Nojapyöräfoorumi

jori kirjoitti:

Nämä kokonaisena siirreltävät ja asennoltaan muuteltavat istuimet ovat minun silmissäni alkuvaiheen kohelointia varten, kun ei vielä tiedetä missä asennossa ja - kohdin olisi paras nojapyörässä nojailla.

Vastalause! Maantiellä matkaa ajaessa mennään matalana, mutta soralle nostetaan korkeutta ja ajoasentoa niin pystyksi kuin suinkin pystyy. Jos muutokset tehdään pelkällä jousituksella, säätövara on pieni. Kyllähän pikkupätkän soraa taiteilee millä vaan, mutta kun sitä on kilometreja tarvitaan säätöjä. Itselle kelpaisi jos olisi joku veivi-systeemi jolla voisi penkin kulman ja jousituksen säätää pysähtymättä. No, ei se 42 sekuntia pysähdyksissä kohtuuton ole.

jori kirjoitti:

Mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että nojapyörän istuimen tulee olla osa runkoa, tai paremminkin rungon osa istuinta. Ainakin niin, että runko kantaa istuimen pitussuuntaisen taivutuskuorman ja istuin vain poikittaisen.

Perusteluna näkemykselleni pidän polkemavoiman mahdollisimman suoraa välittymistä lapaluiden alareunan ja polkimien välillä. Kuituistuimet ovat niin jäykkiä, että voisivat hyvin olla osa runkoa. Kun eivät ole, täytyy sama lujuus rakentaa kahteen kertaan.

Hittolainen, taaskin joutuu huomaamaan että ajatukset on tuon suhteen aika 1:1 Jorin kanssa. Ajatuksissa on pyörinyt tosiaan idea, että tekisi tosiaan ohuemmasta putkesta rangan penkille ja sitten ohuesta putkesta penkin alle runkoputkea lisää ja sitten vielä yhdistelis nuo putket vieläkin ohkasemmalla putkella, että sais sellasen näppärän ristikko rakenteisen rungon. Istuimeen "istumapinnaksi" joko muovilevyä tai miksi ei joku 4mm vanerikin toimisi, levy kiinni nippusiteillä tai jollain vastaavalla tavalla. Tuossa kuitupenkissä häiritsee juurikin se, että se on irrallinen osa, joka ei huolehdi painonsa vertaa rungon tukevoittamisessa. Töissä ois 18mm teräsputkea 1mm seinämällä, niin siitä kiinnostas tehdä runkoa. Tiedä sitten saisko sen yhteydessä testattua sitä, että ketjun vetävä puoli kulkisi runkoputken sisällä (tarvii olla paksumpaa kuin 18mm), tuo kun olisi mahdollista rohlofin kanssa. Äkkiseltään kuvitellessa uskon että ketjun aiheuttamat voimat saisi helposti hallittua noin, kun se aiheuttaa putkeen puristusta taivutuksen sijaan. Tietty ne taka dropoutit pitää vielä miettiä niin, ettei se ketju väännä siellä kohtuuttomasti putkea tai muutakaan.

Se cck:n penkki tuntus passaavan itelle ainakin ihan hyvin, eli luultavasti sitä joutas käyttää mallina, kun alkaa miettiin miten noita putkia alkas taivuttelemaan.

Niin ja se varmaan vois olla ihan ok, ainakin ideana, että takana olisi jousitus ja matka-ajossa se perä olisi matalalla (=penkki enemmän kallellaan ja ohjauskulma loivempi), sitten keskustaan tms siirryttäessä takapäätä nostaisi ylös (=penkki pystymmässä ja ohjauskulma jyrkempi, eli nopeampi). Noinhan on esimerkiksi se flevon perä toteutettu. Jousituksena ihan vaan kumityyny. Lisäksi tuossa ois sekin etu, että varastointia tai kuljetusta varten rungon saisi pienempään nippuun.

jori kirjoitti:

Ihan vakavasti. Minä olen vain pari senttiä pidempi, enkä mahtunut siihen istuimeen sitten millään. Jos vielä sisäkaarteen puolelle lisätään pehmusteita, niin eikös se mitta siitä vain entisestään pienene.

Koko penkin mittainen pehmuste nostaa kuskia kauemmas penkistä, mutkien etäisyys on kauempana suurempi. Takamuksen alla pehmuste painuu enempi kasaan, joten pehmusteen kans penkki on pidempi kuin ilman pehmustetta, luulen

Jukka

jori kirjoitti:

Mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että nojapyörän istuimen tulee olla osa runkoa, tai paremminkin rungon osa istuinta. Ainakin niin, että runko kantaa istuimen pitussuuntaisen taivutuskuorman ja istuin vain poikittaisen.

Nämä kokonaisena siirreltävät ja asennoltaan muuteltavat istuimet ovat minun silmissäni alkuvaiheen kohelointia varten, kun ei vielä tiedetä missä asennossa ja - kohdin olisi paras nojapyörässä nojailla.

Perusteluna näkemykselleni pidän polkemavoiman mahdollisimman suoraa välittymistä lapaluiden alareunan ja polkimien välillä. Kuituistuimet ovat niin jäykkiä, että voisivat hyvin olla osa runkoa. Kun eivät ole, täytyy sama lujuus rakentaa kahteen kertaan.

Tarkkana saa olla ettei kuitenkin tule erillistä penkkiä raskaampi ratkaisu. Kokeilin tuota runkopenkki ratkaisua pythonissa ja ainakin siinä teräsputkella toteutettuna lopputulos oli raskaampi kuin suora runko ja erillinen penkki. Miksei tuo toimisi, ja toimiikin, jossakin lowracerissa(velocraft nocom) jossa rungon ja selkänojan linja liki sama, mutta pystymmissä ajoasennoissa kyllä kevyempään lopputulokseen päsee suoraviivaisella rungolla, kevyellä, jopa veltolla penkillä joka kriittisisä kohdista tuetaan jäykkään runkoon.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Tarkkana saa olla ettei kuitenkin tule erillistä penkkiä raskaampi ratkaisu. Kokeilin tuota runkopenkki ratkaisua pythonissa ja ainakin siinä teräsputkella toteutettuna lopputulos oli raskaampi kuin suora runko ja erillinen penkki. Miksei tuo toimisi, ja toimiikin, jossakin lowracerissa(velocraft nocom) jossa rungon ja selkänojan linja liki sama, mutta pystymmissä ajoasennoissa kyllä kevyempään lopputulokseen päsee suoraviivaisella rungolla, kevyellä, jopa veltolla penkillä joka kriittisisä kohdista tuetaan jäykkään runkoon.

Olisiko pythonisi penkin yläosassa lievää ylimitoittamista. Pysty ajoasento ei tarvitse yläselän tueksi kovin paksua runkoa.

Näkökulmani on hiukan teoreettisempi. Konstruktiofilosofiani mukaan penkki rakennetaan rungon osaksi siltä osin, kuin se on rakenteellisesti kannattavaa ja vain tästä eroavasta istuimen osasta tehdään itsekantava ja säädettävä. Pystymmässä mallissa tämä tarkoittaa rungon ulottamista kenties vain ristiselän alaosaan asti, makaavammissa ylemmäs, NoComissa jopa niskatukeen. Kuitenkin jopa pelkän istuinlevyn tukeminen suoraan runkoon keventää istuimen rakenteita enemmän kuin suhteellinen kiinnityspituus edellyttäisi, sillä vapaan osan jännevälin lyhetessä rakenteen jäykkyysvaatimus vähenee nopeasti. Istuimen siirtomahdollisuus tässä tietenkin menetetään, mutta mitä etua sillä lopultakaan on saavutettavissa? Ihmisen painopiste on kuitenkin melko tarkasti siinä istuimen jyrkimmän mutkan yläpuolella.

Tällä filosofialla rakennetuissa pystymmän ajoasennon takavetoisissa nojakeissa saavutettava säästö on aika pieni kahden suurimman voimalinjan suuren kulman vuoksi. Suurimman voimavaikutuksen tuottava ketjulinja vaatii oman runkolinjansa ja lapaluu-päkiä-linja toisen. Keveän rakenteen kannalta tällainen pyörä ei siis voi olla kovin edullinen. Osittain näitä rakenteita voidaan saattaa tukemaan toisiaan, mutta samalla menetetään mahdollisuus jousitukseen ja lisätään painoa.

Koko ajan täytyy muistaa, että istuin edustaa nojakin kiinteiden osien painosta aika suurta osaa. Tyypillisen itserakentajan runkoputkenkin 50,8 x 1,5 metripaino 1,82 kg/m on vähemmän kuin vastaavan tasoisen istuimen metripaino. Puhumattakaan pehmusteista ja kiinnitysosista. Hipo-osastolla tilanne on sama. Hiilaripenkki painaa suhteessa vieläkin enemmän kuin sen alla oleva hiilikuituinen runkoputki. Nojakkiin sopiva rautakauppakokoinen 60 x 2 alumiiniputki painaa vain 980 g/m, eli vain hiukan enemmän kuin hiilikuituistuin. Toisaalta se hiilikuituistuin pystyisi lujuutensa ja jäykkyytensä puolesta hoitamaan sen runkoputkenkin viran, jos asennustapa olisi toinen.

Jori

tavasti kirjoitti:

Vastalause! Maantiellä matkaa ajaessa mennään matalana, mutta soralle nostetaan korkeutta ja ajoasentoa niin pystyksi kuin suinkin pystyy. Jos muutokset tehdään pelkällä jousituksella, säätövara on pieni. ...

Tuossa on kyse jousituksen säädön ongelmasta ei niinkään istuimen rakenteesta. Jos soratiehen nyt täytyy jotenkin erilailla suhtautua, täytyy takajousituksen korkeussäätövaraa lisätä.

Pakoputkipyörän takajousitus on alkujaan suunniteltu juuri tuollaiseksi "veivillä" korkeussäädettäväksi. On vaan ollut niin mukava ajettava alkuperäisessä asennossa -myös soratiellä, ettei veiviä ole tullut asennetuksi.

Jori

jori kirjoitti:

tavasti kirjoitti:

Vastalause! Maantiellä matkaa ajaessa mennään matalana, mutta soralle nostetaan korkeutta ja ajoasentoa niin pystyksi kuin suinkin pystyy. Jos muutokset tehdään pelkällä jousituksella, säätövara on pieni. ...

Tuossa on kyse jousituksen säädön ongelmasta ei niinkään istuimen rakenteesta. Jos soratiehen nyt täytyy jotenkin erilailla suhtautua, täytyy takajousituksen korkeussäätövaraa lisätä.

No sinä varmaan osaat laskea miten jättö muuttuu jos penkin kulmaa muutetaan 10-15 astetta pelkästään jousitusta nostamalla.

tavasti kirjoitti:

No sinä varmaan osaat laskea miten jättö muuttuu jos penkin kulmaa muutetaan 10-15 astetta pelkästään jousitusta nostamalla.

Tämä ei nyt enää ole vaneripenkkiasiaa, mutta jättö muuttuu etupyörän koosta riippuen 4 - 6 mm/ aste. Pienellä etupyörällä vähemmän. Jätön muuttumien menee vielä ihan oikein päin, eli hidasta sorakiemurtelua varten jättö pienenee ja ohjaus herkkenee ja maantiellä viilettämistä varten jättö kasvaa ja vauhdikas meno stabiloituu.

Jori

jori kirjoitti:

Nojakkiin sopiva rautakauppakokoinen 60 x 2 alumiiniputki painaa vain 980 g/m, eli vain hiukan enemmän kuin hiilikuituistuin. Toisaalta se hiilikuituistuin pystyisi lujuutensa ja jäykkyytensä puolesta hoitamaan sen runkoputkenkin viran, jos asennustapa olisi toinen.

Tuota kyllä vähän epäilen. Eli jos pulttaat cck:n penkin tukevasti molemmista päistä pakoputkipyöräsi runkoon kiinni ja sahaat rungosta selkänojan mittaisen pätkän pois, niin väitän että veltompi ja heikompi tulee.
Penkistä pitäisi siis tehdä tukevampi, eikä se silti korvaisi koko runkoputkea, vaan maksimissaan selän mittaisen pätkän sitä. Lisäksi kiinnitykset tulisi tehdä jämäkemmiksi.

Jukka

jori kirjoitti:

Jätön muuttumien menee vielä ihan oikein päin, eli hidasta sorakiemurtelua varten jättö pienenee ja ohjaus herkkenee ja maantiellä viilettämistä varten jättö kasvaa ja vauhdikas meno stabiloituu.

Tämä tuntuu nurinkuriselta, näin omiin kokemuksiin pohjautuen. Erityisesti huonolla alustalla kaipaan itseohjautuvaa pyörää, joka ei kauheasti hötkyile siitä kun tie heittelee sitä. Kovassa vauhdissa hyvällä alustalla taas on haluttavaa, että pyörä ohjautuu herkästi, ettei sitä tarvitse hartiavoimin ajaa.

jviirret kirjoitti:

jori kirjoitti:

Nojakkiin sopiva rautakauppakokoinen 60 x 2 alumiiniputki painaa vain 980 g/m, eli vain hiukan enemmän kuin hiilikuituistuin. Toisaalta se hiilikuituistuin pystyisi lujuutensa ja jäykkyytensä puolesta hoitamaan sen runkoputkenkin viran, jos asennustapa olisi toinen.

Tuota kyllä vähän epäilen. Eli jos pulttaat cck:n penkin tukevasti molemmista päistä pakoputkipyöräsi runkoon kiinni ja sahaat rungosta selkänojan mittaisen pätkän pois, niin väitän että veltompi ja heikompi tulee.
Penkistä pitäisi siis tehdä tukevampi, eikä se silti korvaisi koko runkoputkea, vaan maksimissaan selän mittaisen pätkän sitä. Lisäksi kiinnitykset tulisi tehdä jämäkemmiksi.

Jukka

Erillinen varuste tuo aina erillisen painon mukanaan. Komposiitti tarkoittaa myöskin rakenneosien yhdistämistä.

Ystävällisesti
Teuvo

jori kirjoitti:

Konstruktiofilosofiani mukaan penkki rakennetaan rungon osaksi siltä osin, kuin se on rakenteellisesti kannattavaa ja vain tästä eroavasta istuimen osasta tehdään itsekantava ja säädettävä. Pystymmässä mallissa tämä tarkoittaa rungon ulottamista kenties vain ristiselän alaosaan asti, makaavammissa ylemmäs,

Tässä hanke, jossa penkki on kohtuullisen kiinteästi mukana rakenteessa. Säädettävyyttä ei juuri taida olla.

Hankkeesta lisää: http://www.cruzbike.com/content/vendetta-shaping

Pastori kirjoitti:

Tässä hanke, jossa penkki on kohtuullisen kiinteästi mukana rakenteessa. Säädettävyyttä ei juuri taida olla.

Tässä on yhdistelty rakenneratkaisuiden huonot puolet. Istuin on painava, sen taivutuslujuus ja vääntöjäykkyys ovat huonot ja takapyörän tärinä johtuu sellaisenaan lapaluihin. Nopea ohjausliike kovassa vauhdissa ja samalla jarrutus taittaa rungon istuimen etureunan alta. (kiepahdus).

Kunnollisessa integroidussa rakenteessa runko on yhtä putkea, jonka yläpinta on istuimen kohdalta muotoiltu istuttavaksi. Vain umpiputki on painoonsa nähden riittävän vääntöjäykkää. Toki sen voi muutenkin tehdä, mutta painoa tulee enemmän.

Jori

Penkkiprojekti etenee. Nyt se on lakattu kiiltäväksi ja aloin tekemään kiinnikkeitä.

2mm teräslevystä 100x100 palanen jonka nurkkiin porasin reiät vaneeriin kupukantapulteilla kiinnittämistä varten. Levy kuvassa vielä suora, mutta taivutetaan muotoon kun tarkka paikka selviää. Saranoinnin vuoksi tuli aika raskas, 400g kaikkine pultteineen. Paljon kevyemmäksi olisi saanut jos olisi hitsannut pakoputkiklemmarin suoraan levyyn kiinni.
Selkänojan tuelle tulenee saman tapainen kiinnitys.
Koko penkki olisi tarkoitus äpöstää talven aikana kiinni tuohon LowLWB:hen, pääsee ensi kesänä testaamaan käytännössä.

Jukka

Kas, jäänyt päivittämättä:

Eli penkki on nyt tuossa LowLWB:ssä kiinni ja aloin jatkokehittelemään muottia.
Ajatus olisi että muotinhan ei tarvi olla juuri penkin muotoinen vaan riittää että on muutama tukeva tukikappale jota vasten penkin levyt puristetaan:

Tuossa kokeilen ideaa ensin chopperin penkkiin, mikäli onnistuu teen jigin jossa voi puristaa nojakin penkin. Tällainen muotti on helppo tehdä ja muokata jos sattuu ettei muoto ole eka kerralla hyvä.

Jukka