Luin saman artikkelin ja olen bike fittingfanaatikon rajoilla. Fuulaa on tuo juttu propagandana, kun se antaa oikeasti vitaalisen tärkeästä asiasta bike fittingistä mainosmiesten paskapuhe leiman, vaikkei siitä olekaan kyse ollenkaan. Vaan suorituskyvyn ja ergonomian kannalta valtavan tärkeästä jutusta, joka pitää huomioida myös treeneissä.
Kuka tahansa voi kokeilla lehtijutun väittämää käytänössä näin: Jos et osaa ajaa pystäriä ilman käsiä, seiso paikallaan yksi jalka maassa kädet roikkuen lepoasennossa kylkien vieressä. Paljonko massaa on käsilä ja paljonko teet työtä? Ei luulisi rasittavan. Nojaa eteen ajoasentoon ja ota kiinni poikkitangosta. Vertaa painon määrää seuraavaksi enemmän etukenoon vievään asentoon yläasentoon. Vertaa kippurasarvilla oloon. Jokainen etukenoon vievä asennon muutos lisää kannateltavaa painoa käsille.
Pakkiasetuksia löytyy käden tekemälle työlle muitakin kuin vain pystympään asentoon pakitus ja satulan korkeuden sekä ohjaustangon etäisyyden muuttaminen. Aerotangot. Niillä maatessa suuren osan ylävartalon massasta kannattaa käsivaren yläosan luut lihasten sijaan. Ei rajattomasti ja mitä edempänä nenä menee, sitä enemmän lihaksetkin joutuvat kannattelemaan painoa sekä niska vääntyy enemmän katsoessa eteen, mikä pingottaa hartioita, mikä käy selälle ja käsille ihan kuin kyseessä olisi yksi naru, jonka toistesta päästä vetäen koko systeemi siirtyy ja kiristyy.
Mulla on viime vaatetesteissä ollut ongelmana liian liukuvat vaatteet noin aggressiivisesti etukenoiselle pyörälle kuin Shiv sarjan karvahattumalli Elite A1 aggressiivisimmissa asetuksissaan on. Liu'un eteen käsituilla. Se painaa kämmeniä aika-ajotankojen etuosaa vasten vääntäen rannetta ja siten jänteitä sekä pingottaa käden lihaksia. Mikä on näillä vammoilla hyi hyi.
Ei mulla ainakaan (4 noidannuolen raiskaama kulumista rangassa kärsivä) selkä ole niin jumissa, että kannattelisi perseestä niin, ettei käsille tulisi painoa. Edes tunteena. VAhva hajuni erosta tilnateeseeni toimittajaan verrattuna on minun ja Alberto Contadorin saman sarjan pyörät identtisellä penkillä ja olemme samanpituisia noinabout ja molemmat valumme eteen päin satulalla. Minulla on ennen Brittien pyöräliiton munan puutumistutkimusta viime talvelta samansuuntainen havainto, että kun etupiikkiä satulassa pudottaa alemmas kuin pakaran kohdan luiden kohdalla oleva osa satulaa, ei etupiikki paina munia ja tee kipuja, puutumista sekä pistelyä. Oletan toimittajan anatomian ja satulan toimivan eri tavalla kuin minulla ja Albertolla. Pyöräni on käytettynä ostettu ja karvan liian suuri minulle, sekin vaikuttaa etukenoon ja etupainoisuuteen. Oletettavasti toimittajalla ei ole yhtä herkät sensorit etupainoisuudelle, kun mulla pahimmillaan tarvitsee pysähtyä kesken reissun ja tehdä kuntoutusjumpaa ja palattua vähintään, eikä Burana mitään, vaan selkärankareumaisille (=lekurien mukaan voimakkain kipu mistään sairaudesta ohittaen luun pirstalemurtuma) tarkoitettu Arcoxia. Työpaikkaläkäri suositti sen vahvimman ottamista pois ja miedompaan siirtymistä. Puoliannosta kokeilin ja ei pure. Arcoxia ei ole kipulääke, kuten Burana, vaan myös tulehdukseen, eli vaivan syyhyn auttava lääke. En halunut 3/4 vahvaa Arcoxiaa kokeeseen, vaan suosiolla 1/2 vahvuutta, koska sitä voi puoliannoksen pettäessä ottaa tuplana täysivahvuisen sijaan. Olen kinthaalla, aloitanko itsehoitokuurin reseptilääkkeellä. Toisen työterveyslääkärin käsky on pitää jatkuvaa varastoa, koska voin aina tarvittaessa aloittaa hoidon heti ja välilä välttää lekurikeikan säilyttäen työkyvyn. Kun muka itse tiedän parhaiten, milloin tarvitsen lääkitystä, kun oireet ja vammat ovat yksilöllisiä. Ketut kanssa itsekään tiedä, taas siinä rajalla, mennäkö lekuriin, vai ei. Viivytän pomosta piittaamatta huomiseen päätelmien tekoa. Kiva viesti työpaikkalääkäriltä, ei kipu haittaa työtä ja ei vammauta lisää, lupaan sen. Sama äijä diagnostisoi nilkkani yliliikkuvaksi ja saman firman kirurgi leikkasi aliliikkuvuudesta johtuen. Työpaikkalääkäri on vakuutuslääkäri myös...
On erittääin luultavaa, että toimittajalla ei ole spagettikädet, jotka jaksavat paljon paremmin kannatella ylävartalon painoa optimiasetuksilla toisin kuin minä edes aika-ajotangoilla. Ja tässä piilee bike fittingin hienous. Kun pienin muutoksin haetaan ihanneasento, tulokset normikuntoiselle voivat antaa vaikutelman, ainakin lyhyemmissä matkoissa, ettei mikään ylävartalossa rasitu. Tästä syystä vihaan UCIn ilmajarruina pitäiini pystäreihin massatuotannon jumittavia sääntöjä, kun vain rajattua matkaa voi tehdä optimisäädetyllä pyörällä aktiivinen harrastaja, joka treenaa myös kädet siihen kuntoon, ettei satu työmatka ja arkimenot pyörällä. Se sulkee valtavan kasan ihmisiä mukavan kivuttoman arkiajamisen ulkopuolelle. Bike fittingiä ja onnistumisia siinä on monenlaisia. Kuinka moni edes yrittää sitä ja moniko yrittäjistä saa hyvät tulokset? Moniko hyvistä tuloksista huolimatta ei pysty pitkään ajamaan vaivoitta? Terveistäkin.
Nojapyörä ratkaisee erognomiavitsauksia ja niihin pitäisi siirtyä päädesigninä. Paitsi ehkä cityssä, jos ei tehdä ketterämpiä ja hallittavampia sekä tiukemmin kontrollissa pysyvästi kääntyviä nojakkeja kuin Streetmachine GT. Jos ei mennä luonnon lakien kunnioittamisessa loogisesti tie loppuun asti ja järkätä liikenneväylät ja säännöt kinnereitä massakulkumuotona suosivaksi, jolloin välimalli nojapyörä toimisi lähinnä parkkitilan säästäjänä. Ehkä sitten sähköillä saataisiin ympärivuodenmallejakin kinnereistä yhdessä kunnon aurausten kanssa. Sitä odotellessa...
Ajoasentoa kannattaa ergonomian vuoksi vaihdella kisan ulkopuolella ainakin ja sanoisin, että kisassa myös. Pekingin olympialaisten naisten maantievoittajan kirjassa suositetaan 5-10 min/h penkistä peffa ajamista verenkierron palauttamiseksi. Vie kipuja kivasti pois, siksi on hyvä nostaa peffaa penkistä sprintin ulkopuolella myös ylä- ja alamäissä. Myös eripituisilla käsien sijoituksilla säästää itseään paljon. Ironiaa oli, että ajoin ylempänä pidmepään kuin kaikki muut reissut paitsi yksi tänä vuonna yksikätisyyttä loppua kohden lisäten.
onkohan sinne Mikkeliin tullu jo lumi 
Toivottavasti en liian rajusti räiskinyt. Sikaa tuli annettua kiinnikkeiden tuhoamiseksi ohi normaalin vammojen tuottamien rajoitteiden huomioivan pidätellyn tekniikan. Jätin silti yhden kättä suojaavan tehorosvon tekniikkaan, mutta piiskaa tuli jo nyt ihan riittävästi yli normaalin.
. Kuhan ei vaan pyörä tai kuski hajoo. Kelit ovat ainakin vielä kohdillaan!
Viiminen kuukausi meni pipariksi flunssan ja jopa pyöräilyä tärkeämpien menojen takia. Elämä on.
Hyvä kesä suhteessa viime vuoteen käden kunnon osalta plörähti lopussa kisan osalta, kun pystyin pitämään Sakaria ja Wiliä takana, kunnes loppuhyytyminen. Grr. On se niin väärin olla niin vammainen, että häviää joka kerta tuplaikäiselle. Nyyh huoh.