Nojapyöräfoorumi

juhani.tenhunen kirjoitti:

Kiitos vinkistä, lähetin kyselyn kauppaan. Rumpujarru tuo toki lisää painoa, mutta luultavasti jarru pitää paremmin kuin V-jarru kurakeleillä.

Älä kuitenkaan hirttäydy tuohon rumpujarruun, jos sitä ei helposti olekaan sovellettavissa tuohon. V-jarrujen jarrupaloissa on valtavia eroja. Kunnollisilla, vanteelle sopivilla, jarrupaloilla menee etupyöräkin lukkoon myös kurakelillä, miksei sitten kevyt takapyörä. Ihan vain siltä varalta, ettei rumpujarru onnistukaan.

Minä varmaankin jatkasin tuota runkoputkea hitsaamalla, tai hitsaisin toisen holkin tuonne päähän sopivalle etäisyydelle niin, että uusi vanne osuu jarrupalojen kohdalle ja säilyttäisin mainion pyörätuolinavan, joka mahdollistaa helpon takapyörän irrotuksen esim. autoon pakatessa.

Ps. Et varmaankaan tarvitse tuota Tapatalkin mainosta jokaisen viestisi perässä. Sen saat pois Tapatalkin profiiliasetuksista. Korvaa tyhjällä. Mainokset vievät tilaa foorumilla ja häiritsevät keskittymistä itse asiaan.

Onko takajarru tässä se pääjarru? Vai pärjäisikö pelkällä etujarrulla?

PW kirjoitti:

Onko takajarru tässä se pääjarru? Vai pärjäisikö pelkällä etujarrulla?

Etujarru on pääjarru. Päätin pysyä V-jarrussa, vaihdan 26” vanteeseen, sain uuden navan, akselin, adapterin ja vanteen Apuväline Avuxista (olivat hyvin avuliaita ja toimitukset ripeitä).
Täytyy vielä puolata vanne ja kaventaa runkoputkea renkaan kohdalta. Pääsen ehkä pienemmillä muutoksilla tällä tavalla.
Kiitoksia vinkeistä joka tapauksessa.
Tässä vielä kuva navasta.

off-topic/ Pitkän noniuksen Mauser -respekt /off-topic

kuparinen kirjoitti:

off-topic/ Pitkän noniuksen Mauser -respekt /off-topic

Meni vähän aikaa ennenkuin tajusin mistä mainitsit, piti oikein hakukonetta käyttää Mauser on appiukon perintöä. Nyt osaan sitä arvostaa.

Rosinante on osina, yritän päästä putkenkiristäjistä eroon istuimen ja etuputken kiinnityksissä. Takakiekko vaihtuu 26”:ksi ja tarakka uusiutuu. Vahvistin myös joitakin hitsauksia. Laitan kuvia kunhan ehdin. Ai nii uusi maali tuli myös pintaan.

kuparinen kirjoitti:

off-topic/ Pitkän noniuksen Mauser -respekt /off-topic

Eihän tuo nyt vielä mitään. Minulla on Biltemasta ostettu tönäri, jossa on 0,02 mm:n tarkkuuteen yltävä nonius. Kaikkein hienointa siinä on se, että se toimii ihan ilman mitään paristoja tai akkuja. Koskaan ei ole sähkö loppu työntötulkista. Aivan käsittämättömän kehittynyttä tekniikkaa! Tälläistä lisää! Kiitos siitä, Biltema.

Rosinante on taas kasassa. Sen suurin ongelma oli takakiekko (24” pyörätuolin kiekko), johon ei ole oikein renkaita tarjolla. Toinen oli tarakka, jonka koin hankalaksi ja kehnoksi. Näiden ongelmien lisäksi istuimen kiinnitys alta ja takaa, sekä etuputken kiristys. Takakiekon kasvattaminen 26” tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta, mutta siitä varten joutui runkoputkea kaventamaan renkaan kohdalta ja muotoilemaan selkänojan tukiputkea mutkalle.

Purkaminen oli helppoa ja nopeaa, kuvassa Rosinanten runko ja etuhaarukka menossa uudelleen muotoiltavaksi ja maalattavaksi.

Takakiekon uuden navan löytäminen oli hankalampaa kuin osasin odottaa. Lopulta sitten Apuväline Avuxista se löytyi sopivan vanteen kanssa. Kiekon tekeminen jäi sitten minun opeteltavaksi, koska pyöräpajat eivät suostuneet toispuoleista pyörätuolin napaa puolaamaan - heiltä puuttui siihen sopiva pukki. Hi5bikesta Herttoniemestä sain mittatilauspuolat ja onnistuin sitten parin illan aikana saamaan aikaiseksi melko pyöreän ja suoran kiekon.
Puolaus on tehty oikealta, rungon puolelta kolme ristiin ja vasemmalta suoraan, vanhan T Fordin oppien mukaan. Vanne tuli hieman oikealle keskiöön nähden että sain vanteen runkosuoraan.

Netistä löytämäni puolien pituuslaskurin lopputulos piti hyvin paikkansa.

Etuputki oli kiinnitetty putkenkiristäjilla ja se oli halkaistu sivusta, sillä ajattelin että putkenkiristäjä näkyy vähiten jos sen mutterit ovat alhaalla. Koska nyt halusin sen siistimmäksi ja lähes näkymättämiin täytyi halkio hitsata umpeen ja tehdä uusi putken alapuolelle. Kuvassa se on jo hitsattu.

Hitsasin kaksi lattarautaa vastakkain, toiselle puolelle on tehty kierteet, joten muttereita ei tarvitse (toivottavasti kierre kestää, sillä katkaisin kierretyökalun toisen reiän teossa. Sain sen sitten ulos ohuella öljyllä ja poraamalla iskulla kiviterällä väärään suuntaan, niin että se ikäänkuin avaisi pulttia. Tulihan se lopulta ulos, mutta luultavasti menetin muutan jengan ja kiviporanterän.)

Istuimen kiinnitys oli myös putkenkiristäjillä kiinnitetyllä istuimen adapterilla. Nyt ratkaisin kiinnityksen tekemällä runkoon reiän, hitsaamalla siihen putken ja putkeen tulee kierretanko, johon istuin sitten sovitetaan. Istuimen saa näin hieman alemmaksi, rakenteen kevyemmäksi ja sirommaksi.

Istuimen kiinnitys valmiina, Rungossa näkyy putkenkiristäjien urat. Kuva olisi pitänyt ottaa toiselta puolelta, koska siellä hitsausjälki oli nätimpi (unohdin avata kaasupullon - letkussa riitti argonia juuri toisenpuolelle).

Rungon istuimen tuki piti muotoilla niin ettei se osu renkaaseen varsinkin kun uuden kiekon kehä on laajempi ja tuki on kallellaan renkaaseen päin. Kuumentamalla sopivasta kohdasta metalli punaiseksi ja vääntämällä putkea se onnistui melko näppärästi. Nyt rako renkaaseen on riittävä leveämmällekin renkaalle. Runkoa täytyi myös kaventaa renkaan kohdalta kuumentamalla ja varovasti vasaroimalla.

Tarakassa loppui ideat kesken, tällainen siitä tuli. Sen pitäisi nyt kestää sen verran kuin tarvitsee, eikä karu ulkonäkö houkuttele siihen istumaan (toivottavasti).
Yhdistin istuimen takakiinnityksen ja tarakan pitimen tekemällä 6 mm alumiinilatasta kolmiomallisen kiinnikkeen. Työn jälki on karua ja alkeellisilla työkaluilla (pora ja Boschin multicutter). Vesileikkuri olisi ollut oikea väline, malttamattomuus….

Runko ja etuhaarukka saivat myös uuden maalipinnan, tässä runko on pohjamaalattuna.

Rosinante on siis toistaiseksi valmis, uusi takakiekko, tarakka etuputken kiristysmekanismi ja istuimen kiinnitys, ja tietysti uusittu logo. Olen aika tyytyväinen ulkonäköön. Ensin ajattelin että tarakka pitäisi maalata mustaksi, mutta se on tavallaan vastavoimana etuputken alumiinille ja tangon kromille. Sitäpaitsi laiskottaa irrottaa tarakka ja kiinnitys, odottaa maalin kuivumiset, lakkaukset ja lopulta todeta muutaman käyttökerran jälkeen että sieltä se alumiini taas pilkottaa. Räntäsade oli niin rankka ettei viitsinyt koeajolle lähteä - ehkä huomenna.

Ai niin, löysin Rosinante-nimelle etymologian, Don Quijote sai hevosluuskan, joka espanjaksi on rosin (tai oli ainakin tuolloin). Koska siitä tuli nyt ylvään ritarin voittoisiin taistoihin vievä ratsu oli se entinen rosin. Entinen on espanjaksi ante eli nimeksi tuli siis Rosinante. Olen kyllä lukenut tuon teoksen, mutta en tuota selitystä muistanut tai sitten sitä ei suomenkielisessä kirjassa ole mainittu.
Mielestäni nimi sopii hyvin tällekin ratsulle vaikka sitä ritari ei ohjastakaan... vai ohjastaako?

Kertakaikkisen upea.

Isompi takapyörä oikaisee vinoutta hieman ja kapeampi takarengas ja paksu pienempi eturengas näyttäisi toimivan ihan kivasti parina. Värikin on hieno.
On tuo kyllä upea teos kerta kaikkiaan. Oli jo aikanaan Sakarin tekemänä, mutta nuo uudet parannuksesi tekivät siitä jotenkin valmiimman, ammattimaisemman. TUo olisi oikeastaan ihan valmis tuotantomalli. Niin yksinkertainen rakenteleltaan ja toteutukseltaan viimeistelty.

Onneksi olkoon!

Mahtawaa! Hyvä, että myin Sakarin teoksen osaaviin käsiin.

Kiitos kehuista ja onnitteluista. Onneksi kuvassa ette pääse tutkimaan tarkemmin työn laatua.

Ensimmäiset noin kymmenen kilometriä takana, ajoasento oli ehkä hieman parempi, polkeminen tuntui kevyemmältä kuin ennen, ehkä paremman takanavan takia tai ainakin kummallinen humina takanavasta oli pois.
Tarakan ja takalokasuojan kiinnitys kaipaa vielä työtä, reppu painoi tarakkaa alemmaksi ja koska takalokasuoja on siinä kiinni alkoi se hangata takapyörää.

Istuin hajosi Rosinantesta puolalainen lasikuituistuin ei kestänyt pääkaupunkiseudun pyöräteiden korokkeille ajoa, vaan oli murtunut kiinnityksen kohdalta. Ilmeisesti lasikuitua voisi korjata, onnistuuko se lasikuitumatolla ja epoksilla. Onko kokemuksia?

Tuo voisi olla laastariratkaisu, mutta oikeasti haluaisin istuimen joka hengittäisi selkäpuolelta. Slyway-projektilla sellainen näyttäisi olevankin, tosin hintava. Hyvistä mutta edullisista ratkaisuista olisin kiinnostunut, jos sellaisia onkaan.

Sent from my iPad using Tapatalk

Mikä ettei korjaus onnistu, tosin riippuu miten pahasti tai laajasti on murtunut. Vaatii karkean hionnan ja runsaasti lisää kuitua, lasikuidun lisäksi olisi varminta laittaa jotain muutakin kuitua (hiilikuitu, kevlar) sekaan jos haluua oikein vahvan. Voi olla että tarvitsisi molemmille puolillekkin. Kuva kertoisi enemmän...
Hengittävyyden suhteen yhteen istuimeeni porailin kuppiterällä paljon reikiä ja päälle laitoin tuollaisen hengittävän verkon, auttoi oikein hyvin. Reiät jkv alentaa rakenteen vahvuutta...

https://www.ebay.com/itm/Motorcycle-Sco ... KYIdGSm1ng

Tietenkin istuin pitää korjata, mutta... Aina kun jotain menee rikki pidemmän käytön jälkee,m on rikkoutumisessa kyse ennakoimattomasta ja suunnittelussa huomioimattomasta voimien kulusta rakenteessa, eli suunnitteluvirheestä.

Tästä syystä ja muutenkin minusta tällainen korjausketju olisi parempi pyörän oman ketjun jatkeena, jolloin on helpompi tarkastaa rakenteet ja niiden puutteet, jotka ovat tuon vaurion aiheuttaneet.

Tuon pyörän rakenne on niin äärimmilleen minimoitu, että sen voimaketjuihin on jäänyt kapeikkoja, jotka on hyvä korjata, ettei istuin turhaan säry korjauksen jälkeen uudelleen, eikä koko projektista tule mielikuvaa, että istuimet eivät yleisesti ole kestäviä.

Tässä hyvin suurella todennäköisyydellä vaurio on aiheutunut kiinnitysten poikkeuksellisesta sijainnista istuimen reunassa. SInänsä paikka on hyvä, mutta rakenne on herkkä istuinpuoliskojen leikkausliikkeen aiheuttamille liimavaurioille.

Siirrän tämän ketjun Rosinanten oman ketjun jatkeeksi, jotta rakennekuvia ei tarvitse etsiä hankalasti, tai pyydellä kirjoittajalta.

Saisko kuvan siitä kiinnitys/murtumakohdasta?