18 km kokeilua eri versiosta penkkiä ja vaihteiden kanssa säätötaistelua. Siirsin etupuomia eteen ja nyt takavaihtaja on lähempänä sopivaa kohtaa, mutta hieman löysät ketjut ovat vieläkin. Jos oikein muistan, 6 ja 7 vaihteet hidastelevat päälle menossa alhaalta ylemmälle vaihteelle siirryttäessä. Suurelta pienemmälle menee ok, joten palatessani löysäsin ylärajoitusruuvia takavaihtajassa, kun kesken reissua tehty löysäys ei riittänyt. Saattoi tosin hieman nopeuttaa vaihtamista. Kasille ja ysille nousee nopeammin lähes viiveettä ennen kahta löysäyskertaa. Iterointi jatkuu. Penkki ok ja pyörä painaa ekalla itse tehdyllä mittauksella 19,6 kg. Ei kuvaa uudesta versiosta. Menin helpolla naruttomalla versiolla, jotta pääsen ajamaan lämpimällä säällä tänä vuonna. Käteen ottaa penkkimuutoksen, Kojak 406-35 laittamisen ja kuusiokulmakomoisen pikalinkun vaihtamisen työkalua tarvitsemattomaan jälkeen.
Eilen kirurgi murjoi käteni niin, että kynnen jälki oli aamulla jäljellä ihossani. Ei rannekanavasyndroomaa hänen mielestään, vaan pronaattorisyndrooma. En valita, ei tökätty piikillä ja tämä vaiva on vähemmän vakava ja ei kai vaadi leikkausta, vaan treeniä. Sillä silmällä puskin kivun läpi. Ei sovi pitkään ajaa nyt tällä käden kunnolla ja ehkei yhtä kovaa. Vauhdilla menin, kun omi tilaa.
En kiinnittänyt huomiota pyörän käyttäytymisessä muuhun kuin ergonomiaan ja suoran viivan pitokykyyn nousussa. Tuuli, joten paha sanoa, mitä tapahtui suorituskyvylle, kun nostin poikkilevyn pystyyn yläselän ja niskan tueksi ja mitä pienempi eturengas vaikuttaa.