Nojapyöräfoorumi

Niin monta spurttia, kenttätreeni frisbeetä sarjatulella heittäen ja muuta nakkia voimatreenin päälle jaloille eilen vähin tauoin, että pohkeet olivat aika epäilyttävän jäykät aamulla. Kun unet poskelleen myös, oli hyvä aika lievästi aran käden kanssa ottaa lepopäivä. Käsi kipeytyi päivän aikana, kuten usein tekee kovan rassin jälkeen viiveellä. Vaikka en heittänyt kahta tuntiakaan ja vain rystyllä vikan puoli tuntia kovia vetoja tehden ainoastaan, oli vähästä heittelystäkin kai osin johtuen kevyehkö startti kenttätreeniin hieman liikaa käden mielestä. VAikea oli pidätellä tehoja pitkän päälle, kun kentälle juostuani, kiitos hissinä nousevan juoksukunnon, poikkeavan hyvin lämmitelleenä lähti heti pitkiä vetoja. Yli normin ja en ollut vielä heittolihaksia lämmittänyt, joten lämmettyäni kokonaan vedin alkuun kontrolliheittoja mättämisen sijaan. Kun huomasin väsymyksen ensi merkut, aloitin tosissaan riehumisen ja kun ei ole ekana käytössä olevasata kentästä mittoja otettu ja gpsn käyttö on heittämistä vähentävää sähläystä, jäi arvaukseksi, kuinka pitkälle nakkelin täysillä keskimatkan kiekkoja, jotka lensivät selvästi yli normin. Satanen lähellä, jollei yli parhailla pompun jälkeen. Kauden alussa fairway drivereillä vain vähän pidemmälle. Ohuemman paidan käyttö taisi auttaa myös. Teknikassa on vielä hakemista, kun on hiomista tehtävä ja talviruosteessa automatiikka. Tosi lupaavaa edistystä silti varsinkin lihasten tehon tuottoon rentoutta löytämällä pidemmälle vedon loppua kohden. Eli F=MA kaavassa A säilyy loppuun asti paremmin.

Innoissani lähtökohdista tekniikan hiomiselle ja revittelylle verryttelystä johtuen, joten parannusta on tarjolla kauden mittaan. Ei niin innoissani siitä, että eihän käsi vielä ole sopeutunut talvihoroksen jälkeen noin pahaan piskaukseen ja se viime silaus, joka on vaikein rassaa kättä eniten, joten en ole uskaltanut edes yrittää. Syystäkin kun jo näin sattuu kättä. Lisää samaa, sillä arkuus lähtee hermoratojen venyttelyn, kalvohieronnan ja punttitreenin ohella. Jos ei ylirasita, kuten eilen tein. Pitää malttaa tehdä alemmalla tehotasola hitaasti nouseva rasitustaso.

Päätä pääsi vähän tuulettamaan ilon kautta tehdystä juoksutreenistä ja viskomisesta johtuen, ehkäpä piakkoin löytyy lisää makua pyöräilyynkin. En hukkaa ajomotivaatiotani vielä mielenkiinnolla odottamaani testailuun siitä, mitä jalkavoimien sekä juoksukestävyyden nosto tekee pyöräilylle. Luulen että hyvää. Kun on henkistä motivaatiota nostettu pyöräilyyn, on hyvä olla pyöränkin kunnossa, joten pian on yläraja täynnä maasturilla ekaa huoltoa varten. Siten on hyvä viedä piakkoin pyörä huoltoon, jotta kelien toivottavasti edistyessä pääsen kiekon sarjatulitreenistä soveltavaan hallintatreeniin kentille kauemmaskin pyöräillen kunnossa olevalla pyörällä. Tarkoittaa tässä vaiheessa vielä Helsingin ratoja. Pidemmät reissut sitten vähän erilaisella kalustolla, jolla jaksaa pidemmällä oleville radoilekin mennä, kunhan kuulen niiden kuivuneen pelikuntoon. Tätä vartenhan pyöräilyä lisäsin ristiintreeniksi ja heittoreissujen ulottamiseen kauemmille radoille Hieroo heittämisestä johtuvaan lyhenevällä kämmenkarvoituksella varustettua kämmenparia yhteen.

Kyllä se polkuvarpaan kutinakin tulee sieltä lämpöjen noustessa, kun on vähän lehmien pellolle pääsy talven jälkeen meininki heittohommissa, mikä lisää polkemistarvetta jiihaa! Jos en sitten hard coreksi pistä ja pitäydy lähemmillä radoilla juosten kulkien. Ei olisi eka tai toka kerta, kun olen juoksua ja kävelyä yhdistäen nakellut lähimmällä radalla.

1,6 km löysää hölkkää kauppaan rinkka niskassa oli ikävältä tuntuvaa, kun eilen oli viisi juoksukertaa, heittoa ja marssia. Kymppi oli kevyttä, mutta en ole mitannut matkaa. Nyt vaelluskengät jalassa ja rakot olivat lähellä syntyä isoissa klopovaihto jolkotellessa.

3.5. vasta vien maasturin ensihuoltoa, seuraavana päivänä hän, onneksi on pyöriä, mutta talvella on tri pyörän toinen aika-ajotanko irronnut. Etukiekon levyä pitäisi pienentää ja tehdä symmetrisesti ja vaihtaa teipit gorillan. Jos itsestä joskus saisi irti, nyt lepoa, kun unet puihin ylirasituksesta johtuen. Mulle on tyypillistä heräillä usein ja nukahtaa huonosti kovan päivän jälkeen. Kiva treenata enemmän kuin nukkua.

Kauden ensimmäinen työmatka ja eka maasturilla ajettu. Ennuste 5 m/s toteutuma 8 ja puuskissa 10-12 Kaisaniemessä. Tuntui pahemmalle vastus, mutta kai se johtuu pystyasennosta, nykimistä ei eturenkaassa ollut, mikä on outoa mulle. Vaikka kiekon laippa on v tyyliä Nykäsen tapaan, pyöreä rengas on kai auttanut sivutuulien hanskaamisessa. Päätellen Flo ja Zipp firmojen mittaustuloksista ja arvosteluista, joissa kehutaan pyöreiden vanteiden nykivän kulmikasta vähemmän sivutuulessa pienemmän vastuksen ohella. Tästä tuli idea kesken unien heräämistä tri pyörän muotopuolen ylisyvän etukiekon laipan jatkeen siivoamisesta symmetriseksi, pyöreämmäksi ja kapeammaksi. Toivottavasti nykiminen vähentyy, kun leikkaa liikaa syvyyttä pinnojen kohdalta ylimääräistä syvyyttä toisiaan kohden taittaen gorillalla yhdistäen pyöreämmin kuin nykyinen kulmahirviö sosialistisen kauneuskäsityksen mukaan.

Normia kevyempi päivä töissä ja silti kihelmöi sormien päissä hermopuristukselle tyypillisesti. Silti hermoratavenyttely ei aiheuttanut ongelmia. Voi turvota ikävästi käsi huomenna ja kalvohieronta voi paljastaa herneitä kädestä.

Vaahtomuovi jämäpaloista nippusiteellä kiinnittäen ei kestä käyttöä. Yhdestä palasta on tehtävä ja jaettava kiinnityksen painetta käyttämällä kahta nippusidettä, tai kestävämpää pehmustetta ja ehkä päätylevyä pehmusteen liukumisen estämiseksi. Tuotekehitystarve on selkeä, joten uutta versiota putkeen jossain vaiheessa, huomenna koko Paris-Roubaix Eurosportilla, joten käsi saa pääosin lepäillä kaikesta tärkeästä, kuten kiekon heitosta ja pyöräilystä. Bonuksena rötväily ei tärkeästä tuunaamisesta. Periaatteessa, kun käytäntö pakottaa ykkösprioriteettien saavuttamiseksi pehmustelut kuin tulevassa huoneessa. Mulla on työn puolesta valkoinen paita jo

Kun ongelmia tulee Streetmachinen tuunauksessa vanhojen standardien osista ja jarrun laittamisesta taakse, jos korvaan 26" kiekon 20" halpiskiekolla Taylor Wheelsiltä, ei taida saada kiinni helposti jarrua isommalle kiekolle suunniteltuun pyörään. Taylorin kiekko ei ole levyjarruille, kuten nykyinen, joten satasen säästö halvimpaan levarilliseen, jonka olen nähnyt, haihtuu äkkiä jarrun, piuhojen ja kahvojen hankintaan, vaikka saisikin kiinnitettyä pyörään. Kaksi jarrua on kiva juttu. PW lensi vähän aikaa sitten etujarrutuksen seurauksena pyörästä ymmärtääkseni.

Osien hankala saatavuus tuuman Ahead etupäästä johtuen on pistänyt miettimään, kannattaako Streetmachineen satsata kisamielessä, vai pitääkö tilan puutteesta huolimatta yrittää moderneja saatavilla olevia osia käyttämällä kyhätä ratapyörä ilman iskunvaimennusta?

Jos uutta kisakireähköä väsäisi, voi retkikamelia käyttää melko pienin muutoksin ja kuluin käden suojaamiseksi pääosassa pitkistä ajoista. Lyhyet ajot maasturilla.

Pentti M Reku kai osti Cruz Biken MBB muokkausosalla tuunatun pyörän. En nähnyt tuunausosaa Cruz Biken sivuilla. Kun Vilijami mainitsi kertopuupalkin käyttökelpoisuusen, mietin, olisiko puuversio riittävän kestävä ja jäykkä simuloimaan Cruz Biken tuunausosaa? Myös runkoon olisi kätsy matsku muotoilumahdollisuuksien osalta muuten paitsi luovuttajapyörän etuhaarukkaa olisi hyvä hyödyntää ohjausosineen paitsi ehkä ohjaustangon osalta.

Ei käryä, miten takahaarukan voisi liittää puiseen runkopalkkiin. Mulla on 20" etukiekko käyttämättömänä, mutta en ole tutustunut läpiakseleihin. Tuskin tuurini riittää normin pikalinkun ottavan navan kestoon ja yhdistämiseen runkopalkkiin helposti. Vai onko se mahdollista? Mikä olisi helpoin tapa kiinnittää takakiekko puurunkoon?

Kestääkö kertopuupalkki metallisten osien ympärillä sellaisenaan, vai pitääkö vahvistaa esimerkiksi tölkin metallilla kampikeskiön ympärillä ja etuhaarukkaan liitoskohdassa.

Kestääkö päälle 600 W huipputehoja puupyörä? Vai pitääkö ylimitoittaa osat 19-20 kg painavaa Streetmachineakin painavammaksi puupalikan sijaan lipastoksi? Juu en tarvitse enää mielenterveysdiagnooseja, vaan kestävyysanalyysiä ja rakennusvinkkejä

Tiedusteluretki läheisen urheilukentän oven lukon asentoa ajatellen venähti 4,6 km pitkäksi lenkiksi. Saa nähdä, mitä plantaarifaskiitti sanoo, kun on pisin lenkkini ikinä paljasjalkakengissä ja yli tuplat pidempi kuin tämän vuoden pisin lenkki. Viime vuoden pisin 1,7 km. Kuntoa olisi riittänyt enemmänkin. Paljon on siis tullut apua plantaarifaskiitin hävittämistä varten tehdyistä jalkavoimatreeneistä yhdellä jalalla puolikyykkyyn ja ylös nousuilla. Painoilla ja ilman. Pakko oli venyttää pohkeita heti, kuten kehräsluun molemmin puolin kantapäähän meneviä jänteitä. Ei riittänyt, joten joudun tekemään pf jumppaa ja jo tässä naputellessa jumppa poisti jäykkyyden ja ärsytyksen jee

Kun vain tilaa löytyy urheilukentällä, on tämä eka viikko, kun kenttä on auki, joten ei tarvitse pitkälle juosta lähintä frisbeen kenttätreenipaikkaa etsiessä. Kun jalat lyhyellä tähäimellä ovat kunnossa jumpan avulla pfin suhteen, houkuttaa riskeerata ylirasitus vahtaamalla, joko koululaiset poistuivat kentältä, jotta pääsisi nakkelemaan. Käsi hieman arka, mutten hitaasta vauhdista johtuen ja tuntohavaintojen puutteessa usko käden lievien kipujen johtuneen hölkästä, kun oireita on ollut pidempään.

Saattaa olla parempi erehtyä turvallisuuden puolelle ja lykätä myöhemmälle heittely sekä nauttia vain palautusjuomaa. Kun HOK Elannon olutravintoloissa alkoi tänään vehnäolutfestivaalit ja Suomen ensi-illassa on hanassa Weihenstpehan Vitus, jota on pullosta saanut pitkään. Kun pullosta on hyvä, en epäile, etteikö hanastakin olisi, keskimäärin parempaahan olut hanasta on. Kai sitä enkkalenkin jälkeen saa palkita itsensä? Ihan kiva, että juostavat matkat kasvavat, joten on vähän venäytettävä joku päivä mittaa ja otettava vieläkin mäkisempi reitti, eli nuoruuden verrokkipaikka Uimastadionin pururata kutsuu.

Huolimatta venyttelystä, jumpasta ja vähästä hieronnasta pohkeet olivat herätessä piukeat ja pf tuntuu lievästi. Ei estänyt apteekkiin ja kauppaan juoksua, joka ei näin vähällä kokemuksella sanonnan mukaan kyllä samalla, millä tuli lähtenyt. Nou hätä jumppa vie PF oireet pois ja jäykkyys kuuluu asiaan.

Olosuhteet ovat kuin hiekkapuhaltimessa olisi ja puhuri meni sujahtaen läpi kengän sivun ja katon kankaasta sekä sukasta. Kun juoksutrikoon lahje ei yllä kenkään asti, nilkkakin sai kylmää, joten nokka vuotaa.

Taitaa fribatreenit muuntua samalle logiikalle kuin jalkojen vahvistus, eli kunnon kohottamiseen vaivojen vähentämiseksi pitkässä juoksussa, siis punttikselle pois viimasta ja hiekan kielellisesti paskoihin keuhkoihin. Alkuun juostessa kirveli keuhkoja.

Lähiravinteli ei saanut eilen Vitusta (haa haa), mutta festaria toisessa paikassa myöhemmin kokeillut mainostukseni uhri soitti ja kertoi olevan tosi hyvää. Pitänee pienemmin tehoin keuhkoja säästäen mennä tarjouskarpaloita hakemaan Stockkalta ja samalla saatan poiketa Vituksella

Enpä helpolla päästänytkään itseäni, on punttisalia, fribaa, kävelyä ja vehnäolutfestaria tuntitolkulla tehtynä, siis urheilua, ei vielä dokausta. Väsy on huomenna taatusti. Vitus on OK, ei niin maaginen kuin luulin.

En malttanut festareilta kotiutuessa jättää osaa matkasta juoksematta. Oikean akilleksen yläpuolella pohje oli piukea venyttelyn jälkeen, mutta aamupalan jälkeen hellitti. Enää ei vaikuta niin paljon lepopäivän tarpeelta. Jos vain jalkaterien ja varpaiden ihoa ei enää satu kuten eilen illalla.

Pöh kauppareissua ennen tuntui pohje tulehdusvaaraiselta, joten vain muutaman sata metriä hölkkäsin kauppareissulla. Kättä rupesi juilimaan kesken reissun. Kun ristiselän vasemmalla puolella on kipua eilen 20 kg takareisillä jalkakipillä 20x noston jälkeen ja uudestaan pyykkikorin noston jälkeen tänään, lasken tarvitsevani ja ansainneeni lepoa treenistä. Jotten riko lisää itseäni. Eilen kädelle yli lekurin suosituksen painoilla hauiskääntöä. Vastineeksi muut liikkeet 3 kgn punteilla. Oli sen verran tärinää käsissä nostelun jälkeen, ettei pullo noussut suulle tyylipuhtaasti. Kädet tarvitsevat selvästi lisää sikaa.

Tiistai oli hyvä päivä treenillä. Vieläkin on vatsalihakset lievästi arat, kun eilen illalla tosi kipeät ja makuulle meno meni aika rajoittamattomaksi romahdukseksi. Käsi kiusasi koko ajan enemmän eilen ja on lievästi arka edelleen, enkä tiedä, miten olo muuttuu käden lisäkäytön myötä.

Kun ti nostin yli lekurin määräämällä painolla hauiskääntöä, kyynärpäässä tuntui jänteen jäykistyvän selvästi. Kun juili, luin tietoa tuoreimmasta käsivammadiagnoosistani. Nähtävästi käden keskihermo on pronator teres lihaksen puristama, mutta kaksi muutakin puristuskohtaa mainittiin mahdollisuuksina. Olisikin näin yksinkertaista. Kalvohieronnan aikana pronaattoria hieroessa lähti sähköiskulta tuntuva tälli käteen ja sormiin. Iho kihelmöi, sormissa pisteli ja tuntui turvotukselta. Haistoin rotan.

Lekuri kertoi aiemmin, että EMG mittauksen mukaan keskihermo toimii hitaasti puristuksissa olosta johtuen ja vaikuttaa peukalosta keskisormeen kokonaan ja nimettömästä puoleen. Toinen puoli nimetöntä ja pikkusormi tulevat ulnaarihermon kautta käteen. Ulnaarihermo sijaitsee toisella puolella kättä kuin mistä hieroin. Mitähelv hetki mielessä, joten oli opiskeltava, miksi hitossa säkäri iski puoleentoista sormeen, joihin hierotun kohdan alla oleva hermo ei kulje.

Jos oikein ymmärsin pääosin latinaa ja loput Englanniksi kirjoitettua tekstiä, mulla on jännä yhteistyö kahden vamman välillä mutkan kautta. Kyynär-, eli ulnaarihermo, josta pitäisi mennä säkäri pikkusormeen ja nimettömän ulkosivulle, menee kai kyynärpään sisällä sen jänteen vierellä, joka minulla on leikattu. Oletan, että puntin nosto pullisti kyynärpään sisällä tenniskyynärpään raiskaamaa leikattua jännettä, joka ehkä litisti ulnaarihermoa. Jota pitkin säkäri meni puoleentoista keskihermon ulottumattomissa olevaan sormeen, kun pronaattori nykäisi keskihermoa ja ehkä kiinnikkeiden myötä myös jännettä, johon tenniskyynärpää on iskenyt, joka on kiinnikkeistä tai ylipullistumisen vuoksi nykäissyt kyynärhermoa. Kivaa. Kaksi vammaa yhteistyössä pääni menoksi synergialla kiinnikkeiden kanssa=1 + 1 + 1=3,x kiusaa. Jipii

Eli eilinen oli hyvä oppimispäivä rajojen löytämisessä liian kovalle treenille päivää treenin jälkeen. Kun oireet tulevat päivän viiveellä, on tiedettävä treeneissä, montako kiloa milläkin toistolla voi maksimilla tehdä. Rajoja tämän hetken kunnolle löytyi selälle liiallinen takareisien jalkakipillä tehty toistojen määrä 20 kgn painoilla. Ei sattunut tehdessä, mutta noustessa telineestä otti ristiselästä ja sattui iltapäivään asti eilen. Käden ja selän sietokyky ylitetty, rajat selkiytyvät.

Minusta 20 kg jalkakipissä kahdella jalalla nostaen ei ole paljon ja rajaa pahasti saatavilla olevia jalkatehoja. Tätä on monen vaikeaa ymmärtää, että minusta ei voi tulla urheilijaa, jos en avaa näin yksityiskohtaisesti, miksi häviän junioreillekin tai rikon jo hajonneen paikan. Jos on lasikäsi, on selkäkin yhtä paperinen suorituskykyä luovien harjoitteiden edessä. Sillä erolla urheilijoihin, että korkeintaan lämmittelyyn käytettävät painot riskeeraavat mulla 20 toistolla alapuoliskon halvaantumisen. Ei liioittelua edes. Tsiisus, miten rajattua pyöräily on mulla, katselin eilen Helsinki Velotourin tuloksia ja nihkeää olisi nopeammalla nojakilla tai tri pyörällä pysytellä kyydissä ryhmän apu huomioidenkin edes lyhyemmällä 75 kmn matkalla. En ihmettele, miksi olin toki tuulessa viimeisten joukossa 10 kmn aika-ajon tuloksissa tri pyörällä ilman takakiekon levyä ja syvää laippaa edessä. En usko niin paljon auttavan, että edes noin lyhyellä matkalla olisin mitenkään kilpailukykyinen, jos plantaarifaskiitin hoidoksi tehty voimailu ja juoksu tyynellä säällä ei pääse yllättämään.

Rajaava tekijä nykyvoimatasolla on löytynyt pyöräilylle ja on junioritasoa ehkä haavekuvissa, ennemmin kai treenanneen lapsen tasoa. En tiedä, mihin Wattimääriin polkiessa 20 kg kahden jalan takareisin viittaa 20 toistolla. Sille tasolle en voi päästä, jos selkä ei vahvistu ja pysty suojaamaan selkärankaa lisävaurioilta. Vanhoja vaurioita selkärangassa on jo ja lekuri sanoi halvauksia tulleen niille, jotka eivät uskoneet kivun varoitusviestiä ja nostivat puntteja liikaa. En epäile hetkeäkään, koska kivut ja muut vaivat osoittavat miehen puhuneen asiaa.

On vaarallista toimia vajaan tiedon varassa. En tiedä, riittääkö selkälihasten (ja avustavien vatsalihaksien) mikään voimistuminen selkärangan suojaamiseen edes jalkakipissä. Pystyssä tehtävien painojen nostoa selkä kestänee vielä huonommin, kun kuluneet nikamat ja vaurioituneet pehmusteet niiden välissä puristunevat vielä enemmän pystyssä kuin mahallaan maaten. Ei huvita näin vaivaisena ja kivuliaana riskeerata pyörätuoliin joutumista, kun muitakin ajateltava kun hoidan liikuntarajoitteista ja eläkkeelle joutumisella on useampi lekuri uhannut viime vuosituhannelta asti. Minusta Suomi ei kaipaa yhtä elättiä lisää ja riskit sellaiseksi joutumisesta joskus ovat olemassa jo nyt. Olisi edesvastuutonta ehdoin tahdoin lisätä riskiä.

Ei urheilija kuntoilijakaan ei aina tervettä päivää näe, MOT. Minulle terveet päivät loppuivat 90-luvulla, ilman tietoisuuden siirtoa koneeseen terveitä päiviä ei ole edessä. Urheile siinä sitten, Ergo niin kevyet lajit valittava, ettei lihaksia käytetä suorituskykyisyyteen. Aika perustuuppariksi rajoittuu frisbeegolfissakin, joka on kaatopaikka muissa lajeissa vammautuneille. Pyöräilyä lekurit suosittelivat kuntoutusmuotona muka iskuja välttävänä lajina. I wish ratapyöräilyn ulkopuolella. Sitä on siis lisättävä treeniohjelmaan, jotta voi vähentää tien vaurioiden aiheuttamia tällejä. Kun autoilijoiden ohitusetäisyydet+pientareiden vauriot=mielestäni liian suuri riski pääkaupungin ympäristön liikenneyhteyksillä.

Pientareet olisivat tasaisempia monin paikoin kuin roudan raiskaamat pyörätiet, joita lain mukaan pitäisi käyttää aina, kun sellainen löytyy. Down by law.

Mikä on urheilulaji, jossa on kilpailukykyinen vammaisen treenirajoitteiden kanssa? Ei ehkä taiteellisuus riitä pääsiäismunien maalauksessa pärjäämiseen. En ole vammaisurheiluun tutustunut, mutta harrastamissani lajeissa ei ole tullut vastaan edes mahdollisuutta. Tiedä vaikka pyöräilyssä olisikin, fribassa ei ole.

Huono terveys on lahja, joka antamasta päästyään. Kun ientulehdukseen puree lääkkeet, korvatorven tulehdukselta vaikuttaa jälleen ja ei ole kuin puolentoista päivän lääkkeet jäljellä. Vilunväreitä, korvaa sattuu kurkun ohella toista päivää, leukaa liikuttaessa korvassa rutisee ja turvonneessa kaularauhasessa sattuu. Ihanaa. Kättä sattuu mutsin hoitamisen jäljiltä ja ehtikin olla pari tuntia kivutta kahteen ja puoleen vuorokauteen. Normimenoa. Welcome to my life tai eihän tätä ilon määrää toivo vihollisellekaan.

vaaka kirjoitti:

Huono terveys on lahja, joka antamasta päästyään. Kun ientulehdukseen puree lääkkeet, korvatorven tulehdukselta vaikuttaa jälleen ja ei ole kuin puolentoista päivän lääkkeet jäljellä. Vilunväreitä, korvaa sattuu kurkun ohella toista päivää, leukaa liikuttaessa korvassa rutisee ja turvonneessa kaularauhasessa sattuu. Ihanaa. Kättä sattuu mutsin hoitamisen jäljiltä ja ehtikin olla pari tuntia kivutta kahteen ja puoleen vuorokauteen. Normimenoa. Welcome to my life tai eihän tätä ilon määrää toivo vihollisellekaan.

Olen tätä ennenkin sinulle ehdottanut, mutta jostain syystä et ole halunnut luopua elämäntavastasi sairauksien kanssa. Ymmärrän se kyllä, vaikeinta elämässä on juurikin elämäntapojen muuttaminen.

Tulehdusherkkyytesi viittaa metaboliseen stressitilaan. Onko sinulta mitattu pitkät sokerit (HbA1c mmol/mol). Paastosokeriarvo ei välttämättä ole luotettava indikaatio piilevän diabeteksen tunnistamisessa. Piilevä kakkostyypin diabetes aiheuttaa juurikin tulehdusherkkyyttä. Kakkostyypin diabetes on melko helposti hoidettavissa ruokavaliomuutoksella, jossa jätetään pois leivät ja muu ylimääräinen tärkkelys ja korvataan näiden tuoma energia rasvoilla.

Leivät pois jättämällä jää pois myös leipien gluteeni, joka on joidenkin kehoille raju stressi ja kaikille vähintäänkin rikkana rokassa aiheuttamassa kehon tulehdustiloja. Lue ihmeessä tuo Antti Heikkilän kirja Diabeteksen hoidosta ruokavaliolla ja varsinkin hänen pääteoksensa "Siunattu kipu".

Todistit juuri, että positiivisuus on perseestä, koska se ei aina perustu tosiasioihin. Ei ole mahdollista luopua sairauksista pelkällä toivomisella, ruokavalio ei poista pinnettä hermosta, arpia käden sisältä, korjaa mikrorepeämää selnikamien välissä olevasta pehmytkudoksesta, lyhennä revähtäneitä nivelsiteitä ja häivytä kulumaa polvesta. Ruokavalio voi vaikuttaa jossain määrin astman keuhkopussiversioon ja tulehduksista osaan, ei kaikkiin juurisyihin. Kuten sukuvikana ahtaisiin putkistoihin korvien ja onteloiden ympäristössä. Ruokavalio ei olisi yksin estänyt isoäitini 63 vuotiaana sairastamaa lasten tautia korvatulehdusta sen enempää kuin minuakaan saamasta joulukuussa virusflunssan, jonka jälkitautina korva pottuilee.

Lempiteoriat eivät aina ota huomioon jokaista selittävää tekijää jokaisesta potilaasta heidän jokaisesta vaivasta. Kausaliteetti pitäisi varmistaa jokaisesta datapisteestä teorian esittämiseksi mielellään myös korrelaatiot 95 % luottamusvälillä riittävän suurella otoksella setvien.

Kukaan ei ole minusta setvinyt kausaliteettia, kun tänään tuli uutta tietoa. Korvani ovat erityisen tuuliherkät ja flunssaherkkyyteni alku oli meren rannalla vietetty päivä tuulisessa säässä. Silti kärsin flunssasta harvemmin kuin väestö keskiarvona sanoi yksi lekuri, toinen sanoi virusflunssan jälkeen otetusta verikokeesta veriarvojen olevan poikkeuksellisen hyvät. Jälkitaudit jylläävät ja ilmeisesti korvatorven tulehdus on pitkäikäinen. Mulla jäi lääkekuuri seis sydämen tykytykseen ja univajeeseen räjähdysripulin ohella. Ei ihme, että ei tauti taittunut. Ehkä se tästä ihan medikaalisin keinoin menee ohi ja korvaa tuulelta suojaten. Toimin oman elämäni koekaniinina tässä, jotta näen, onnistuuko jatkossa korvaa tuulelta suojaten välttämään ongelmat.

Aiemmin mainitut asiat eivät tarkoita sitä, etteikö kannata Heikkilääkin lukaista, ajan kanssa. Ei tässä jäniksen selässä olla.

Flunssaa ei täällä voi välttää noin vain väestötiheysestä johtuen ja nykyään on niin pahoja pöpöjä, että lekureilta kuultuna ei voi itse vaikuttaa vastustuskykyä parantavasti. Oli mulla harvemmin flunssaa, kun uin avannossa, joten uskoisiko tuota väitettä?

En ilman lääkärin koulutusta ja lekureilta kysymättä osaa arvioida Heikkilän suhtautumista eri asioihin vs käypä hoito suositukset vs tuoreimmat tutkimustulokset. Joissain jutuissa kuten d vitamiinin saantisuosituksissa lekureista osa heittää kintaalla käypä hoito suosituksen suosittele suurempia annoksia.

Ruokavaliolla on luultavasti suuri merkitys diabetes 2n kanssa. On minusta otettu veren sokerit paastosta ja suurta veren kuvaa, mutta ei ole kommenttia lekureilta tullut muuta kuin, etten ole riskiryhmässä diabeteksen saamiseen. Se ei tarkoita immuniteettia diabeteksen suhteen. Minulla lyhyet paastot=Max 30 h ja muutaman päivän vähähiilarinen kokeilu kerrallaan muutaman kerran ole tuottanut mitään havaittavaa. Mainitsemastasi sokerista ei kukaan ole sanonut minulle mitään, joten olen tyhjän päällä sen suhteen.

Uskomushoidoissa on se paha puoli, että tieto korvataan uskolla, kuten uskonnoissa, filosofioista osassa ainakin ja poliittisissa ideologioissa. Moni esittää asiantuntijaa ja lääketieteestä en tiedä tarpeeksi pystyäkseni arvioimaan, onko joku dogma fuulaa, osatotuus, vai faktaa. Turhan usein julistetaan voitto vajaan tutkimuksen perusteella. Esimerkki tältä päivältä, muutama kymmentä lekuria on katsonut korviani ja ekaa kertaa kuulin, että korvakäytäväni on poikkeuksellisen suora. Siten herkkä viimalle. Kun ei anabolisista steroideista sydän tykyttää niin, ettei unta saa kunnolla ja en selviä kuurista, kun vatsa ärtyy niin, ettei lääke ehdi imeytyä, annettiin kortisonia tabuna ja käskettiin aloittaa uudestaan nenäsuihkeiden otto. Vaikka ilma liikkuu hyvin nenän läpi. Suihketta nenään otetaan korvien vuoksi. Ei tulisi mieleen diletanttina. Korvatorven tulehdus osaa olla pitkäikäinen, oireet ovat samat kuin kolmena talvena peräkkäin. Sekä korvatulehduksen kanssa. Ennen muutamaa viikkoa sitten yksikään lekuri ei tunnistanut muuta kuin flunssaa tai korvatulehduksen. Hesarissa oli alle kahden viikon sisään juttu muusikosta, jolla on myös pitkään ollut korvatorven tulehdus ja lääkeresistenssi on ongelma. Kuten myös kropalle vaikeus itse teloa tulehdus rööreistä. Minulla erikoisen vaikea minikokoisista putkista johtuen.

Minulle on parikymmentä kertaa aikuisiällä kerrottu olevan korvatulehdus ja välillä punkteerauksella ilmetty märät pois. Ihan samat oireet kuin korvatulehdukselta minulla on ollut korvatorven tulehduksesta. Itse ja lekurien enemmistö ei ole tullut korvatorven tulehdus diagnoosiin. Miten tällä tiedon puutteella voisi bull shit tunnistin toimia, kun monille oireille on useita selittäviä tekijöitä? Kädestä löytyi 17-18 v jälkeen uusia diagnooseja, ei ole helppoa koulutetuille ammattilaisillekaan, kun ei sairaalasarjojen tapaan ole varaa ja aikaa muka tehdä tutkimuksia, joilla rikkaat rikastuvat. Ensin epäiltiin käden puolesta päätapaukseksi, kunnes mittauksessa löytyikin syy leikata. Ja vuosia myöhemmin tarkemmassa mittauksessa vielä uusia ongelmia.

Laitan eri viestin, kun infoa tuli ohi Jorille vastauksen laajuuden. Lekuri vahvisti, että kyynärhermo on tenniskyynärpään jänteen vieressä kyynärpäässä, eikä eri osien yhteispeliä voi välttää muuten kuin keventämällä puntteja. Hauiskäännössä oli 20 kg levyjä ja tanko, jonka painoa en tiedä kaksin käsin muistaakseni kymmenen toistoa. Rajusti yli lekurin suosituksen, mutta ei juuri eroa töissä kyynärpäätä vain vähän taittaen tehdyistä jaloin ja lantiolla nostoista. Onhan rinnalle veto paljon pahempi liike kuin vähän navan päälle maksimissaan silloin tällöin. On kevennysvaraa ja kädet ovat olleet paljon vahvemmat ennen 5 kg per käsipuntti käskyä. Oletan totuuden löytyvän lähitulevaisuudessa vähän yli vitosesta ja reilusti alle 20 kgn painoista. Aika näyttää.

Sen verran kuntoutumisen ihmelapseksi kutsun itseäni, että kun pronaattoriongelma on löytynyt ja se muuttuu treenillä vähemmän ongelmalliseksi ja olen aiemmin käyttänyt hauiksille Max 13 kg punttia per käsi, parannuksen varaa hitaasti kuormitusta kasvattaen pitäisi olla. Melko turvallisesti luulen. Minulle on tyypillistä ylittää suositukset hetken kuntoa testaten, muuten ei tiedä, mitä paikat kestävät ja eivät. Sen verran pohjatietoa on, että KOP KOP saa lisätä rassia.

Toistaiseksi on työtä vitosen puntillakin kuntoutusohjelman läpi viemisessä. Nou hätä, hiljaa hyvä tulee ja edistys on tärkeintä, ei yli hoppuilu aikataulussa.

Lekuri vahvisti käsitykseni liian heikoista ristiselästä ja aiemmin liian takana olleesta lantiosta. Sekä reiden takaosan jäykkyydestä ristiselän suojaamiseksi. Mistä syystä jo aloitettu selkä- ja takareisitreeni on suositeltua. Ryhtiharjoittelun ohella, mitä tukee päivälle nousu kävellessä, mitä olen uusiksi opetellut talven aikana. Monta oikeaan suuntaan vievää korjausliikettä treenissä on tullut puolen vuoden sisään. Ei tuuletusta ongelmien määrästä, mutta iloa tuottaa korjaavan tiedon ja vikojen löytyminen. Osa ongelmista on jo osin korjattu, ainakin väliaikaisesti kun muistaa vain keskittyä ja treenata.

Lekuri suositti kahdella jalalla takareiden treeniä, jottei kroppa väänny vaarallisiin asentoihin painojen alla. Turvallisimmaksi sanoi painojen pudotusta toistojen vähennyksen sijaan. Bye bye tehojen kasvatus polkemisessa reilusti. Jossain lähellä nykytasoani lienee selkävamman rajaava pyöräilytehon ylärajani. Jos ei muilla treeneillä selkä kestä enemmän tai selän kestävyys parane voimailun myötä. Näen vasta ajan ja luonnollisten sietorajojeni ylitysten myötä, mihin pääsen.

Positiivisia yllätyksiä tulee välillä. Vaikka Vibram Komodosport viisivarvas kengät, eli paljasjalka- tai minimalistikengät, ovat yhtä painavat kuin osa kevyimmistä normaalisti pehmustetuista lenkkareista, paino sijaitsee suurelta osin taipuisassa pohjassa. Kun kenkä taittuu valtavasti helpommin kuin normaalit kengät, päkiöille nousu on paljon helpompaa. Siten uudelleen oikein kävelyn oppiminen on helpompaa jatkossa. Kun vain lumet poistuisivat. Mahtaa Kanadan hanhia ketuttaa tänne tulo.

Bonuksena tiistailta vieläkin kengissä kävellessä kipeät varpaat, yksi rakko pahassa paikassa pikkuvarpaan pohjassa lähellä kärkeä.

Pakkasta töihin lähtiessä ja GPS ei wörkkinyt ekaan puoleen kilsaan ja menetti signaalin monta kertaa aluksi. En yrittänyt kaahata ja kylmemmässä säässä menomatka töihin lyhentyi kuudella minuutilla. Olin kylmänä jäykkä ja poljenta tuntui tehottomalta. Paluun kesto liikenteessä kolme minuuttia menoa pidempi, vaikka ajoin isommilla välityksillä. Raskaimmallakin välillä. Selvästi kevätshokki auttoi, koivista lähti kovasta työpäivästä huolimatta enemmän tehoa kuin viime viikolla. Molempina kertoina paluussa koivet tuottivat voimaa enemmän kuin mennessä. Lämmöissä on eroa. Silti alamäissäkin matkateholla polkien raskaimmalla välityksellä huippunopeus paluussa vain 34,9 maasturilla. Muistaakseni 14-42 on raskain välitys. Mennessä yritin tehoa kuin tuottaa jyrkempään paikkaan ja kadenssi oli suorempi ja nojasin eteen, mutten ole katsonut nopeutta. Reppu selässä ja ei tyyntä, joten todellisia tuloksia potentiaalin arvioimiseksi ei saa tämän päivän ajoista.