Onpa ärtsynä keuhkot, vaikka limaa on poistunut paljon. Lidlin Eukamenthol auttaa paljon ja juominen hieman.
Meni maasturin tankojen pehmustusprojektin toka versio komeasti pieleen, kun vasemmalta puolelta putosi toinen kerros pehmikettä pois. Tietysti suojatielle. Milestäni olin kiristänyt nippusiteen hyvin, mutta ei se yksin kestänyt irvistävien jämäpalojen yhdessä pitäjänä, kun laitoin ihan liian lyhyen pätkän Gorilateippiä yhteen kerrokseen ja päivä sateessa seisseenä liimaus ei pitänyt. Vein kellariin kuivumaan, jotta voin laittaa useamman kerroksen teippiä.
Tenkkapoo tuli ajotuntumasta. En ole enää varma, tarvitseeko edes yhtä suurelta leveydeltä tangon päältä kahta kerrosta pehmusteita. Jos käyttäisi vain yhtä palaa, nippuside pitäisi paremmin ja teippiin ei kohdistuisi yhtä paljon vääntöä, kun ei olisi kahta palaa väääntymässä hieman eri suuntiin. Ajoin kauppaan pätkällä, jossa on enemmän sadekouruja asfaltissa kuin missään, mitä on tullut vastaan ja iskut olivat liikaa, jos kättä puristi kahvalla. Menetteli ja tällejä tuli käteen, jos leputti kättä pehmusteen päällä, Hirmuinen etu tuli, jos puolikannatteli kättä nii, että lihakset eivät tehneet täyttä käden painon kannattelua ja painoa tuli ylemmälle pehmusteelle niin vähän, ettei se kompressoitunut paljonkaan. Silloin pehmeä materiaali eristi tällit kädestä kokonaan. On ajettava testejä enemmän kuin päivän 3 km, kun lisäpehmuste ja puristamattomus teki jännän edun. En seurannut asiaa, mutten huomannut harvojen nappuloiden aiheuttamaa värinää tangoissa tai missään.
Jos jatkossa pysytn ajamaan kaikki reissut, joihin lähden maasturilla ja käsi kestää osittaisen staattisen jännityksen, käden noston kokonaan tangolta tällikohdissa ja yksikätisen ajon yhdistelmän, en tarvitsekaan vaihtaa uusia renkaita automaattisesti. Ainakaan vielä kesäksi. Kun ajan paljon kaupungissa, on luultavaa, että renkaista tulee semi tai täysslicksit, mikä on vain plussaa kirjoissani kesäkaudella kirjoissani. Kevyemmät vähempivastuksiset renkaat ovat kiva asia varsinkin mahdollisen värinän poistuessa.
Kuulemma maastokäytön kannalta nappuloista pehmeällä kumilla varustetuista renkaista katoaa nappuloista niin paljon, ettei pito riitä maastoon kolmessa sadassa kilsassa. Helppoa mulle. Kun käteni ei tykkää rytyytyksestä, ei ole hinkua maastoajoon, joten nappuloiden kuluminen ei huolestuta ollenkaan ennen seuraavaa talvea, jolloin lienee parempi asentaa nastarenkaat. Nappulat 47,3 mm edessä ja 3 mm enemmän takana leveillä renkailla eivät riitä jääkokkareiden ylityksessä pidon säilyttämiseen. Kokkareita ja toista yleistä vaivan aiheuttajaa traktorin jäljiltä olevia valleja ylittäessä ei ole hyvä asia nastattomuus perän irtoilusta päätellen maltillisissakin nopeuksissa. Kerran ennakoiva ajotapa pelasti sillalta laskeutessa traktorin renkaiden kuvioiden puolisulaneeseen uudestaan jäätyneeseen kohtaan tullessa ongelmilta. Puolet vauhdista alamäessä kurvissa menettäneenä nokka hyppäsi hieman ja perä sivuluisti hölkkänopeudessa. Nasta on pop näin epätasaisilla teillä talvella, muulloin siloinen kuin vauvan peppu on kiva, kunhan sepelit siivotaan.
Sepelisiivoa odottaessa nappulat ovat oiva suoja kumin varsinaiselle osalle. Epäilen värinöiden renkaiden nappuloista palaavan ongelmaksi, kun paksu kerros sepeliä poistetaan. Siinä pöllyääkin hetken, joten keuhkoille tiedossa lisäsikaa.
Säädin takajarrua kireämmäksi aiemmin, kun täällä reaktionopeus jarrutuksessa sekä ohjauksessa=kasvanut henkiinjäämisen mahdollisuus. Jatkuva +- lämmöissä sateen ohella ja ajelua harvakseltan on saattanut venyttää kai v jarrun kaapelia. En ole opetellut ulkoa eri jarrutyyppien eroja toisistaan. Hyvin jarrupalat puristuivat, mutta eivät palanneet auki, vaan jäivät rankasti laahaamaan. Hyvä, että testaan jarrujen toimivuuden joka lähdössä!!! Huh mäen päällä asuvana näillä autotiheyksillä jalankulkijat mukaanlukien.
Säätöruuveja kiristin längistä lisää löysää kaapelista antamisen jälkeen, jotta länget siirtyivät kauemmas vanteesta. Hyvin palasivat jarrukahvan puristuksen jälkeen länget alkuperäisasentoon, jos toki hitaahkosti. Ei silti laahausta ollut, joten lähdin kauppaan kokeilemaan asetuksen toimivuutta. Ketut toiminut, vaikka pihassa testasin pois satulasta olleena, että hyvin lukitsi renkaan ja pysäytti pyörän! Alamäen aluksi totesin, ettei pakana jarruttanut ollenkaan takana, kun olin kuormana päällä. Ei iskenyt paniikki, kun etunen toimi hyvin, mutta pysähdyin heti ja kiristin puoleen väliin edellistä muutosta ja aiempaa tilannetta kaaapeliin oikean längen kiinnitystä siirtäen. Ei ole hirveän pitkä lisäaika onneksi jarrutuksen alkun kahvan puristamisen aloituksesta, mutta ainakin tämän reissun aikana länget ja sen seurauksena jarrukahva palasivat hitaamin kuin missään aiemmin ajamassani pyörässä alkuperäiseen asentoon. Silti heti vanteesta irti päästäen, kun päästin kahvasta irti. Hitaus tulee kahvan ja länkien ääriasentoon paluussa vasta 1/3-1/2 liikematkasta nopeasti liikkeen jälkeen.
En tiedä tuleeko empivästä jarrujen paluusta ääriasentoihin ongelmia, mutta en ole soannut vielä pelätä, kun ajattelin, että jos on tarve kahdelle peräkkäiselle nopealle jarrutukselle, palat ovat vanteen läheisyydessä kuitenkin ja reagointinopeuden kasvua on turvallisuuden kasvua.
Kun kahden palan sijaan yksikin näytti aika hyvin eristävän tangosta kättä, olisi vain yhteeen palaan siirtymisessä etuna helpompi pääsy jarrukahvoihin ja vaihteen vaihtajiin. Vain pidempi ajaminen kertoo, riittäisikö puolet tokan kerroksen leveydestä oikeasti riittävään käsien iskunvaimennukseen. Kylä päät kääntyvät, kun katsovat, mitä ihme keltaista muhvia kannan tangoilla, jotka ovat mustia, jo ennen kuin vasen setti putosi tielle. Ihmekö tuo, kun ei kahden palan viritelmä ollut linjassa, vaan haritti kuin nauravien nakkien pää
Sikäli ulkonäöllisesti tulisi vähemmän häiriötä yleisön mielen rauhalle, jos käyttäisi yhtä yhtenäistä palaa kakkoskerroksessa. Ei sillä että minä ujo olisin.