällä.

Jossain luin joskus (kuulostaapa vakuuttavalta ), että oli laitettu ensimmäinen kerros lasikuitua ja vasta tämän päälle hiilikuidut. Näin oli saatu eliminoitua tuo korroosioriski. Taisi liittyä pystypyörän kuiturungon tekoon, kun haluttiin laittaa alumiininen keskiöinsertti. Tuo jorin konsti kuulostaa kyllä yksinkertaisuudessaan paremmalta, ei tarvitse erikseen lasikuitua hommata.

tm kirjoitti:

Jossain luin joskus (kuulostaapa vakuuttavalta ), että oli laitettu ensimmäinen kerros lasikuitua ja vasta tämän päälle hiilikuidut. Näin oli saatu eliminoitua tuo korroosioriski. Taisi liittyä pystypyörän kuiturungon tekoon, kun haluttiin laittaa alumiininen keskiöinsertti. Tuo jorin konsti kuulostaa kyllä yksinkertaisuudessaan paremmalta, ei tarvitse erikseen lasikuitua hommata.

Tämä on internetin syytä. Kun tästä aiheesta googlaa, tulee linkkejä lento- ja avaruusteknologiaan, joissa molemmissa suhtaudutaan vähän liian tarkasti tällaisiin asioihin. Yritetään siis taklata ongelma, ennen kuin se todellisuudessa on edes ilmennyt. Sanotaanko vaikka näin: Tuo hiilikuidun ja alumiinin korroosiopari ei muodostu ongelmaksi muualla kuin meriveteen upotettuna, milloin on syytä tehdä tämä lasikuituvälikerros. Tuo lasikuituinen välikerros on hyvä menetelmä, kun käytetään teollisia säkki-impregnointimenetelmiä, jolloin hartsi imeytetään kuivaan kuituun. Käsinlaminoija voi vallan helposti tehdä tuon esisivelyn epoksilla ja luottaa siihen, ettei pahoja korroosio-ongelmia esiinny.

Siis häh, valmis amfibiokajakki/kinneri yhdistelmän aihio ja sitten siitä ei suunnitella merikelpoista? Does not compute. Go lasikuitu go! Anteeksi arkaaisuuteni moterni versiohan käyttää tuulivoimaa purjeella. Maalla ja merellä hehe.

Päädyin nyt sitten kuitenkin hitsauksen kannalle. Velomobiel.nl ei ollenkaan suositellut kuitukorjausta, ilmeisesti heillä on siitä huonoja kokemuksia. Korostivat sitä että jos kuitenkin kuidulla korjaa, niin sitten lasikuitua ensimmäinen kerros.

Sain rungon vietyä 105 asteiseen lämpökäsittelyyn hitsauksen jälkeen, kauankohan sen siellä pitäisi olla?

Lisäksi velomobiel.nl:stä pitäisi tulla uusi paksumpiseinämäisestä putkesta tehty runko varalle. Sen voi sitten seuraavan murtumaan jälkeen ruuvata paikalleen

Sain uudet etukiekot vihdoin rihdattua kuntoon, kun tehtiin isän kanssa rihtauspukki noille kiekoille. Nyt on sitten Nokialle kisakiekot valmiina, iskin päälle Schwalben Ultremot. Ei ne alkuperäisten kiekkojen hiushalkeamat ilmeisesti ole pahasti edenneet kun kiekoilla on ajettu 20 tkm halkeamien havaitsemisen jälkeen ilman ongelmia.

Ohjauksen nivelpäitä pitää vaihtaa, ainakin osa. Osassa on jo reippaasti klappia vaikka ei sitä ajossa juuri huomaa muuta kuin äänestä epätasaisella alusta. Eemeli asiasta Helsingin keikalla huomautti, joten täytyyhän se kuntoon laittaa ettei sivulliset enempää asiasta kärsi

Tuossa muutama viikko sitten nivelpäiden vaihdon jälkeen tein muuten taas rullauskokeita sopivan auraus/haritus kulman aikaansaamiseksi. Tällä kertaa tein ne eri paikassa, joka osoittautuikin varsin sopivaksi tähän puuhaan. Asvaltti oli sileä ja mittauspätkä lähes suora, ohjaustankoa ei tarvinut juuri ollenkaan kääntää. Mittausilta oli myös hyvin tyyni, jolloin rullausten tarkkuus oli häkellyttävän suuri, pahimmillaan kolme rullausta olivat toisistaan noin 15 cm päässä, parhaimmillaan noin 2 cm päässä. Rullausmatka oli ehkä sellaisen 40 m. Jokaisen säätökerran erotti suhteellisen selvästi toisistaan, tosin lopussa lähellä optimaalista säätöä erot puolikkaan säätökierroksen välillä suuntaan tai toiseen olivat varsin pieniä.

Sitten tuossa ennen Nokian kisojan sain vihdoin aikaiseksi tehdä reikäporalla reikiä umpinaiseen istuimeen. 32 mm terällä reiät porasin, varmaan parikymmentä reikää tein. Reikin vaikutus oli selvästi positiivinen, heti ekalla lenkillä ihmettelin selässä tuntunutta viileyttä. Hikihän ajaessa edelleen tuppaa tulemaan, mutta ainakaan ei enää keräänny istuin kupin pohjalle desiä hikeä, jonka sitten epähuomiossa aina kaataa istuinta kallistaessa ympäri kinneriä Ainoa nekatiivinen puoli rei'issä on se, että nyt istuin elää hieman enemmän. Ns. luu ulkona kun reippaammin polkee, niin istuin tuntuu hieman eräällälailla lommahtelevan polkemisen tahtiin, sen tuntee selässä, mutta ei se erityisen häiritsevää ole. Kovimmissa kiihdytyksissä sen huomaa myös normaalisti istuessa. Tavallisessa ajossa kaikki tuntuu kuitenkin olevan niin kuin ennenkin, joten pidän muutosta kokonaisuutena selvästi positiivisena. Ihme ettei istuimessa alunperin ole reikiä, kuten esimerkiksi Mangon tai Milanin istuimissa on.

eemeliltä tuli Lowridessä hyvä idea käyttää kutistesukkaa ohjauksen nivelpäiden suojana. Laitoin viimeisimmässä remontissa kaikkiin ulkona oleviin niveliin kutistesukkaa päälle, se tuntui istuvan siihen hommaan hyvin ja varmasti suojaa niveliä kuralta ja vedeltä.

TMS kirjoitti:

Ihme ettei istuimessa alunperin ole reikiä, kuten esimerkiksi Mangon tai Milanin istuimissa on.

Ei niitä oletusarvoisesti Milanin penkissäkään ollut, vaan reiät piti erikseen tilata: Belüftungsbohrungen Sitz 48,-

Tässä siis ostin ilmaa 48 eurolla. Hmm... No tuli se kuitenkin halvemmaksi kuin Soneran saksalaisostos aikoinaan

Pitkästä aikaa olisi tähän ketjuun päivitettävää, kun takakiekosta meni yksi pinna poikki. Takakiekon irrotus vaati aiempaa enemmän ähräämistä kun alumiininen takanapa ja teräksinen akseli olivat jässähtäneet hieman yhteen, kun edellisestä irrotuksesta oli vierähtänyt aikaa. Lopulta sain akselin vedettyä ulos pyörän mukana tulleella työkalulla, mutta voimaa piti käyttää reilusti.

Voisin siis muille Strada ja Quest kuskeille suositella taka-akselin irrottamista ja rasvaamista ainakin joskus vaikka tarvetta ei varsinaisesti olisikaan. Varsinkin jos suolatuilla teillä ajaa.

Takakiekkoa tuli sitten pinnan vaihdon yhteydessä kiristettyä muutenkin aika reippaasti kireysmittarin kanssa. Toivottavasti se auttaa siihen ettei uusia pinnoja jatkossa katkeile.

Muuten pyörä on toiminut ilman ongelmia, on saanut vain ajaa.

TMS kirjoitti:

Pitkästä aikaa olisi tähän ketjuun päivitettävää, kun takakiekosta meni yksi pinna poikki. Takakiekon irrotus vaati aiempaa enemmän ähräämistä kun alumiininen takanapa ja teräksinen akseli olivat jässähtäneet hieman yhteen, kun edellisestä irrotuksesta oli vierähtänyt aikaa. Lopulta sain akselin vedettyä ulos pyörän mukana tulleella työkalulla, mutta voimaa piti käyttää reilusti.

Voisin siis muille Strada ja Quest kuskeille suositella taka-akselin irrottamista ja rasvaamista ainakin joskus vaikka tarvetta ei varsinaisesti olisikaan. Varsinkin jos suolatuilla teillä ajaa.

Takakiekkoa tuli sitten pinnan vaihdon yhteydessä kiristettyä muutenkin aika reippaasti kireysmittarin kanssa. Toivottavasti se auttaa siihen ettei uusia pinnoja jatkossa katkeile.

Muuten pyörä on toiminut ilman ongelmia, on saanut vain ajaa.

Alumiininapa ja teräsakseli kannattaa aina asentaa ja koota korotetussa lämpötilassa.
Hiustenkuivain lämmittää osat enintään tuonne 80 asteeseen, joka ei ole haitallista millekään osalla, mutta tämä tekee välystä alumiin-teräs-liitokseen noin tuhannesosan liitoksen halkaisijasta. Erittäin merkittävä asia, kun liitos on kokenut aiemminkin lämpötilavaihteluja, jotka mahdollistavat korroosiotuotteiden kiilautumisen rakon. Vesivaseliini on tosiaan hyvä idea liitoksen suojaamiseen.

Näppärän korotetun lämpötilan uunin saa tehtyä pahvilaatikoista ja hiustenkuivaimesta. Osa pahvilaatikkoon ja kylkeen reikä hiustenkuivaimelle ja pöhisemään. Vartin päästä on paljon suostuvaisempi irtoamaan. Koska föönin puhaltama ilma ei ole kovin kuumaa, viimeisten kymmenien asteiden lämpeneminen vie aikaa. Jos ei saa pahvilaatikkoa päälle, täytyy olla malttavainen, sillä vartti on pitkä aika käsissään pöhisytellä.

Marathon Supremen toinen eturengas päätti tiensä poksahtaen viime perjanataina. Kyljestä hajosi, vaikka kylki ei muuten näyttänyt kovin kärsineeltä. Tiedä sitten miksi se nyt meni hajoamaan. Renkaat on olleet alla viime huhtikuun alusta ja ihan hyvin toimineet karkeasti noin 6 tkm. Alkuun tuntuivat kuluvan aika nopeasti, mutta aurauksen säädön jälkeen kuluminen hidastui huomattavasti. Kumia olisi ollut jäljellä vielä varmasti useampaan tuhanteen kilometriin, eli harmi sinänsä tuo kyljestä hajoaminen.

Laitoin sitten eturenkaiksi viime talven hyvin toimineen yhdistelmän eli Marathon Racer + pistosuojanauhat. Sääennusteiden mukaan ne olisi joka tapauksessa varmaan tarvinut laittaa ensi viikolla, sillä eiköhän sepelöinti ala heti kun lunta tulee. Mutta voi hyvä ihme että kulki pyörä tahmeasti tänään kun niillä ensimmäisen kerran töihin ajoin. Kiitos tehomittarin ymmärsin että ei kuitenkaan ole kyse pelkästään huonosta päivästä.
Laitan tähän listauksen lukemista vapaan vauhdin osuudelta:
-maanantai aamu 16.11. töihin päin: lämpötila noin 4 C, märkä asfaltti, sivuvastainen tuuli 2 m/s, matka 14,77 km, keskinopeus 38,2 km/h, keskiteho 255 W.
-maanantai iltapäivä 16.11. kotia kohti: lämpötila noin 4 C, märkä asfaltti, myötätuuli 2 m/s, matka 14,77 km, keskinopeus 31,8 km/h, keskiteho 260 W.

Vastaavat pätkät viime ja toissa viikolta joissa keskiteho oli suunnilleen sama ja periaateessa ainoa iso ero oli että eturenkaina oli Marathon Supremet ilman pistosuojanauhoja:
-tiistai aamu 3.11. töihin päin: lämpötila noin 7,4 C, kuiva asfaltti, sivumyötäinen tuuli 2 m/s, matka 14,76 km, keskinopeus 41,3 km/h, keskiteho 242 W.
-tiistai iltapäivä 10.11. kotia kohti: (sääolosuhteet karkeita arvioita) lämpötila noin 5 C, kostea asfaltti, sivuvastainen tuuli 3 m/s, matka 14,77 km, keskinopeus 34,1 km/h, keskiteho 253 W.

Hyvin näkee keskinopeuksista että tuolla pätkällä on töihin päin alamäkivoittoista. Mutta siis noin 3 km/h pienempi keskinopeus pistosuojanauhojen kanssa, vaikka keskitehokin oli molempiin suuntiin hieman isompi pistosuojanauhojen kanssa.

Aika iso ero mielestäni, mutta toisaalta näillä pistosuojanauhoilla sen sepelin sai oikeasti torjuttua viime talven kokemuksen perusteella. Täytyy vissiin vaan ottaa urheilun kannalta tämä talviharjoittelu.

Paljonkos sitä korkeuseroa on. Noista voisi kätevästi laskea pistosuojanauhan vierintävastuskertoimen, joka näyttäisi olevan työmatkasi kaltevuuden puolikas.

Ei käy ilmi oliko aiemmin kuiva asfaltti ja paljonkin lämpimämpää? Molemmat sellittäisivät ainakin osan erosta.

Jukka

Päivitin säätiedot aiempaan viestiin. Oheisessa pdf:ssä on lisäksi vielä uusia vertailuja aamun työmatkoista (aamu työmatkoista minulla on tarkat säätiedot ylhäällä kun pidän sellaista rullaustilastoa). Rengaspaineet on molemmissa tapauksissa siinä 6 bar hujakoilla.

Eli aivan niin dramaattinen ero ei pistosuojanauhoista aiheudu tuon isomman tilaston perusteella kuin mitä nuo aiemmin kirjoittamani vertailut näyttivät (huono vertailu kun ilman pistosuojanauhoja ajaessa oli paremmat olosuhteet). Mutta näyttäisi tuossa silti olevan selkeä ero.

Jorin kysymään korkeuseroon saa myös tuosta pdf:stä osviittaa eli testipätkä on lopussa noin 60 m alkukohtaa alempana.

Pistosuojanauhan vaikutus on siis melko tarkasti puolet korkeuseron vaikutuksesta, eli (60/2) / 14700 = 0,002. 3 km/h on juuri puolet kulkusuuntien nopeuserosta. Pistosuoja vaikuttaa siis vierintävastukseen kaksi milliä metrillä, mikä on summittain puolet hyvin vierivän renkaan vierintävastuksesta. Hyvä rengas muuttuu siis keskinkertaiseksi renkaaksi vierintäominaisuuksiltaan. Hämmentävän iso tuo vaikutus on nopeudessa kinnerin tapauksessa. Kinnerillä kunnon renkaat keskinkertaisiin verrattuna vaikuttavat yli 10% avopyörällä ero oli jviirretin mukaan muistaakseni 6%

jori kirjoitti:

Hämmentävän iso tuo vaikutus on nopeudessa kinnerin tapauksessa.

Kinnereillä ilmanvastus on kattamattomia pyöriä pienempi, joten niillä pystyy ajamaan suurempaa nopeutta kuin kattamattomiilla pyörillä (puhumattakaan pystypyöristä). Näin ollen kinnerillä ajetaan kovempaa nopeutta kuin muilla pyörillä. Renkaiden vierittämiseen tarvittava teho on suoraan verrannollinen ajoneuvon nopeuteen eli kinnereillä suuren nopeuden takia renkaiden vaatima vierintäteho on myös suuri. Näin ollen erot renkaiden vierintavastuksessa (kitkassa) ovat kinnereillä siis selkeämmin havaittavissa kuin hitaammin kulkevilla epäaerodynaamisilla pyörillä. Jooko?