Nojapyöräfoorumi

PW kirjoitti:

Näitäkö tulee sitten tilausten mukaan? Hienoo jälkee.

Kiitos, kaikki on mahdollista

Päivitystä:
Trimmasin reunat ja liimasin muottiin teräsputkipalkeilla jäykistetyn lastulevyn tukirakenteeksi. Liimasin plugit yhteen parilla turauksella sikaflexiä ja kiillotin vasemman puolen. Paketti takaisin muotin pohjalle ja eikun vasenta muottia laminoimaan oikean jakopintaa vasten. Tänään irroitin muotin ja ihan hyvähän siitä tuli. Aloitin myös takahaarukan muottien rakentamisen kiinnittämällä 3d-tulostetut palaset melamiiniin. Seuraavaksi ne pitäisi maalata ja hioa tasaiseksi. Hiilikuidun laminoin suoraan näiden urosmuottien päälle eli pääsen vähemmällä vaivalla kuin päämuottien kanssa.

Tosi hieno!

Sent from my iPhone using Tapatalk

Maalasin tulosteet pelkällä pohjamaalilla ja hioin ne tasaiseksi. Laminointi onnistui pääosin muuten hyvin mutta takajarrun aukon kohta oikaisi hiukan liian kireästä alipainesäkistä johtuen - täytyy korjailla sitä aluetta myöhemmin. 10 % täytöllä tulostetut muoviosat kestivät hyvin alipaineen mutta osaa irroittaessa kiinnitysruuvit korkkasivat, olisi pitänyt tajuta liimata ne pohjalevyyn pelkkien ruuvien sijaan.

Tulostin alipainepumpun yhteyteen itse suunnittelemani neulaventtiilin jonka ruuvasin vanhaan polttoaineen vedenerottimeen(?), toimii hienosti painetason hienosäädössä mittarin kanssa.

Viime viikolla laminoin myös rungon puoliskot. Nyt testasin alipainesäkin muotoa ja tiiviyttä etukäteen ja ihmettelin miksen saanut säkkiä millään ilmatiiviksi. Syy oli ainakin itselle yllättävä, muotin taustalevynä oleva lastulevy ei ole materiaalina ilmatiivis! Tiivistin sen erillisellä muovikalvolla jonka päälle varsinainen alipainesäkki teipataan.

Laminointi sujui hyvin kun hiilikuidut oli leikattu valmiiksi muotoonsa ja kasattu kerroksittain oikeaan järjestykseen. Tälläinen isotöisempi laminointi vaatii kaksi tekijää, toinen levittää hartsia ja toinen asettaa kankaat. Alemmassa kuvassa näkyy käyttämäni alipainelaitteisto, eli MS4.2 alipainepumppu johon on letkulla kytketty neulaventtiili, alipainemittari ja hartsiansa eli muovinen kippo johon mahdollinen säkistä letkua pitkin virtaava hartsi jää eikä pääsee pumppuun tai mittariin. Kippo on muuten osa Motonetistä kympillä ostettua vakuumiastiasarjaa joka on tarkoitettu ruoan säilöntään - toimii täydellisesti laminoinnissa!

Olin etukäteen pelännyt että penkin reunan muoto joka on muotissa syvä kuoppa vähäisellä päästöllä aiheuttaa ongelmia laminoinnissa tai muotista irroittamisessa. Näitä ongelmia ei tullut mutten osannut ennakoida että muotin pohjalle valuva ylimääräinen hartsi kovettaa irroituskalvon ja imuhuovan niin kovaksi kokkareeksi, että sitä ei meinaa saada sieltä pois ainakaan yhtenäisenä palana. Täytyy nakutella se pois pieninä palasina tai hioa pois dremelillä. Toisena laminoitu puolisko ei aiheuttanut ongelmia kun muistin levittää kuopan pohjalle valuneen hartsin laajemmalle.

Tässä kuvia valmiista puoliskoista. Olen lopputulokseen tyytyväinen, laminaatti on painunut joka kohdassa hyvin muottia vasten ja pinnanlaatu on pääosin erinomainen. Muutamia pintavirheitä löytyy molemmista puoliskoista lähinnä etupäästä mutta ne on helppo korjata parilla pisaralla hartsia ja hiomapaperilla. Nyt on työläimmät vaiheet takana ja edessä enää pientä nyhräystä
Seuraavaksi vuorrossa kesälomailun jälkeen puoliskojen laminointi yhteen keskeltä ja takahaarukkalaatikon ja emäputken liimaus paikoilleen.

Kiitokset hyvästä dokumentoinnista tänne foorumille!
Todella hieno ja kevyt runko rakenteilla.

Tämmöiset kertomukset herättää halun päästä jatkamaan omaa kuituprojektia (Avus-kinneri).
Mutta tarvii nyt saada ensin muutama muu homma alta pois ja valmiiksi ennen sen jatkamista.

Reunat trimmattu ja puoliskot teipillä yhdessä

Homma etenee. Heinä-elokuun vaihde meni takalaatikkoa, eli takahaarukan sisäpinnat muodostavaa osaa, viritellessä. Ensin liimasin puoliskot yhteen, joka olikin ennalta arvioitua haastavampaa. Hetken pähkäiltyäni miten saisin puoliskot kohdistettua toisiinsa nähden, keksin tulostaa puoliskojen väliin jigin jonka liimasin paikoilleen. Liimauksen jälkeen laminoin puoliskot yhteen etupuolelta ja upotin laatikon vesiämpäriin jossa pva-muovi liukeni veks 3d-tulostin on kyllä korvaamaton apu tällaisessa rakentelussa...

Takalaatikkoa sai hioa aika kauan ennen kuin se sopi paikoilleen runkopuoliskojen väliin, olin arvioinut tarvittavan välyksen reilusti alakanttiin takalaatikon muottia mallintaessa ja laminaatti oli suunniteltua paksumpaa takahaarukan kärjissä puoliskoissa. Jouduin lisäämään kuitua muutamaan kohtaan joissa hioin läpi alkuperäisestä laminaatista. Kun laatikko sopi paikoilleen liimasin sen ensin toiseen runkopuoliskoon ja sitten runkot yhteen. Ennen liimausta sovitin takajarrun paikoilleen laatikkoon ja porasin sille reiän jonka täytin muovailuvahalla. Laatikon etukärki on vahvistettu ontoilla mikropalloilla jarrun kohdalta. Jarrureiän sijainti on merkitty teipillä ulkopuolelta jotta sen voi nakertaa auki myöhemmässä vaiheessa alapuolelta.

Liimasin rungon keskisauman yhteen kauttaaltaan pikaepoksilla. Sen jälkeen laminoin puoliskot yhteen hiilikuidulla lyhyt osuus kerrallaan. Pikaepoksi teki saumasta ilmatiiviin joten laminointi alipaineella onnistui ilman vuotoja. Laminointivaiheen jälkeen leikkasin takahaarukan aukon alustavaan muotoonsa paperisapluunalla.

Rakensin jigin takadroppareiden ja emäputken kiinnittämistä varten. Alunperin oli tarkoitus rakentaa se toisiinsa kiinnittyvistä vesileikatuista vaneripalasista mutta vesileikkaamo olisi veloittanut leikkauksesta 180 € + materiaalit. Hinta tuntui vähän tyyriiltä, joten päädyin rakenteeseen jossa 3d-tulosteet kiinnitetään tarkkaan mittaan sahattuun vaneripohjalevyyn. Tulosteet paikoittuvat vanerin reunoja vasten, joten tarvetta kiinnitysreikien tarkkaan poraukseen ei ollut. Hinnaksi tuli 40 € tulosteiden osalta ja vanerilevy taisi olla 20 €. Tulostaminen kesti neljä päivää.

Takadropparit ovat vesileikattua 8 mm alumiinia. Keksin aika ovelan tavan niiden paikoilleen sovittamiselle: hioin runkoon sopivat aukot, jotta sekä runko että dropparit mahtuvat omille paikoilleen jigissä mutta niiden välissä oli pieni rako. Peitin dropparien kiinnityspinnat teipillä kauttaaltaan, paitsi kolmesta kohta joihin puristin hiukan pikaepoksiliimaa. Irrotin rungon + paikoilleen liimaantuneet dropparit varovasti jigistä, teippasin saumat, ripustin rungon roikkumaan pystyasentoon ja valutin rungon ja levyjen väliin hartsia. Hartsin kuivumisen jälkeen dropparit oli helppo vääntää irti pikaepoksikohdat murtaen. Lopputuloksena syntynyt "valettu" pinta varmistaa että levyt tulevat varmasti suoraan kun ne pulttaa runkoon.

Emäputki on hiilikuituinen ZS44, jonka tilasin ukrainalaiselta Tim Crossmanilta viime vuonna. Hinta oli todella edullinen ja tilasin samalla alumiinisen kampilaakeriputken. Emäputken liimasin samalla epoksiliimalla jota käytin takahaarukassa.

Hyvin on 3D-tulostinta hyödynnetty jigien(kin) teossa.
Ja hyvin keksitty tuo takadropparien sovitus.
Hieno runko valmistumassa!

tm kirjoitti:

Hyvin on 3D-tulostinta hyödynnetty jigien(kin) teossa.
Ja hyvin keksitty tuo takadropparien sovitus.
Hieno runko valmistumassa!

Kiitos! Joo, en tiedä miten sitä ikinä pärjäsikään ennen kuin oli tulostinta käytössä

Tein pyörään ohjainkannatin-ohjaustankoyhdistelmän eli pinnan. Tarkoitus oli pitää homma simppelinä ja kevyenä joten ei kulma tai etäisyys-säätöä. Onneksi osui mitat kohdalleen . Tässäkin käytin apuna vesiliukoisia 3d-printtejä, tulostin ensin stemmin alueen laminoimiseksi muoviytimen ja sen ympärille kaksi naarasmuottia. Hiilikuidut keernan ympärille ja paketti vinkoilla tiukkaan yhteen kuivumaan. Ytimen olin mitoittanut siten, että sen ulkohalkaisija oli tasan haarukan ruotoputken kokoinen ja muovin liuotuksen jälkeen stemmi sopikin tiukasti paikoilleen haarukkaan.

Seuraavaksi liimasin paikoilleen stemmin varren ja ohjaustangon t-haaroineen. Tarkoitus oli sen jälkeen kääriä koko paketti 25mm 250g 0/90° hiilikuitunauhalla ja peittää laminaatti elmukelmulla. Kääriessä heikko ohjaustankotuloste kuitenkin napsahti poikki, joten laminoin pelkän varren ja seuraavana päivänä ohjaustangon, kun olin ensin liimannut irronneen osuuden paikoilleen. Lopputulos elmukelmun jälkeen oli täynnä käärimisestä johtuvia juomuja joten hioin pinnan tasaiseksi ja vahvistin laminaattia tarvittavista paikoista.

Porasin reiät stemmin kiristysruuveille, liimasin niihin insertit ruuvin upotuksien luomiseksi. Vastapuolelle tein insertin mutterien upotuksia varten. Sekoitin karvaista viemärimössöä koostumukseltaan muistuttavan pakkelin epoksista ja hiilikuidun pätkistä ja peitin sillä valtaosan stemmistä. Mikropallopakkeliin verrattuna levittäminen oli tosi vaikeaa mutta hiomisen jälkeen pinnanlaatu on hyvä ja tasainen.

Työkalu jolla sain stemmin ylä- ja alapinnat kohtisuoriksi:

Valmis osa:

Hieman venyvä teippi kuten esimerkiksi sähköteippi toimii paremmin käärönä kuin elmukelmu. Tullee paljon tasaisempi paine ja jälki.

On sulla kyllä intoa nyprätä yhen fillarin kimpussa!

Höregrö kirjoitti:

Sekoitin karvaista viemärimössöä koostumukseltaan muistuttavan pakkelin epoksista ja hiilikuidun pätkistä ja peitin sillä valtaosan stemmistä. Mikropallopakkeliin verrattuna levittäminen oli tosi vaikeaa mutta hiomisen jälkeen pinnanlaatu on hyvä ja tasainen.

Todella hienoa työtä ! Niinhän se on että pieni kärsivällisyys erottaa hienon lopputuloksen kötöstyksistä. Olen itsekkin käyttänyt tuota epoksiin sotkettavaa hiilikuitupätkää täyttöihin. Ongelma on saada riittävän lyhyttä pätkää ja sekoittaa se niin että tulee pakkelimainen lopputulos eikä klimppejä. Tilannetta voi auttaa jos kovettumisen loppuvaiheessa käy vielä muotoilemassa aluetta.
Tuota talouskelmua en enää käytä, mikä tahansa muu on parempi. Isompiin alueisiin kasvihuonemuovi jotenkin pingottaen tai venyvä teippi, Puuilosta saa aika vahvaa läpinäkyvää sähköteippiä leveämpää, se on paras mitä olen löytänyt...