Nojapyöräfoorumi

Pikaisen tuuletuksen jälkeen piti mennä vielä jatkamaan arbeettia.
Hyvin se savun haju tarttuu...

Etuvaihtajan korvakkeen sain viimein kiinni runkoon, ja vaijerille pidikkeen.
Ei optimaalinen noin toteutettuna, kun vesi pääsee valumaan kuoren sisälle...

Toiminta selviää vasta kun pääsee koeajolle.

Väliaikaiseksi penkiksi valikoitui "Puolan penkki" (taannoisen yhteistilauksen peruja). Mutta eihän sitä heittämällä saanut sopimaan, kun penkin takana olevien jäykkärien väli ei istunut putkikehikon leveyteen. Linnasen penkin reunajäykiste on tältäkin osin paljon parempi. Huomenna värkkään jonkun purkkavirityksen, että pääsee ajamaan...

PS: foorumin kello on tunnin pielessä -> voisi säätää...

Kylläpäs muuten hiilikuitu palaakin herkästi! Ei olis kyllä meikäläinen älynnyt edes mokomaa varoa.

Joskus fillareiden vaihdevaijereiden mutkissa käytettiin pieniä taittopyöriä. Nillä paskartelemalla saisi vajerin suojakuoren alaviistoon..

Mä en ole huonona pitänyt ihan vesivanerista kyhättyjä penkkejä. Sellasen tekee nopsaan, jos iskee tiukka paikka!

tm kirjoitti:

Esimerkiksi:

• kuinka helposti alumiininen keskiön väliholkki sulahtaa, kun sen ympärillä olevaan teräsputkeen hitsailee kiinni keskiövaihtajan korvaketta
• kuinka helposti hitsauskoneen maadoituskaapeli luiskahtaa irti nojakin rungosta niin, ettei sitä huomaa
• kuinka sattuukin käymään niin, että maadoituskaapeli tippuu rungosta hitsauspöydälle eikä lattialle
• kuinka hitsattava nojapyörä sattuukin nojaamaan hitsauspöytään juuri hiilikuituisen penkin kohdalta
• kuinka hyvin hiilikuituinen penkki johtaakaan sähköä
• kuinka iloisella oranssilla liekillä hiilikuituinen penkki palaakaan
• kuinka tehokkaasti hiilikuitukomposiitin palamisessa syntyykään savua
• kuinka vastustamattomasti hiiltyneitä hiilikuidun pätkiä leijaileekaan palamisen aikana ympäri huonetta/tilaa.

Elämän tähtihetkiä
Harmittaa kovasti sattuessaan, mutta näitä on hauska muistella sitten jälkeenpäin.

Auts, onneksi ei sattunut sentään enempiä ja löyty penkki tilalle että pääsee silti ajamaan!

Väkästelin Puolan penkille pikakiinnikkeet puusta, toimii se varmaan noinkin hetken aikaa.

Etulamppu sai "väliaikaisen" sijoituspaikan emäputken jäykkärin vierestä, hitsasin jäykkärin kylkeen putkenpätkän.

Testilenkin kävin ajelemassa illalla, pitihän isompia kiekkoja (559) nastarenkailla päästä kokeilemaan. Hyvin toimi Mastodontti näilläkin, joten ei taida olla paluuta pienempiin.

Päivän ohjelmassa oli penkin säätöjen korjailua, ja valomaston askartelua.

Penkkiä käänsin pykälän verran pystympään, muuttui paremmaksi. Eilisellä testilenkillä luistelleen pituussäädön fiksasin kiinteäksi -> puupalikka selkänojan ja tukiputkien väliin. Ei tullut vieläkään täydelliseksi, vähän pitää saada penkkiä taaksepäin.

Selkänojan yläosaan täytyy laittaa vähän fylliä (tuki hartioille), tai sitten väkästellä niskatuki. Puolentoista tunnin ajelun lopussa kaulan lihakset olivat jo aika väsähtäneet pään kannattelusta.

Toisaalla täällä foorumilla mainostettiin taannoin valomastoa ("huomiovalokeppi"):
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=2&t=5719
Askartelin moisen: läpinäkyvän muoviputken sisälle led-nauhat, ja sähköt usb-powerbankista.
Akryyliputki Etrasta, ja led-nauhat AliExpressistä. Eteenpäin valkoiset ledit, ja taakse punaiset (vaikkei oheisissa kuvissa ehkä siltä näytäkään). Teho 5 wattia/nauha, joten ei mikään kaikkein energiapihein ratkaisu. Mutta ilmeisen hyvin näkyi liikenteessä, ainakin kanssakulkijoiden reaktioista päätellen.

Seuraava vaihe on purkaa pyörä palasiksi, putsailla pinnat ja aloittaa maalaus.
Tahtoo näillä vesitihkuisilla keleillä olla tuo paljas teräspinta turhan herkkä ruostumaan...

Maalaaminen on sellainen asia, jota ei ole juurikaan tullut harjoiteltua, ja tämä yleensä näkyykin lopputuloksessa . Niin tälläkin kertaa.

Tänään sudin toisen kerroksen Miranolia rungon ja pienempien osien pintaan, hyvin näkyy epätasainen jälki ja valumat . Vaikka ohuita kerroksia yrittikin. Onneksi tuo alkydimaali vähän tasoittuu itsekseen sutimisen jälkeen, ei kaikki pensselinjäljet jää näkyviin. Pieni loraus ohenninta sekaan olisi ollut tarpeen jälkimmäisessä kerroksessa, maali oli turhan paksua sellaisenaan. Kokematon ja malttamaton aloittelija siis vauhdissa...

Taisin valita väärän välin fillarin maalaukseen (ja väärän maalin), kun pitää olla jo ensi lauantaina ajokunnossa. Tuon alkydimaalin ensimmäinen kerroskin kuivui aika hitaasti (etenkin valumien kohdalla) -> tarvinnee laittaa nuo lämpölaatikkoon huomenillalla, kun ovat ehtineet kosketuskuiviksi. Maali kuivunee nopeammin 40-50 asteessa kuin 20 asteessa. Vaan ehtiikö pinta saada kovuutta sittenkään riittävästi...

Jos näyttelykelpoista pintaa olisin halunnut, niin ammattimaalarille olisin vienyt. Mutta kun tällainen oma kötöstely on kyseessä, niin välttää vähän krouvimpikin pinta. Ainakin kauempaa ja hämärässä katsottuna ihan siedettävä .

Mehevänpunainen mastodontti tulossa . Hienoa sit nähdä tää pyörä "ihka elävänä" .

tm kirjoitti:

Taisin valita väärän välin fillarin maalaukseen (ja väärän maalin), kun pitää olla jo ensi lauantaina ajokunnossa.

Ohentamaton tai tärpätillä ohennettu alkydimaali kuivuu todella hitaasti. Lopullinen kovuus saavutetaan viikoissa tai kuukausissa. Ruiskuohenteella ohennettuna kuivumisaika lyhenee paljon. Mutta myöhäistähän se nyt on...

nastat o nii pienii nois renkais

Vähän ihmettelinkin että meinasit maalata muutama päivä ennen kisaa, mutta luulin että käytät jotain nopeasti kuivuvaa maalia. Normaaleilla kotiverstaan maaleilla kannattaa tosiaan varata päiviä kuivumiseen. Kuivaa ne yön yli, mutta kovettuvat järkejään päiväkausia.

Tuon metallack miranolin tuoteseloste sanoo sen saavuttavan lopullisen kovuuden vasta kuukauden päästä.

tm kirjoitti:

Maali kuivunee nopeammin 40-50 asteessa kuin 20 asteessa. Vaan ehtiikö pinta saada kovuutta sittenkään riittävästi...

Järkeilin joskus että maali kuivuu nopsemmin, kun sen laittaa auringon lämpöön kesäkuumalla. Väärin - mattamusta paukkumaali pysyi aivan pehmeänä muutaman tunnin auringossa olon jälkeen monta päivää. Taisi kolmantena päivänä jäädä vielä sormenjälki

Tuli kommentteja puolesta ja vastaan, lämmityksen vaikutuksesta siis -> joten kokeilemaan.
Reilun vuorokauden ehti kuivua 20 asteessa, kappaleet pinnoiltaan kuivia kaikilta osin.
Äsken pakkasin ne pahvilaatikkoon (noin 50 astetta).
Huomenaamulla tarkistetaan miten kävi...

tm kirjoitti:

...Huomenaamulla tarkistetaan miten kävi...

Ei ollut lämmitys pilannut maalipintaa yön aikana.
Mutta vaikutus kovuuteen jää arvailujen varaan, ei tuo kummoinen ole vieläkään...

Sain tänä iltana seuraa verstaalle, kun samuel poikkesi antamassa vertaistukea rakenteluun. Tekaisi siinä samalla omaan projektiinsa takanavan levityksen läskipyöräkelpoiseksi.

Itse pääsin Mastodontin kokoamisvaiheeseen. Lauantaiaamuun mennessä pitää olla ajokunnossa...

tm kirjoitti:

tm kirjoitti:

...Huomenaamulla tarkistetaan miten kävi...

Ei ollut lämmitys pilannut maalipintaa yön aikana.
Mutta vaikutus kovuuteen jää arvailujen varaan, ei tuo kummoinen ole vieläkään...

Eikö tuo ulkona kovetu? Meil on - 20