En ollut nyt noin kuukauteen kinnerillä ajanut kun tänne eteläänkin tuli lunta sen verran että se kinnerillä ajoa vähän häiritsi. No nyt kun tuli suoja ja tiet pääasiassa suli, niin päätin sitten eilen lähteä kinnerillä töihin. Liukasta ei ollut kuin kotipihalla ja kivaa oli maantien laitaa ajaa alkumatka hyvää kyytiä. No jotenkin olin siinä jo tuudittautunut että eihän täällä nyt liukasta ole missään niin sittenhän se harkintakyky petti ja pahasti. Espoon Bembölessä menee notkelmassa eräs pieni joki jonka ylittää puusilta. Silla ylitykseen mennään alamäkeä pitkin ja siinä vauhti kasvaa ainakin nyt neljään kymppiin jos ei jarruta. Ja minähän en sitten hölmönä jarruttanut. Ajolasit huurussa en huomannut sillan kannen olevan peilijäässä. Jään päällä vielä vettä kruunaamassa kokonaisuuden. Siinähän se vauhdissa sitten rupesi perä tulemaan sivulle ennen kuin kerkesi kissaa sanoa. Sillan jälkeen ei enää ollut niin jäistä vaan renkaat nappasi kiinni ja kinneri kyljelleen ja matka jatkuin siinä kokonaan ympäri toisellle kyljelle, jolla sitten liuttiin parikymmentä metriä lumipenkan vieressä.
Eli ihan naappiin ei työmatka mennyt
Itselle ei käynyt käytännössä mitään, toisen käden olin jossain kohdin tunkenut kinneristä ulos ja se sai naarmuja ja asfaltti ihottumaa kun ei ollut hanskoja kädessä. Sormenpäästä tuli kyllä verta aika reilusti ja kun en heti tajunnut mistä sitä tulee niin pelästyin vähän että mistä on kyse, kun joka paikka tuntui olevan veressä. Kypärälamppu sai naarmuja ja kypärän lippakin vähän, joten voi olla hyvä että kypärä oli päässä, etteivät naarmut ole otsassa. Mutta ilmeisen hyvin toimi tuo takatötterö pään suojauksessa.
No kinneri sai reippaat vauhtiraidoitukset molemmille kyljille ja "konepellille", toinen peili repeytyi irti ja kulkuaukon reuna reuna murtui aivan samalla tavalla kuin edellisessä kaatumisessa muutama kesä sitten, mutta toiselta puolelta. Lisäksi kulkuaukon etureunaan tuli pieni murtuma ja nopeusmittari repeytyi irti paikaltaan ja samalla repesi paneeli jossa suurin osa sähkökytkimistä on (ilmeisesti minun jalka osui siihen ympyrää pyöriessä). Onneksi kaikki vauriot paljastuivat kuitenkin lähinnä kosmeettisiksi, joten jatkoin matkaa töihin ja ajoin toki sitten takaisin kotiin iltapäivällä.
Harmitushan nyt oli/on tietysti armoton, kun onnettomuuden syy oli oma tyhmyys, mutta kai sitä pitää olla tyytyväinen ettei pahemmin käynyt. Oppihan tästä varmaan kannattaa, ettei tarvitse sitten uudella DF:llä samaa toistaa, siinä voisi harmittaa vielä vähän enemmän. Toivotavasti myös joku muu oppii tapauksesta jotain. Ehkä ne nastarenkaat voisi kuitenkin olla paikallaan, ainakin takana (nythän siis ei nastoja ollut missään). Tai ainakin pitää ymmärtää ajaa sitten sen mukaan ettei nastoja ole. Sehän ei itseltä tällä kertaa onnistunut.
No Strada menee nyt telakalle, otan siitä kannen pois ja korjaan hiilikuituvauriot. Samassa yhteydessä teen varmaan perusteellisen huollon muulle pyörälle. Nyttenhän tuo ulkomuoto rupeaa olemaan sen verran karu, että varmaan olisi syytä maalata/maalauttaa koko pyörä korjauksien jälkeen. Varsinkin kun pyörä on tarkoitus myydä nyt keväällä kun DF XL saapuu. Jos joku tietää hyvän paikan maalaukselle, niin vinkkejä otan mielellään vastaan.