Nojapyöräfoorumi

Kun tri pyörän säädöt pitää kai vertailukohdan saamiseksi laittaa vimosen päälle aggressiivisiksi, pitää turvallisuus varmistaa. Kun vertailukelpoista dataa löytyy cch.fi kilpailutoiminta>pepen tempo tjms alta, on hyvä käyttää samaa kympin pätkää verrokkina. Toinen juttu on levytyskokemuksen hankkiminen takakiekolle ja vaikutuksen arviointi nopeuteen sekä hallittavuuteen. Hallittavuutta halusin testata työmatkalla ja lähdin ajoissa tuulivaroituksen ollessa voimassa. Harvoin pyöräilijä odottaa pääsevänsä ajamaan tuuleen. No pöh 3 m/s ja 8 puuskassa, jota ei tullut huomatakseni... ennuste oli 10 m/s jatkuvaa tuulta paluumatkalle ja 8 tulolle. Saa nähdä. Tuuli ei kerro vielä, miten rekat heiluttavat pientateella.

Jos saan kunnon tuulet paluuseen, pitäisi saada tietoa hallittavuudesta tuulessa ja jos toimii, ohjaustangot putoavat alimpaan asentoon, mihin säädöt riittävät. Jos sitten saa tuulihallittavuuden, pitää tutustua vierestä ohittajiin. Ja vetää verrokkitempo. Sitten jos hallittavuus riittää, jollain aikataululla levy takakiekkoon. Jos ei tappavalta vaikuta, pitää tehdä nojakkiinkin, jossa on pykälää pienempi takakiekko, joten tuulen ei pitäisi tyrkkiä yhtä pahasti.

On vähän kiire, kun velodromin ajettavuus heikentyy, kun jo pyöräteilläkin on lehtiä ja kuppimainen rakennus kerää katuja enemmän roskaa. Kosteana liukas velo on käyttökiellossa.

Vasta näiden tietojen perusteella voi yrittää verrata tri pyörää ja Strertmachinea, jos tyyni sää edes palaisi ennen ensi kesää. En tiedä nykyisenkään asetuksen nopeutta tri pyörässä, kun en ole ilman reppua ajanut. Työmatka taittuu liukkaasti. En vain osaa ajaa hitaasti. Seisoin pitkissä valoissa ja säädyellen tulin kaksi minuuttia viime kertaa hitaammin. Kun pyörä on pystäriksi nopea jo nyt, pintakaasullakin pääsee vauhtiin.

Dodii, nyt on aggressioasetukset pyörässä ja pidempi sekä matalampi ohjainkannatin laitettu sisään, kun ohjauskannatinta ei saa alemmas kuin sahaamalla ohjauslaakerien päällä olevaa hattua. Tai uusi matla hattu. Ei tässä nyt vielä hulluksi kannata ryhtyä, kun pitäisi ajella enemmän. Kun olin töissä pyörällä, säätäminen (monimutkainen juttu, kun on monessa kerroksessa ylempien kerrosten ruuvien avauksen takana osa säädöistä, vielä lenkille. Lenkin aikana Kaisaniemen mittauspisteessä kovin puska 17 m/s ja 8 jatkuvaa tuulta oli pidempään. Kadulla vastatuulessa 31 km/h vertailupaikassa, kun kova tuuli iski aiempia puuskia kovemman puuskan ja kampi hidastui selvästi, joten oli lopetettava yritys tuohon. Kova vastavasen tuuli ja yli 30 reppus selässä? Ehhehe. Eihän sässä nyt mitään ihmeitä verrokkeja saa aikaan, mutta jos työmatklan aina tuulisella kilsan avoimella paikalla ajaa 30 km/h, vaikkakin alle 10 m/s tuulessa, jota olen käyttänyt tuossa paikassa verrokkina, ei paha. Kun kerran Sports Tracker antaa paljon pienempiä lukuja kuin ajotietokoneeni, joka om linjassa Nokian virallisten tulosten kanssa, pitää kerätä uudet vertailuluvut.

On selvää, että väsyneenä selässä tuntui alempi ja kauempana oleva ohjaustankojen sijainti, kuten niskassa myös. Treenikysymys, joka korjautuu itsestään ajamalla toivon. Peffa saa mätkettä enemmän ja sen suojauksesta en tiedä, miten parantaa halvalla ainakaan. Käsikin saa lisävauhtien takia kyytiä. Tulli nyki ja kallisteli enemmän kädet häränsarvilla kuin aika-ajotangoilla. Ergonomiasta ei voi sanoa mitään vielä pidemmistä matkoista, mutta sen 20 km, mitä ajoin 25 työmatkan päälle, tuntui yllättävän hyvältä. Taitaa olkavarren luut kannatella mukavan suuren osan painostani. Niska joutunee koville pidemmissä lenkeissä, kun nyt rennolla roikottamattomalla asenolla en monta metriä eturenkaan eteen katso kääntämättä silmiä tai niskaa ylös. En menisi tuulettamaan kontrolloitavuutta vielä, kun pahimmissa puuskissa kiemurtelua tuli, mutta minulla ei millään pyörällä ole säästynyt ongelmilta näin kovissa tuulissa. Kyllä etukenolla pääsee osan pahimmasta tuulesta alle, koska moneen kertaan kokeiltuna eri tuulen suunnista ja nopeuksilla, aika-ajotangoilta häränsarville noustessa tuuli nappasi ja vastus kasvoi sikana.

Kiihdytys on nyt paljon entistä nopeampaa ja kuluttaa jalkoja vähemmän, kun vastus on aiempaa selvästi alempi ja seurauksena vauhdin kasvatus kestää lyhyemmän ajan, joten kovimpiin vauhteihin siirtyessä, koivissa on vielä potkua jäljellä. Ehkä sydän ja keuhkotkaan eivät siten räjähdä käsiin niin helpolla. Onhan tää turkasen nopea pystäri. Eka kertaa aikanaan superpyöräksi lehdistön ja ajajien kutsuman pyöräsarjan karvalakkimallikin on ihan muuta kuin maantiepyörä. Siksi en laskisi aiemman hitaamman säädön tulosta miksikään indikaattoriksi sopeutumattomuudesta nojakkiin. Osaa pystärikin olla liukas liikkumaan. Voi hymyä lykätä, ilman reppua tyynellä. Nyt voin kädet häränsarvilla tiputtautua entistä alemmas, joten otsapinta-ala pienenee entisestään ja jo nyt tuntuu tosi hyvältä myrskyssä reppu ilmajarruna.

Niin kiihtyvys ansaitsee toisenkin maininnan, kun alhaisten vauhtien kiihtyvyys o paljon räjähtävämpää kuiin näillä rimpuloilla on tottunut saavutamaan, voi todeta, että pito riittää, vastusta on vähän ja näytän yleisölle paljon kovemmalta urheilijalta kuin olen ja voi pojat, että on hauskaa sekä turvallista, kun voi suorittaa ohituksen nopeasti. Ei ehdi esteet kohdille, kun äkkiä vilahtaa ohi ohitettavasta. On kyllä melkoinen työ pidätellä vauhteja laillisissa ja turvallisissa, kun on niin nautinnollisen nopea ja helposti kiihtyvä peli. Eli poliisin tutkan kaukaa havaitseminen oli ehkä hyvästä. En tiedä, kun ei ole mittaria näkökentässä ja en näe mistään nopeuttani. On mittarin mukana pyörätelinekin, mutta mihin sen pistää aika-ajotankoen väliin, kun ei ole vaikeaa saada käsiä koskettamaan toisiaan? Sijoitin tosiaan aika-ajotangot edestä lähelle toisiaan meneväksi, jotta kädet ohjaavat ilmaa sivuilta ohitse. Tällä on kuulemma iso ero. Kun tein muita muutoksia samalla, en voi sanoa kuin, että kyllä lähtee! Ei Streetmachine ole noin kova kiihdyttäjä ja epäilen vahvasti nopeuttakin, kun jo aiemmin olen tri pyörällä mennyt nopeammin ja nythän tästä vasta menopeli kehkeytyi. Taisin jotenkin saada esimakua siitä, miltä tuntuu ajaa nopeaa nojakkia tai sellaisesta kineriin siirtymisen vaikutuksesta.

Pyörätiellä Mäkelänkadulla tuli bussi vastaan alle metrin sivuetäisyydellä, kun olin aika-ajotangoilla. Ei ongelmaa. En silti tiedä, miten paljon tuuli nappaa levytettyyn takakiekkoon, joten uskaliaalta tuntuu, kun nyt jo on tuulen armoilla myrskyssä suoran viivan pitely niin aika-ajotangoilla kuin häränsarvilla. Eihan sitä normaalisti pientareelle menisi näillä tuulilla, mutta kesken reissun voi käydä huono tuuri. Jos nyt ensin pidempää lenkkiä vetäisi normikiekoilla, niin näkisi, miten selkä ja niska ynnä hartiat kestävät etukenoa ja miten käsien käy. Voi olla ihan riittävän kova juttu ajaa kympin tempo. Kiinnostaa nähdä, miten äijän käy paremmalla asetuksella ilman reppua suhteessa aiemmin ajaneisiin

Ilmainen kiekon levytyskokeilu, kun kaikki käytetyt osat löytyivät varastosta. Vetopuolella piti tehdä suuri aukko, koska takavaihtajan häkki osui oienimmällä vaihteella 6 mm paksuun solumuoviin. Ei kestä UV valoa pitkään, tiedetään, mutta ilmaiseksi... Tuli todistettua toimivuus. Vaikka puuskat 8 m/s max. Kaisaniemessä, mutta kovempia puhureita tuli muualla. GPS mukaan en olisi mennyt nopeadti, mutta valetta tuulesta johtuen. Tuli eka kämmi tietokoneelle sillan alla katkenneesta signaalista. Koke kilautti, että löytyi taas signaali ja kiihdytin Lintsin alaosan vitosella, jolla tyynellä olen mennyt yli 30 km/h. Softa sanoi 16. En usko hetkeäkään. Toinen kämmi oli muka 48 km/h ja graafissa 41 oli suurin nopeus.

Takkiongelma iski, kun sinänsä ei pahasti suuri tuulitakki väpätti kuin lippu myrskyssä. Kauheasti painoi vastatuulispurtissa puuskaa vasten mennessä. Siihen nähden ja huomioiden paljon tavaraa taskuissa jarruttamassa polkemista 39 vs 49 samassa paikassa lämpimällä lievään myötäiseen ei ole huono.

En siis saanut luotettavaa mittausdataa, mutta kiihtyvyys niin pienillä kuin suurilla nopeuksilla parantui selvästi. Piti käyttää alempia vaihteita keskustassa ja piti lopettaa useammin sekä pidemmäksi aikaa polkeminen kuin ennen. Paljon kevyemmin eteni kuin ilman levytystä.

Vaahtomuovi ei möykkää missään vauhdissa. En tiedä, vedinkö nippusiteille aukot liian lähekkäin, eli pinnojen viereen, kun puristetun matskun määrä ei ole suuri. Kestävyys mietityttää. UV ei haittaisi niin paljon, jos pinnoittaa levyt ja lisään ohuempaa matskua vetopuolen aukkoa tukkimaan.

Tuulen tunsin arviolta 10+ m/s puuskissa pari kertaa, ei haitannut. Enemmän nyki yläotteella vs aika-ajotangoilla kuin levystä johtuen. Pitäisi ajaa kovemmilla tuulilla, jotta näen kontrolloitavuuden ja voi arvata, miten syvän laipan uskaltaa tehdä eteen. Paljonko Ängesevä vähentää nykimistä 10 m/s tuulissa? En ole sillä silmällä katsonut, miten suuren saan mahtumaan, mutta splitter plate tulee samalla siitä.

Ei ollut virtaa koneessa vielä vähän kylmänä vain parin kilsan ajon jälkeen, kun saavuin velodromille. Tuulta oli jonkin verran ja en tarkastanut, paljonko sitä oli. Tiesin vain, etten uskaltanut apinana repiä puolikylmiltään velolla tuulessa, kun radan alareunassa makasi poikittain radalla huppupää putkimiehihousuissa lahnana. Henkilökunta tekemässä mitä? Ihan vain vähän vaarallista. Nyt oli esteettömät vaatteet ja vähän tavaraa taskuissa, joten aerosta ei sen puolesta ollut kysymys vaimeassa tuloksessa, jossa tiputin vähän sinisen vivan yläpuolelta alas max. 45,8 km/h aika-ajotangoilta. En muista aiemmin mitanneeni vain sitä, vaan npeimmat tulokset ovat tulleet häränsarvilta rinta kiinni aika-ajotangoissa. Tulipa vertailukohde. Huono, kun viimeisen 6 pv aikana urheiltu viitenä ja se tuntuu räjähtävyyden ja huipputehojen puutteena. Silti noin ruuuti märkänä liikahtaahan tuo pyörä kadulla, kun noin kovia vauhteja ei tarvitse ja saa ottaa. Kevyttä on meno

Polvea satttui vähän Mäkelänkadulla, joten liikaa runttausta pyörityksen sijaan, vai liian paljon liian äkkiä ennen vertymistä?

Eilinen huuhaatulos sillan alituksen jälkeisen GPS katkon jälkeen tuli höpönlöpöksi todistettua, kun ajoin sillan ohittaen jatkuvassa satellitiyhteydessä Lintsin alaosaan, mistä kiihdytin 33 km/h, eli uusi enkka. Ja ei en tee noin normaalisti tai silloin, kun tiellä on muita ja nytkin jarrutin reilusa ajoin ennen näköesteenä olevaaa kurvia.

Ei tee aerokypärää normikypärästänikoko l Enduran l/xl koon sade/tuulihuppu kypärälle. Aika paljon saisi kiristellä ja kinnitellä ylimääräisiä osia kankaan pinkeäksi kiristämisessä vähänkään todelliseen aeroon pyrkiessä. Vasta spurtit kertovat, väpättääkö materiaali tuulessa. Ostin Endura Roubaix pyöräilypaidan, jota voi takiksikin tulkita alle kesälämmöille. Hain kisaleikattua pinkeää paitaa ja melkein sainkin. Pieniä käsikurttuja on, mutta niin on monessa mussakin. Löysiä isoja tai tuulessa lepattavia vaatteita mulla piisaa, nyt lienee jotain tuulta pitävää, joka ei liehu lippuna ja ilmajarruna tuulessa. Kävellessä oli turhan lämmin puuvilla t-paidan päällä ja tyssäsi tuulen. Saa nähdä, miten käy pyöränopeuksissa ja kylmällä säällä. Kun oli muita menoja, en päässyt hyödyntämään hyvää säätä kympin temmossa nähdäkseni takakiekon levyn vaikutusta mittaustuloksissa.

Vähän pään raapimista aiheuttaa etukiekon laipan syvyyden päättäminen. Etuhaarukka on hiilikuitua, joten keinot lisätä ängesevä on rajattu määrältään, kun en uskalla kiristystä käyttäen lisätä kiinnikettä ängesevälle. En oikein uskalla laittaa pikalinkun ja haarukan avulla kiinni, kun en osaa arvioida, pysyykö kiekko haarukassa. Teippi tai liimaus ei ole hyvä, jos pettää ja lentää koipiin tai kammen ja rungon väliin tai ajan takarenkaalla yli.

Onko ideoita, miten kiinnittää ängesevä tuohon pyörään? Muuten joudun kokeilemaan vain kapealla lisälaipalla lotolla ilman käsitystä tuuliherkkyydestä.

Hyvä aihio, mbb-pyöräksi kun runko on noin lähellä rengasta Yläputki poikki ja tilalle hiilarista mukava penkki - keulaan kulmio keskiölle
Harmittaa kun yleensä rungon ja renkaan väliin pystäreissä jätetty turhaa ilmaa

Täytyy kyllä sanoa, että olet Vaaka valtavirrasta poikkeava nojapyöräfoorumilainen. StreetMachinesta löydät ongelmia, mutta tri pyörästä ja sen suorituskyvystä puhut lämmöllä ja innostuksella.

Kyllä tämä on ihan norminojailua, kun teen tätä referenssiksi nojakkiani varten nopeuden ja ajamisen keveyden kannalta. Kun tämä on tuunattu, on Streetmachinen vuoro taas saada parannuksia. Oliko siinä jotain ongelmia muu kuin noidan nuoli? Joka vei ajan muutoksesta Nokialle ilmoittautumisluokkaan. Kun tein penkin säädön kohdalleen, ohjaus muuttui höyhenen kevyeksi. Ei muuten täristä läheskään niin paljon kuin 32 mm leveillä renkailla ja paljolla pehmusteella varustettu triathlonpyörä.

Vikupropiksi uskon jämäpalan eurolla ostamani palan olevan. Alppirauta Flemarilla. Huomenna tulee lisää. 1200 x 2400 mm ja levy maksaa 14 €. Eivät vikuprop nimeä tunteneet, mikähän se nimi oli, mitä myyjä käytti? Vakomuovi? En ole ehtinyt mitata paksuutta, olisiko 3 mm? Voi järkky, miten hankalaa oli kuluneella mattoveitsellä leikata. En omista vastuslankaa, enkä ehtinyt rakentamaan sellaista. Helpommalla olisin päässyt kuumentamalla veistä kuin vain leikkaamalla.

Näyttäisi matskun riittävän etukiekon laipan pidennyksestä yli jääneessä palassa takakiekon vetopuolen aukon täyttöön. Ei tullut etukiekon laipan syvyydestä millin tarkkaa materiaalin vähyydestä johtuen. Toiselle puolelle riitti yhtenä palana ja toiselle kasasin useasta silppupalasta. Niin hidasta oli, että päästäkseni tuulisena päivänä kokeilemaan tuuliherkkyyttä, oli kiirehdittävä ja se näkyy jäljessä.

Kyllä repi tuuli ja sai olla varuillaan koko ajan, kun 10 m/s puuskia oli ilmatieteenlaitoksen mukaan. En pidä tuota laipan leveyttä turvallisena noissa tuulissa, mutta tein syvän laipan, kun sitä on helpompi kaventaa kuin kapeaa leventää. Toki ängeseväkin pitäisi kokeilla.

MBB on ilkeä tehdä noin hyvästä pyörästä, kyn se on alumiinia muualta paitsi etuhaarukka on hiilaria. Pyörällä on käyttäarvoa reilusti. Ketteryydestä johtuen se on parempi keskustassa kuin Streetmachine, joten roolijako löytyi.

Hirmu kiihtyvyys pyörässä on, mutta en voinut kokeilla tänään suorituskykyä tiheästä liikenteestä johtuen.

Endura ledillinen sadesuoja kypärän päällä myös ensikäytössä. Useita hikipisaroita putosi pois ottaessa vajaan kympin lenkillä liikenteessä laiskotellen. Oli toki lepattava tuulitakki, joka ei hengitä. Ostin Endura Roubaix pitkähihaisen paidan eilen, mutta se on niin lämmin, että testaan myöhemmin sen. Ei pitäisi lepattaa.

Ei ihan millintarkkaa... isot on kyllä millit sun harpissa.

Kuten sanoin, tylsä mattoveitsi on huono. En käyttänyt harppia, lankaa ja muutakaan mittaa. Kokeilin irtokiekon pyöritystä maassa yrittäen pitää veistä samassa paikassa ja se oli parempi kuin käsipelissä veto. Jos selkä ei olisi juilinut pitkään ikävissä asennoissa olemisesta, olisin heittänyt pyörän katolleen ja laittanut kiekon haarukkaan ja pyörittänyt kiekkoa pitäen veistä paikallaan. Luonnollisesti aluksi vedin vain naarmun pintaan ensin. Ja tein monta korjausta naarmuihinkin ennen läpi leikkausta idealla korjaan jälkikäteen. Pahimpia korjasinkin. Ja silti jäi tuollaiseksi, koska oli päästävä kokeilemaan tuuleen. Eilen tuuli, tänään ei pitäisi olla juurikaan tuulta. Nukkumaanmeno oli liiankin lähellä.

Vaikeus mattoveitsen käytössä ilman kunnolla piirrettyä mittausta leikaten, ei tullut vain tylsyydestä, vaan myös siitä, että muovissa on jykevät pitkittäissuuntaiset kennojen väliseinät. Kun kaarretta yrittää vetää, ei jäänyt kertaan tai pariin veitsen lipeäminen pois kaarelta seinää pitkin suorana viivana tangentilla. Siksi kuumennettu leikkuri vastuslangalla tai veitsellä olisi ylivoimaisesti helpompi, nopeampi ja tarkempi tapa tehdä työ. Luonnollisesti kunnolla mitatun ja piirretyn leikkausviivan käytön ohella.

En hifistellyt, kun en ole ikinä ajanut peruskiekkoa syvemmällä laipalla eturenkaassa, joten totesin, että on helpompi tehdä quick and dirty syvä laippa kuin pidentää liian lyhyttä. Kiinnosti myös, toimiiko vikuprop pinnoihin nippusitein ja päältä jesarilla pinnojen välistä eri puolien yhdistys. Hitto miten monta palaa sai leikata.

Totesin, että vaikka muotokerroinetuja voisi saada millintarkasta toteutuksesta, pitäisi ensin saada dataa hallittavuudesta lopullisen mitan päättämiseksi. Joten vähemmällä kiireellä tarvittaessa siistiminen. Vastapainona aggressiivisen syvä laippa jopa kapeissa kohdissa antaa muotokerrointa kai anteeksi epätasaisuuksien osalta ollessaan syvempi paikoin. Tutkimustyötä, ei kaupallinen tuote myyntiä ajatellen. Pökäleen uskaltaa tehdä, kun sen voi kiillottaa

Ihan en ymmärtänyt, että mistä tämä kiire, joka pakottaa turaamaan tylsällä terällä - onhan se päivä huomennakin? Hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä kakaroita, jos niitäkään.

Oma veikkaus asiaan liittyen on, että näiden retu kivis-laippojen vaikutus vauhtiin on miinusmerkkinen. Tyyliltään ne muuten sopisi kokeiltavaksi paremmin tuohon otsikon nojakkiin kuin Spessuun.

Retu on hyvä, mutta piirustustaidoillani sitä ei ehkä Retuksi tunnistaisi kiekon kyljestä hehe.

Nopeutti selvästi pyörää tuo laipan pidennys.

Kiire tuli sopivan testisään, eli tuulen katoamisesta seuraaviksi päiviksi. Piti saada heti tien päälle. Nyt kun tietää ängesevän tai haarukkaperäsimen tarpeen, ei ole niin hätä, vaan arvon valmistusmatskun kanssa. Gorillatapeko vai Raptor Wrap? Raptori kestänee, mutta sitä ei noin vain pureta.

Toivottavasti maltan talvella Streetmachinen odottaessa kevättä tehdä edustavamman version siihen. Jos ei riitä puuskan oikaisija tri pyörään, täytyy ohentaa laippaa estetiikkakin huomioiden. Toki gettoversio aiheuttaa pahennusta ohitettavissa, kun ei ennen noin nopeat kiihdytykset ole millään pyörällä onnistuneet.

Sen verran testeistä tietää, että vaikkei takakiekko ole täydellinen vetopuolella, hirmu eron tekee ja aeroon kunkumpi kuin osasin teorian perusteella arvata, kun normiajon ja sprintin ero on posketon. Tuntuukohan sähköllä ajo tältä, menee niin kevyesti citynopeuksissa?

Suomen ja Norjan ilmatieteen laitokset ennustivat työmatkan paluuosalle sadetta, joten jesarilla pinnojen välistä yhdistetty vikuproplaippapari olisi voinut olla vaaraksi. Olen ennenkin jo todennut suojaavani paljon parempaa tri pyörää vähän huollon raskaasti ajettavalla maantiepyörällä. On maantiepyörä kätsy ja nopeampi kuin 20 kg citypyöräni, jota talvella kiusaan. Kun ei satanutkaan, harmitti vastatuuleen ajaa tri pyörää valtavasti raskaammin ajettavalla maantiepyörällä. Ero on posketon nyt, jos se oli selvä peruskiekoin. Tuuli oli kohtuullinen, joten tri pyörä ei ehkä olisi ollut liian nykivä ohjaukseltaan näihin tuuliin edes töiden väsytyksen jälkeen.

Toki turvallistahan oli jättää pitkälle kotoa meno mahdollisesti liian rasittavassa tuulessa. En tiedä, mistä syystä vasen hauis tuntui joinakin päivinä ikävälle kuin alaosassa pistäisi neulan kärjen kokoisella alueella. Samaa on käynyt, kun pyörä oli uusi kevyemmällä geometrialla pitkillä matkoilla. Olen ajanut useina päivinä ja rasitus on voinut kumuloitua. Toisaalta voimani voivat olla liian vähäiset noin etukenoiseen kropan yläosan kannatteluun hakkaavalla alustalla. Jo ennen ohjauksen kanssa tuulessa painimista syvällä etulaipalla, mikä taatusti rankaisi reilusti lisää jo kympin matkalla 10 m/s ilmoitetuilla puuskamittauksilla Kaisaniemessä. Missä en ollut, vaan lähempänä merta tuulitunnelissa ainoana pitkän laipan etukiekon testikertana.

Selkeästi tilanne on kestämätön yleiskäyttöön kuivina päivinä, kun tuulet ylittävät kontrollikyvyn ergonomian. Turvallisuudesta puhumattakaan. Ennalta en odota kontrollihaasteiden muuttuvan takakiekon loppuun levyttämisellä, mutta ei siitäkään voi olla varma. Kokeiltava sekin on, koska pahimmilleen se tekee ajokelvottomaksi pyörän. Siten ängesevän tai haarukkaperäsimien mitoitus on kysymysmerkki.

Tein kiireellä gettonäköiseksi etulevytyksen, kun sääennustuksia uskoen ei kesää ollut kauan jäljellä ja oli vain rakennuspäivä tuulinen kuiva. Mahdollisesti ennen ensi kesää. Jos näin ikävästi käy alkaneesta rospuuttoon ehkä johtavasta sateesta johtuen, jäi osa datasta saamatta, kun testit ovat tekemättä. Olen ihan hoomoilasena siitä, miten suuret haarukkaevät jarruttavat etupään kääntöä milläkin nopeudella. Ei ole hyvä, jos kaupunkinopeuksissa vastus on liian suuri ja kääntyminen vaatii painimista tai kallistusta, koska aina ei tilaa ole kallistaa ja mutkan tiukkuus ja reagointinopeus voivat ylittää ison evän/peräsimen johdosta saatavan ohjattavuuden. Täällä piisaa jalankulkijoita, jotka pomppaavat askeleella ilman varoitusta omalta puoleltaan pyörätielle, joten pennin päällä pitäisi pystyä kääntymään turvallisuuden vuoksi jokaisella nopeudella.

Evän/peräsimien koon määrityksessä tarvitaan paljon iterointia eri tuulissa ja kun vettä tulee, saattoi mennä ohi aikaikkuna tiedon ja versiointien tekemiselle. Jos kosteaa lätäkötöntä keliä löytyy, pitäisi arpoa testimahiksien määrän perusteella, miten suuret peräsimet tekee aluksi ja miten kestäväksi. Ei huvita tuuriin luottaa ja tehdä kiinteä liian pieni tai suuri muutos hiilarihaarukkaan. Sikäli jesari vititys voi olla paikallaan niin, että peittää osan haarukasta helpomman irrotuksen mahdollistamiseksi. Hajoamisriski on jo tuolloin.

Huoh, mistä sen hiilarin kestävyyden teippauksien irrottamisessa tietää? Entä jo teipin ollessa kiinni, reagoiko jesarin liima haarukkaan? Jos kokeilukynnyksen ylittää, olen aika tyhjän päällä tuulen ohjaukseen vaikutuksen vähentäjän mitoituksesta.

Kuinka suurta ängesevää on käytetty kuinka suuren laipan stabilointiin kuinka onnistuneesti, miten nopeissa tuulissa?

Turvallisuusnäkökohdista lähtien ylläri oli, että normaalisti ohjaukseltaan herkkä kädet koskettaen ajo aika-ajotangoilla reagoi puuskiin vähemmän kuin häränsarvilla. Ylempi asento muistuttas normaalia maantiepyörää ja pahoina päivinä on normaalia, että tuuli tempaisee käsistä 23 millisen laipan. Siten olisi hyvä tietää stabiloinnin reaktionopeus eri nopeuksissa eri stabilisoijan koolla ja kiekkokoolla.

Luulisi 406 kiekon kestävän syvempiä laippoja kuin 622 edessä ilman korkeusimpedanssin ja laipan pinta-alan puolesta. Siten olisi hyvä löytää aggressiivisin, eli hyödyllisin etulaipan syvyys isossa koossa, joka säilyy yleisajossa ajokauden turvallisena. Siitä vasta voi arvata nojakin yksikätisen ajon laipan syvyyttä. Olisi täysarvauksen sijaan edes educated guess perustuen pariin datapisteeseen isommasta kiekosta. Tuo yksikätisyys on vaade kontrollille, jotta Streetmachine ergonomian maksimoijana säilyy käyttökelpoisena mahdollisimman usein ottaen kaiken suorituskyvyn irti pyörästä, mitä järkevästi voi tehdä. Rataohjusta ei ole tarkoitus tehdä, vaikka täyskate kiinnostaakin. Voi olla majdoton kiivetä pyörään ja pitää koko pyöräkellariin sopivana. Tulevaisuuden murheita, kun ensin järkevyyttä pitää testata ensin kiekkojen tuunauksella ja sen vaikutuksella kontrolliin eri tuulissa.

On monta askelta tarvottava testeissä, mutta ei ole ehkä etukäteen ollut odotetuin järjestys kaksipyöräkinneriä kohti meno pystärin aeron ja kiekkojen tuunaus. Kesken prosessin voun jo sanoa saaneeni todella arvokasta kokemusta aeron vaikutuksista, kun tulokset yllättivät. On eri asia tietää, että ratareidessä pystäriä syö mutkassa piiiitkä vapaarattaan ääni takana tulevasta nojakista, puhumattakaan kinneristä kuin kokea ennalta odottamattomasti pystäriksi epäoikeutetun nopean pyörän ajamisen keveys katulaillisissakin nopeuksissa, eikä vain sprinteissä. Ero aerokiekoilla noin liukkaassa pyörässä oli selvä yksin ajaessa, mutta ohitus liikenteessä kiihdyttäen parilla polkaisulla järkyllä nopeuserolla samasta lähtötilanteesta alkaen toistuvasti muutti täysin näkökulman liikkumiseen.

Löi aika kiiman päälle ajamisen keveyden todellisten mahdollisuuksien selvittämiseksi. Dataa on jo ja se on aika killeriä, eikä teorian perusteella ole kuin raapaistu pintaa, kun nojakkini on traktori ilman täyskatetta. Ehkä sittenkin köh. Rupesi pelottamaan kisatyylisen nojakin suorituskyky ilman katettakin. Vaan millä ihmeellä kinneristi pysyy laillisissa nopeuksissa pyöräteillä, kun jo tri pyörä vaatii jatkuvaa tarkkailua ja polkemisen lopetusta. Ei vain lehmä kevätlaitumella ilmiöstä ajon hurmiollisuudesta järjettömän kiihtyvyyden ja nopeuden sekä keveyden kannalta, vaan myös turvallisuusnäkökulmasta. Jatkuva ristiriita, kun koko ajan on jo nyt vaara lyhyelläkin tehopurskeella kiihdyttää ylivauhtiin. Katsoin
yhden kiihdytyksen dataa ja hupskeikkaa peesistä pienestä nopeudesta lähtien hyvin harvoilla polkaisuilla menin ylivauhtiin ja järkytyin, miten ennen ohitettavan rinnalle pääsyä vauhti oli lähtenyt ihan lapasesta. Lopetin polkemisen ja vilauksessa ohitin kuskin. Siis noin puolentoista metrin kiihdytyksellä yö ja päivä nopeusero alkaen tasavauhdista. Ei ole ennen tarvinnut opetella taitoa lopettaa tyyliin 4-5 polkaisun kiihdytystä aiemmin kiihdytyksen, joten epäonnistuin surkeasti nopeuden pidossa laillisena. En laita lukuja, kun on niin shokeeraava ylivauhti ja käsittämättömän lyhyestä kiihdytyksestä. Ei voi ymmärtää.

Miten olette ratkaisseet niin nopeiden kiihdytysten nopeudennrajoituksen lailliseksi, että aivot eivät ehtineet mukaan, kun lipesi liian nopeaksi? En olisi ikinä kuvitellut tälläistä ongelmaa syntyväksi, jotennkinneri? Fiuuuuuu viheltää! Onko oikeasti pakko lopettaa tehon käyttö urbaaniympäristössä tai joka polkaisulla keskityttävä tehon tuoton sijaan nopeuden tarkkailuun? Siis voe elämä, kun se 4-5 polkaisua kovahkolla kadenssilla kesti nähtävästi todella lyhyen ajan, joten prosessointiaikaa ei jää. Pää jäi huolella jalkojen taakse noin äksyssä kiihdytyksessä. Onko nopeuksien muutos aivoja nopeampaa pintakaasulla raasereilla ja kinnereillä? Jos on, en ole valmis niihin vielä, vaan on paljon suitsimistyötä opeteltava yli triathlonpyörien normisuorituskykyiseksi uskomallani pyörällä.

Täällä on ihmetelty Streetmachine vs tri pyörätestailuani ja pystäriksi hävyttömän liukkaan pyörän kehumistani huolimatta monta tri pyörää ylemmästä aika-ajotangon korkeudesta. Älkää ihmetelkö, vaan katsokaa nopeusmittauksia www.m5ligfietsen.nl sivuilta eri pyörien tuotekuvauksista. Samalla teholla tri pyörät ovat nopeampia kuin pystyistuimiset nojakit. Vänkää eikö vain ja tehdasasetuksissa Streetmachinen aero-ominaisuudet pelkästä penkin kulmasta johtuen ovat lähes huonoimmasta luokasta ja siten karvan yli tri pyörien. Mutta muualta bussin otsapintaa lähestyvä Streetmachine ansaitsee lyhennyksensä SM. Eli enpä ihmettelisi, vaikka alemman ajo-asennon mahdollistava tri pyörä olisi nopeampi normikiekoin. Ja sikana nopeampi näin aggressiivisilla kiekoilla vs normikiekkoinen SM GT.

Älkää aliarvioiko järeiden kiekkojen etua ja erityyppisten nojakkien sekä pystärien eroja ja samankaltaisuuksia, koska päällekkäisyyksiä löytyy yllättävän paljon. Jopa peruskiekko vs peruskiekko pystäri vs nojakki, mutta yllättävän isoon vaikutukseen pääsee muuten kovan potentiaalin pystärillä jos laittaa näin mielenvikaisen suuret laipat. Potkii kuin rodeohärkä sivuttain tuulessa, eli järki on kaukana kontrollista. Niin on myös nopeudessa. Aero on kuninkaampi kuin luulin ja siten tuunaus äärille vietynä antaa vielä hämmentävämpiä tuloksia, kun tuunattu pystäri haastaa yhä useamman retkityylisistä nojakeista. En tiedä, millaiset ovat hitaimmat nojaraaserit, joten en tiedä, haastako sekopääversio pystäristä peruskiekkoisia hitaimpia raasereita. Vaikka ei haastaisikaan, taitavat olla hot rodeja (alkuperäiset auto hot rodit tappoivat kuskeja usein) hitaatkin raaserit aerokiekoin. Älkää pelätkö kokeilla aerokiekkoja, ne ovat game changereita ja nostivat silmäkulmien lisäksi yläluomet ja pudottaen alaluomet ja leuan

Jos oli rant, ei silti tehnyt oikeutta kiekkotuunauksen nopeuspotentiaalille. Wautsi osastoa selvästi

Toinen ajokerta pitkällä etukiekon laipalla. Tietysti ilmatieteenlaitoksen saitti hyytyi ja ei näe paria ekaa tuntia reissusta tuulitietojen osalta. Vikalta osalta näkyy keskinopeuksia vartin välein ja ne vispasivat todella paljon. 1,3 -5 m/s, joten normimeiningillä puuskat ovat olleet 8-10 m/s paikkeilla. Oletan lähemmäs 8 m/s ja se on vielä pidemmässäkin lenkissä harvakseen esiintyen ok. Rassaavaa kun tapahtuu, joten ei ehkä niin hienoa reissun päätteeksi. Tänään 76 km ja ei vasen hauis valittanut. Muutaman metrin tuulet eivät vaikuttaneet juurikaan, mutta sai painia kovimmisa puuskissa. Sen verran tuulta, ettei sprinteistä saa sen kummempaa tietoa kuin, että samaa luokkaa kuin entisetkin sprintit. Yhden pätkän ajoin kahteen suuntaan ja vastatuulituloksia olen sanut nopeampiakin ennen, joten luultavasti tuntuma kovasta tuulesta sillä hetkellä piti kutinsa. Ajoin myöhemmin kai tyynemmällä hetkellä saman pätkän takavasemmassa tuulessa ja jäin parhaista tuloksistani, mutta olihan mulla jo kymmeniä kilsoja pohjia, joten ei taas oikein osaa sanoa mitään. Kaiken päälle 5s näytteenottotaajuus on haastava tarkan huippunopeuden saamiselle, kun takatuulivedossa lopetin kesken, kun tuli vastaantulija.

Nyt kun tiesin, että voimaa antaessa kiihdytyksessä pyörä lähtee kuin hauki kasilikosta, ei ollut samalla tavalla paskahalvausta ja shokkia yhtäaikaisesti, kun tiesin lopettaa muutaman polkaisun jälkeen kiihdytykset. Ei menty samalla tavalla pelottaviin nopeuksiin enää ja silti ohitukset sujuivat pienessä tilassa, mikä on kiva vastaantulijoiden väistämisessä ohitettaessa. Tyhjässä paikassa takasivutuulivedossa alamäkeen aloittaen ja isoimpiin öö oisko 5-6 vaihteeseen kiihdytys tasaisella 26,4 km/h>46,4 oli kahden mittauspisteen väli, eli 5 s nopeuden ero kiihdytyksessä. Sen keskiarvo on siis 4 km/h/s kiihdytystä ja karttakuvasta päätellen on mahdollista, että nuo mittaushetket olivat molemmat tasaisella, mutta ei siitä ole varmuutta. Luonnollisesti alemmasta nopeudesta aloitus kiihdytyksessä tuo suuremmat kiihtyvyydet, mutta enpä älynnyt analysoida sellaista. Pitääpä katsoa, jos jonkun löytäisin ja palata asiaan.

Yhteenvetona onhan tuo leveä etulaippa houkuttava ja en tiedä vielä, miten rajuksi laite muuttuisi, kun vain pääsisin tuunaamis burn outista ja laittaisin levyn taakse vetopuolelle. En tiedä, miten määritellään laipan syvyys kaupallisissa vertailukelpoisuuden aikaansaamiseksi, mutta jarrupinnan ulkolaidalta sisään päin mitaten laipan syvyys vaihtelee 9-10 cm välillä toiselta puolelta mitaten, toisesta en ottanut mittoja. Eli ei ole ihan miedoimmasta kyse, kun usein tuulipäivinä pro kuskit maantiepyörillä ottavat maksimissaan 50-60 mm laipat, miten ikinä ne sitten mitataankin. Äkkiä noissa varmaan pinta-ala kasvaa prosentuaalisesti laipan syventyessä, vaikka mennäänkin kohti napaa ja halkaisija laipan sisäreunassa pienenee.

Oletan, että käytettävyyden raja menee ilman ohjausstabilointia 4-5 m/s tasaisen tuulen kohdilla rannikon puskakertoimet huomioiden ja mukavuusalue on max 3 m/s nyt, kun ei vielä ole takana kaksipuoleista levyä.

Kun säät ovat epätavallisen lämpimät ja hyvät vuodenaikan nähden, pitää ajaa, nörtteily myöhemmälle. Talven mökkihöperyyden karkotuksessa on varmasti motivaatio suurempi rakennella, nyt koivet koville, koska kilometrikisa ja Sakari ohittaa mut heti, kun olen ohittanut hänet, vaihdoimme sijaa kilsojen kirjausajankohdista riippuen jo muutaman kerran peräkkäin.